Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

Haista sä pee. Olen vakavasti masentunut eikä mikään noista päde muhun. En juo alkoholia, pelaa, käy  baareissa, tilaile roskaruokaa tms. Sen sijaan nousen aamuisin sängystä ja käyn miltei päivittäin lenkillä.

No onneksi sentään lääkärit (yleensä) tietävät jotain tästä sairaudesta.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

Miksi masentuneet leimataan aina juopoiksi?

Omalta osaltani olen keksinyt sen yhden positiivisen asian alkoholihuuruisesta ja väkivaltaisesta lapsuudesta, en juo tippaakaan alkoholia. enkä ole aikeissa aloittaakaan vaikka masennus on minullakin diagnosoitu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Se on helppo pilkata, kun ei asioiden päälle vaikuta tietävän tuon taivaallista.

Kyllä tiedän. On tullut katseltua masennusta lähietäisyydeltä.

No toki toki. Olet jotakuta tai ehkä parinkin elämää sivusta seurannut ja päässäsi tehnyt johtopäätökset, että tuollaista se masentuneiden elämä on, kertakaikkiaan jännä. Hienosti 👏

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Se on helppo pilkata, kun ei asioiden päälle vaikuta tietävän tuon taivaallista.

Kyllä tiedän. On tullut katseltua masennusta lähietäisyydeltä.

Lähipiirissäsi on siis moniongelmainen alkoholisti, jonka perusteella sinä yleistät aika voimakkaasti. Ettet vain olisi osasyyllnen hänen ongelmiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Miksi masentuneet leimataan aina juopoiksi?

Omalta osaltani olen keksinyt sen yhden positiivisen asian alkoholihuuruisesta ja väkivaltaisesta lapsuudesta, en juo tippaakaan alkoholia. enkä ole aikeissa aloittaakaan vaikka masennus on minullakin diagnosoitu.

Minulla taas oli ihana 60-70-lukujen lapsuus, jossa ei päihteitä näkynyt koskaan. En itsekään käytä päihteitä. Mutta joidenkin mielestä näemmä käytän.

Masennus sängyssä maaten on kyllä niin etuoikeutettua kuin vaan voi olla. 

Vierailija kirjoitti:

Masennus sängyssä maaten on kyllä niin etuoikeutettua kuin vaan voi olla. 

 

Kyllä, etuoikeutettujen elämä on kyllä helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Miksi masentuneet leimataan aina juopoiksi?

Omalta osaltani olen keksinyt sen yhden positiivisen asian alkoholihuuruisesta ja väkivaltaisesta lapsuudesta, en juo tippaakaan alkoholia. enkä ole aikeissa aloittaakaan vaikka masennus on minullakin diagnosoitu.

Minulla taas oli ihana 60-70-lukujen lapsuus, jossa ei päihteitä näkynyt koskaan. En itsekään käytä päihteitä. Mutta joidenkin mielestä näemmä käytän.

Ihmisille, jotka minut tuntevat, ei ole mitään epäselvää siinä ettei käytä. Ventovieraat ja myös tervdeydenhuollon ammattilaiset tuntuvat olevan sitä mieltä, että ei voi olla ongelmia, jos ei käytä.

Terveydenhuollon osalta sinänsä helppoa (vaikkakin nöyryyttävää) osoitttaa omat sanansa oikeiksi, kun alkoholinkäyttöä mittaavat verikokeet tulevat aina takaisin tiedolla ettei käyttöä, myös pissatestit huumeiden osalta negaa. Lähinnä heidän asenne siitä, että syyllinen kunnes toisin todistetaan on ongelmallista. Palstalla tai muualla ei nuo mielipiteet sinänsä hetkauta. Kiinnostus kyllä siitä, että miksi kaikki leimataan väärinkäyttäjiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Se on helppo pilkata, kun ei asioiden päälle vaikuta tietävän tuon taivaallista.

Kyllä tiedän. On tullut katseltua masennusta lähietäisyydeltä.

Täällä monet kirjoittavat ihan omakohtaisia kokemuksia, mutta kummasti sinä lähietäisyydeltä ehkä yhden masennustaipaletta seuranneena tiedät asiasta paremmin. 

Sitä paitsi, onko parempi makaa sängyssä 24/7 kuin makaa sängyssä ja joskus pelata ja kävellä lähibaariin? Eikö siinä ihminen juurikin tee itselleen "jotain kivaa" mitä jotkut täällä jankuttaa masentuneita tekemään, vaikka se ei nyt näitä terveellisen elämän ihanteita vastaakaan. Se sängyssä 24/7 makaava todennäköisesti tappaisi itsensä, jos olisi toimintakykyä sen verran, että lähtisi sinne lenkille tai leipoisi pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy vain pakottaa itsensä, muuten on edessä työkyvyttömyyseläke.

Olen itse masentunut ja ahdistunut. Pahasti. Mutta joka päivä raahaan itseni töihin jossa voin välillä unohtaa oman tilanteeni. 

Älkää antako itsellenne mahdollisuutta toimettomuuteen. Sieltä nouseminen voi olla melkeinpä mahdotonta.

Samaa mieltä. Kun olin itse vakavasti masentunut, niin työpaikka ja töihin meno oli varmaan se asia, joka pelasti minut siltä, etten tehnyt itselleni mitään. Ja kun meni töihin, sai jotain muuta ajateltavaa. Kotona oli vain neljän seinän sisällä, ja silloin ajatukset lähtivät liian synkille raiteille. Lisäksi töiden kautta sai rahaa, mikä mahdollisti mm. matkustamisen, jolloin pääsin ihan uuteen ympäristöön.Tosin olin kyllä myös työttömänä muutaman kuukauden ajan.

Ymmärrän kyllä, että masentuneena ei jaksa tai halua kuunnella mitään typeriä neuvoja, kuinka pitäisi mennä ulos lenkille tai suihkuun. Tiedän kyllä itse omasta kokemuksesta, miten rankkaa on saada itsensä edes sängystä ylös. Muistan, etten itse käynyt suihkussa tai pessyt edes säännöllisesti hampaita. Ja vaikka työpaikka olikin pelastusrengas minulle, en tarkoita, että se olisi sitä kaikille. Sinä et ole arvoton, vaikka sinulla ei olisi työpaikkaa. Mutta tärkeää olisi, että nouset sängystä ylös ja teet jotain. Ihan vaikka pieniä asioita kerrallaan. Ja oikeasti, en usko että itse sanon näin, mutta se ulkona oleminen auttaa. En siis tarkoita ulkona olemisella sitä että menee baariin ryyppäämään, vaan menee luontoon. Siellä saa vaikka huutaa ja itkeä ihan rauhassa, jos se auttaa. Tai sitten aloitat ihan pienistä asioista kotona, vaikka ihan yksittäisiä kotitöitä, jos pyykkien peseminen, siivoaminen ja tiskaaminen yhtä kertaa tuntuu liian vaikealta. Vaikka siltä ei tuntuisi, sinulla on aina joku syy nousta ylös. Itsetuntokin voi kohentua, kun huomaa, että jaksaa ja pystyy tekemään normaaleja asioita, jotka aikaisemmin tuntuivat liian rankoilta. 

Itselläni oli välillä todella synkkiä ajatuksia, ja se tilanne tuntui todella pitkään aivan kamalalta ja lohduttomalta. Mutta selvisin siitä. Toimettomuus on vaarallista - se antaa liikaa aikaa pahoille ajatuksille, jotka voivat ottaa vallan sinusta. Parantuminen ei ollut helppoa, se oli taistelua jokaikinen päivä, mutta jälkeenpäin olin kiitollinen, etten antanut periksi. Äläkä anna sinäkään. 

Olit onnekas, kun sait työpaikan.

Viimeiseen asti kävin työssä, ja esimies oli se, joka vihelsi pelin poikki ja ohjasi työterveyteen sekä sairauslomalle.

Itsellä työnulkopuolinen asia romahdutti, josta myös avoimesti olin keskustellut esimieheni kanssa. Alkuun yritettiin sopeuttaa työtehtäviä ja tehdä muutoksia, jotka olisivat auttaneet jaksamaan ja pysymään normaalissa arjessa, siltä osin kuin mahdollista.

Sairauslomalle jäämistä väläyteltiin jo pitkään, en vain itse suostunut näkemään tilannettani. Aiemmin itsekin ajattelin ettei pää voi hajota niin totaalisesti, että ei pystyisi täyttämään velvollisuuksiaan kunnollisena veronmaksajana. Elämä opettaa, ja opin sen karulla tavalla. Loppuvaiheessa sinnittelyä taisi vielä niin sanotusti vauhti kiihtyä, kun revin itsestäni kaiken irtirevittävissä olevan irti. Työkaverin sanoja lainatakseni, oli se viimeinen kiihdytys, joka varmisti seinään törmäämisen tuhoisalla vauhdilla. 

Kun romahdus tapahtui, kaikki jäi. Kynä tippui kädestä ja enää ei ollut mihinkään kiire. Jos olisin siinä vaiheessa saanut itsestäni enää mitään irti, olisin luultavammin käyttänyt ne viimeiset voimien rippeet siihen, että olisin poistanut itseni tästä maailmasta.

Aina se työssä jaksaminen ja jatkaminen ei vain ole yksi tarjolla olevista vaihtoehdoista. Toivoisin, että tämäkin muistettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Masennus sängyssä maaten on kyllä niin etuoikeutettua kuin vaan voi olla. 

Minua ei yhtään kadehdituta. Olisi tuskaa olla niin sairas, että joutuisi makaamaan sängyssä. Jos sinun elämäsi on niin tyhjää ja työ ja harrastukset niin paskaa, että vauhtaisit ne sänkyilyyn, kaikilla ei ole, edes niillä sänkyyn masentuneilla.

Ihmisillä on eri energiatasoja ja kehorytmejä. Matalaenerginen varmaan hyytyy helpommin sinne sänkyyn, kun korkeaenerginen tekee kyllä kaikenlaista. Molemmilla on silti sairaus ja kärsimys tai turtumus.

Olen korkeaenerginen, joten nouseminen, suihkuunmeno tai leipominen ei ole ongelma. Pystyn suorittamaan ne mekaanisesti ja mitään mielihyvää saamatta. 

Minun pitää keksiä ihan eri keinoja. Ja niiden keinojen keksiminen ei nyt vaan siellä masennuksen horroksessa pilkahda aina mieleen, koska se tarkoittaisi jotain aktiivista toimintaa, motivaatiota ja toivoa.

Itselleni tällä hetkellä toimivinta olisi joku fitness kickboxing tyyppinen urheilu, aktiivinen sekstailu intohimoisesti ja workout-biisien popittaminen täysillä. Kaikki rauhoittaminen vain lamaa entisestään eikä kotipuuhat tuo tullessaan muuta kuin puhtaan kodin ja itsensä puunaaminen paremman ulkonäön. Pukeudun nyt syvästi masentuneena paljon paremmin kuin pitkässä luisussa tähän.

Tämän maan julkisen puolen mielenterveyshoito julkisella on suurimmassa osassa tapauksia niin tehotonta ja riittämätöntä, että kärsii sekä yksilö että yhteiskunta.

Jokaiselle vakavasti sairastuneelle tai sen uhkan alla olevalle tulisi antaa kymppitonniin asti mahdollisuus ostaa palveluita yksityiseltä ja parhaiksi katsotut lääkkeet ja kuntoutus. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys on aiheellinen aloittaa. Kaikenlaiset narsistiset julkkikset kailottavat lääkitystä vastaan. Onhan tuokin tapa saada palstatilaa. En olisi selvinnyt ilman lääkkeitä.

Lääkityksellä on usein haitallisia sivuoireita. Kannattaa aloittaa kevyemmistä konsteista ja sitten vasta jos muu ei auta niin lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennus on jännä sairaus. Ei ole voimia nousta sängystä, tai tehdä mitään. Mutta voimia löytyy kuparikaljan kaupasta hakemiseen ja sen juomiseen, lähibaariin kävelemiseen, roskaruuan tilaamiseen Woltilla, konsolipelaamiseen... Mutta suihkussa ei jaksa käydä, tai lenkille lähteä.

 

Miksi masentuneet leimataan aina juopoiksi?

Omalta osaltani olen keksinyt sen yhden positiivisen asian alkoholihuuruisesta ja väkivaltaisesta lapsuudesta, en juo tippaakaan alkoholia. enkä ole aikeissa aloittaakaan vaikka masennus on minullakin diagnosoitu.

Joillakin ihmisillä alkoholin käyttö voi olla tapa itsehoitaa masennusta, ja toisaalta liiallinen alkoholinkäyttö voi lisätä masennuksen riskiä. Alkoholin väärinkäyttö voi myös vaikeuttaa masennuksen hoitoa ja hidastaa toipumista.

T. Toinen masentunut, joka itse ei käytä alkoholia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys on aiheellinen aloittaa. Kaikenlaiset narsistiset julkkikset kailottavat lääkitystä vastaan. Onhan tuokin tapa saada palstatilaa. En olisi selvinnyt ilman lääkkeitä.

 

Lääkityksellä on usein haitallisia sivuoireita. Kannattaa aloittaa kevyemmistä konsteista ja sitten vasta jos muu ei auta niin lääkitys.

Olin ennen vahvasti lääkevastainen. Mutta nyt asenne on muuttunut. Ehkä oma vakava masennus olisi saatu ENNALTAEHKÄISTYÄ oikealla lääkityksellä. Ei niin, että jokaiselle työnnetään samat SSRI:t, vaan oikeasti mietitään koko lääkepaletista sopivimmat kokeiluun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on eri energiatasoja ja kehorytmejä. Matalaenerginen varmaan hyytyy helpommin sinne sänkyyn, kun korkeaenerginen tekee kyllä kaikenlaista. Molemmilla on silti sairaus ja kärsimys tai turtumus.

Olen korkeaenerginen, joten nouseminen, suihkuunmeno tai leipominen ei ole ongelma. Pystyn suorittamaan ne mekaanisesti ja mitään mielihyvää saamatta. 

Minun pitää keksiä ihan eri keinoja. Ja niiden keinojen keksiminen ei nyt vaan siellä masennuksen horroksessa pilkahda aina mieleen, koska se tarkoittaisi jotain aktiivista toimintaa, motivaatiota ja toivoa.

Itselleni tällä hetkellä toimivinta olisi joku fitness kickboxing tyyppinen urheilu, aktiivinen sekstailu intohimoisesti ja workout-biisien popittaminen täysillä. Kaikki rauhoittaminen vain lamaa entisestään eikä kotipuuhat tuo tullessaan muuta kuin puhtaan kodin ja itsensä puunaaminen paremman ulkonäön. Pukeudun nyt syvästi masentuneena paljon paremmin kuin pitkässä lu

Itsellä on hieman erilainen tilanne, että mulla olisi kyllä motivaatiota tehdä kaikenlaisia asioita, mutta kun fyysisen sairauden takia en jaksa tehdä mitään, niin olen masentunut nimenomaan sen vuoksi, että en pysty tekemään niitä asioita joita haluan.

Minä taas en ole menettänyt masennuksessa fyysistä suorituskykyäni, tai siis se on saatu takaisin lääkkeillä. Mieli ei ole tullut vielä mukana, koska masennukseen johtaneet syyt ovat edelleen olemassa kuten sinullakin. Meillä molemmilla olisi motivaatio elää, jos se olisi mahdollista. Ja kun ei ole, mieli ei ole hyväksynyt sitä.

(Lainaaminen ei onnistu.)