Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen innokas lukutoukka mutta pahimmassa masennukseni vaiheessa en kyennyt edes menemään kirjastoon. Saati keskittymään lukemiseen. Ruoka oli lähinnä paahtoleipää ja teetä,jo ajatus jostain jauhelihan paistelusta uuvutti. Tiskikone ei ollut päällä viikkoihin saati pyykinpesu kone mutta enpä minä vaatteita tarvinnut ,kun pyjama päällä kävin alakerran kaupassa ja muuten en lähtenyt mihinkään.

Se oli synkkä vaihe elämässä. Onneksi löytyi toimiva lääkitys ja lääkityksen alettua purra, suostuin kokeilemaan kuntouttavaa työtoimintaa kahdesti viikossa.

Selkävamma estää minua liikkumasta ja köyhyys hankkimasta ostopalveluja, joten ajankulu on löydettävä hyvin pienistä ympyröistä. Tiskikoneen puuttuminen ei haittaa yhtään, mutta pesukoneen puuttuminen kylläkin. Sukkien ja trikoopaidan ja -housujen peseminen käsin on työlästä ja lakanoiden ja pyyhkeiden pesemi

Sossusta apua pyykinpesukoneen hankintaan? Ei nyt kannata masentua jos noinkin helppo ratkaisu olisi ongelmaasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole jaksanut lukea yhtäkään kirjaa masennuksesta loppuun. Yhden uupumuksesta jaksoin, mutta en muista siitä kuin kaksi kohtaa. Kirja traumoista kesken. Saa nähdä, mitä sen kanssa tapahtuu.

Te, jotka ette jaksa lukea oletteko kokeilleet äänikirjoja? Itselle änikirjat on ollut hyvä tapa rentoutua.

Mulle ei onnistunut kirjojen tai podcastien kuuntelu ennen kuin sain sopivan lääkityksen. 

Mulla uni on sen verran isossa roolissa, että tiedän heti sen olevan pielessä jos ei huvita tai kykene kuuntelemaan äänikirjoja. Tunne on tietysti erilainen kuin tavallinen ei kiinnosta -fiiilis. Pitkällä taustalla tunnistaa eron.  

Vierailija kirjoitti:

Paras lääke masennukseen on kun tiedostaa mikä masentaa ja tekee sen asian eteen jotain. Jos omat liikakilot masentaa, jättää herkut pois ja käy salilla. Ei siihen mielialaan auta ostaa läjäpäin lisää herkkua ja istua sohvalla. 

Ihmettelen miksi tälle tuli niin paljon alapeukkuja. Kyllä täälläkin monesta viestistä paistaa läpi että monella on joku tietty asia mikä eniten masentaa ja mitä kannattaisi ensimmäisenä lähteä muuttamaan. Joskus se asia on niinkin selkeä kuin liikakilot, joskus huono itsetunto, joskus menneisyyden trauma, jne. Ihan yhtälailla sitä huonoa itsetuntoa voi lähteä käsittelemään samalla tavalla kuin liikakilojakin.

"Mikään ei tunnu miltään" ja elämän merkityksettömyys on ihan yhtä lailla asioita minkä eteen voi tehdä asioita. Olisi kiva jos ihmiset osaisi vähän paremmin soveltaa näitä ohjeita omaan elämäänsä, eikä heti ryhtyä vastakannalle että "no mulla ei oo liikakiloja että ei kuule toimi mulla!!" 

Tuntuu että parempi on kun kukaan ei yritä mitenkään auttaa masentunutta. Masentuneen on itse haettava apua sitten kun on valmis ottamaan sitä vastaan. Tässäkin ketjussa moni on todella kaukana siitä että olisivat valmiita ottamaan neuvoja ja apua vastaan.

Millaista apua olette kokeilleet te, jotka koette että (kaikki) ei voi parantua masennuksesta?

Suositukset myös masennuksen omahoito-ohjelmalle. Se on täysin ilmainen ja sen voi suorittaa omaan tahtiin koska tahansa, aloittaa voi vaikka heti: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/masennuksen-omahoito-ohjel…

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut jää odottelemaan ns.hyvää fiilistä päästäkseen sängystä ylös, voin kertoa että sitä ei ole tulossa. Lääkehoito aktivoi sen verran että jaksat nousta sängystä, sen jälkeen pitää vain tehdä vaikkei huvittaisi. Tekeminen kohentaa pitkällä juoksulla mielialaa - passivoituminen madaltaa.

 

Että joku vinha perä siinä on, "että ota nyt vaan itteäs niskasta kiinni".

Voin omasta kokemuksesta kertoa että kyllä on tulossa. Kun väsymyksen lepää pois niin sitten taas jaksaa. Mitä ihmeen sekojuttuja tällä palstalla viljellään?

Itse makasin sängyssä lauantain ja sunnuntain, eilen hiljakseen ulkoilin ja tänään olen jo touhunnut vaikka mitä. Tällaista tämä minun elämä on, tasapainon hakemista levon ja tekemisen välillä. Sänkypäivinä oikeasti en pääse ylös ja jos pakotan niin se vie ojasta allikkoon, siitäkin on kokemusta. Kyllä keho kertoo kun se kaipaa lepoa.

 

Veikkaisin, että osa noista saattaa olla suomennettukin vaikka lista onkin englanniksi. Samaten kirjastosta ja kirjakaupasta varmasti löytyy jonkinmoisia kirjoja, joissa käsitellään masennusta. Itse olen lukenut paljon self-help kirjallisuutta mikä on auttanut. Monet tyrmäävät self helpin suoralta käsin edes kokeilematta sitä, mutta sieltä löytyy todella paljon myös alansa huippuammatilaisten teoksia, jotka todella tietävät mistä puhuvat. 

Suosittelen myös self helpiin kunnon ja jaksamisen puitteissa. Ei se kyllä estänyt itseä sairastumasta pahemmin, mutta tieto ei ole koskaan pahitteeksi.

YouTubessa on myös paljon videoita aihepiiristä.

Yksi sanoi että fyysisen sairauden takia ei pysty tekemään asioita mitä haluaisi ja siksi masentaa. Sekin on asia mitä voi työstää. Omaan suhtautumiseen pystyy vaikuttamaan. Voi myös etsiä muita itselleen merkityksellisiä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos masentunut jää odottelemaan ns.hyvää fiilistä päästäkseen sängystä ylös, voin kertoa että sitä ei ole tulossa. Lääkehoito aktivoi sen verran että jaksat nousta sängystä, sen jälkeen pitää vain tehdä vaikkei huvittaisi. Tekeminen kohentaa pitkällä juoksulla mielialaa - passivoituminen madaltaa.

 

Että joku vinha perä siinä on, "että ota nyt vaan itteäs niskasta kiinni".

 

Voin omasta kokemuksesta kertoa että kyllä on tulossa. Kun väsymyksen lepää pois niin sitten taas jaksaa. Mitä ihmeen sekojuttuja tällä palstalla viljellään?

Itse makasin sängyssä lauantain ja sunnuntain, eilen hiljakseen ulkoilin ja tänään olen jo touhunnut vaikka mitä. Tällaista tämä minun elämä on, tasapainon hakemista levon ja tekemisen välillä. Sänkypäivinä oikeasti en pääse ylös ja jos pakotan niin se vie oj

Eiköhän tossa tarkoitettu niitä jotka oikeasti makaa sängyn pohjalla siksi koska masentaa, ei siksi koska tarvitsevat lepoa... 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että parempi on kun kukaan ei yritä mitenkään auttaa masentunutta. Masentuneen on itse haettava apua sitten kun on valmis ottamaan sitä vastaan. Tässäkin ketjussa moni on todella kaukana siitä että olisivat valmiita ottamaan neuvoja ja apua vastaan.

Kuinkakohan moni näistä neuvojista on oikeasti tarjonnut apuaan masentuneelle? Jos ei nyt näitä neuvoja oteta lukuun. Neuvo on kepeä "apu", kuuntelu ja läsnäolo vaatii paljon enemmän. Enkä nyt tarkoita, että kenenkään terapeutiksi tarvitsee ryhtyä oman hyvinvointinsa kustannuksella, mutta jotenkin jeesustelua marmattaa, että kun ei hyvät neuvot kelpaa niin olkoon. Siinä olet oikeassa, että masentuneen on oltava itse halukas ottamaan apua vastaan, jotta siitä voi olla jotain hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että parempi on kun kukaan ei yritä mitenkään auttaa masentunutta. Masentuneen on itse haettava apua sitten kun on valmis ottamaan sitä vastaan. Tässäkin ketjussa moni on todella kaukana siitä että olisivat valmiita ottamaan neuvoja ja apua vastaan.

Jos ei ole valmis puoskarointiin, saattaa olla silti hoidossa.

Ainoa, mihin itsellä on tällä hetkellä motivaatiota, on hoito. Silti on täysin epävarmaa auttaako se mitään.

Huvittaa nuo liikakilot ja heikko itsetunto, kun oikeasti taustoilla on vakavaa koulukiusaamista, läheisten kuolemia/ itsemurhia, omia ja läheisten hyvin vakavia sairauksia, fyysistä ja henkistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa, konkursseja, peliongelmia, velkaantumista ja rahattomuutta, päihde/huumeongelmia (itsellä tai läheisillä), syvää yksinäisyyttä, syrjäytymistä, syvää traumatisoitumista, persoonallisuushäiriö  itsellä tai omaisella, rikosuhrius jne (sori, kun jotain jäi mainitsematta, ei ollut tarkoitus olla tyhjentävä lista).

Vierailija kirjoitti:

Voi kuule. Se on vaan tehtävä... Ei meille muillekkaan asiat oo helppoja, se on lähettävä pienestä liikenteeseen. Kukaan ei tuu nostaa sängystä. Se jos joku on fakta tässä itsekkäässä maailmassa. 

Ei minuakaan aina huvita tehdä omia treenejäni yms, mutta minä teen ne silti koska minä tiedän voivani paremmin sen jälkeen

Miten kehtaat verrata itseäsi vakavasti sairaaseen ihmiseen ja omiin treeneihisi? Hellanlettas sentään, on sulla ongelmat jos pitää jopa pakottaa itsensä treeneihin! Voi antaisin mitä vaan jos mulla olisi noin pienet ongelmat. Ajattelepa vaikka vakavasti masentunutta ja sairasta ihmistä joka uupumuksestaan huolimatta joutuu hoitamaan sairasta omaistaan jopa vuosikausia, esim. siivoamaan oksennuksia ja pskoja vaikka ei oikeasti jaksaisi sormeaan liikauttaa.

Häpeä itseäsi.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoi että fyysisen sairauden takia ei pysty tekemään asioita mitä haluaisi ja siksi masentaa. Sekin on asia mitä voi työstää. Omaan suhtautumiseen pystyy vaikuttamaan. Voi myös etsiä muita itselleen merkityksellisiä asioita.

Kyllä. Sitä tehdään siellä terapiassa ja se voi kestää vuosia. Yai paranee nopeasti. Tai ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi sanoi että fyysisen sairauden takia ei pysty tekemään asioita mitä haluaisi ja siksi masentaa. Sekin on asia mitä voi työstää. Omaan suhtautumiseen pystyy vaikuttamaan. Voi myös etsiä muita itselleen merkityksellisiä asioita.

Siinäkin on eroa, millaisessa elämäntilanteessa se fyysisesti sairas on. Jollain on perhe. Joku täysin yksin. Joku saanut hyvän hoidon ja apuvoimia julkiselta, joku ei. Joku tippui korkealta, mutta verkkoon. Joku korkealta kivikkoon. Joku matalalta ruohoon. Joku matalalta pehmeälle, mutta oli säröillä valmiiksi muusta.

"Ihmettelen miksi tälle tuli niin paljon alapeukkuja. Kyllä täälläkin monesta viestistä paistaa läpi että monella on joku tietty asia mikä eniten masentaa ja mitä kannattaisi ensimmäisenä lähteä muuttamaan. Joskus se asia on niinkin selkeä kuin liikakilot, joskus huono itsetunto, joskus menneisyyden trauma, jne. Ihan yhtälailla sitä huonoa itsetuntoa voi lähteä käsittelemään samalla tavalla kuin liikakilojakin.

"Mikään ei tunnu miltään" ja elämän merkityksettömyys on ihan yhtä lailla asioita minkä eteen voi tehdä asioita. Olisi kiva jos ihmiset osaisi vähän paremmin soveltaa näitä ohjeita omaan elämäänsä, eikä heti ryhtyä vastakannalle että "no mulla ei oo liikakiloja että ei kuule toimi mulla!!" "

Kerrotko vielä miten minä voisin käsitellä traumojani?

Taustalla mm. r*aiskauksia, sks.hyväksikäyttöä lapsena, vanhemman menettäminen traumaattisesti, vaikeita ja kivuliaita sairauksia, viimeisen 10 vuoden sisällä olen menettänyt kotini, hautaan olen hoitanut 3 perheenjäsentäni ja yhtä vielä omaishoidan. Olen myös sairastunut parantumattomaan fyysiseen sairauteen johon tulen kuolemaan 10 vuoden sisällä. 

Kiitos vinkeistäsi, kerron hoitotaholleni että olet keksinyt ihmeparannuksen masennukseeni!

Toisin sanoen, anna olla ja elä omaa elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Masennuksesta toipuminen vaatii usein merkittävää oma-aloitteisuutta ja avoimuutta erilaisille hoitomahdollisuuksille. On tärkeää ymmärtää, että masennukseen liittyvien haasteiden voittaminen edellyttää monipuolista lähestymistapaa ja valmiutta kokeilla erilaisia keinoja oman hyvinvoinnin parantamiseksi.

Ensinnäkin on olennaista tiedostaa, että masennus on sairaus, joka vaikuttaa moniin elämän osa-alueisiin. Oma-aloitteisuus merkitsee halua ottaa vastuuta omasta hyvinvoinnista ja tehdä aktiivisia valintoja sen parantamiseksi. Tähän sisältyy valmius tutustua erilaisiin hoitomahdollisuuksiin ja sitoutua niihin.

Oma-aloitteisuus masennuksesta toipumisessa voi ilmetä esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Hakeutuminen ammattiauttajan luokse: Oma-aloitteisuus näkyy siinä, kun yksilö rohkeasti ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin, kuten psykologeihin tai psykiatreihin, ja aloittaa avoimen keskustelun omista tunt

Ruksi jokaiseen esitettyyn kohtaan. Silti tälläkin viikolla on epäilyttänyt, paranenko ikinä. Eikä minulla ole mitään paikkaa, mihin parantua. Sitten alkaa elämän rakentaminen nollasta.

En käyttänyt kolmena vuonna noin viisi tonnia kunakin hoitoihin. Etsinyt aktiivisesti eri hoitoja ja tietoa satoja tunteja ja erilaisia harjoituksia. Ei työkykyä vielä näköpiirissä.

Kyllä ihan mielelläni vaihtaisin osia monenkin kanssa. Toisaalta en haluaisi olla ketjun kusipäät, vaikka saisin terveyden takaisin.

Vaikeapa sitä on ketään neuvoa mut itse päässyt aikanaan masennuksesta eroon - eikä se tapahtunut lääkkeitä syömällä. Yksi merkittävä tekijä oli että vähensin alkoholia ja reilusti. Sen tilalle tuli vesi. Lopulta laitoin ruokavalionkin kokonaan uusiksi ja hankkiuduin eroon haitallisista ihmisissuhteista. Pikkuhiljaa putosi elopaino ja sitä myöten innostuin liikunnasta. 

Vieläkin tulee toki päiviä ku masentaa ja ahdistaa mut ei mitään ylitsepääsemätöntä. Yritän aina ennen nukkumaanmenoa ajatella että seuraava päivä on parempi. Ja vaikkei se pitäis ees paikkaansa ni ajatuksena se rauhoittaa mieltä..

Vierailija kirjoitti:

"Ihmettelen miksi tälle tuli niin paljon alapeukkuja. Kyllä täälläkin monesta viestistä paistaa läpi että monella on joku tietty asia mikä eniten masentaa ja mitä kannattaisi ensimmäisenä lähteä muuttamaan. Joskus se asia on niinkin selkeä kuin liikakilot, joskus huono itsetunto, joskus menneisyyden trauma, jne. Ihan yhtälailla sitä huonoa itsetuntoa voi lähteä käsittelemään samalla tavalla kuin liikakilojakin.

"Mikään ei tunnu miltään" ja elämän merkityksettömyys on ihan yhtä lailla asioita minkä eteen voi tehdä asioita. Olisi kiva jos ihmiset osaisi vähän paremmin soveltaa näitä ohjeita omaan elämäänsä, eikä heti ryhtyä vastakannalle että "no mulla ei oo liikakiloja että ei kuule toimi mulla!!" "

 

Kerrotko vielä miten minä voisin käsitellä traumojani?

Taustalla mm. r*aiskauksia, sks.hyväksikäyttöä lapsena, vanhemman menettäminen traumaattisesti, vaikeita ja kivuliaita sairauksia, vii

Tsemppiä ja halaus <3 Voimia jaksaa päivä ja hetki kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

En käyttänyt kolmena vuonna noin viisi tonnia kunakin hoitoihin. Etsinyt aktiivisesti eri hoitoja ja tietoa satoja tunteja ja erilaisia harjoituksia. Ei työkykyä vielä näköpiirissä.

Kyllä ihan mielelläni vaihtaisin osia monenkin kanssa. Toisaalta en haluaisi olla ketjun kusipäät, vaikka saisin terveyden takaisin.

En = olen, autocorrect taas...