Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää tyhmää puolisoa?
17.11.2023 |
Puhun nyt oikeasti siis tyhmyydestä, siitä, että puoliso ei ole järin älykäs, ei ajattele asioita, tekemisiään ja sanomisiaan, eikä ole kiinnostunut laajentamaankaan (yleis-) sivistystään.
Ensimmäisenä esimerkkinä tunneälykkyyden puute: puolisoni ei yhtään osaa ajatella minkälaista esimerkkiä antaa lapsellemme, tai miten hänen sanomisensa vaikuttaa lapseen, ei ole yhtään tunneälykäs tajutakseen milloin lapsellamme on paha mieli tai onko hän jännittynyt, peloissaan tai innostunut.
Eikä jotenkin tajua yhtään esim. että kun lapsi tulee innoissaan ja ylpeänä näyttämään jotain askartelemaansa asiaa isälleen, tälle tekisi enemmänkin hyvää kuulla kehuja ja ainakin tulla nähdyksi ja isänsä ylpeänä katsomaksi... kuin että mies ottaa askartelun käteensä ja naurahtaen sanoo, että no kyllä tämän nyt ehkä jotenkin tunnistaa, ja "minä olisin kyllä tehnyt tuon eri lailla/paremmin".
Minä yritän lapsen pettynyttä ilmettä katsoen sitten viittoilla vieressä miehelle että keksi nyt joku kehu edes, ja mies on ihan puulla päähän lyöty kun jälkeenpäin selitän, että onnistui juuri latistamaan lapsemme itsetuntoa. Mies ei vaan TAJUA. "Häh, mähän vaan sanoin miten se askartelu olis ollu parempi."
Puolisoni käytös on välillä myös tosi huonoa muidenkin ihmisten parissa, ei tee ilkeyttään, mutta jotenkin ei vaan tajua, ei omaa yhtään sosiaalista silmää. Esim. kummilapsen synttäreillä viimeksi ei edes tajunnut onnitella kummilasta. Tuli vaan mun perässä sisälle ja kun mä olin onnitellut, halannut ja antanut lahjamme, kummilapsi jäi odottamaan että kummisetäkin onnittelee, mutta ei mieheni tajunnut, marssi vaan kummilapsen ohittaen istumaan suoraan sohvalle.
Ja sitten muitakin asioita joissa tyhmyys ilmenee. Kysyin tänään mieheltäni tietääkö hän ketä aikoo äänestää, mies sanoi että ei tiedä, ja jatkoi hetken kuluttua kysymällä "mitkäs vaalit nyt on sitten tulossa?"
(Ja siis tämä EI ole provo vaan ihan täyttä totta, valitettavasti!)
Itsepähän olen mieheni valinnut, ja en ymmärrä kuinka olinkaan niin tyhmä etten tajunnut mieheni olevan tyhmä. Luulin, että hän on vaan hiljainen tai ujo, ja vasta nyt olen todella tajunnut, ettei hän mikään ujo ole vaan TYHMÄ.
En vaan ymmärrä miten pystyn kunnioittamaan miestäni miehenä, alkaa olla jo vaikeaa parisuhteessakin haluta häntä tai kokea hänet arvokkaaksi puolisoksi jota ihailla, kun hän on niin... No, tällainen kuin on. Tunnen itseni lähinnä opettajaksi, äidiksi ja huoltajaksi, kun joudun selittämään hänelle yksinkertaisia asioita ja mm. kylään mennessä muistuttamaan, että kiitäthän sitten tarjoilusta ja muista hyvästellä, äläkä vaan painu yhtäkkiä pihalle mitään sanomatta (näinkin on todella tapahtunut, ja oli hemmetin noloa, isäntäväki ihmetteli minulle suuttuiko mieheni jostain vai mitä tapahtui, ja minä yritän selitellä että ei, hän vaan yksioikoisesti ajatteli että vierailu on ohi ja lähti jo autolle... )
Muita joilla tyhmä puoliso? Miten onnistutte kestämään ja kunnioittamaan?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset kiemurat kyllä tarttuu päähän, kun niitä on lapsena opetettu. Tervehdi, kiitä, ota lakki pois, onnittele, huomioi muut, älä ryntää ensimmäisenä, hyvästele jne. Jos miehesi vanhemmat eivät ole osanneet näitä vaatia, niin ikävä juttu. Ei se tyhmyyttä ole. Miettikääpä Forrest Gumpia, hänellä oli hyvät käytöstavat :D
Minulla ei tule miehestäsi mieleen niinkään tyhmyys vaan huono itsetunto. Ei kehtaa / uskalla ottaa sitä spotlighttia hetkeksikään, että onnittelee ja ilmoittaa lähdöstä.
Miksi sitten oman lapsen töitä ei kehu? Tuossa voi olla takana se miten hänet on kasvatettu. Ei kehuja vaan kritiikkiä. Ja siitä syntyy tuollaisia huonoitsetuntoisia aikuisia.
Jonkinlainen keskenkasvuisuus. Itse sanoisin, että nyt on aika rakentaa lapselle hyvä itsetunto ja hänen tulla aikuisena ihmisenä esiin.
Joo onneks forrest gump oli dokumentti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntui myös pitkään, että eksää piti jeesiä ihan normaaleissa tilanteissa ja käytöstavoissa. Mutta ei, kotona ei osannut asioita, koska ei vain viitsinyt. Oli oppinut, että jos minä tuskastun, niin minä teen ja hän pääsee vähemmällä. Koki, että kotona saa perseillä miten haluaa, jotenkin palkintona siitä, että töissä ja kavereiden kanssa joutui pingottamaan, esim. niitä normaaleja käytöstapoja harjoittamaan, joita ei kokenut itselleen luontevaksi. Perseilköön nyt eron jälkeen keskenään vaikka peilikuvalleen.
Olen kaiketi itse todella tyhmä, kun minäkin olen erehtynyt tyhmän kanssa suhteeseen. Mietin kokoajan millaista esimerkkiä näytetään lapsellemme tulevaisuudessa. Varmasti ainoa oikea ratkaisu olisi ero mutta se ei ole niin helppoa.
Olet ihan oikeassa, ei pitäisi rakastua potentiaaliin. Mutta kun ihminen on kakskymppinen, itsekin varsinkin silloin vielä huonolla omatunnolla varustettu, se mies oli "parempi kuin ei mitään". Typerää varmasti, mutta ehkä kuitenkin inhimillistä. Ja kyllä, on kaduttanut kaikki nämä vuodet. On todella helppoa olla jälkiviisas.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, ei pitäisi rakastua potentiaaliin. Mutta kun ihminen on kakskymppinen, itsekin varsinkin silloin vielä huonolla omatunnolla varustettu, se mies oli "parempi kuin ei mitään". Typerää varmasti, mutta ehkä kuitenkin inhimillistä. Ja kyllä, on kaduttanut kaikki nämä vuodet. On todella helppoa olla jälkiviisas.
Ja tämä oli vastaus kommentille numero 158. Unohdin lainata tähän sitä tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivitystä miehen tyhmiin juttuihin (pakko purkaa taas kun ärsyttää, ja parempi kai purkaa tänne kuin suoraan hänelle)
Tänään katselin eduskunnan kyselytuntia, kun mies tuli töistä kotiin. Istahti hetkeksi katsomaan sitä myös, hetken katsottuaan kysyi sitten multa "mitäs puolueita hallituksessa nyt sitten oikein on?"
Sitten valitti alkavaa flunssaa. Sanoin, että niinkuin aina muistutan, olisi hyvä syödä edes sitä d-vitamiinia, että se vaikuttaa vastustuskykyyn ja talvikuukausina ihmiset tarvii sitä. Että käy ees nyt ottaan, purkki on keittiön kaapissa.
Mies murahti halveksuvasti ja tokaisi "minä en usko tommosiin d-vitamiinitarpeisiin ollenkaan"
Siinä sitten hänelle sanoin, että mikä uskon asia se muka on, kyllä ihminen tarvitsee d-vitamiinia. Siihen tuhahti taas jotain että hän ei ainakaan syö, "d-vitamiinista mitään hyötyä ole mihinkään".
Voi argh. Ihan kuin keskustelisi teinin kanssa. Tosin meidän teinipoikakin on paljon fiksumpaa seuraa.
Ap
Tuttu juttu. Mullakin oli, mutta onneksi viimein erosin kun ei sitä vaan enää kestänyt. Sitä olen vaan itestäni ihmetellyt, että miten oon voinut rakastuneena olla niin sokea, etten tuollasta asiaa jo heti alussa huomannut! Eli enpä sitten kyllä tainnut itsekkään kovin fiksu olla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin mun elämästä. Ja sama fiilis (onneksi), että lapset on huomattavasti fiksumpia. Meillä lapset juuri täysi-ikäisiä ja ovat antaneet ymmärtää (vaikka tietenkin isäänsä rakastavat), että ovat hyvinkin tietoisia siitä, että isänsä on lähes kaikessa jäänyt "lapsen tasolle" eikä sillä asenteella, joka hänellä on, tule kasvua tapahtumaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Päivitystä miehen tyhmiin juttuihin (pakko purkaa taas kun ärsyttää, ja parempi kai purkaa tänne kuin suoraan hänelle)
Tänään katselin eduskunnan kyselytuntia, kun mies tuli töistä kotiin. Istahti hetkeksi katsomaan sitä myös, hetken katsottuaan kysyi sitten multa "mitäs puolueita hallituksessa nyt sitten oikein on?"
Sitten valitti alkavaa flunssaa. Sanoin, että niinkuin aina muistutan, olisi hyvä syödä edes sitä d-vitamiinia, että se vaikuttaa vastustuskykyyn ja talvikuukausina ihmiset tarvii sitä. Että käy ees nyt ottaan, purkki on keittiön kaapissa.
Mies murahti halveksuvasti ja tokaisi "minä en usko tommosiin d-vitamiinitarpeisiin ollenkaan"
Siinä sitten hänelle sanoin, että mikä uskon asia se muka on, kyllä ihminen tarvitsee d-vitamiinia. Siihen tuhahti taas jotain että hän ei ainakaan syö, "d-vitamiinista mitään hyötyä ole mihinkään".
Voi argh. Ihan kuin keskustelisi teinin kanssa.
Eipä siinä auta muu kuin kestää tai erota. Ilmeisesti et ole itsekään se penaalin terävin kynä kun et aiemmin huomannut. Itse tapailin nuorena yhtä tyhmää miestä. Juttu loppui jo parin viikon jälkeen kun en enää kestänyt hänen tyhmyyttään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmyys ei kyllä parane kuin vaihtamalla miestä. Kysymys kuuluukin, miksi olet ottanut alunperin kumppaniksi tyhmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, ei pitäisi rakastua potentiaaliin. Mutta kun ihminen on kakskymppinen, itsekin varsinkin silloin vielä huonolla omatunnolla varustettu, se mies oli "parempi kuin ei mitään". Typerää varmasti, mutta ehkä kuitenkin inhimillistä. Ja kyllä, on kaduttanut kaikki nämä vuodet. On todella helppoa olla jälkiviisas.
Mitä tekemistä on huonolla omatunnolla asian kanssa? Et vaikuta itsekään penaalin terävimmältä kynältä.
Kunnioitan puolison esi-isiä, sillä he ovat keränneet sen omaisuuden, johon meidän perheen elintaso perustuu. Ilman tyhmää puolisoani joutuisin käymään työssä ja ajamaan jollain Skodalla ja sen autonkin omistaisi rahoitusyhtiö. Otan mieluummin tyhmän puolison ja elintason. Sori tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös tyhmä mies aikaisemmin. Kun kohteli minua samalla tavalla kuin naisystävää? Lähti vain tanssimaan naisystävän kanssa ja minua haukkui, etten osaa tanssia lainkaan? Kun ei oltu edes tanssittu yhdessä. Kun kysyin häneltä, että olenko tärkeämpi kuin tämä naisystävä, niin vastaus oli, että olemme yhtä tärkeitä, mutta eri tavalla? En koskaan siis tanssinut tämän miehen kanssa, kun tanssii vain naisystävän kanssa? Ja myös muiden miesten naisystävien kanssa tanssii koko illan ja puhuu vain heille koko illan ja ostaa heille ruusuja ja tarjoaa heille takkia, mutta minulle sanoo ilkeästi, että osaan sen takin itse pukea, että miksi näyttelen niin heikkoa?! Mies aina haukkunut minua alusta lähtien ja se käy niin salakavalasti, että ensin kehutaan, mutta sen jälkeen alkaa tämä haukkuminen pikkuhiljaa, että huomaat ennen pitkään, että sinussa ei ole yhtään mitään hyvää enää. Joten toki jätin miehen, kun ymmärsin tämän kuvion, että on täysi kusipää.
Sori, en pysty samaistumaan kun en ikinä ole tyhmää miestä lähelleni päästänyt.
Ero nyt kuitenkin on ihan validi ongelmanratkaisukeino. Vattuako altistat lapset isän tolloilun oppimiselle.
Etkä vaikuta itsekään häntä enää sietävän, joten mietipä eroa.
Vierailija kirjoitti:
Samalla tavalla kuin tätä hallitusta ja pressaa pitää kestää. 😬
Puolisoa ei onneksi edes tarvitse kestää. Siitä voi erota ihan omavalintaisesti.
Yksinhuoltajuutta silmälläpitäen kantsii dokumentoida niitä isän tolloiluja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla myös tyhmä mies aikaisemmin. Kun kohteli minua samalla tavalla kuin naisystävää? Lähti vain tanssimaan naisystävän kanssa ja minua haukkui, etten osaa tanssia lainkaan? Kun ei oltu edes tanssittu yhdessä. Kun kysyin häneltä, että olenko tärkeämpi kuin tämä naisystävä, niin vastaus oli, että olemme yhtä tärkeitä, mutta eri tavalla? En koskaan siis tanssinut tämän miehen kanssa, kun tanssii vain naisystävän kanssa? Ja myös muiden miesten naisystävien kanssa tanssii koko illan ja puhuu vain heille koko illan ja ostaa heille ruusuja ja tarjoaa heille takkia, mutta minulle sanoo ilkeästi, että osaan sen takin itse pukea, että miksi näyttelen niin heikkoa?! Mies aina haukkunut minua alusta lähtien ja se käy niin salakavalasti, että ensin kehutaan, mutta sen jälkeen alkaa tämä haukkuminen pikkuhiljaa, että huomaat ennen pitkään, että sinussa ei ole yhtään mitään hyvää enää. Joten toki jätin miehen, kun ymmärsin tämän kuvion, ett
Sinä et ainakaan osaa kysymysmerkin käyttöä.
Nollan pisteen vihje: kysymysmerkki laitetaan vain kysymysvirkkeen perään.
Vierailija kirjoitti:
Olen kaiketi itse todella tyhmä, kun minäkin olen erehtynyt tyhmän kanssa suhteeseen. Mietin kokoajan millaista esimerkkiä näytetään lapsellemme tulevaisuudessa. Varmasti ainoa oikea ratkaisu olisi ero mutta se ei ole niin helppoa.
Se on työlästä, mutta kannattavaa. Mieti, koko ajan lapsesi oppii isänsä käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan oikeassa, ei pitäisi rakastua potentiaaliin. Mutta kun ihminen on kakskymppinen, itsekin varsinkin silloin vielä huonolla omatunnolla varustettu, se mies oli "parempi kuin ei mitään". Typerää varmasti, mutta ehkä kuitenkin inhimillistä. Ja kyllä, on kaduttanut kaikki nämä vuodet. On todella helppoa olla jälkiviisas.
Minä katselin tolvanaa vain kolme vuotta. Maksoin sen silti mielenterveydelläni. Käsivarsissa viiltelyjäljet edelleen kun tampion kanssa olo oli niin ahdistavaa.
Erosin 1991.
Samalla tavalla kuin tätä hallitusta ja pressaa pitää kestää. 😬