Kelpaako kellekään kouluikäisen lapsen totaali-yh äiti seurustelukumppaniksi

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta.

Sori siitä.

Älä pyytele anteeksi.

yh kelpaa kyllä toiselle yh:lle. Ei kai tuossa mitään...? Muta jätä sinkkumiehet rauhaan, siis lapsettomat, omia lapsia haluavat.

Olen nainen, mutta vastaan silti. Kannattaisko sun keskittyä ensin itseesi, omaan hyvinvointiin ja itsesi kehittämiseen? Sulla on nyt huono itsetunto ja ikävä kyllä k*sipäät saalistaa kilttejä, huonoitsetuntoisia naisia. 

Lapsettomana miehenä on ollut pienen alkushokin jälkeen todella toimiva kokonaisuus: rouva kahden lapsen (silloin 4- ja 8-vuotiaat) totaali-yh. Lapset jo niin isoja ettei ollut vaipparalleja tai yöheräämisiä, eikä ollut vaikeaksi heittäytyvää ex-miestä kuvioissa.

Olen kahden lapsen yh. Lapset näkevät isäänsä harvemmin kuin kerran kuussa. Löysin toisen yksinhuoltajavanhemman, jonka kanssa tapaamme, kun voimme. Muutaman kerran kuussa ehkä. Minulla taisi käydä hyvä tuuri. Oletan, että yksinhuoltajaisiä ei taida hirveästi olla. Helpompaa näin, kun molemmat ymmärtävät miten kuormittavaa arki voi olla. 

Olen kahden lapsen totaaliyh ja olen todennut, että seksiä miehet haluaa minulta mutta suhteeseen eivät kelpuuta. Olen nyt ollut kokonaan yksin kohta 10 vuotta ja aion jatkaa kunnes lapset on muutanut kotoa. Onneksi on hyvä ura ja harrastuksia niin saa ajan kulumaan. Ja jos ihan totta puhutaan, niin en enää edes jaksaisi alkaa jotain laiskaa miestä elättämään ja passaamaan. Tässä iässä kyllä hyvät on jo naimisissa  

Voi että tuo sana kelvata särähtää pahasti. Kuka haluaa vain kelvata jollekin? Ihan kuin oma lapsi olisi jotenkin hävettävä asia. 

Jos jo lähtökohtaisesti pitää itseään alempiarvoisena niin ei varmasti hyvää parisuhdetta löydy. Korkeintaan joku k**ipää ottaa sylkykupikseen. Sitä tuskin haluat.

Tämä on kumma juttu tämä naisiin iskostettu ikuinen häpeä. Häpeät, vaikka yksin huolehdit lapsesta josta toinen vanhempi ei ilmeisesti kykene huolehtimaan. Vähän sama kuin seksuaalirikosten uhrit häpevät, kun antoivat tehdä itselleen niin. Tekijä ei muista hävetä.

Nyt ap häntä pystyyn ja ylpeästi itseäsi kantamaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko mies asua kanssasi, vai joutuisiko hän odottamaan seinäruusuna 10-15 vuotta että kakara muuttaa omilleen?

Lue: säästäisinkö asumalla kanssasi, tekisitkö ruokaa ja pesisitkö pyykkini. Tämä on se mitä miehet hakee. Siinä mielessä en itse näin yh:na aivan hirveästi näe vaivaa sen eteen että elämääni astelisi uusi mies. Mies on kuin yksi lapsi lisää. Nyt kun on jo lapset, oma talous balanssissa, kiva koti, miksi hitossa ottaisin tähän jonkun asumaan? Käydä voi jos käyttäytyy.

Sinulla ei tule olemaan ruuhkaa oven takana. Me miehet osaamme lukea rivien väleistä.

Minulle ei kelpaa naiset jotka haluavat lapsia tai joilla on lapsia. 

Olen itse velamies ja ikisinkku.

M33

En ole yksinhuoltaja mutta eronnut äiti kuitenkin. Mulla tosin lapsivapaata on joka toinen viikko, ehkä se vaikuttaa. Toisaalta se mun lasten isä on toistaiseksi säännöllisesti kuvassa enemmän tai vähemmän mukana, se on monelle varmasti iso miinus. 

Mä en ollut nuorempana mitenkään suosittu miesten keskuudessa. Perheenkin perustin ekan miehen kanssa jolle kelpasin. No ei siinä hyvin käynytkään. Siksi mulle oli tosi iso yllätys kun eroni jälkeen yhtäkkiä huomasinkin että tosi moni oli tosi kiinnostunut. Oon aina ollut urheilullinen ja reipas ja mä luulen että ehkä jotenkin yhtäkkiä erotuinkin edukseni vertaisryhmässä, toisin kuin nuorena. 

Löysin lopulta ihan rakkauden elämääni. Elämäni rakkauden. Ja mikä parasta, minä olen sitä myös vastapuolelle. Mä sanoisin että elämässä kaikki on mahdollista ja jos nyt voisin sanoa jotain nuorelle itselleni, sanoisin että odota rakkautta. Se on sen arvoista. 

Kyse on kummankin arvoista elämään ja arkisiin asioihin. Miten kasvatetaan lasta? Suhteessa ei voi olla jos toinen vain kasvattaa omaa lasta ja toinen ei voi tai saa puuttua mitenkään lapsen tekemisiin. Tällöin lapsi kyllä oppii manipuloimaan suhdetta, tai lapsen sukulaiset. Tätä taas en miehenä halua ja se on sitten sen suhteen loppu. Arvomaailmat eivät kohdanneet. Tämän takia on seurusteluaika että puhutaan nämä asiat selviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisiko mies asua kanssasi, vai joutuisiko hän odottamaan seinäruusuna 10-15 vuotta että kakara muuttaa omilleen?

Lue: säästäisinkö asumalla kanssasi, tekisitkö ruokaa ja pesisitkö pyykkini. Tämä on se mitä miehet hakee. Siinä mielessä en itse näin yh:na aivan hirveästi näe vaivaa sen eteen että elämääni astelisi uusi mies. Mies on kuin yksi lapsi lisää. Nyt kun on jo lapset, oma talous balanssissa, kiva koti, miksi hitossa ottaisin tähän jonkun asumaan? Käydä voi jos käyttäytyy.

Kyllä voisin yhdessä asua, jos rakastuisin ja mies kohtelisi minua sekä lastani hyvin. Kakaraksi kutsuminen antaa sellaisen vaikutelman, että lähtökohtaisesti lapsi olisi riesa, josta pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Hän on minulle kuitenkin rakas, enkä halua hänen tuntevan, ettei hän ole toivottu omassa kodissaan. Ja lisäksi miehen pitäisi osallistua kotitöihin sen verran, ettei minulle tulisi lisää enää hommaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen, mutta vastaan silti. Kannattaisko sun keskittyä ensin itseesi, omaan hyvinvointiin ja itsesi kehittämiseen? Sulla on nyt huono itsetunto ja ikävä kyllä k*sipäät saalistaa kilttejä, huonoitsetuntoisia naisia. 

Kiitos sinulle. Tärkeä huomio 

ap

Vierailija kirjoitti:

Voi että tuo sana kelvata särähtää pahasti. Kuka haluaa vain kelvata jollekin? Ihan kuin oma lapsi olisi jotenkin hävettävä asia. 

Jos jo lähtökohtaisesti pitää itseään alempiarvoisena niin ei varmasti hyvää parisuhdetta löydy. Korkeintaan joku k**ipää ottaa sylkykupikseen. Sitä tuskin haluat.

Tämä on kumma juttu tämä naisiin iskostettu ikuinen häpeä. Häpeät, vaikka yksin huolehdit lapsesta josta toinen vanhempi ei ilmeisesti kykene huolehtimaan. Vähän sama kuin seksuaalirikosten uhrit häpevät, kun antoivat tehdä itselleen niin. Tekijä ei muista hävetä.

Nyt ap häntä pystyyn ja ylpeästi itseäsi kantamaan!

 

Kiitos sinulle!

ap

Vierailija kirjoitti:

Kyse on kummankin arvoista elämään ja arkisiin asioihin. Miten kasvatetaan lasta? Suhteessa ei voi olla jos toinen vain kasvattaa omaa lasta ja toinen ei voi tai saa puuttua mitenkään lapsen tekemisiin. Tällöin lapsi kyllä oppii manipuloimaan suhdetta, tai lapsen sukulaiset. Tätä taas en miehenä halua ja se on sitten sen suhteen loppu. Arvomaailmat eivät kohdanneet. Tämän takia on seurusteluaika että puhutaan nämä asiat selviksi.

Tämä on myös tärkeä pointti. Ajattelen, että jos uusi mies tulisi kuvioihin, pitäisi käydä keskustelu säännöistä ja kasvatustavasta. Haluan, että lapsestani kasvaa oikeudenmukainen ja empaattinen ihminen ja siihen tarvitaan mielestäni sitä, että mies osallistuisi samalla tavalla rajaamiseen kuin minäkin. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden lapsen totaaliyh ja olen todennut, että seksiä miehet haluaa minulta mutta suhteeseen eivät kelpuuta. Olen nyt ollut kokonaan yksin kohta 10 vuotta ja aion jatkaa kunnes lapset on muutanut kotoa. Onneksi on hyvä ura ja harrastuksia niin saa ajan kulumaan. Ja jos ihan totta puhutaan, niin en enää edes jaksaisi alkaa jotain laiskaa miestä elättämään ja passaamaan. Tässä iässä kyllä hyvät on jo naimisissa  

Sama pätee naisiin, että hyvät on naimisissa.

Kuulemma tuota käyttää yh-äiditkin kevyen seuran hakemiseen.https://www.seeking.com/

Asiallisena vastauksena voisin sanoa että monet tuollaiset YHt suhtautuvat vähän agressivisella asenteella tapailukumppaneihin, yritetään heti tehdä selväksi ettei mistään jousteta kun lapsi sitä ja lapsi tätä. (Sama koskee muuten monia koiranomistajiakin).

Kai se idea on yrittää karsia pois ne joita lapsi tai koira häiritsee, mutta ei tuo kovin huokutteleva asenne ole sille potentiaaliselle kumppanille. Mielestäni YH löytäisi kumppanin helpommin jos edes vähän yrittää joustaa ja vaikka saada lapsi hetkeksi hoitoon edes joskus. Edes jotenkin osoittaisi että yrittää löytää aikaa myös kumppanille.