Psykologi oli kirjoittanut omakntaan "ikäistään nuoremman oloinen"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä on monenlaisia ja vain lääkärit osaa tehdä persoonallisuustyypistä sairauden.

Aloituksessa puhuttiin psykologista. Joka on eri asia kuin lääkäri.

 

Lääkäri kirjaa identtisesti niin kuin psykologi koska evvk ja oma kauppalista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei noita kannata ottaa niin tosissaan, olkaa iloisia ja jatkakaa vaan elämäänne!

Psykologit ja lääkärit ovat aina potilaaseen nähden valta-asemassa. Potilas on alisteisessa asemassa monin tavoin. Kun valta-asemassa oleva kommentoi toisen olemusta, niin voi moni ottaa sen aika vakavasti. Se on aivan eri asia kuin jos joku kadulla kommentoi, että näytätpäs karmealta.

Yksi näkökulma on vielä se, mitä kirjausten lukeminen aiheuttaa kiusaamista kokeneille, joita on aiemmin ehkä voimakkaastikin ja pitkäaikaisesti nimitelty ja kommentoitu. Tai ihmisille, joilla on huono itsetunto. Voi olla vaikea ymmärtää toisten elämää, jos ei ole itse kokenut samaa. Monikohan aikoinaan kiusattu, jota on ehkä vuosia haukuttu ja/tai pahoinpidelty fyysisesti, peloteltu, jätetty ulkopuolelle, josta on keksitty juoruja tms., ei ota itseensä psykologin tai lääkärin kuvausta esim. homssuisuudesta,

Osa näistä kannan ongelmista ratkeaisi sillä, että olisi perhelääkäri, joka tuntisi myös potilaan taustoja, eikä vetelisi johtopäätöksiä viiden minuutin tapaamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin tuo kirjaus liittyi? Jos vain irrallinen toteamus, niin ei minusta mitenkään oleellinen tieto. Kuten myös ulkonäköön liittyvät kirjaukset. Jos vaikka ulkonäkö on hoitamaton, niin voi varmaan ihan kysyä, että miten jaksat huolehtia itsestäsi tai muuten ottaa asian puheeksi. Keskustelun perusteella voi sitten kantaan kirjoittaa, eikä vihjailla ulkonäön tarkoittavan jotakin.

Psykiatrin on pakko kuvailla potilaan olemus. Se on potilaan parhaaksi. Esim mahdollinen kaksisuuntainen mielialahäiriö on mahdollista havaita näistä kirjauksista.

Ihan todella huolestuttavalla tolalla olisi kyllä suomen terveydenhuolto, jos näinkin vakavan diagnoosin saaminen tehtäisiin tai kuviteltaisiin voitavan tehdä tällaisten kirjausten pohjalta.

Psykologin kirjausta täytyy tarkastella suhteessa sinun käyntisi syyhyn. Oletko aloittamassa hänen kanssaan pidempää prosessia jonkin tietyn aiheen äärellä?

Moni neuropsykiatrinen haaste (esim. ADD, autismin kirjo) tai mielenterveysongelma (esim. syömishäiriöt, epävakaa persoonallisuushäiriö) näyttäytyy aikuisiässä tavallaan viivästyneenä kehityksenä. Tämä on ymmärrettävää: psyykkisen kasvun ja elämänkokemusten hankkimisen aika on mennyt sairauden tai pulman kanssa kamppaillessa, jolloin se tavanomainen ihmisenä kehittyminen ja aikuistuminen tapahtuu viiveellä. Kolmikymppinen saattaa elää samanlaisia asioita läpi kuin kaksikymppinen. Joskus tämä henkinen kasvu ja itsensä löytäminen tapahtuu vasta paljon myöhemminkin, vasta sitten, kun haasteet eivät enää määritä elämää.

Psykologin kirjaus voi siis liittyä tähän taustaan, joko ihan täysin sinun tilannettasi peilaten tai sitten yleisempänä tapana.

Jos asia vaivaa sinua, voit ihan hyvin ottaa sen seuraavalla kerralla puheeksi. Kysy, mitä hän kirjauksellaan tarkoitti ja jos haluat, voit myös kertoa, ettei kirjaus tuntunut hyvältä. Usko tai älä, mutta psykologin ainoa tarkoitus on olla sinulle avuksi, mitään lisäpisteitä loukatuista ja alistetuista asiakkaista ei jaella missään.

T. Alalla itsekin

"Kolmikymppinen saattaa elää samanlaisia asioita läpi kuin kaksikymppinen."

Mitä tuo oikein tarkoittaa? Ymmärtäisin jos siinä lukisi, että kolmikymppinen saattaa elää samanlaisia asioita läpi kuin 14-vuotias. Mutta kaksikymppinenhän on aikuinen, kuten kolmikymppinenkin. Miten kolmikymppisen ja kaksikymppisen elämän on tarkalleen ottaen "tarkoitus" erota toisistaan? 

Mulla luki kerran että asiallinen nainen. Mitä tarkoitti? 

Vierailija kirjoitti:

Mulla luki kerran että asiallinen nainen. Mitä tarkoitti? 

Asiallinen= ei asiaton = sinulla on asiaa. Vähän kuin Karpolla on asiaa.

Nainen= ei mies = epämiehekäs

Vierailija kirjoitti:

Psykologin kirjausta täytyy tarkastella suhteessa sinun käyntisi syyhyn. Oletko aloittamassa hänen kanssaan pidempää prosessia jonkin tietyn aiheen äärellä?

Moni neuropsykiatrinen haaste (esim. ADD, autismin kirjo) tai mielenterveysongelma (esim. syömishäiriöt, epävakaa persoonallisuushäiriö) näyttäytyy aikuisiässä tavallaan viivästyneenä kehityksenä. Tämä on ymmärrettävää: psyykkisen kasvun ja elämänkokemusten hankkimisen aika on mennyt sairauden tai pulman kanssa kamppaillessa, jolloin se tavanomainen ihmisenä kehittyminen ja aikuistuminen tapahtuu viiveellä. Kolmikymppinen saattaa elää samanlaisia asioita läpi kuin kaksikymppinen. Joskus tämä henkinen kasvu ja itsensä löytäminen tapahtuu vasta paljon myöhemminkin, vasta sitten, kun haasteet eivät enää määritä elämää.

Psykologin kirjaus voi siis liittyä tähän taustaan, joko ihan täysin sinun tilannettasi peilaten tai sitten yleisempänä tapana.

Jos

Haluaisin mielenkiinnosta tietää, mitä ovat viittaamasi henkinen kasvu ja itsensä löytäminen. Millä tavalla ihmiset löytävät itsensä? Ja millä tavalla kasvavat henkisesti? En ainakaan itse koe itse kasvaneeni henkisesti aikuisiällä tai löytäneeni/hukanneeni itseäni. Totta kai se on muuttunut, että tiedon määrä on kasvanut hurjasti, mutta mitään muuta henkistä kasvua en tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Psykologin kirjausta täytyy tarkastella suhteessa sinun käyntisi syyhyn. Oletko aloittamassa hänen kanssaan pidempää prosessia jonkin tietyn aiheen äärellä?

Moni neuropsykiatrinen haaste (esim. ADD, autismin kirjo) tai mielenterveysongelma (esim. syömishäiriöt, epävakaa persoonallisuushäiriö) näyttäytyy aikuisiässä tavallaan viivästyneenä kehityksenä. Tämä on ymmärrettävää: psyykkisen kasvun ja elämänkokemusten hankkimisen aika on mennyt sairauden tai pulman kanssa kamppaillessa, jolloin se tavanomainen ihmisenä kehittyminen ja aikuistuminen tapahtuu viiveellä. Kolmikymppinen saattaa elää samanlaisia asioita läpi kuin kaksikymppinen. Joskus tämä henkinen kasvu ja itsensä löytäminen tapahtuu vasta paljon myöhemminkin, vasta sitten, kun haasteet eivät enää määritä elämää.

Psykologin kirjaus voi siis liittyä tähän taustaan, joko ihan täysin sinun tilannettasi peilaten tai sitten yleisempänä tapana.

Jos

Erittäin hyvin sanottu. Olen huomannut saman mt-häiriöisten ihmisten suhteen. He voivat vaikuttaa lapsekkailta ja epävarmoilta, ja tukeutuvat toisiin ihmisiin. 

"Olen huomannut saman mt-häiriöisten ihmisten suhteen. He voivat vaikuttaa lapsekkailta ja epävarmoilta, ja tukeutuvat toisiin ihmisiin."

Millainen on lapsekas? Mielestäni lapsekas on optimistinen ja leikkisä. Tarkoitatko samaa? Aikuinen taas on vakava ja kyynisempi.

Mitä tarkoitat tuolla, että häiriöiset tukeutuvat toisiin ihmisiin? Normaalit ihmisetkö eivät tukeudu toisiin? Eikös normaaleilla ihmisillä ole ihmissuhteita, joissa jakavat asioita toisille? 

Vierailija kirjoitti:

"Olen huomannut saman mt-häiriöisten ihmisten suhteen. He voivat vaikuttaa lapsekkailta ja epävarmoilta, ja tukeutuvat toisiin ihmisiin."

Millainen on lapsekas? Mielestäni lapsekas on optimistinen ja leikkisä. Tarkoitatko samaa? Aikuinen taas on vakava ja kyynisempi.

Mitä tarkoitat tuolla, että häiriöiset tukeutuvat toisiin ihmisiin? Normaalit ihmisetkö eivät tukeudu toisiin? Eikös normaaleilla ihmisillä ole ihmissuhteita, joissa jakavat asioita toisille? 

Sitä mitä tuo alan ammattilainen kirjoitti. Eli elämästä iso aika on mennyt sairauden kanssa kamppailessa. Tällöin normaalit elämän kokemukset on jäänyt kokematta. Nuoruusaika esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse hyvin ujo ja arka ennen kuin tutustun kunnolla ihmisiin, ja usein ne, jotka eivät kunnolla minua tunne, puhuvat minulle kuin vajaaälyiselle. Tämä on suunnattoman ärsyttävää.

En ymmärrä miten joku voi olettaa, että olen tyhmä ja lapseen rinnastettavissa, jos en esimerkiksi uudessa tilanteessa ole heti täysillä mukana. Tämä siis esimerkiksi työelämässä.

Olen tosin myös hyvin pienikokoinen ja ehkä tämä yhdistettynä tietynlaiseen arkuuteen hämmentää ihmisiä? En tiedä.

Niin, se varmasti tuntuu pahalta, mutta et voi oikein syyttää toisia ihmisiä siitä, millaisen ensivaikutelman annat. Esim. mä olen töissä paikassa, johon tulee työharjoitteluun nuoria. Osa nuorista on ihan oikeastikin sellaisia, että he ehkä eivät ole ihan sieltä terävimmästä päästä, ja kun antaa ohjeita ja miettii työtehtäviä, on pakko arvioida, mihin tämä henkilö pystyy ja millaisia ohjeita pystyy ymmärtämään. Siinä on sitten luotettava siihen vaikutelmaan, jonka tämä ihminen itsestään antaa. 

Itse voi vaikuttaa ainoastaan siihen, millaisen vaikutelman antaa, ei siihen, miten kukakin sen ottaa vastaan. 

" on masentuneen oloinen"

Asiakkaalta oli juuri kuollut puoliso.

Viimeistään 100 vuoden kuluttua tämä "ongelma" ei enää vaivaa sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olen huomannut saman mt-häiriöisten ihmisten suhteen. He voivat vaikuttaa lapsekkailta ja epävarmoilta, ja tukeutuvat toisiin ihmisiin."

Millainen on lapsekas? Mielestäni lapsekas on optimistinen ja leikkisä. Tarkoitatko samaa? Aikuinen taas on vakava ja kyynisempi.

Mitä tarkoitat tuolla, että häiriöiset tukeutuvat toisiin ihmisiin? Normaalit ihmisetkö eivät tukeudu toisiin? Eikös normaaleilla ihmisillä ole ihmissuhteita, joissa jakavat asioita toisille? 

Sitä mitä tuo alan ammattilainen kirjoitti. Eli elämästä iso aika on mennyt sairauden kanssa kamppailessa. Tällöin normaalit elämän kokemukset on jäänyt kokematta. Nuoruusaika esimerkiksi. 

Tiedän ainakin yhden syömishäiriötaustaisen ja yhden epävakaan ja yhden huomiohakuisen. Kaikki nuo ovat eläneet ihan normaalisti nuoruutensa. Ei voi sanoa, että liian vähän kokemuksia heillä, pikemminkin liikaa.

Ai jos on luonteeltaan ujo ja kärsii vielä sosiaalisesta fobiasta ja ahdistuksesta, on sitten epäkypsä (itseäni tarkoitan)? Mun mielestä nuo ei liity toisiinsa mitenkään. Mutta kyllä kai jokaisesta saa vaikka mitä ihmeellisiä analyyseja tehdyksi, en halua edes tietää mitä musta on kirjoitettu - kerran vilkaisin ja olin sitten jonkun mielestä estynyt persoonallisuus. No ihan sama.

Vierailija kirjoitti:

Ai jos on luonteeltaan ujo ja kärsii vielä sosiaalisesta fobiasta ja ahdistuksesta, on sitten epäkypsä (itseäni tarkoitan)? Mun mielestä nuo ei liity toisiinsa mitenkään. Mutta kyllä kai jokaisesta saa vaikka mitä ihmeellisiä analyyseja tehdyksi, en halua edes tietää mitä musta on kirjoitettu - kerran vilkaisin ja olin sitten jonkun mielestä estynyt persoonallisuus. No ihan sama.

Sama. Olisi varmaan parempi, jos en lukisi kirjoituksia. 

Mielenkiintoisia on nämä lääkäreiden tulkinnat ja arviot potilaan olemuksesta. Itse menin uupumusoireiden vuoksi lääkärille erittäin väsyneenä ja olin itkuinen vastaanotolla. Kantaan lääkäri oli kirjoittanut "asiallinen ja pirteä" :D

Vierailija kirjoitti:

Mulla luki kerran että asiallinen nainen. Mitä tarkoitti? 

"Asiallinen" on yleissana sille, että kommunikoit asianmukaisesti ja selkeästi, todellisuudentajusi on kohdallaan eikä olemuksessasi ole mitään huolta herättävää.

🤣