Ihmiset jotka tarjoavat leipomista tai kävelylenkkiä lääkkeeksi masennukseen.. ihmiselle joka ei pysty edes suihkuun raahautumaan

Vierailija kirjoitti:

Sekin aika kun ruikutat täällä niin olisit jo senkin energias käyttänyt suihkuun jo monta kertaa.Nyt se perse ylös penkistä .Haiset ja sekö on kohteliasta muita kohtaan myöskään.Maailmassa sotia tälläkin hetkellä ja vauvoja kuolee ,ei kattoa pään päällä eikä ruokaa ja 1 hyvin vointivaltion elätti taas ruikuttaa tai provoilee.On kyllä pienet murheet.

Ketä muita?

Monella masentuneella ei ole ketään. Ja moni masentunut on tehnyt vuosia tai koko elämänsä asioita vain muiden eteen itsensä unohtaen. Oikea neuvo masentuneelle olisi se, että jos vaan haluat ja jaksat, hemmottele itseäsi suihkulla.

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset ajatukset voivat olla haastavia, mutta on mahdollista oppia hallitsemaan niitä. Yksi tehokas tapa on tarkastella negatiivisia ajatuksiaan ja haastaa niiden totuusarvoa. Tämä prosessi auttaa sinua saamaan perspektiiviä ja vähentämään haitallisten ajatusten vaikutusta mielialaasi. Voit kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tämä ajatus totta?

Arvioi, onko negatiivinen ajatus faktuaalisesti perusteltu vai onko se enemmänkin tunneperäinen reaktio.

Mistä tiedän sen olevan totta?

Pohdi, onko sinulla todisteita tai näyttöä siitä, että negatiivinen ajatus on oikeutettu. Usein huomaat, että todisteet voivat olla vähäisiä tai jopa puuttua kokonaan.

Onko tämä ajatus liioiteltu?

Negatiiviset ajatukset voivat usein olla liioiteltuja tai mustavalkoisia. Yritä tunnistaa mahdolliset liioittelut ja harkitse tilanteen monimutkaisuutta.

Kyllä. Jollain masentuneella, varmaan monellakin, on negatiivisia ajatuksia ja tuntemuksia. Mutta uskon, että monella masentuneella on ihanihan aitoja negatiivisia tapahtumia ja elämäntilanteita, eivätkä ne muutu positiivsiksi tai edes neutraaleiksi vaaleanpunaistamalla. Se järkyttävän kamala elämäntilanne ei katoa mihinkään eikä sen tilalle tipahda siedettävämpää elämäntilannetta.

En ole masentunut vaan ihan normaali stressaavampi kausi menossa elämässä, enkä todellakaan jaksaisi noudattaa näitä neuvoja joita masentuneelle annetaan.

Ymmärrättekö että masennus tarkoittaa juuri sitä että ei ole kykyä ulkoilla, liikkua, leipoa, kahvitella, välttämättä edes käydä suihkussa?

Mitä ihmettä kuvittelette masennuksen edes olevan? Näiden neuvojen perusteella ette tiedä aiheesta mitään.

Ymmärrän kyllä jos aihe pelottaa, moni neuvojista saattaa itse joutua tuohon ikävään tilaan jossa niskasta ei saakkaan kiinni. Älkää silloin olko itsellenne näin ankaria jooko? Ollaan lempeitä itsellemme ja muille. Se on tärkeä osa parantumista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä luennoi, kun tiedät vain ja ainoastaan oman tapauksesi. Mua ei ole paapottu ja silitelty koskaan, päinvastoin lyöty ja potkittu. Otin itseäni niskasta kiinni vuosikymmenet, kunnes tuli seinä vastaan. Enää en yksinkertaisesti jaksa ja totta, en viitsi enkä halua. Jos en parempaa tapaa löydä eteenpäin, kuihdun mielelläni pois tai lähden kertaheitolla, sillähän tästä viimeistään pääsee"

 

Lyöty ja potkittu? Voi että. Niin minuakin, kirjaimellisesti. Vaikka tunnistan ajoittain itsessänikin nuo ajatuksesi ja tuntemuksesi, en aio luovuttaa ja vaipua itsesääliin, kuten sinä teet. Hyvältähän se tuntuu, kun velloo suossa ja voivottelee itseään, mutta mihin mihin se vie? Kulkemasi tie on ihan itse valitsemasi.

 

Ethän sinä sitä oikeasti valitse. En minäkään valinnut masentua. Sinä sairastut, jos sairastut ja se on sitten siinä se masennus. Ihan kutsumatta ja pyytämättä. Kuvitteletko olevasi jotenkin ainutlaatuinen? Ihan kuin me muut emme olisi taistelleet vastaan ja pitäneet masennusta pois niin pitkään kuin se vaan onnistui. 

Katsos, kun se masennus on sairaus, joka muuttaa sairauden ajaksi myös ajatuksesi ja voimasi ja kykysi ja halusi taistella. Toivottavasti et sairastu ja jos sairastut, et joutuisi sairastamaan pitkään. Tosin tuolla asenteella se romahdus voi tullesaaan olla tosi suurikin.

Osittain totta, osittain ei. Masennus on sairaus, mutta ihminen on itse omilla valinnoillaan saattanut vaikuttaa siihen, että syntyykö masennus vai ei. Toki masennus voi johtua asioista mihin itse pysty lainkaan vaikuttamaan (lapsuuden traumat, oman lapsen kuolema, vakava sairastuminen) tai sitten se voi olla ainakin osittain itse aiheutettua (elintavat ja käyttäytymismallit, jotka eivät tue ihmisen fyysistä ja henkistä terveyttä, pysytään vuosikausia äärimmäisen stressaavassa työssä tai ei tajuta lähteä pois toksisesta parisuhteesta). Samaten myös ne omat valinnat voivat auttaa parantumaan masennuksesta. Ensin on tärkeintä elimoinoida elämästä se asia mikä sitä masennusta eniten aiheuttaa ja sitten ruvetaan ottamaan selvää miten niistä mahdollisista traumoista voidaan parantua, miten muuttaa omia negatiivisia ajatusmalleja ja mitä elintapamuutoksia kannattaa tehdä, jotka tukevat parantumista. Mitä aikaisemmin niihin masennuksen oireisiin tartutaan sitä helpommin niistä toipuu.

T. Eri.

Aloituksessa pohdittiin miksiköhän ehdotetaan....Suositus liikkua raittiissa ilmassa voimien mukaan ei näin ulkopuolisena ole lainkaan ilkeä ehdotus. Ehkäisee niin montaa muutakin asiaa. Sairastua voi myös fyysisesti ja sitä ei kukaan halua masentuneelle vielä lisänä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiiviset ajatukset voivat olla haastavia, mutta on mahdollista oppia hallitsemaan niitä. Yksi tehokas tapa on tarkastella negatiivisia ajatuksiaan ja haastaa niiden totuusarvoa. Tämä prosessi auttaa sinua saamaan perspektiiviä ja vähentämään haitallisten ajatusten vaikutusta mielialaasi. Voit kysyä itseltäsi seuraavia kysymyksiä:

Onko tämä ajatus totta?

Arvioi, onko negatiivinen ajatus faktuaalisesti perusteltu vai onko se enemmänkin tunneperäinen reaktio.

Mistä tiedän sen olevan totta?

Pohdi, onko sinulla todisteita tai näyttöä siitä, että negatiivinen ajatus on oikeutettu. Usein huomaat, että todisteet voivat olla vähäisiä tai jopa puuttua kokonaan.

Onko tämä ajatus liioiteltu?

Negatiiviset ajatukset voivat usein olla liioiteltuja tai mustavalkoisia. Yritä tunnistaa mahdolliset liioittelu

 

Kyllä. Jollain masentuneella, varmaan monellakin, on negatiivisia ajatuksia ja tuntemuksia. Mutta uskon, että monella masentuneella on ihanihan aitoja negatiivisia tapahtumia ja elämäntilanteita, eivätkä ne muutu positiivsiksi tai edes neutraaleiksi vaaleanpunaistamalla. Se järkyttävän kamala elämäntilanne ei katoa mihinkään eikä sen tilalle tipahda siedettävämpää elämäntilannetta.

Aivan varmasti osa on ihan aiheellisiakin, mutta se on kyllä totta että se siedettävä elämäntilanne ei tipahda eteesi vaan sen tekeen on tosiaan tehtävä itsekin hommia j a

Vaikka ymmärrän, että masentuneilla ihmisillä voi olla todella vaikeita elämäntilanteita ja negatiivisia kokemuksia, en välttämättä ole samaa mieltä siitä, että kaikki järkyttävät tilanteet pysyvät muuttumattomina. Ihmisten elämässä voi tapahtua muutoksia, ja vaikka se ei ole aina helppoa, on mahdollista työskennellä kohti parempaa tilannetta ja ammattiapu ja oma aktiivisuus ovat avainasemassa tässä tilanteessa. Ja vaikka se tilanne olisikin semmoinen, että se negatiivinen tilanne ei voi muuttua paremmaksi (esim. vakava krooninen sairaus ) niin voidaa opetella tapoja vähentää negatiivisten ajatusten virtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö just pitäisikin päästä ulos sieltä voimattomuuden kehästä joka on pään sisällä. Mikä siihen on parempi konsti kuin nousta ylös nostaa pää ja päättää kävellä raittiissa ilmassa hetken. Sieltä pääsee kyllä nopsaan takaisin sänkyyn, mutta että yrittää edes ajatella jotain muuta kuin itseään voi olla jo sen hetken voitto.

Tuo puoli on itsellä kunnossa, ongelma on tyhjyys, tunteettomus, tarkoituksettomuus, merkityksen ja keskittymiskyvyn puute.

Miten voi olla samaan aikaan tunteeton ja tuntea tarkoituksettomuuden ja merkityksen puutetta?

Pitää vain löytää ne asiat mitkä niitä asioita helpottaa. Varmasti sinullakin on jotain asioita mitkä sinulle on merkityksellisiä. Niitä kohti, pienin askelin. 

 

Niin mutta mitkä asiat on SINULLE merkityksellisiä? Minkälaiset arvot sinulla on? Ei ne terveet elämäntavat tai ystävälliset ihmissuhteet ole välttämättä kaikille se mikä on merkityksellistä. Jollekin se on terveys, jollekin perhe, jollekin ystävät, jollekin vapaus, jollekin ura. Mikä sinulle on merkityksellistä? Vai tosiaanko ei yhtään mikään? 

Vierailija kirjoitti:

En ole masentunut vaan ihan normaali stressaavampi kausi menossa elämässä, enkä todellakaan jaksaisi noudattaa näitä neuvoja joita masentuneelle annetaan.

Ymmärrättekö että masennus tarkoittaa juuri sitä että ei ole kykyä ulkoilla, liikkua, leipoa, kahvitella, välttämättä edes käydä suihkussa?

Mitä ihmettä kuvittelette masennuksen edes olevan? Näiden neuvojen perusteella ette tiedä aiheesta mitään.

Ymmärrän kyllä jos aihe pelottaa, moni neuvojista saattaa itse joutua tuohon ikävään tilaan jossa niskasta ei saakkaan kiinni. Älkää silloin olko itsellenne näin ankaria jooko? Ollaan lempeitä itsellemme ja muille. Se on tärkeä osa parantumista. 

No miten siitä masennuksesta sitten parannutaan? Makaamalla sängynpohjalla ja vain odottaen, että herätään yksi kaksi  eräänä päivänä ja elämä on yhtäkkiä yön aikana muuttunut ihanaksi?  Tiedän itsekin vaikean masennuksen käyneenä, että se on ihan helvetin rankkaa tehdä noita asioita, mutta jos haluaa parantua niin se on kyllä aivan pakko vaan löytä sitä itsekuria tehdä niitä asioita joita ei tippaakaan halua tehdä. Sen asian tekeminen ei tarvitse olla kivaa, pääasia on että teet sen. Jos jäät odottamaan motivaatiota, odotat sitä hamaan loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan validi kysymys että miksi masentunut jaksaa kävellä jääkaapille ja vessaan, mutta ei suihkuun tai roskia viemään.

Ei jaksa huolehtia hygieniastaan koska ei enää välitä mistään, mutta välittää ja jaksaa kuitenkin sen verran että ei laske alleen ja makaa omissa jätöksissään? Ei välitä enää mistään mutta välittää kuitenkin sen verran että syö, koska haluaa pysyä hengissä tai koska haluaa ruuan tuoman hyvän olon?

Tuolta kantilta kun miettii, niin vahvistuu vaan entisestään se käsitys että kyllä masentunutkin pystyy tekemään asioita siksi että haluaa jotain. Sitten en väitä vastaan, jos joku tosiaan makaa sängyssä eritteissään syömättä mitään. 

On mukavampaa odottaa kuolemaa kun ei makaa ulosteissaan eikä nälkä ihan puukon lailla väännä sisuksissa. Sen enempään ei välittäminen riitä.

Niin, eli masentunutkin voi olla mukavuudenhaluinen? Voisiko jokainen masentunut yrittää siis etsiä edes yhden pienen asian mikä lisäisi sitä mukavuuden tunnetta? Ei sen tarvitse suihku tai ulkoilu olla. Eri asiat toimii eri ihmisille. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on juuri suihkuun meno vaikeata. Osin myös siksikin, ihan normaalina olisi, että suihkutila on talvella kylmä. Lattialämmitys vie paljon sähköä kun on muutenkin jo sähkölämmitys. Toiseksi tila on pieni ja ahdas. Samassa tilassa vessan kanssa. Myös joudun ensin tyhjentämään suihkutilan kun joudun säilyttämään siellä tavaroita. Sitten taas takaisin sama souvi. Olisi ihanaa mennä lämpimään, valmiiseen ja tilavaan suihkutilaan. Saunaa ei ole asunnossa eikä talossa ylipäätään. Tämä kaikki lisää suihkuunmenon vaikeutta masentuneena.

Ennen kun asuin asunnossa, jossa oli sauna niin muistan kaiholla kuinka mukavaa oli peseytyä lämpimässä tilassa. Se oli helpompaa normaalinakin saati nyt masentuneena olisi suuri apu. 

Suihkuja ja suihkutilojakin on siis erilaisia, toisille se peseytyminen on miellyttävämpää joten myös siten helpompaa. Masentuneena jokainen ylimääräinen vaikeus, pienikin, vaikuttaa. 

Jotenkin surullista että tiedät kuinka positiivinen vaikutus suihkulla voisi olla, mutta jokin on siinä esteenä. 

Onko ne suihkussa olevat tavarat sellaisia mitä todella tarvitset? Pystytkö mitenkään luopumaan niistä tavaroista? Tai eikö niille löytyisi mitään muuta säilytyspaikkaa? Saatko kotoasi raivattua tilaa niille tavaroille niin että suihku olisi aina tyhjänä?

Onko mahdollista lisätä suihkutilan lämpöjä edes pieneksi hetkeksi joka päivä, tai muutaman kerran viikossa, jotta sinne olisi mukavampi mennä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole masentunut vaan ihan normaali stressaavampi kausi menossa elämässä, enkä todellakaan jaksaisi noudattaa näitä neuvoja joita masentuneelle annetaan.

Ymmärrättekö että masennus tarkoittaa juuri sitä että ei ole kykyä ulkoilla, liikkua, leipoa, kahvitella, välttämättä edes käydä suihkussa?

Mitä ihmettä kuvittelette masennuksen edes olevan? Näiden neuvojen perusteella ette tiedä aiheesta mitään.

Ymmärrän kyllä jos aihe pelottaa, moni neuvojista saattaa itse joutua tuohon ikävään tilaan jossa niskasta ei saakkaan kiinni. Älkää silloin olko itsellenne näin ankaria jooko? Ollaan lempeitä itsellemme ja muille. Se on tärkeä osa parantumista. 

No miten siitä masennuksesta sitten parannutaan? Makaamalla sängynpohjalla ja vain odottaen, että herätään yksi kaksi  eräänä päivänä ja elämä on yhtäkkiä yön aikana muuttunut

Ei siihen ole olemassa yhtä reseptiä, mutta pieni pala kerrallaan.

Jokainen masennus on erilainen. Neuvojen sijaan on hyötyä kysymyksestä "miten voin auttaa?".

Olen myös noussut masennuksesta ja omalla kohdalla ensimmäinen vaihe oli lopettaa itsensä soimaaminen ja hyväksyä se, ettei voimavaroja ole. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa pohdittiin miksiköhän ehdotetaan....Suositus liikkua raittiissa ilmassa voimien mukaan ei näin ulkopuolisena ole lainkaan ilkeä ehdotus. Ehkäisee niin montaa muutakin asiaa. Sairastua voi myös fyysisesti ja sitä ei kukaan halua masentuneelle vielä lisänä. 

Melkoisen turha ehdotus vain, niin kuin sitä ei olisi jokainen masentunut jo kuullut monet kerrat ja todennäköisesti kokeillutkin. Ei sinne sängyn pohjalle yleensä silmänräpäyksessä ykskaks päädytä vaan vähän kerrassaan, sitä mukaa kun keinot on kokeiltu ja toimimattomaksi todettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan validi kysymys että miksi masentunut jaksaa kävellä jääkaapille ja vessaan, mutta ei suihkuun tai roskia viemään.

Ei jaksa huolehtia hygieniastaan koska ei enää välitä mistään, mutta välittää ja jaksaa kuitenkin sen verran että ei laske alleen ja makaa omissa jätöksissään? Ei välitä enää mistään mutta välittää kuitenkin sen verran että syö, koska haluaa pysyä hengissä tai koska haluaa ruuan tuoman hyvän olon?

Tuolta kantilta kun miettii, niin vahvistuu vaan entisestään se käsitys että kyllä masentunutkin pystyy tekemään asioita siksi että haluaa jotain. Sitten en väitä vastaan, jos joku tosiaan makaa sängyssä eritteissään syömättä mitään. 

On mukavampaa odottaa kuolemaa kun ei makaa ulosteissaan eikä nälkä ihan puukon lailla väännä sisuksissa. Sen enempään ei välit

Ei kiinnosta lisätä mukavuudentunnetta, kunhan on kunnes kuolee.

 

Niin mutta mitkä asiat on SINULLE merkityksellisiä? Minkälaiset arvot sinulla on? Ei ne terveet elämäntavat tai ystävälliset ihmissuhteet ole välttämättä kaikille se mikä on merkityksellistä. Jollekin se on terveys, jollekin perhe, jollekin ystävät, jollekin vapaus, jollekin ura. Mikä sinulle on merkityksellistä? Vai tosiaanko ei yhtään mikään? 

En tiedä, oliko tuo minulle vai ei, kun lainaaminen ei onnistu täällä enää. 

Olen tehnyt hartiavoimin vuosikymmenet töitä saavuttaakseni minulle tärkeitä asioita ja elääkseni lapsuushelvetin jälkeen hyvää elämää. Osaa tavoitteista en ole saavuttanut, osan olen. Nyt kuitenkin minulta on otettu pois ne vähäiset asiat, jotka pitivät jaksamiseni kasassa. Jaksoin vielä sen, että olin huonommassa asemassa kuin muut kyvyilläni ovat, mutta nyt en jaksa enää, kun on otettu liikaa pois.

Eikä minulla ole enää toivoa sen suhteen, että saavuttaisin niitä uudelleen. Eikä kyllä nyt sairaana edes voimia yrittääkään. En minä näe tässä mitään toivoa, kun ei kukaan muukaan näe. Saan vain kuulla jaksaneeni ihmeen hyvin ja pysyneeni ihmeen tervepäisenä. No, enää en jaksa. Kai tämä on sentään vielä joku elonmerkki, että jaksan edes reagoida ja tuntea tyytymättömyyttä kaiken toksisen positiivisuuden jälkeen. Kun tämäkin lakkaa, on viimeinenkin elinvoima menetetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessa pohdittiin miksiköhän ehdotetaan....Suositus liikkua raittiissa ilmassa voimien mukaan ei näin ulkopuolisena ole lainkaan ilkeä ehdotus. Ehkäisee niin montaa muutakin asiaa. Sairastua voi myös fyysisesti ja sitä ei kukaan halua masentuneelle vielä lisänä. 

Melkoisen turha ehdotus vain, niin kuin sitä ei olisi jokainen masentunut jo kuullut monet kerrat ja todennäköisesti kokeillutkin. Ei sinne sängyn pohjalle yleensä silmänräpäyksessä ykskaks päädytä vaan vähän kerrassaan, sitä mukaa kun keinot on kokeiltu ja toimimattomaksi todettu.

Joillekin se kummasti vaan aina toimii ja pyörää ei kannata keksiä uudestaan. Ei vanhoja viisaita oppeja kannata jättää sanomatta ihan vaan siksi, että kaikki todennäköisesti sen jo tietää. Joskus kannattaa muistuttaa. 

"Ei kiinnosta lisätä mukavuudentunnetta, kunhan on kunnes kuolee."

Syötkö sinä? Miksi? 

Joskus muinoin olin niin etuoikeutetussa tilanteessa, että pystyin palkkaamaan apua kotiin. Järjestämään tavaroita, siivoamaan, laittamaan ruokaa jne. Siitä oli iso konkreettinen apu, mutta ihan valtava merkitys henkisesti verrattuna siihen, että olisi ollut masentuneena yksin sen kaiken keskellä, kuten olin jo vuoden ollut. 

Se ihminen voi teoriassa pystyä tekemään jonkun homman, mutta ei pysty siihen yksin, koska on niin lamaantunut siitä, että on siinä vaikeassa tilanteessa yksin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ei kiinnosta lisätä mukavuudentunnetta, kunhan on kunnes kuolee."

Syötkö sinä? Miksi? 

Tuolla jo aiemmin kommentoin, että "On mukavampaa odottaa kuolemaa kun ei makaa ulosteissaan eikä nälkä ihan puukon lailla väännä sisuksissa. Sen enempään ei välittäminen riitä." Sen verran näykin, ettei pahasti vatsassa viillä. Sydän kyllä varmaan pettää ennen pitkää, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on elintasosairaus. Eipä siitä voi kärsiä, jos elämä on muutenkin rankempaa ja pitää oikeasti tehdä hommia jotta pysyy hengissä, vaikka metsästää tai kasvattaa ruoka itse. Voisin esittää vastakysymyksen, kuka oikeasti jaksaa ja ketä kiinnostaa? No ei ketään, silti tajutaan että meillä on tietyt velvollisuudet, jotka vain täytyy hoitaa riippumatta siitä kiinnostaako asia vai ei. 

 

Tunnetusti yksikään metsästäjä, maanviljelijä tai karjankasvattaja ei ole tappanut itseään.

juu ei ole ollut siihen aikaa istuskella ja miettiä miltä nyt tuntuu:)Töitä tekemättä ,mutta kun pitää tunnustella miltä tuntuu,hiki haisee ja balalaikka soi,mutta miltäköhän nyt tuntuu.Yhteiskunta olis perikadossa jos jokainen vaan miettis miltä asiat tuntuu,päivästä päivään,mitään ei saa aikaiseksi.:))))))