Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Olen ollut masentunut, saanut terapiaa ja syön varmaan loppuelämäni lääkkeitä. Olen myös ollut niin koukussa nettiin, että jo suihkuun irrottautuminen on ollut välillä siitäkin syystä ylivoimaista ja myös unirytmi on häiriintynyt. Päivärutiinit, ruutuajan kontrollointi ja joka päivä jossain määrin itseä niskasta ottaminen on johtanut hyvän kierteeseen. Asiat ei ole joko tai, ja juuri kukaan ei ole koko elämäänsä "masentunut". Masentunut ei saa olla ihmisen identiteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän.

Silloin on järkevintä olla ihan hiljaa, kun ei osaa auttaa. Siitähän koko ketjussa oli kyse, että jaellaan älyttömiä neuvoja ihmisille, jotka eivät kykene edes peseytymään.

Suurin osa neuvoista on ollut ihan asiallisia, ja ne on tarkoitettu yleisesti masennuksen hoitoon eivätkä ainoastaan niille, jotka makaavat sängynpohjalla. Samoin se, joka sängynpohjallakin lepää, voi asettaa itselleen pien

Jep, sitten kun se sängyn pohjalle päätynyt vielä välittäisikin itsestään ja elämästään, ehkä lähtisikin köpöttelemään.

No tämähän se on, jos ei itse välitä auttaa itseään niin siinä tilanteessa ei sitten kyllä mitään voi. Parantua voi vain jos itsellä on tahto ja usko parantua.

Vierailija kirjoitti:

Minusta masennukseen tulee aina liittyä "itsekeskeisyyttä" tai miksi sitä ikinä

Se, että laittaa itsensä etusijalle ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinä tiedät miten masennuksesta paranee paremmin kuin muut. Jos tietäisit et olisi masentunut.

Minä EN tiedä, miten masennuksesta paranee, enkä siksi yritäkään neuvoa ketään. 

Itseäni on auttanut, kun lääkäri ja terapeutti kovasanaisesti käskivät lopettaa suorittamisen (paraneminen tai sairautta vastaan taistelu) ja vain sairastaa.

Kuinka niin "ei välitä"? Yleensä kysymys on se, että ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Jos jonkun ongelma on se että ei edes suihkuun jaksa mennä, niin tuskinpa kukaan ulkopuolinen ihminen voi tätä ihmistä sinne suihkuun alkaa raahaamaankaan, eikä varsinkaan silloin jos kommunikointi tapahtuu anonyymina keskustelupalstalla. Silloin on monelle luontevampaa jaella näitä neuvoja, mitkä monia sitten tuntuu ärsyttävän.

Silloin on järkevintä olla ihan hiljaa, kun ei osaa auttaa. Siitähän koko ketjussa oli kyse, että jaellaan älyttömiä neuvoja ihmisille, jotka eivät kykene edes peseytymään.

Suurin osa neuvoista on ollut ihan asiallisia, ja ne on tarkoitettu yleisesti masennuksen hoitoon eivätkä ainoastaan niille, jotka makaavat sängynpohjalla. Samoin se, joka sängynpohjallakin lepää, voi asettaa itselleen pien

Itse sanoisin, että masennus on pikemminkin kuin autiosaari. Sinun on koitettava löytää kaikki ne selviytymiskeinot, mitä vain voit löytää, ja ainakin koittaa lähettää jonkinlainen hätämerkki ja vastaanottaa kaikki mahdollinen apu, minkä saat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on paljon vinkkejä ja neuvoja mitkä asiat saattaisivat auttaa masennukseen ja kerrottu mikä ihmisillä itsellään on auttanut masennukseen. Jostain syystä nämä kommentit saa osan porukasta epäilemään sitä, onko nämä kommentoijat olleet masentuneita alkuunkaan ja ryhdytään hirveälle puolustuskannalle ja aletaan joukolla haukkumaan neuvojia ja positiivisista kokemuksista kertovia. 

Minä taas alan epäilemään sitä että nämä epäilijät eivät itse ole masentuneita. Negatiivisuus ja ilkeys on luonteenpiirteitä, toimintatapoja, mutta masennus on sairaus. Oletteko jotkut ajatelleet, että ette ehkä olisikaan masentuneita? Ehkä olette vain perusluonteeltanne negatiivisia?

 

Vertaisneuvoja: minäkin sairastin masennuksen, toivuin siitä leipomalla pullaa. Suosittelen omasta kokemuksestani!

Myrkyllinen piikkipörsykkä: masentunut, miksi et

Ja joku vastaa silti vertaisneuvojalle "Tosissasko kuvittelet että pullaa leipomalla pääsee masennuksesta? Et tiedä masennuksesta mitään! Lopeta oikeasti masentuneiden pilkkaaminen, senkin kiusanhenki!"

Mutta silti totta, että ei myrkyllinen neuvominen varmasti ketään auta. 

"Itse näkisin, että on sellainen masennuksen meri. Kun sinne paiskautuu, joku on lähtötilanteessa lähempänä rantaa kuin toinen. Vasta silloin on järkeä alkaa uida ja käyttää voimat siihen, kun on ranta näkyvissä tai edes selkeät merimerkit kohti satamaa. Siinä vaiheessa, kun on vielä aavalla, kannattaa keskittyä siihen, ettei huku ja katsella ja miettiä suuntaa ja strategiaa, kun on se hetki, ettei ole pinnan alla tai jatkuvasti vajoamassa. On ehkä löytänyt jonkun puunrungon, jonka avulla voi levätä tai meri on muuten vähän tyyntynyt."

Mitä tuo miettiä suuntaa ja strategiaa tarkoittaa käytännössä? Mitä se konkreettisesti siis on?

Itse sanoisin, että masennus on pikemminkin kuin autiosaari. Sinun on koitettava löytää kaikki ne selviytymiskeinot, mitä vain voit löytää, ja ainakin koittaa lähettää jonkinlainen hätämerkki ja vastaanottaa kaikki mahdollinen apu, minkä saat.

Oma masennukseni on se meri. Hetkittäin löydän/saavutan matkalla saaren, jossa levätä, saada ruokaa ja tehdä nuotio ja savumerkit. Sitten taas on palattava veteen. Siellä ui, kelluu, vajoaa, nousee, etenee, huuhtoutuu kauemmas, etenee, uupuu, etenee... En voi odottaa, että kukaan hakisi minut saarelta. Käyn siellä syömässä hedelmiä, etsimässä ihmisiä, jotka voisivat neuvoa tietä tai etsiä mäkeä, jonka laelta nähdä kauemmas, jotta nähdä suuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ok, hyvä jos olet pystynyt asiat hyväksymään ja pystyt keskittymään nykyhetkeen ja hyviin aisoihin. Tuosta aikaisemmasta viestistäsi sain sellaisen käsityksen että olet masentunut traumojesi takia etkä ole saanut masennukseesi apua koska et olisi pystynyt niitä traumojasi työstämään. Ymmärsin varmaan väärin mitä tarkoitit viestissäsi (viesti 455).

En tiedä miksi koit minut myrkylliseksi ihmiseksi viestini perusteella. 

 

Olen kyllästynyt ihmisiin jotka niputtavat masentuneet laiskoiksi jotka haluavat vain velloa masennuksessaan. Näinhän sinäkin automaattisesti oletit.

En ole puhunut laiskuudesta yhtään mitään. Sanoin että kaikkia asioita voi työstää. 

Mitä ihan konkreettisesti tarkoitat työstämisellä ja mitä sillä saavutetaan?

 

Sehän riippuu ihan siitä asiasta. Jos ahdistaa vaikka ne omat liikakilot tai sitten ne menneisyyden traumat, niin se työstäminen on varmasti erilaista.

Jos sinua masentaa liikakilot tai vanha trauma mikä pyörii koko ajan mielessä ja vaikuttaa elämässäsi, ja yhtäkkiä niitä ei enää olekaan tai ne ei enää vaikuta elämääsi, niin ei ne ainakaan silloin enää sinua masenna. 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka niin "ei välitä"? Yleensä kysymys on se, että ei pysty.

Tuohan kommentoi "sitten kun se sängyn pohjalle päätynyt vielä välittäisikin itsestään ja elämästään, ehkä lähtisikin köpöttelemään." 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka niin "ei välitä"? Yleensä kysymys on se, että ei pysty.

Tuohan kommentoi "sitten kun se sängyn pohjalle päätynyt vielä välittäisikin itsestään ja elämästään, ehkä lähtisikin köpöttelemään." 

Täällä eivät lainausketjut toimi, eikä kirjoittaessaan näe sitä, mihin vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse sanoisin, että masennus on pikemminkin kuin autiosaari. Sinun on koitettava löytää kaikki ne selviytymiskeinot, mitä vain voit löytää, ja ainakin koittaa lähettää jonkinlainen hätämerkki ja vastaanottaa kaikki mahdollinen apu, minkä saat.

Oma masennukseni on se meri. Hetkittäin löydän/saavutan matkalla saaren, jossa levätä, saada ruokaa ja tehdä nuotio ja savumerkit. Sitten taas on palattava veteen. Siellä ui, kelluu, vajoaa, nousee, etenee, huuhtoutuu kauemmas, etenee, uupuu, etenee... En voi odottaa, että kukaan hakisi minut saarelta. Käyn siellä syömässä hedelmiä, etsimässä ihmisiä, jotka voisivat neuvoa tietä tai etsiä mäkeä, jonka laelta nähdä kauemmas, jotta nähdä suuntaa.

Muista että on aina mahdollista että jonain päivänä huuhtoudut sieltä suuren mantereen rannikolle, jossa hedelmiä on yllin kyllin ja voit valita tiesi lukemattomista eri vaihtoehdoista. 

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole puhunut laiskuudesta yhtään mitään. Sanoin että kaikkia asioita voi työstää. 

Mitä ihan konkreettisesti tarkoitat työstämisellä

Sehän riippuu ihan siitä asiasta. Jos ahdistaa vaikka ne omat liikakilot tai sitten ne menneisyyden traumat, niin se työstäminen on varmasti erilaista.

Jos sinua masentaa liikakilot tai vanha trauma mikä pyörii koko ajan mielessä ja vaikuttaa elämässäsi, ja yhtäkkiä niitä ei enää olekaan tai ne ei enää vaikuta elämääsi, niin ei ne ainakaan silloin enää sinua masenna. 

Melkoisen iso pala purtavaksi lähteä työstämään heti ensimmäiseksi niitä varsinaisia ongelmia siellä masennuksen taustalla, jos se sängystä ylösnouseminenkin tai suihkussa käyminen tuottaa jo vaikeuksia...

Tuo pätee ehkä paremminkin sellaisiin, jotka eivät ole vakavasti masentuneita tai ainakaan se masennus ei vaikuta toimintakykyyn kovinkaan lamaannuttavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Minä en yhtään ihmettele, että joiltain into katoaa kaiken kokemansa paskan seurauksena. Ihmisen sietokyky ja voimavarat ovat rajalliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Sinähän sen sanoit. "Intoa ei ole vähääkään." Ei se järkäle silloin lennä taivaaseen, eikä edes hievahdakaan, jos ei intoa ole edes yrittää saada sitä liikkumaan. 

Moni sanoo että haluaa parantua masennuksesta. Silloin kun jotain tarpeeksi haluaa, yleensä jaksaa jossain vaiheessa yrittää edes niitä pieniä asioita. 

Ei se hievahda, vaikka sitä intoa olisi kuinka paljon, joten yrittäminen on turhaa ja haluaminen ei vaikuta asiaan mitenkään. Viiden tonnin järkäleessä ei ole "niitä pieniä asioita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... "

???

Siis miksi masentunut ei saisi levätä jos tarvitsee levätä? Jos masentunut sanoo että en jaksa, niin se tarkoittaa että hän tarvitsee lepoa.

Eikä tarkoita. Masennus ei parane lepäämällä.

Minulla ainakin toimintakyky paranee lepäämällä. Kun toimintakyky on parempi ja jaksaa toimia on vähemmän aikaa masennukselle ja ajatukset saa vietyä muualle.

Onko sinulla jotain tieteellistä aineistoa väitteesi perusteeksi?

There is evidence to suggest that excessive rest and passivity may not be beneficial for individuals experiencing depression. While rest is important for overall wel

En jaksa tarkasti lukea mutta ei tässä kai sanota mitään työssäkäymisestä tai pakkopullan leipomisesta.. Activity voi olla jotain minkä itselle kokee sopivaksi. Aktiivisuutta voi olla sekä voimistavaa että kuluttavaa. Stressaava työ kuluttaa, stressaava kotitilanne esim. vakavasti sairaan hoitamissessa voi kuluttaa. Siihen on tosi raskasta kuunnella neuvoja että mikset leivo. Omalla kohdalla voimistavaa aktiivisuutta on liikunta ja luovat harrastukset omantahtisesti. Niiden välillä tarvitsen paljon lepoa, en työntekoa jotta edistystä tapahtuisi. Jos pitää vaan suorittaa niin se tekee takapakkia.

Monen masennuksen taustalla on burn outia ja hermoston yliviritteneisyyttä, unettomuutta. Silloin 8-16 työ ei ole se oikea hoitomuoto. Jos 3 tunnin yöunilla yrittää pakertaa ja pakeraa niin useimmat ymmärtävät että ei siitä hyvää seuraa.

Eli minun mielestäni masennukseen ei ole oikea lääke pakkotyö ja suorittaminen. Minä voin paremmin kun kehoni saa levättyä. Silloin ahdistus pienenee todella voimakkaasti ja keho tuntuu energisemmältä. Minä lepään aina kun siltä tuntuu jos ei velvollisuudet kutsu(kutsuu liian usein). Oma masennukseni on pitkittynyt juurikin sen vuoksi että en saanu levätä ja nyt 10 vuoden jälkeen olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Yhdessä vaiheessa sain levätä ja tehdä kivoja asioita(liikunta) omantahtisesti ja masennukseni parantui suurin harppauksin. Mutta sitten taas mentiin ulkopuolisten vaatimusten myötä kovatahtiseen hommailuun ja siitä tuli romahdus.

Uupuneen, masentuneen, väsymysoireyhtymäisen on tärkeää löytää se oma toimintaikkuna jonka puutteissa olla toiminnassa ja aktiivinen. Ei ole hedelmällistä toimia kaavalla "rehki ja romahda" vaan se aktiivisuus pitää lopettaa silloin kun ei ole vielä ihan puhki.

Suomessakin on paljon tutkittu liikunnan ja toiminnallisten elementtien vaikutusta masennuksen hoidossa erinomaisin tuloksin. Olikohan niin, että 3-4krt. viikossa tapahtuva noin tunnin liikkuminen vastaa tehokasta masennuslääkitystä. Melkoinen tulos, eikä haittavaikutuksia. 👍

Vierailija kirjoitti:

 

Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.

Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.

Nämä pikkuhiljaa pienin askelin -tarinat perustuvat usein ratkaisukeskeiseen menetelmään. Varsinkin jos on arjen elämänhallintataidot hukassa, niin tällainen lähestymistapa on yleensä se toimivin.