70/80luvuilla syntyneet allergiset. Koitteko te muut että oireitanne vähäteltiin eikä niitä hoidettu? Esim. siitepölyallergian kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Allergiat on 90-prosenttisesti mt-ongelmia. 

. Ai umpeen turpoava kurkku,mielikuvitusta? Sain jotenkin lääkärinkin uskomaan harhoihini ja määräämään epipen-kynän.

Mutta enhän minä tässä kuolemaa tee kun vanukkaassa olikin pähkinää,kunhan kuvittelen.

 

Psykoosissa tapahtuu pahempaakin ja kaikki tulee pään sisältä. 

Ketjun alkupäässä on käynyt erikoinen alapeukuttaja tai peräti useampiakin. Mikä mahtaa olla hänellä ongelmana muiden ihmisten allergiakokemuksissa?

MTV.llä koira-allergiaani naureskeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Ketjun alkupäässä on käynyt erikoinen alapeukuttaja tai peräti useampiakin. Mikä mahtaa olla hänellä ongelmana muiden ihmisten allergiakokemuksissa?

Mietin kans, et mikä mielenterveyspotilas on käynyt alapeukuttamassa. 

70-luvun puolivälissä syntynyt ja ainakin ala-asteelta asti on vaivannut koivun siitepölyallergia. Helppoina vuosina oireita ei kyllä ole välttämättä ollenkaan, mutta pahimmillaan ahdistaa henkeä niin että on vaikea hengittää jos ei ole ottanut lääkettä. Allergiatestissä olin kuitenkin vasta vuonna 2004, joka kyllä näytti myös jotain eläinpölyallergioita, mutta en ole kumminkaan kissoista ja koirista kummempia oireita saanut.

Muuten olen yleensä hyvin vähän ollut kipeänä, niin ehkä kesti aikansa ennenkuin osasi yhdistää keväisen kurjan flunssaisen olon, jopa kuumeilun koivun siitepölyyn.

Vierailija kirjoitti:

Allergiat on 90-prosenttisesti mt-ongelmia. 

Mitä ilmeisimmin uskot mt-ongelmiin, koska kärsit niistä itse... 

Allergiatesti iltana piti lähteä isän mieliksi hiihtämään. Hiihtolenkin jälkeen valahdin lattialle ja nousin katon rajaan. Näin itseni hiihtopuku päällä. Siis ruumiista irtoamiskokemus. En mieti mitään yliluonnollisia asioita, vaikka oli hallusinaatio, lääkäri olisi voinut sanoa ettei urheilua samana iltana. Tosin isä olisi voinut silti vaatia hiihtämään. Olin 12. Kävin sitten kolmena talvena siedätyspiikillä viikottain ja pistoskohtaan tuli kovat patit. Toinen ruumiistairtautuminen oli 18v ja liittyi myös keväällä allergialääkkeeseen. N57

Siihen aikaan ei ollut muu apu kuin nenäliina. Oli sitten allerginen nuha tai/ja poskionteloiden vuoksi nuha. Pahimmissa tulehduksissa pääsi lääkärille joka punkteerasi ja antoi reseptin. Joskus leikattiin kitarisat ja myöhemmin nielurisat. Vasta nykyaikana on joku allergianenäsumute, vieläkään ei ole astmaan lääkettä koska julkinen vaatii jotain kuntotestejä siihen.

Ei. Olen syntynyt 1969. Lapsuudessani hoitosuositus oli allergeenien täysi välttäminen (toisin kuin nykyään) ja näin ainakin mun kohdalla toimittiinkin. Kävin vuosittain sekä allergia- että keuhkolääkärillä ja oli jatkuva lääkitys astmaan, tarvittaessa allergiaoireisiin. Vähättelyä olen kokenut vasta muutaman viime vuoden sisään. Poikkeuksetta perusterveiden maallikkojen taholta.

Olin kyllä allergiatesteissä jo pikkulapsena ja myöhemmin varhaisteininä heinäallergiaani kokeiltiin myös siedätyshoitoa, josta sain isoimpaan annokseen siirryttyä sen verran pahan reaktion, että seuraavaksi piikitettiin adrenaliinia ja sain suunnilleen kourallisen kortisonitabletteja nieltäväksi. En saanut lapsena ja nuorena riittävää apua allegiaani koska ei ollut tarpeeksi tehokkaita lääkkeitä saatavilla eikä edes se siedätyshoito auttanut. Vähättelyä en kuitenkaan kohdannut.

Allergioista ei niinkään mutta olin todella likinäköinen. Äitini epäili ja huokaili moneen kertaan kuinka keksin päästäni kun muka halusin silmälasit niinkuin kaverillanikin oli.

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunnettu, jollei omassa lähipiirissä ollut allergisia. Aika usein tukalaa oloa pidettiin teeskentelemisenä. Kirkkaanpunaiset silmät ja rahiseva hengitys nähtiin joko pikkujuttuna tai huvittavana ilmiönä.

Minä olin allerginen melkein kaikelle paitsi ruoka-aineille. Lääkettä oli tabletteina ja liuoksena, mutta ne väsyttivät hirvittävästi. Keväät ja kesät olivat tuskaa lääkkeillä ja ilman. Sain parini talven ajan siedätyspiikkejä, ja suurin osa allergioistanii jäi taakse. Nyt otan lääkkeitä vain silloin, kun leikin kissojen tai koirien kanssa.

 

Tuntuu, että pidetään vielä tänäkin päivänä teeskentelemisenä. Mitä esim. Poudan koiriin liittyviä kommentteja on lukenut. Pitäisi muistaa, että olemme kaikki erilaisia. Allergiaakin on monen tasoista.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ei ollut muu apu kuin nenäliina. Oli sitten allerginen nuha tai/ja poskionteloiden vuoksi nuha. Pahimmissa tulehduksissa pääsi lääkärille joka punkteerasi ja antoi reseptin. Joskus leikattiin kitarisat ja myöhemmin nielurisat. Vasta nykyaikana on joku allergianenäsumute, vieläkään ei ole astmaan lääkettä koska julkinen vaatii jotain kuntotestejä siihen.

Kyllä oli lääkkeitä jo 60-luvulla, saati 70-luvulla, allergiseen nuhaan. Tabletteina, jotka väsyttivät kyllä kovasti, suihkeenakin oli jo 70-luvun lopussa. Sinua ei vain hoidettu asianmukaisesti. Tv Se 50-luvun allerginen

Sain allergialääkkeet 1981 kun todettiin mille olen allerginen. Tabletit, nenäsumute ja silmätipat.

Olen syntynyt 60-luvun lopussa ja sain 80-luvulla diagnoosin mm. siitepölyallergiasta. Kävin testeissä Allergiasairaalassa Meilahdessa. Todettiin myös kissa-allergia, mikä vielä paheni aikuistuessa. Keväisin oli hankalaa puiden siitepölyjen aikaan. Muutamat tutut kävivät siedätyshoidoissa, mutta en muista miksen itse käynyt. Allergiapillereitä ja silmätippoja käytin. En koe, että oireita vähäteltiin, ne olivat niin näkyviä.

Vierailija kirjoitti:

Allergioista ei niinkään mutta olin todella likinäköinen. Äitini epäili ja huokaili moneen kertaan kuinka keksin päästäni kun muka halusin silmälasit niinkuin kaverillanikin oli.

Jopas nyt. Mä menin optikolle näöntarkastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Allergioista ei niinkään mutta olin todella likinäköinen. Äitini epäili ja huokaili moneen kertaan kuinka keksin päästäni kun muka halusin silmälasit niinkuin kaverillanikin oli.

Sama. Ensimmäiset lasini olivat -2,5 diopteria, kun vihdoin opettajat ja vanhemmat tajusivat, että en näe kauas. Näitä laseja pidin vain koulussa, muuten olin ilman, kunnes näkö alkoi huonontua kunnolla, pahimmillaan -8:aan. Mikäköhän senkin aiheutti.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ei ollut muu apu kuin nenäliina. Oli sitten allerginen nuha tai/ja poskionteloiden vuoksi nuha. Pahimmissa tulehduksissa pääsi lääkärille joka punkteerasi ja antoi reseptin. Joskus leikattiin kitarisat ja myöhemmin nielurisat. Vasta nykyaikana on joku allergianenäsumute, vieläkään ei ole astmaan lääkettä koska julkinen vaatii jotain kuntotestejä siihen.

Varaa aika yksityiselle keuhkolääkärille spirometriaan. Minä sain ensimmäisellä käynnillä astmadiagnoosin ja lääkkeet, elämä muuttui täysin. Julkiselle oli niin pitkät jonot, että en olisi pärjännyt sinne asti.

Ei todellakaan vähätelty, kun ensimmäisen kerran lääkäriin menin 10-vuotiaana silmät umpeen turvonneina kissan silittelyn jälkeen. Oli paljon muitakin oireita jo tuolloin, ruoka-aineista ja siitepölystä. Tehtiin perusteelliset allergiatestit, kuunneltiin myös oireita eikä pelkästään testien tuloksia (esim. omena aiheutti voimakkaita oireita, mutta ei ihotestissä näkynyt). Annettiin allergialääkkeet, joita olen joutunut ottamaan koko elämäni säännöllisesti kesät talvet. Nykyään on käytössä myös nenäsumutteet ja silmätipat.

Myöhemmällä iällä ei ole tutkittu enempi, vaikka tarve olisi ollut ja on puhjennut uusia, hengenvaarallisia allergioita. Epipenin sain pyytämällä. Haluaisin siedätyshoitoa, mutta lääkärin mukaan siitä ei olisi suurta hyötyä, koska allergioita on niin paljon. Itse olen sitä mieltä, että pienikin apu helpottaisi elämääni.

Vähättelyä olen kokenut muilta ihmisiltä aika paljon. Ei millään ymmärretä, että pienikin määrä pähkinää voi olla kuolemaksi. Ei myöskään ymmärretä, että oireet vaihtelevat, siksi en voi siitepölykaudella syödä joitakin ruoka-aineita, joita muulloin voin (ristiallergiat). Tämä tuntuu menevän yli ymmärryksen.

Huvittaa kun hoetaan että mullassa möyriminen ja lemmikit torjuvat lasten allergioita. Minä hautasin taaperona leluja äidin kukkapenkkiin,lemmikkinä  perheessä oli kissa ja koira.  Silti on vaikea  atopia on vaivannut  vauvasta asti ja leikki-iässä tuli kuvioihin siitepölyallergia. Eläimille en luojan kiitos ikinä herkistynyt!

Ja minut kyllä vietiin lääkäriin,atopiaan sain rasvoja ja siitepölyallergiaan jotain  tabletteja. 80lukua tämä.