70/80luvuilla syntyneet allergiset. Koitteko te muut että oireitanne vähäteltiin eikä niitä hoidettu? Esim. siitepölyallergian kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paprika-allergisena en ainakaan koulussa saanut paprikatonta ruokaa vaikka oli lääkärissä todettu allergia. Eli jos safkassa oli paprikaa, niin sitten syötiin näkkileipää ja salaattia jos se sopi. 

Veljeni oli laktoosi-intolerantti ja sama juttu, koska "eihän se aiheuta kun vähän ilmaa mahaan".  

Paprika-allergia😂😆

mikä naurattaa? Varmaan naurattaa yhtä makoisasti mun valkosipuliallergiakin??HäH?

En huomannut oliko ruokaineallergia. Sain olla syömättä mistä en tykännyt. Käytiin lääkärillä ja sain lääkkeet. Ei jätetty mitään hoitamatta tai tutkimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Se mitä ei ymmärretty 70-luvulla oli esim. äidinmaidon merkitys. Olin keskoskaapissa ja olisivat antaneet vain korviketta. Äidinmaito auttoi myöhemmin maitorupeeni eli atooppiseen ihottumaan. 

Vuonna -77 oli soijapohjaisia korvikkeita, kalliita ja vain apteekista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paprika-allergisena en ainakaan koulussa saanut paprikatonta ruokaa vaikka oli lääkärissä todettu allergia. Eli jos safkassa oli paprikaa, niin sitten syötiin näkkileipää ja salaattia jos se sopi. 

Veljeni oli laktoosi-intolerantti ja sama juttu, koska "eihän se aiheuta kun vähän ilmaa mahaan".  

Paprika-allergia😂😆

Älä naura. Minulla se aiheuttaa suun limakalvojen rikkoontumisen ja verenvuodon. Mieti mitä se on tehnyt ruokatorvelle ja vatsalaukulle.

Ohiksena.

Työkaverilla oli valkopippuriallergia. Totesi vain työpaikkaruokalan käyttävän innokkaasti ko. maustetta ja niinpä hänellä olikin usein se allergiavaihtoehto syötävänä.

Olen syntynyt -69 ja minä olen allerginen koivulle ja monille heinille. Koivu oli paha. Allergiatestit tehtiin kun olin pieni ja alakoulu-ikäisenä sain pari vuotta Siedätyshoitoa pistoksina koivuallergiaan. Auttoi kyllä niin että oireet helpotti paljon. 

Päinvastoin 70-80-luvulla otettiin vakavasti, nykyään vähätellään.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin 70-80-luvulla otettiin vakavasti, nykyään vähätellään.

Niin otettiin. Nyt tuntuu enemmän olevan se että olet vain nirso. 

Allergiani otettiin vakavasti. Lääkkeet väsyttivät ja tämä ymmärrettiin koulussa. Säännöllisesti kävin allergiasairaalassa. Tarkalleen en muista mitä siellä tehtiin, mutta ainakin kasvua seurattiin.

Minulla ei ollut edes astmaa. Ihan tavallinen kausiallergia. Oman lapseni kohdalla saman vaivan "hoito" on mennyt niin, että minä käyn apteekissa hakemassa lääkkeet. Kun soitin terveyskeskukseen, että 10-vuotiaalla on nenä aivan tukossa, olisiko jotain nenäsuihketta minkä lääkäri voisi määrätä, niin vastaukseksi sain, että ilman reseptiä niitä ei saa. No kirjoittiko lääkäri reseptin. Ei. (Asia on sittemmin hoitunut yksityisellä.)

Olen syntynyt -86 ja oikeastaan ihan koko kouluajan, vielä lukiossakin, minulla oli kovia mahakipuja. Tiedettiin, etten kestä laktoosia ja maitoa, mutta vain varsinainen maito jätettiin pois, ei maitotuotteita koskaan. Jätin ne itse pois kokonaan kun täytin 18vuotta ja kappas, kun mahakivut hävisivät.

70-luvun alussa syntynyt ex-mieheni ei uskonut allergioihin ja aina pilkkasi minun sukulaislapsien vanhempia kun varmistivat  kyläillessä ettei ruuissa ole mm. maitoa tai pähkinää. Exän mieli kuitenkin muuttui kun yksissä juhlissa tulikin sitten kiire lähteä ajamaan ambulanssia vastaan pelkästä epäilystä, että eräs lapsi olisi vahingossa laittanut pähkinän suuhun. Että kyllä joissain perheissä 70-/ 80- luvuilla kieltäydyttiin uskomasta allergioihin, en muuten osaa selittää tuota exän idioottimaisuutta. 

Kala-allergisena olin vain nirso. Hoettiin vai, ettei siinä voi olla ruotoja. Silti oli aina piikin tunne kurkussa. Aikuisena yritin väkisin oppia pois "nirsoudesta" lopputulos oli, että meinasin tukehtua, kun hengitystiet tukkeentuivat kalan takia. Nykyään oireilen myös hajusta.

Vierailija kirjoitti:

Allergiat on 90-prosenttisesti mt-ongelmia. 

Ne näkyvät verikokeessa, joten eivät oikein voi olla mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunnettu, jollei omassa lähipiirissä ollut allergisia. Aika usein tukalaa oloa pidettiin teeskentelemisenä. Kirkkaanpunaiset silmät ja rahiseva hengitys nähtiin joko pikkujuttuna tai huvittavana ilmiönä.

Minä olin allerginen melkein kaikelle paitsi ruoka-aineille. Lääkettä oli tabletteina ja liuoksena, mutta ne väsyttivät hirvittävästi. Keväät ja kesät olivat tuskaa lääkkeillä ja ilman. Sain parini talven ajan siedätyspiikkejä, ja suurin osa allergioistanii jäi taakse. Nyt otan lääkkeitä vain silloin, kun leikin kissojen tai koirien kanssa.

Olisin klikannut agree, mutta lopussa vesität koko viestisi vähättelemällä allergioita. Eivät ainakaan mun allergiat hävinneet mihinkään siedättämällä.

Olen syntynyt ihan 90-luvulla, ja vasta YTHS:n piiriin päästyäni alkoi lääkäreitä kiinnostaa selvitellä asioita laajemmin sen sijaan, että vaan kirjoitetaan allergialääkettä toisensa perään. Lääkäri kysyi PEF-seurannan nähtyään, kauanko tilanne on ollut tämä. En tiedä, mitä tilannetta tarkoitti, kun en muusta tiennyt ennen kuin aloitettiin astmalääkitys ja henki alkoi kulkea kunnolla ensimmäistä kertaa vähintään yli vuosikymmeneen. 

Vierailija kirjoitti:

Ette saaneet tarpeeksi huomiota niin keksitte aLlErGiaN. 

Et sitten saanut tarpeeksi huomiota, niin aloit trolliksi.

Mun allergiaani eivät edes lääkärit uskoneet. Sain aina kesän alussa korkean kuumeen, jolle ei näyttänyt olevan mitään syytä. Lopulta äitini tajusi sen johtuvan koivun siitepölystä. Lääkärit eivät uskoneet. Vasta aikuisiällä aloin saada nenä- ja silmäoireita koivun siitepölystä ja silloin allergia testattiin.

Myöhemmin minut myös siedätettiin sitä vastaan - jouduin taistelemaan vuosia vaikeiden oireiden kanssa ennen kuin julkinen puoli päästi minut siedätykseen - ja oireet vähenivät, mutta ei allergia ole mihinkään silti kadonnut. En edelleekään voi viettää koko päivää ulkona koivun kukkiessa, sillä tulen siitä niin sairaaksi, vaikka ottaisin tupla-annoksen allergialääkettä.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 1977. Minut käytettiin 7-vuotiaana sairaalassa allergiatestissä (prick-testit selkään). Lääkkeiksi sain tablettilääkkeet, nenäsumutteen ja silmätipat. Muistan miten ne pistotestit tuntuivat lapsena ihan kidutukselta. 😁 Kiltisti kuitenkin annoin ne tehdä. 

Siihen aikaan piti välttää yleisiä allergeeneja, joten en koskaan saanut haaveilemaani koiraa vaikka en koiralle allerginen ollutkaan. Kotiin ostettiin myös ilmanpuhdistin. 

Tällaiset kokemukset mullakin on. Synnyin 1983. Ainakin pölyallergian hoito oli sitä, että allergeenit, kuten eläinpöly, olivat ihan hui kauhistus. Sitten piti siivota, tuulettaa, puhdistaa ilmaa ja välttää kotona tekstiilejä. Lapsuudessani varmaan joka toisen kodissa oli tämä pölyallergia-asia, ja lemmikkieläimiä oli vain harvoillla. Niitä kyllä haluttiin, mutta eläinallergiat olivat iso ongelma. Allergioita myös niputettiin yhteen sillä tavalla, että jos tuolla on koira-allergia, on pitää välttää kissojakin, siitepölyä ja ties mitä pölyjä

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ei ollut muu apu kuin nenäliina. Oli sitten allerginen nuha tai/ja poskionteloiden vuoksi nuha. Pahimmissa tulehduksissa pääsi lääkärille joka punkteerasi ja antoi reseptin. Joskus leikattiin kitarisat ja myöhemmin nielurisat. Vasta nykyaikana on joku allergianenäsumute, vieläkään ei ole astmaan lääkettä koska julkinen vaatii jotain kuntotestejä siihen.

Mitä ihmeen kuntotestejä? En ole koskaan kuullut. Spirimetriassa testataan hengitystä, mutta ei se mikään kuntotesti ole. Istutaan ja hengitellään. Olen saanut astmalääkkeet alun perin pelkän oireilun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Allergioista ei niinkään mutta olin todella likinäköinen. Äitini epäili ja huokaili moneen kertaan kuinka keksin päästäni kun muka halusin silmälasit niinkuin kaverillanikin oli.

Mulla oli alakoululaisena hirveitä päänsärkyjä. Ensin ei viety lääkäriin, koska se vaan matkii mummoa kun mummo valittelee päätään. Vasta kun pyörryin kipuoksentamisen jälkeen, vietiin lääköriin ja sain migreeniin lääkkeet