Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan
19.11.2023 |
Jos itsensä peseminen on jo liikaa niin millä voimavaroilla tämä ihminen vaivaisi pullataikinaa
Kommentit (1272)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "pikkuhiljaa pienin askelin" -tarinat voivat toimia joidenkin kohdalla, jos sitä intoa ja tahtoa on edes jonkin verran.
Minun tapauksessani masennus ja uupumus on kuin viiden tonnin kivenjärkäle, jota minun joidenkin neuvojien mielestä pitäisi nostaa ihan pikkuisen ja sitten aina pikkuisen enemmän joka päivä. On ihan selvää, että ei se nouse, joten intoa sen nykimiseen ei ole vähääkään.
Nämä pikkuhiljaa pienin askelin -tarinat perustuvat usein ratkaisukeskeiseen menetelmään. Varsinkin jos on arjen elämänhallintataidot hukassa, niin tällainen lähestymistapa on yleensä se toimivin.
Ei kuitenkaan ole mikään yhden koon ratkaisu, joka sopii kaikille.
Koska ihmiset ovat erilaisia, on aivan turha myöskään loukkaantua yksittäisistä hyvää tarkoittavista kommenteista. Eri asia sitten ihmiset, jotka jankkaavat ja tuputtavat feissarimaisesti ja eivät suostu lopettamaan edes pyynnöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itsellä oli elintavat hallussa masennuksen tullessa. Tai se, mitä täällä elintavoilla tarkoitetaan. Uni, valve, päihteettömyys, ulkoilu, liikuntaharrastus, ruokaa, vitamiineja, etsii ratkaisuja ongelmiin ja hoidattaa fysiikkaansa ja psyykettään, puhtaus itse, koti ja vaatteet, maksaa laskut, vie roskat, tuulettaa kodin, hakee postin, petaa sängyn, pesee pyykit, viikkaa puhtaat kaappiin jne.
Että sinänsä tuntuu "vähän" turhalta moni näistä neuvoista.
Minkään traumaterapian ja -kirjallisuuden mukaan traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti.
"Traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti". Kuka niin on sanonut?
Tuolla joku ohjeisti, että jonain päivänä traumat ovat vain poissa, kun vaan tahtoo riittävästi ja on oikea asenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut keksii aina jonkun syyn sille miksi eivät voisi parantua masennuksesta. Se on jotenkin surullista.
Eli sinä luokittelet meidät luusereiksi ja että tahdomme olla masentuneita. Sanonpa sen vaan että minä olen vahva ja olen selvinnyt erittäin hyvin kamalista vastoinkäymisistä enkä korviani lotkauta sinun syytöksillesi.
Ei se elämä ole kaikille ruusuilla tanssimista, yritäpä vaan hyväksyä se.
Mitä ihmettä? Annoit hyvän esimerkin siitä miten sairas mieli toimii. Se mieli näkee negatiivisuutta ja vihaa siellä missä sitä ei ole. Ei, en pidä teitä luusereina enkä usko että haluatte olla masentuneita.
En usko että kaikki on vielä löytänyt niitä itselleen toimivia tapoja helpottaa omaa oloaan. Ja se on minusta surullista, että jotkut ei edes usko niitä löytävänsä.
Pidätkö häntä luuserina, jos hän ei parannu tai hänellä ei ole potentiaalia parantua?
Vierailija kirjoitti:
On aika ignoranttia sanoa, että ne jotka suosittelevat itsestään vastuunottoa eivät ole olleet masentunteita, koska moni masentunut on juurikin parantunut "itseään niskasta kiinni ottamalla", ja se on se syy suositella sitä. Vaikka se on varmaan kaikista pahimman ja myrkyllisimmän kuuloinen ohje masentuneen mielestä.
Masennus oireilee jokaisella vähän eri tavalla. Jos masennuksen takana on uupumista, on aika ymmärrettävää, ettei jaksa tehdä mitään. Omalla kohdallani liikunta esimerkiksi vain uuvutti lisää. Kaiken tekemisen aloittaminen oli todella suurten ponnistusten takana.
AP:lle sanoisin, että noin lähtökohtaisesti aktiivisuus parantaa mielialaa. Jonakin päivänä ne voimavarat riittää pelkästään suihkussakäyntiin, toisena päivänä pääsee ehkä jo ulos tai jaksaa leipoa pullaa. Loppujen lopuksi on tärkeää, että tekee edes jotain, vaikka kuinka pientä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itsellä oli elintavat hallussa masennuksen tullessa. Tai se, mitä täällä elintavoilla tarkoitetaan. Uni, valve, päihteettömyys, ulkoilu, liikuntaharrastus, ruokaa, vitamiineja, etsii ratkaisuja ongelmiin ja hoidattaa fysiikkaansa ja psyykettään, puhtaus itse, koti ja vaatteet, maksaa laskut, vie roskat, tuulettaa kodin, hakee postin, petaa sängyn, pesee pyykit, viikkaa puhtaat kaappiin jne.
Että sinänsä tuntuu "vähän" turhalta moni näistä neuvoista.
Minkään traumaterapian ja -kirjallisuuden mukaan traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti.
"Traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti". Kuka niin on sanonut?
Tuolla joku ohjeisti, että jonain päivänä traumat ovat vain poissa, kun vaan tahtoo riittävästi ja on oikea asenne.
Ok. En huomannut tällaista kommenttia. Luulin että tässä viitattiin siihen kun sanoin että traumoja voi työstää ja että niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin voimakkaasti että ne traumat koko ajan pyörisi mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pidätkö häntä luuserina, jos hän ei parannu tai hänellä ei ole potentiaalia parantua?"
Miksi pitäisin häntä luuserina? En pidä. Uskon että kaikista löytyy sitä potentiaalia.
Pahaa oloa on usein vaikea muuttaa. Ikävät tunteet myös kuuluvat normaaliin elämään, eikä niitä vastaan tarvitse aina taistella.
Voit kuitenkin lisätä hyvinvointiasi:
- muuttamalla ajattelutapojasi
- muuttamalla toimintatapojasi
- selventämällä, millaiset asiat ovat sinulle tärkeitä, ja pyrkimällä niitä kohti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arjen merkityksestä puhuminen voi joskus tuntua ärsyttävältä saarnaamiselta. Olet varmasti kuullut ennenkin riittävän unen ja terveellisen syömisen merkityksestä hyvinvoinnille. Niiden merkitystä ei kannata väheksyä.
Toimivasta arjesta huolehtiminen ei välttämättä poista ongelmia. Se voi kuitenkin lisätä energiaa sekä auttaa löytämään uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Lisäksi toimiva arki vaikuttaa usein itsessään mielialaan. Esimerkiksi liikunta lisää usein hyvänolontunnetta.
On myös tärkeää löytää levon ja riittävän aktiivisuuden tasapaino. Masentuneena voi tuntea itsensä korostuneen väsyneeksi ja levätä paljon. Jatkuva lepääminen ei kuitenkaan yleensä lisää jaksamista.
Monella on kokemus siitä, että vaikka on saanut lähdettyä ulos, tehtyä puoliväkisin läksyt tai käytyä kaupassa, olo ei ole parantunut. Mielialaa parantaa tekeminen, joka on mielekästä tai jossa kokee olevansa hyvä.
Siksi on tärkeää alkaa tekemään pikkuhiljaa uudestaan asioita, joista saa mielihyvää. Pieni askel kerrallaan.
Muista kuitenkin, että hyvä olo ei välttämättä lisäänny heti. Sille on annettava riittävästi aikaa. Masentuneena ajattelee herkästi, ettei toiminta kuitenkaan tunnu miltään tai että se ei auta.
Laita ylös, mitkä asiat tuovat sinulle mielihyvää tai onnistumisen kokemuksia. Voit valita asioita, joista nautit ennen tai keksiä kokonaan uusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Pidätkö häntä luuserina, jos hän ei parannu tai hänellä ei ole potentiaalia parantua?"
Miksi pitäisin häntä luuserina? En pidä. Uskon että kaikista löytyy sitä potentiaalia.
Kaikista ei löydy sitä potentiaalia. Tai siis mielestäni koko lause on väärin muotoiltu. Jotkut ovat kroonisesti ja pysyvästi sairaita.
Tiedän muutamia tällaisia oman elämäni varrelta. Heille voi toivoa vain mahdollisimman oireetonta ja hyvässä hoitovasteessa olevaa elämää. Ei niitä eläkepäätöksiä annettaisi, jos jokainen olisi parannuttuvissa.
Ok. En huomannut tällaista kommenttia. Luulin että tässä viitattiin siihen kun sanoin että traumoja voi työstää ja että niiden ei tarvitse antaa vaikuttaa jokapäiväiseen elämään niin voimakkaasti että ne traumat koko ajan pyörisi mielessä.
En tiedä, onnistuuko tämä lainaus...
Minusta tuo kuulostaa samalta kuin "mene terapiaan", "hakeudu hoitoon" tms. Eli kuvitellaan, että jokaiselle olisi saatavilla riittävää hoitoa ja oikeaa sellaista (vaikeista tapauksista vain hyvällä tuurilla ja harvalle julkisella puolella ja hyvällä tuurilla yksityisellä).
Trauman käsittely ja hoito ei ole sama kuin ikävän tai surullisen tapahtuman vatvomisen lopettaminen. Lapsuustrauma on muuttanut ihmisen mielen lisäksi kehon ja hankaloittanut koko siihen astista elämää, vaikka henkilö on saattanut kuvitella kaiken olevan ok ja ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monella on kokemus siitä, että vaikka on saanut lähdettyä ulos, tehtyä puoliväkisin läksyt tai käytyä kaupassa, olo ei ole parantunut. Mielialaa parantaa tekeminen, joka on mielekästä tai jossa kokee olevansa hyvä.
Siksi on tärkeää alkaa tekemään pikkuhiljaa uudestaan asioita, joista saa mielihyvää. Pieni askel kerrallaan.
Muista kuitenkin, että hyvä olo ei välttämättä lisäänny heti. Sille on annettava riittävästi aikaa. Masentuneena ajattelee herkästi, ettei toiminta kuitenkaan tunnu miltään tai että se ei auta.
Laita ylös, mitkä asiat tuovat sinulle mielihyvää tai onnistumisen kokemuksia. Voit valita asioita, joista nautit ennen tai keksiä kokonaan uusia.
Entä siinä tilanteessa, kun mielihyvää ei saa mistään? Masentuneella on yleensä vääristynyt kuva omasta itsestään, johtuen siitä masennuksesta, ja voi kokea, ettei missään ole hyvä. Asiat, jotka ennen koki mielekkäiksi ei ole sitä enää.
Monen mieli saattaa lamata siksikin, että on yritetty viimeiseen asti. Kun olet sitten sängyssä etkä pysty toimimaan, saat rauhan.
Jos pystyt leipomaan, ulkoilemaan, tanssimaan ja käymään taidenäyttelyssä, tulee pian se tilanne, että "kun kerran jaksat tehdä tuon, pystyt hyvin töihinkin, lusmu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Oma olo vaihtelee todella rajusti lääkityksen myötä. Ei se ole mistään tahdonvoimasta tai motivaatiosta kiinni. Jokin elimistössä on täysin pielessä. Kun lääkitys on kohdallaan, tunnen itseni normaaliksi siitä huolimatta, että elämä on todella huonossa pisteessä. Kun se ei ole kohdallaan, saatan olla täysin toivoni menettänyt ja lamaantunut. Sääli vaan, ettei ole vielä löytynyt komboa, joka toimisi riittävästi pysyvästi.
Nuo linkatut omahoito-ohjeet ovat hyviä, kun on luisumassa masennukseen. Sinne sängynpohjalle ne eivät ehkä enää auta.
Joillain riittää energia valittaa ja surkutella itseään jopa somessa. Sillä energialla varmaan pesisi ne hampaatkin ja kävisi suihkussa.
Masennus on kliininen tila, eikä silloin leipomiset ja piristy nyt- kommentit auta. Tarvitaan läkkeitä ja psyykkistä apua/terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos itsensä peseminen on liikaa niin miksi edes elää?
Haluatko pilkata vai etkö oikeasti tiedä? Koska ei ole voimavaroja edes tappaa itseään. Sitähän se on siinä vaiheessa kun ei suihkuunkaan kykene. Mielialalääkkeiden varoitus itsemurhariskin kasvusta liittyy juurikin siihen, että lääkityksen aloitukseen voi liittyä fyysisen toimintakyvyn paranemista, mutta mieliala ei tule perässä.
"Traumat eivät tuosta vaan katoa, kuten joku täällä ehdotti". Kuka niin on sanonut?