HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Milloin ajattelit palata töihin? On ihme, jos miehesi alkaa tehdä oma-aloitteisesti taas kotitöitä. Luultavasti hän on sitä mieltä, että entinen työnjako toimi hyvin eikä sitä ole tarve muuttaa. Tuskin hän ehtii edes huolehtia lapsen hoitoon viemisistä ja hakemisista.

Jos on valittava, onko töissä tunnin pitempään ja tulee sitten suoraan töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään vai vahtiiko töissä kelloa, kiirehtii päiväkotiin hakemaan lasta, kuuntelee lapsen ikäväkiukuttelut ja tekee ruuat lapsen roikkuessa lahkeessa, niin kumpi kuulostaa helpommalta? Sitten vielä kotiin tuleva puoliso kysyy mitä syödään ja valittaa väsymystään, kun töissä meni pitkään, joten hänen on ihan pakko päästä sohvalle lepäämään, kun sinähän olet päässyt töistä aikaisemmin.

avioliitto, kaikki on yhteistä, avoliitto kumpikin elää omillaan periaatteessa, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin

Ne on ne vaativat asiantuntijatyöt rankkoja😅

Tavis tekee työtä, jossa ei tarvi mitään tietää.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Miehesi hörppii kahvia vastuullisesti 10 tuntia töissä, varmasti on rankkaa juu. Uskon että kotityöt ei enää tunnu yhtä hauskalta sitten kun palaat töihin, luultavasti teet töidenkin jälkeen 4 tuntia kotitöitä samalla kun mies valittaa miten rankkaa oli töissä.

Mies yhteiset menot, se on reilu ja selvä meininki.

Oma vaimoni on aina ollut "itsenäinen" luonne, joten haluaa, että kulut menevät puoliksi. Hän ei halua kenenkään siivellä elää. Toki makselen mielelläni enemmän välillä asioita, mutta siitä ei tehdä mitään numeroa ja perustuu vapaaehtoisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimoni on aina ollut "itsenäinen" luonne, joten haluaa, että kulut menevät puoliksi. Hän ei halua kenenkään siivellä elää. Toki makselen mielelläni enemmän välillä asioita, mutta siitä ei tehdä mitään numeroa ja perustuu vapaaehtoisuuteen.

Jotenkin jännästi se "vapaaehtoisuus" suosii AINA miehiä. Kenen sukunimi valitaan? Miksei sukunimiä jaeta tasan? Miksei yhdistelmänimisen akan mies ota yhdistelmää? :D Kumpaa sukupuolta suositaan perheissä? Kumpaa sukupuolta abortoidaan?

Te heterot olette kuvottavia. En ikinä olisi miehen kanssa, itsekkäitä paskoja jotka ajaa vain omaa etuaan. Kunnon narsisteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vaimoni on aina ollut "itsenäinen" luonne, joten haluaa, että kulut menevät puoliksi. Hän ei halua kenenkään siivellä elää. Toki makselen mielelläni enemmän välillä asioita, mutta siitä ei tehdä mitään numeroa ja perustuu vapaaehtoisuuteen.

 

Jotenkin jännästi se "vapaaehtoisuus" suosii AINA miehiä. Kenen sukunimi valitaan? Miksei sukunimiä jaeta tasan? Miksei yhdistelmänimisen akan mies ota yhdistelmää? :D Kumpaa sukupuolta suositaan perheissä? Kumpaa sukupuolta abortoidaan?

Te heterot olette kuvottavia. En ikinä olisi miehen kanssa, itsekkäitä paskoja jotka ajaa vain omaa etuaan. Kunnon narsisteja.

Jopas mennyt lepakolla napit väärään osoitteeseen. Mua ei voisi vähempää kiinnostaa mikä sukunimi kenelläkin on, saati mitä sukupuolta kersa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuna harkitsisin vakavasti eroa. Mitä ihmettä saat tuollaisesta suhteesta? Tuoko suhde jotain lisäarvoa elämääsi verrattuna sinkkuna olemiseen? Olen itse eronnut tuon tyyppisestä riistäjämiehestä, joten sanon tämän kaikella lähimmäisenrakkaudella. 

Jep, ja kaikille hyville miehille sama neuvo jo ennakkoon: mitä nainen tuo teidän elämäänne lisää, muuta kuin vaatimuksia ja rahanmenoa. Halautteko maksaa vapaamatkustajan elintason?                                                                                                                  Meillä oli "vainon"kanssa samansuuruiset tulot.Minä maksoin Lainat ja yhtiövastikkeet ym. asumiskulut. Lauantaina hain viikon ruuat. Onneksi anoppi kiitti haukkumalla kun vaino Ei ollut kuulemassa. Persaukinen anoppi sai pitää tyttärensä kun lusikat meni jakooon. Mahtoi sitä kirvellä kun ei saanut tyttärelleen minun maksamaa asuntoa. Laittaisin tähän Sivun kokoisen hymynaaman jos osaisin. Toivottavasti näistä kokemuksista on muille hyväuskoisille hyötyä.

Missä sukunimien tasajako? Niinpä. Miettikää akat sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

NIin no näissä asioissa aina se vähemmän tienaava on sitä mieltä, että enemmän tienaava maksaa enemmän ellei jopa kaiken. Kyllä reiluinta on, että kulut menevät puoliksi, oli tulot sitten mitä tahansa. 

Mitä se sitten käytännössä tarkoittaa, jos toisen tulot ovat 8000 euroa ja toisen tulot ovat vaikka 2000 euroa? Tai jos toinen jää työttömäksi ja hänen tulonsa ovatkin enää työmarkkinatuki 600 eur ja toisen tulot edelleen 8000? 

Voihan sitä ajatellan niinkin että maksetaan 50:50, mutta ei euroina vaan prosenteissa.

Kumpikin puoliso maksaa omista tuloistaan vaikkapa 50% yhteistilille, josta sitten maksetaan yhteiset menot.  Silloin kumpikin maksaa suhteessa saman verran omaan tulotasoonsa nähden ja puolet on tietysti puolet yhtä lailla isosta kuin pienemmästäkin palkasta.  Loppuosa jää kummallakin omaan käyttöön, jolloin toinen voi ostaa vapaasti vaikka Cuccin-laukun ja toinen Ferrarin, eikä toisella ole siihen mitään sanomista.  Omat rahansa saa kumpikin käyttää, miten haluaa. Yhteisiä kulut mietitään sitten yhdessä, kun ne maksetaan yhteistililtä.

Jos yhteiset kulut on sen verran isommat että toi 50% ei riitä, niin sitten voi valita sellaisen prosentin että riittää.  Vaikka sitten 80% tms. 

Miehen tulot ovat meillä 3 x minun tuloihin verrattuna. Mies maksaa yhteisiä menoja jonkin verran enemmän. Lisäksi hän ostaa monenlaista yhteisen lapsemme toivomaa asiaa lapsellemme, johon minulla ei olisi varaa. Kyse on koruista, kalliista merkkivaatteista ym ei välttämättömästä. Miehen mielestä minun tulisi näitäkin maksaa, mutta en pysty. Ostan tietenkin ruokaa ja vaatteita, maksan harrastusta, mutta en pysty ostamaan tosi kalliita merkkivaatteita.

Meillä on uusperhe, joten yritän tukea kaikkia lapsiani samalla tavall. Emme matkusta juurikaan, koska mies maksaisi vain omansa ja yhteisen lapsemme matkan, eikä minulla ole varaa maksaa omaa ja muiden lasteni matkaa. Ja en ole tyytyväinen taloudenhoitoomme, se ei tunnut reilulta, kun toisella kertyy maksamistaan menoista huolimatta isoja säästöjä ja itsellä menee ihan koko palkka lasten menoihin ja yhteisen kodin menoihin, säästöön ei jää mitään. 

Uusperhe ei ole koskaan perhe siinä mielessä että miehen pitäisi elättää sinun lapsiasi. Et voi tehdä lapsia ja olettaa jonkun muun maksavan tuloista huolimatta.

Eron jälkeen mies voi maksaa siitä yhdestä lapsesta sen verran että sinun raha-asiat on kunnossa. Ja sinulla on paremmin varaa ostaa muillekin lapsille kaikkea. Jätä se sika. Lapsesi ansaitsevat enemmän.

Kyllä hävettäs naisena miehille rahaa tunkee ja tarjoilla! 

Se on kyllä ihan väärin, kyllä se on naisen velvollisuus kustantaa kuten aina on ollut.

T. jännämies

Siitä "vaativasta asiantuntijatyöstä". Ihmiset kuormittuvat eri tavoin erilaisista asioista. Jotkut kuormittuvat niistä kotitöistä ja lastenhoidosta enemmän kuin kovapalkkaisesta asiantuntijatyöstään - siksihän ne miehetkään ei juuri pitkille perhevapaille hingu. Joillakin naisilla sama homma, että oma leipätyö vastaa vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita enemmän kuin lattian moppaus ja vessan kuuraus. Turha sitä on mitenkään taivastella.

Mun miesserkku on valittanut mutsilleen eli tädilleni, kuinka häntä kyrsii se, että vaimo ei koskaan maksa edes puolia kodin sähkö- ja vesilaskuista eikä kiinteistöverosta, vaikka vaimolla on kaksi isoa lasta, jotka kuluttavat sähköä ja vettä 

Olisi varmaan parempi, että joku pörssikeinottelija siunaisi avioliitotkin, kun ilmeisesti monilla on jo ennen naimisiinmenoa selkeä tuotto-odotus mielessä kyseiselle sopimukselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sitten helppo lapsi. Omalla kohdalla kotona oleminen lasten kanssa oli rankinta ikinä, vaikka minulla on vaativa ja vastuullinen ja hyväpalkkainen työ. Minusta on rumaa ja ymmärtämätöntä yleistää oman elämän helppous kaikkiin muihin ihmisiin.

Sitä yleistystähän tämä ketju on täynnä, joten ihan paikallaan yleistää myös toiseen suuntaan. Ehkä se antaa perspektiiviä, ettei kannata tehdä toisten elämästä kovin vahvoja johtopäätöksiä ja niiden perusteella vaahdota netissä yleisiä vaatimuksia. Jokainen perhe tehkööt ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ilman, että ulkopuolelta tullaan nokkaa koputtamaan.

Kyllä siitä saa ja pitää tulla nokkaa koputtamaan, jos ihmisiä kohdellaan kaltoin. Ja tämän ketjun aihe, kulujen jaka

Minusta on ihmisten oman arvostelukyvyn väheksymistä pitää parisuhteen yhdessä sovittuja pelisääntöjä kaltoinkohteluna. Aina voi ja kannattaa keskustella suhteen alussa siitä, mikä on kummankin näkemys reilusta kulujen jakamisesta. Siihen kun ei ole mitään yhtä ainoaa oikeaa vastausta, vaan mielipiteitä on hyvinkin erilaisia ja kannattaa valita kumppani joka on tässä(kin) asiassa samoilla linjoilla kuin itse. En tajua näitä, jotka lähtee yhteisymmärryksessä erillisten rahojen suhteeseen ja sitten yhtäkkiä kymmenen vuoden kohdalla aletaankin öyhättämään taloudellisesta väkivallasta. Kasvakaa aikuiseksi, opetelkaa kommunikoimaan ja ottakaa itse vastuu omista päätöksistänne.