HS: Monet pariskunnat jakavat kulunsa tasa-arvon nimissä puoliksi, mutta onko se reilua?

Vierailija kirjoitti:

Menkää TÖIHIN

Ketkä?

Vierailija kirjoitti:

Miten toimitaan sitten isyyshuijaustilanteessa? Jos mies on maksanut "lapsensa" kuluja, saako hän oikeusteitse vaatia takaisin kaikki ne toisen miehen lapseen käytetyt rahat?

Ai lapsen oikealta isältäkö? Et kai ajatellut, että lapsen äidiltä?

Ei ole reilua. Ainakin meillä mies, ihan oma-aloitteisesti haluaa laitaa kulutilille pari sataa enemmän, koska mielestään syö ja käyttää sähköä yms.  enemmän, kuin minä. Näin on ollut alusta alkaen, kun ollaan oltu yhdessä. Ja minulle se sopii ja mies saa syödä niin halutessa vaikka kaksi pihviä, siinä missä minulle riittåä yksi. Eikä koskaan riudellä rahasta. 

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Kun muutimme yhteen, minulla oli suuremmat tulot kuin miehelläni. Lisäksi miehellä oli opintolainaa, minulla ei. Aluksi maksoimme kaiken puoliksi, mutta jo parin kuukauden jälkeen totesin, ettei semmoinen toimi. Oli kurjaa katsoa vierestä, kun toisella oli rahat vähissä. Aloin maksaa isomman osan laskuista, jotta molemmille jäi yhtä paljon käyttörahaa. 

 

Lasten jälkeen mies on tienannut enemmän kuin minä, ja sama systeemi on jatkunut. Mies siis maksaa isomman osan laskuista. Tämä toimii edelleen hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Sulla on sitten helppo lapsi. Omalla kohdalla kotona oleminen lasten kanssa oli rankinta ikinä, vaikka minulla on vaativa ja vastuullinen ja hyväpalkkainen työ. Minusta on rumaa ja ymmärtämätöntä yleistää oman elämän helppous kaikkiin muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sitten helppo lapsi. Omalla kohdalla kotona oleminen lasten kanssa oli rankinta ikinä, vaikka minulla on vaativa ja vastuullinen ja hyväpalkkainen työ. Minusta on rumaa ja ymmärtämätöntä yleistää oman elämän helppous kaikkiin muihin ihmisiin.

Sitä yleistystähän tämä ketju on täynnä, joten ihan paikallaan yleistää myös toiseen suuntaan. Ehkä se antaa perspektiiviä, ettei kannata tehdä toisten elämästä kovin vahvoja johtopäätöksiä ja niiden perusteella vaahdota netissä yleisiä vaatimuksia. Jokainen perhe tehkööt ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ilman, että ulkopuolelta tullaan nokkaa koputtamaan.

Mitä se reiluus on?

Onko kaverisuhteissa reiluutta se, että paremmintienaava maksaa? Tai miten tulee toimia perheessä, jossa lapsi perii isovanhemmilta miljoonia, mutta vanhemmat on työttömiä eikä lain mukaan lapsen rahoja saa ottaa perheen käyttöön?

Jostain syystä tuo jutun mielipidevaikuttaja katsoo reiluutta vain yhdestä suunnasta eli huonompituloisen oikeutena käyttää puolisonsa tuloja, mutta ei hoksaa miettiä sitä, että reiluutta olisi myös kotitöiden jakaminen muuten kuin tasan. Kun parisuhde on hyötysuhde, kuten haastateltu antaa ymmärtää, unohdetaan jotain ihan olennaista suomalaisesta tasa-arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Työnantajat ja yhteiskunta ei  kuitenkaan ole luonut ja mahdollistanut perhevapaita siksi, että se lisäisi työssäkäyvän tai kummankaan vanhemman vapaa-aikaa tai helpottaisi vanhempien elämää. Tai se on etuuksien ja tukien väärinkäyttöä. 

Perhevapaiden tarkoitus on lisätä yksin lapsen hyvinvointia, hoivaa, syliä, varhaiskasvatusta ja edistää lapsen kehitystä ja oppimista, joka on tietenkin pois lapselta, jos työpäivän aikana kotitöitä tehdään 3-4h, joka on puolet työpäivästä. 

Jos pelkästään liikuntaan ja ulkoiluun pitäisi lapselle  varata aikaa 3-4 tuntia päivässä eli sekin aika mitä teet kotitöitä, lapsi kuuluisi olla liikkumassa ja ulkona. Ja ne loput tunnit menevät lapsen hoivaan ja opettamaan niitä taitoja ja osaamista, mitä lapsi tarvitsee päiväkodissa ja myöhemmin koulussa. 

Me veronmaksat emme halua maksaa, eikä perhevapaat ole edes siihen tarkoitettu, lisätä jonkun mies- tai naisoletetun hyvinvointia tai elämää, vaan se on lapsen oikeus ja etu. Eikä vanhempien. 

Ja ne kotityöt tehdään silloin, kun molemmat vanhemmat ovat kotona ja yhdessä,  illalla, eikä syödä lapsen oikeuksien ja edun kuormasta, kun työpäivän aikana päivisin  lapsi on virkeimmillään  ja jaksaa touhuta ja ottaa vastaan virukkeitä ja ohjausta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Kun mies elättää? Aika harvoin kukaan elää vain miehen rahoilla. Aika usein naiset ovat myös töissä. Sinä vingut nyt siitä, että jollakin on raskasta ja sen ilmaisee...

Ole 15 vuotta vaikka kahden lapsen ja yhden miehen ainoa kotiapu, omien töiden ohella...katsotaan sit, kuka vinkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin erilaisia keskenään. 

Missä ammatissa tehdään vastuutonta työtä? Miten vastuullinen työ siitä eroaa? 

Silloin kun mies tienaa enemmän niin on, mutta kun nainen tienaa enemmän, niin ei

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tehnyt vaativaa ja vastuullista asiantuntijatyötä, mutta nyt olen lapsen kanssa kotona. Teen ruuan ja kotityöt, aikaa menee ehkä 3-4 tuntia päivässä, eikä työ kuormita henkisesti lainkaan, pikemminkin on mukavaa puuhastelua ja pitää virkeänä, sillä muuten makaisin vaan sohvalla. Puoliso tekee keskimäärin kymmenen tunnin työpäivää ja hänen tuloillaan elintaso on säilynyt hyvänä. En pysty mitenkään ymmärtämään heitä, jotka vinkuvat kuormittavista kotitöistä tai ylipäätään siitä, jos ne jäävät heidän tehtäväkseen kun mies elättää. Käykää kokeilemassa oikeasti haastavaa työtä, jotta teillä olisi jokin vertailukohta.

Eri asia on, jos molemmat käyvät töissä. Silloin kotityöt on hyvä jakaa tasan. Mutta jos työn kuormittavuudessa on isoja eroja ja toinen maksaa perheen kuluista selkeästi enemmän, ei ole reilua väkisin koettaa tasata niitäkään. Työt ovat niin

Juuri tänään aiheesta anopin kanssa muisteltiin sitä, kuinka helpot lapset minulla on ollut. Koliikin jälkeen ja ensimmäisen kolmen vuoden jälkeen lapset olivat todella helppoja, verrattuna moniin tuntemiini. Reissasin heidän kanssaan paljon aika alusta lähtien. Vaikeuksia tuli sit myöhemmin, mutta se on toinen juttu. 

En voisi ikinä väheksyä jonkun toisen lapsiarkea, kun lapset ovat niin erilaisia. Ja ekan kanssa (koliikin jälkeen) elämä oli hetken, kuin elävän nuken kanssa leikkiminen. Ei todellakaan kotityöt painaneet. Meno olikin sit jo vähän toista, kun oli kaksi vaippaikäistä yhtäaikaa. Silti minä pääsin helpolla, verrattuna moniin muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä se reiluus on?

Onko kaverisuhteissa reiluutta se, että paremmintienaava maksaa? Tai miten tulee toimia perheessä, jossa lapsi perii isovanhemmilta miljoonia, mutta vanhemmat on työttömiä eikä lain mukaan lapsen rahoja saa ottaa perheen käyttöön?

Jostain syystä tuo jutun mielipidevaikuttaja katsoo reiluutta vain yhdestä suunnasta eli huonompituloisen oikeutena käyttää puolisonsa tuloja, mutta ei hoksaa miettiä sitä, että reiluutta olisi myös kotitöiden jakaminen muuten kuin tasan. Kun parisuhde on hyötysuhde, kuten haastateltu antaa ymmärtää, unohdetaan jotain ihan olennaista suomalaisesta tasa-arvosta.

Useinmiten ne kotityöt jaetaan epätasaisesti. Nykyperheet saattavat jakaakin tasan, mut aika paljon ne jäävät naisen hartioille. 

Rintaperillisiä ei voi täysin perinnöissä ohittaa, eli se siitä työttömistä vanhemmista. Miljoonista 25% on ihan hyvä raha.

Mielestäni EI. Tulotason mukaan. Olen itse koko työurani (40v)ollut hyvätuloinen mies, ja maksan mielelläni perheen kaikki kulut. Vaimo saa käyttää palkkansa miten haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun mies tienaa enemmän niin on, mutta kun nainen tienaa enemmän, niin ei

Miten niin? Perustele, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni EI. Tulotason mukaan. Olen itse koko työurani (40v)ollut hyvätuloinen mies, ja maksan mielelläni perheen kaikki kulut. Vaimo saa käyttää palkkansa miten haluaa. 

Nämähän on, miten pariskunnat haluavat sopia. Ja kuinka suuri se ero palkoissa on.

Minua ei haittaisi kustantaa koko taloutta, jos palkkani sen mahdollistaisi. 

Olemme jakaneet ilot, surut, lapset ja sairaudet. Hassua olisi taloudellinen epätasa-arvoisuus perheessä vain siksi, että toisella sattuu olemaan selkeästi eri suuruinen tulotaso. En ymmärrä, miksi raha menisi näiden muiden ohi.

Meillä oli molemmilla omat tilit ja yksi yhteinen tili, johon siirrettiin aina palkkapäivänä sama summa. Siitä maksettiin asuminen ja ruoka jne. Omat jäljelle jääneet rahat käytettiin miten haluttiin. Mieheni kuoli, onneksi oli yksi yhteinen tili, josta pystyin maksamaan sairaala ym. maksut joita tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulla on sitten helppo lapsi. Omalla kohdalla kotona oleminen lasten kanssa oli rankinta ikinä, vaikka minulla on vaativa ja vastuullinen ja hyväpalkkainen työ. Minusta on rumaa ja ymmärtämätöntä yleistää oman elämän helppous kaikkiin muihin ihmisiin.

Sitä yleistystähän tämä ketju on täynnä, joten ihan paikallaan yleistää myös toiseen suuntaan. Ehkä se antaa perspektiiviä, ettei kannata tehdä toisten elämästä kovin vahvoja johtopäätöksiä ja niiden perusteella vaahdota netissä yleisiä vaatimuksia. Jokainen perhe tehkööt ratkaisunsa omista lähtökohdistaan ilman, että ulkopuolelta tullaan nokkaa koputtamaan.

Kyllä siitä saa ja pitää tulla nokkaa koputtamaan, jos ihmisiä kohdellaan kaltoin. Ja tämän ketjun aihe, kulujen jakaminen puoliksi, on kaltoinkohtelua, jos toinen on pienituloisempi ja kulut on asetettu edes osin sen suurempituloisen mukaan. Silloin pienempituloinen elää yli varojensa ja ylläpitää osaltaan toiselle eläntapaa, johon hänellä ei ole varaa.

Erityisen epäreilua tämä on, jos piebet tulot johtuvat yhteisen lapsen hoitamisesta. Oli helppoa tai rankkaa, ihan sama, koska lapsi on yhteinen ja tulot laskevat vain toisella.

Siitä olen myös kyllä samaa mieltä, ettei veronmaksajien tarkoitus ole vapauttaa lapseen isää kotitöistä, vaan mahdollistaa lapsen hyvä hoito. Vaikka ne kotityöt onnistuisivat lapsen hoidon ohella, on pitkäaikaisvaikutus usein negatiivinen, kun miehestä tulee vapaamatkustaja. Kun vaimo palaa töihin, ei mies enää oikein muista, että kyllä hän pystyi ennen lapsia tyhjentämään tiskikoneen, vaikka oli ollut töissä samana päivänä, ajatella!

Meidän kaikki tulot tulee yhdelle samalle tilille. Sieltä sitten maksetaan kaikki talouden kulut. Kun menot on maksettu, siirretään omille tileille jonkin verran säästöön. Toimii hyvin ja kulut menee automaattisesti tulojen suhteessa.