Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia kuolemasta?
15.11.2023 |
Mulla todettiin vasta parantumaton sairaus, joka johtaa kuolemaan, ja olen saattohoidossa. Olisiko kenelläkään kuolemanrajakokemuksia, että miltä se tuntuu? En tahtoisi kuolla vielä, kun lapset ovat vielä päiväkodissa.
Kommentit (31)
Kuoleman jälkeen pääsee Taivasten valtakuntaan, jos ei ole tehnyt syntiä, muutoin joutuu helvetin ikuiseen piinaan. Se on paha, jos aluksi kärsii tuskallisen kuoleman, ja vielä sen jälkeen joutuu kärsimään lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolin viimeksi vuonna 1987 ja seitsemän päivää sen jälkeen synnyin uudelleen enkä oikein ole tyytyväinen tähän nykyiseen elämänmuotooni, mutta minkäs teet. Karman laki on arvaamaton.
Aivokuollut näytät olevan edelleen. Minkäs teet?
Vierailija kirjoitti:
Kuolin viimeksi vuonna 1987 ja seitsemän päivää sen jälkeen synnyin uudelleen enkä oikein ole tyytyväinen tähän nykyiseen elämänmuotooni, mutta minkäs teet. Karman laki on arvaamaton.
Jos sua löis pesarilla päähän, niin tuskin tapahtuisi muutosta.
Olin kliinisesti kuollut muutaman minuutin ajan. Rehellisesti sanottuna: en kokenut mitään. Muistan, että menetin tajuntani, koin hetken mustaa tyhjyyttä ja sitten heräsin. Olin oikeasti tajuttomana vuorokauden.
Otan osaa kauheaan tilanteeseesi.
Ei kai sinne saattohoitoon heti joudu kun sairaus on vasta todettu. Kai siinä jotain edes yritetään hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuoleman jälkeen pääsee Taivasten valtakuntaan, jos ei ole tehnyt syntiä, muutoin joutuu helvetin ikuiseen piinaan. Se on paha, jos aluksi kärsii tuskallisen kuoleman, ja vielä sen jälkeen joutuu kärsimään lisää.
Höpö höpö...
Otan osaa tilanteesi johdosta. Toivottavasti saat kaiken mahdollisen keskusteluavun mitä tarvitset? Terhokodissa ainakin järjestetään kaikki mahdollinen. Oletko ajattellut, että sairaalapappi voisi auttaa hengellisien asioiden pohdiskelussa?
Voimia sinulle jokaiseen päivään<3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lopettanut kerran hengittämisen ja kuulemma korissut ja suusta tullut limaa. Ei tuntunut miltään. Tajusin kyllä kun virkosin, että jotain on tapahtunut. Kun taju lähtee en usko, että kuolema juuri tuntuu miltään vaikka voi vaikuttaa kamalalta.
Toivottavasti saat elää mahdollisimman pitkään kuitenkin. Voimia kovasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin kuoleman rajalla, näin sekä taivaan että helvetin asukit. Helvetti oli täynnä katkeria vauva.fi-mammoja. Onneksi en päätynyt sinne, ja nyt elävien kirjoissa vielä olevana myös pidän huolen, ettei niin käy.
Youtubesta ainakin löytyy paljon kaikenlaista, hae englanninkielisillä hakusanoilla.
Oletko lukenut raamattua? itse olen saanut siitä ihmeellistä lohtua, jollain tavalla Jumala kosketti sieluani ja toi minulle rauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saako kuolemasta lykkäystä, jos on lapsia päiväkodissa? Mitä ap tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kävin kuoleman porteilla tungettuani reilun satsin miesten tamppooneja persseeseen.
Serkkuni menehtyi samalla tavalla. Otan syvästi osaa, sydän itkee aina kun on kyse pienten lasten äidistä. Mutta serkkuni lohduttautui lopussaan sillä, että onneksi minä eivätkä lapseni. Hän kirjoitti perheelleen kirjan, leikkasi ja liimasi sinne kaikenlaisia kuvia ja kirjasi ylös elämänviisauttaan sekä rakkauttaan perhettään kohtaan.
Ja tiedätkö mitä, nyt vuosia myöhemmin voin kertoa, että hänen ihanat lapsensa ovat selviytyneet! Suru ei tietenkään koskaan katoa, mutta he ovat hyvin elämässään pärjääviä, upeita nuoria! Je kirja, se on edelleen heidän kallein aarteensa!
Voimia ja siunausta, muistan sinua rukouksessani.
Minäkin olen syntynyt uudelleen. Tiedän sen siitä kun bussissa pitelen kovasti tangosta kiinni ja silmät pyörivät joka suuntaan. Olin ennen kameleontti.616
Ei mitään pelättävää. Olet yhä oma itsesi kun olet kuollut. Jätät ruumiisi tänne ja sinua tullaan vastaan. Sinut kuljetetaan suureen valoon ja ihanaan rakkauteen. Pääset takaisin kotiin. Se tulee olemaan hieno kokemus. Tänne maalliseen maailmaan tuleminen on vaikeaa, mutta täältä lähteminen helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Serkkuni menehtyi samalla tavalla. Otan syvästi osaa, sydän itkee aina kun on kyse pienten lasten äidistä. Mutta serkkuni lohduttautui lopussaan sillä, että onneksi minä eivätkä lapseni. Hän kirjoitti perheelleen kirjan, leikkasi ja liimasi sinne kaikenlaisia kuvia ja kirjasi ylös elämänviisauttaan sekä rakkauttaan perhettään kohtaan.
Ja tiedätkö mitä, nyt vuosia myöhemmin voin kertoa, että hänen ihanat lapsensa ovat selviytyneet! Suru ei tietenkään koskaan katoa, mutta he ovat hyvin elämässään pärjääviä, upeita nuoria! Je kirja, se on edelleen heidän kallein aarteensa!
Voimia ja siunausta, muistan sinua rukouksessani.
Täh? Tunkiko sun serkku mieten tamppooneja perseeseen ja kuoli??
Ensimmäiset viisi kuolemaa eivät tuntuneet juuri missään, mutta sen jälkeen on ollut ajatuksia, että kohta tämä on lopullisesti ohi. Nyt saldo on 7, eli kerta vielä ja sitten mennään.
Miau
Alue: Aihe vapaa
Kuolin viimeksi vuonna 1987 ja seitsemän päivää sen jälkeen synnyin uudelleen enkä oikein ole tyytyväinen tähän nykyiseen elämänmuotooni, mutta minkäs teet. Karman laki on arvaamaton.