Mihin kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen?

Kirkossa ei ole tapahtumia nuorille eikä nuorille aikuisille. Siitä se johtuu. Miten olla mukana, jos ei ole mitään minne mennä?

Itsellä johtui siitä kun asuin syrjäkylällä vailla keinoa päästä mihinkään toimintaan. Vanhemmatkaan ei mihinkään kannustaneet, vaan pikemminkin päinvastoin. Eivätkä olisi mihinkään jaksaneet viedäkään kun töiden jälkeen makasivat horroksessa seuraavaan aamuun. 

Sitten kun sain oman auton niin viinan juominen kiinnosti enemmän, eikä seurakunnalla kyllä mitään toimintaa olisi ollutkaan. Tai jos olikin niin missään siitä ei tiedotettu. 

Eikä missään muissakaan seurakunnissa tunnu olevan ohjelmaa täällä päin, ellei ole joko alle 18v tai yli 70v. Lapsettomalle 35 veelle ei ole mitään.

Yksinkertaisesti, riparille mennään kaverien perässä. Ei siksi, että uskonto kiinnostaisi pätkääkään. Sen jälkeen voikin erota kirkosta.

Vanhemmat erosivat aikanaan kirkosta heti kun oli mahdollista, pitivät maistraattihäät ja minua ja veljeäni ei ole edes kastettu. Ripari ei kiinnostanut millään lailla eikä vanhemmatkaan siihen pakottaneet. Kirkossa käynti on rajoittunut niihin muutamiin hautajaisissa käynteihin elämän aikana.

En nähnyt silloinkaan mitä iloa kirkon jäsenenä on tai nytkään. Jos joskus löytyy vaimo, mitä tuskin tapahtuu, joka haluaa kirkkohäät niin sitten voi joutua tekemään väliaikaisen muutoksen. Tai sitten kieltäydyn siitäkin, en tiedä, jää nähtäväksi.

Minun aikanani ripari käytiin lahjojen vuoksi, ja koska sillä oli maine paikkana jossa päästiin neitsyydestä/poikuudesta. Eikä se kyllä pettänyt, vaikka se kaikkein kaunein jäikin kokematta. Sain kuitenkin mm. kannustaa luokan hottista vaateviestissä kivikova erektio hänen pakaroitaan vasten samalla kun hän kömpelösti koitti vasemmalla kädellä peittää tissejään ja oikealla pimppaa sen jälkeen kun viimeisetkin vaatteet oli uhrattu viestijonoon. Ja viimeisenä iltana isoset haki kyläkaupasta kaljaa saunalle, jossa sekalöylyissä pääsi teinipoika kokemaan ensimmäiset käsihoidot ja sormipimpit. Hulluhan se olisi ollut joka ei olisi tuon jälkeen myös isoseksi hakenut. Uskovaiseksi siellä ei tainnut tulla kukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hirveän paljon on toimintaa lapsiperheille ja vanhuksille ja nämä ovat toki tärkeitä kohderyhmiä, en sitä kiellä. Nuoret työllistävät myös itsensä näillä lasten toiminnoilla kun on erilaisia kerhoja ohjattavaksi ja monilla isosjuttuja. 

Joku täällä hyvin kiteyttikin ongelman ytimen: kirkon sanoma ei kiinnosta enää nuoria. Kun on ylitetty se paras ripari/kerhonohjaajan/isosikä, ei ole enää mitään "koettavaa". 

Toimin kirkkovaltuutettuna ja tätä on pähkäilty ja pyöritelty vaikka miten päin. Ei kukaan tunnu ymmärtävän että nuorilla on tosiaankin tietyn iän jälkeen yleensä muutto muualle ja kaveriporukat vaihtuu eikä seurakunnan toiminta enää kiinnosta. Sitten yritetään keksiä mukanuorekkaita messuja joihin niihinkin tulee yleensä vain näiden esiintyjien omat vanhemmat ja läheisimmät kaverit paikalle. On äärimmäisen hankala tavoittaa sellaisia nuoria joilla ei riparin jälkeen ole minkäänlaista kosketuspi

Minusta tämä kysymys siitä mihin kirkko nuoret kadottaa on siinäkin hiukan kummallinen, että vaikka onnistuttaisiinkin pitämään osa nuorista yhteydessä, niin aikuisista ei kyllä ainakaan meillä välitetä ellet ole eläkeläinen, tai lapsiperheellinen ja eläkeläistenkin toiminta on lähinnä vapaaehtoisvetäjien järjestämää. 

Tuntuu hiukan kummalliselta, jos nuorisolle tilaillaan woltilla apetta, järkätään konserttiretkiä ja leirejä kun aikuisten kohdalla sanotaan ettei kuules meillä ole aikaa eikä rahaa järjestää teille yhtään mitään. Messu järjestetään kerran viikossa ja talvisin on keskiviikkoisin iltaehtoollinen, mutta ei näidenkään yhteydessä ole mitään yhteisöllistä toimintaa vaan kirkosta ulos nopeasti kun tilaisuus on ohi. Itse asiassa iltaehtoollisella ei ole aina edes saarnaa, jos on tietty pappi vetovuorossa, vaan saarnan tilalla on aina kätevästi hiljaisuutta n. vartin verran ilman mitään johdantoa, tai edes monistetta, jossa olisi edes joku psalmi. Sinällään en vastusta tuota että saarnan tilalla on hiljaisuutta, sillä toisilta papeilta olen saanut hyviäkin alustuksia ja ovat jakaneet oheismonistetta jota halutessaan voi käyttää mietiskelyn tai rukouksen pohjana. Näissä on usein joku kuva ja rukous, ja / tai Raamatunkohta ja ehkä pieni ohjeistuskin miten voisi mietiskellä.

Välillä kirkossa on myös konsertteja, joissa on maksullinen ohjelma, eli käytännössä ovat maksullisia, ei-uskonnollisia tapahtumia, joissa ei niissäkään kyllä kauheasti sitä yhteisöllisyyttä pääse syntymään. En tiedä johtuuko toiminnan painottaminen tällä tavoin seurakuntaneuvostosta, jonka jäseniä en ole yhtä poikkeusta lukuunottamatta juurikaan kirkossa nähnyt. Kuulemma moni on enemmänkin puoluetaustainen, ja ovat halunneet tulla jakamaan varoja heille mieluisiin tarkoituksiin, eikä heistä järkevä varojen käyttö sisällä Jumalan sanan opettamista, tai jäsenistön hengellisten tarpeiden tyydyttämistä.

Ilmeisesti suurin osa messujen vakivieraista täydentääkin hengellistä ja yhteisöllistä vajettaan helluntaiseurakunnalla ja TV7:lla ja ovat kirkon jäseniä enää vain siksi, että kokevat Jumalan tahtovan että edes joku uskovakin siihen kuuluu ja koettavat pumpata uppoavaa kirkkolaivaa pinnalle. Hiukan erikoista omasta mielestäni käydä ensin luterilaisen kirkon ehtoollisella velvollisuudesta ja sitten lähteä sinne "oikeaan" hengelliseen perheeseensä hellariseuroihin nauttimaan heidän ehtoollistaan, vaikka käsittääkseni ev. lut.-kirkolla ei ole ehtoollisyhteyttä helluntailaisten kanssa, eikä toki kaikki hellarit ehtoollista harrastakaan.

Koska viestini oli kuulemma liian pitkä, nin liitän loppuosan tähän...

Luulisi että edes yhden papin voisi irrottaa vaikka kerran viikossa, tai edes kerran kuussa vetämään jotain piiriä ja luomaan jonkinlaista seurakuntayhteyttä, tai järjestettäisiin aikuisille edes jotain muulloinkin kuin arkena päiväaikaan, mutta ei. Maksulliset raamattuopetukset on opistoissa niille, jotka sellaista kaipaavat, ripittäytyäkin voi kuulemma kelle vaan seurakuntalaiselle, koska yleinen pappeus ja sitä rataa, siinä ei tarvitse mitään papistoa vaivata ja on kuulemma rikkautta, että voi mennä toiseen kirkkoon / kirkkokuntaan käymään jos tuntee tarvitsevansa jotain enemmän. Tulee tiedättekö tunne, että on rasite ja taakka kun kehtaa kysellä eikö seurakunta mitenkään voisi järjestää edes jotain toimintaa missä pääsisi mukaan seurakuntayhteyteen ja vaikkapa tutustuisi ihmisiin. 

Pk-seudullahan kirkon varoja käytetään paikoitellen suorastaan rienaavaan tiedotuslehteen, josta vakituiset messussa kävijät tuppaavat pahoittamaan mielensä, jos erehtyvät sen avaamaan ja olen papistolta kuullut samaa kokemusta kyseisestä painotuotteesta. Hyvin paljon joko artikkeleita, joissa ei käsitellä uskoa ollenkaan, tai on jonkun haastattelu, jossa kertoo miten kokee uskovansa epämääräisesti että ehkä jotain on. Välillä kirjoitetaan ikävän vähättelevään ja alentuvaan sävyyn munkeista ja nunnista, kehutaan joogaa ja tarot-kortteja, tai haastatellaan emerituspiispaa, joka ei haastattelun perusteella usko Raamattuun juuri ollenkaan, vaan naureskelee miten Jeesus kuvataan lentelevänä supermiehenä, että eihän sellaiseen nyt nykyihminen usko, vaan kyse onkin jostain metaforasta. Ja sitä rataa. Välillä on myös artikkeleja muista uskonnoista kivaan sävyyn, tai pidempi artikkeli, jossa ihaillaan islamia. On omituista, ettei lehdestä ole riittänyt edes yhtä sivua vaikkapa säännölliseen Raamatunselitysartikkeliin, johonkin pidempään hartaustekstiin, tai vaikkapa rukouksiin viikon jokaiselle päivälle, tai mihin ikinä. On siellä aina joku rukous pienessä laatikossa kuin välttämättömänä pahana, mutta parhaansa ova tehneet karsiakseen hengellisen sisällön kokonaan pois. 

Tästä oli joku seuranta. Rippikouluiässä 15-v mukana oli yli 80%, 10 v myöh vain 25%

Ainakin yksi ikäluokka kadotettiin ihan kokonaan etäripareiden takia. Heille ei kyllä mitään herran yhteyttä päässyt muodostumaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alkanut kallistumaan sille kannalle, että naiset ei ehkä tosiaan sovi papeiksi. Sen myötähän kait tämä huttuisa opetus ja löperö suhtautuminen kaikkeen on kirkkoon juurtunut? Tietysti pitää olla aika liberaali löytääkseen traditiosta ja Raamatusta perusteet naispappeudelle, joita siellä ei siis ole, joten onko ihme että muukin oppinsa on vesittynyttä ja huteraa?

Eka naisteologi meni pappisvihkimykseen. Piispoille tuli pulma että voiko naisen vihkiä papiksi. Pikapalaverin jälkeen lisättiin ehto sukupuolesta. Ao naisteologi meni sitten vastaavaan tilaisuuteen Upsalaan ja tuli vihityksi papiksi. Tämä tapahtui 50-luvulla.

Nuoret on herkkiä haistamaan mielistelyn ja epäaitouden, jota nykykirkko tuntuu olevan täynnä. Jatkuvasti mietitään miten saataisiin meiningistä myyvämpi ja jopa miten pitäisi oppia muokata, että nykyihminenkin sen voisi hyväksyä! Kirkkoon raahataan värivaloja ja savukoneita, mikä on tragikoomista kun miettii miten uskonpuhdistuksessa haluttiin karsia pois mystiikka ja heivattiin suitsukkeet hittoon, niin nyt sitten luodaan mystistä tunnelmaa värivaloilla ja savukoneilla. 

Sama se kyllä on ihan normimessuissakin, aina on koetettu keksiä jotain uusia elämyksiä, etkä ikinä tiedä mitähän tällä kertaa on ohjelmassa. Henkilökohtaisesti en kaipaa messulta elämyksiä vaan enemmänkin kaipaisin pysyvyyttä, rauhoittumista, elpymistä ja ruokaa sielulle. Sielun ruoka jää vähäiselle, jos saarna on huttua ja virsienkin tilalle laitettu enimmäkseen jotain uusia, hengellisiä pilipalilauluja, joiden sisällöstä ei irtoa mitään. Messujen sisällöttömyyden syistä selittänee äskettäin julkaistu tutkimus, jossa vain 41%  papistosta piti messua erittäin tärkeänä osana kirkon toimintaa eikä surullisen iso osa papeista enää lue Raamattua edes kerran viikossa ja sen huomaa, sillä eivät tunne tekstejä, eivätkä kaikki ole ikinä lukeneet Raamattua kokonaan!

Kirkon tulisi panostaa hengelliseen sisältöön, totuudelliseen julistukseen, hyviin saarnoihin. Olla rohkeita ja uskaltaa sanoa ääneen että uskomme Jeesukseen ja siitä tässä on kyse. On kyse sielun pelastuksesta, joka on muuten aihe, jota ei juurikaan haluta luterilaisessa kirkossa mainita. Jos saarnat on sellaista kiva-kiva-meininkiä ja pohditaan keskiluokkaisten oivalluksia lattekupin äärellä, niin kuka sellaista tahtoo tulla kuulemaan? 

Aivan varmasti Jumala johdattaa kuulijoita sanan ääreen ja avaa ihmisten silmät, korvat ja sydämet, kunhan evankeliumia julistetaan rohkeasti ja totuudellisesti. Tämäkin muuten yksi iso ongelma ev.lut.kirkossa; ei enää luoteta Jumalaan, vaan koko Jumala on jäänyt sivurooliin. Ei mietitä mitä Jumala tahtoo, vaan mitä me tahdomme! Pohditaan pulmia maallisella järjellä maallisista lähtökohdista sen sijaan, että etsittäisiin Jumalan tahtoa, vaikka Jeesus opetti jotakuinkin että etsikää ensin Jumalan tahtoa, niin kaikki muu annetaan. (ei sanatarkka lainaus)

Meidän tulisi ensisijaisesti pelätä Jumalaa ja Häntä vastaan rikkomista. Ainoa asia mitä pitäisi hävetä on Jumalasta eroon joutumista ja pyytää apua joka ikiseen henkilökohtaiseen taisteluun Häneltä, vaikka tämä aika onkin tehnyt meistä itsenäisiä suorittajia, jotka häpeävät henkilökohtaisia epäonnistumisiaan täysin itsekkäistä syistä. Olen tse huomannut, että silloin kun kykenen toimimaan tämän periaatteen mukaan, niin ihmeitä tapahtuu ja asiat kulkevat hyvin erilaisella tavalla kuin normaalilla, maallisella suorittamisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alkanut kallistumaan sille kannalle, että naiset ei ehkä tosiaan sovi papeiksi. Sen myötähän kait tämä huttuisa opetus ja löperö suhtautuminen kaikkeen on kirkkoon juurtunut? Tietysti pitää olla aika liberaali löytääkseen traditiosta ja Raamatusta perusteet naispappeudelle, joita siellä ei siis ole, joten onko ihme että muukin oppinsa on vesittynyttä ja huteraa?

Eka naisteologi meni pappisvihkimykseen. Piispoille tuli pulma että voiko naisen vihkiä papiksi. Pikapalaverin jälkeen lisättiin ehto sukupuolesta. Ao naisteologi meni sitten vastaavaan tilaisuuteen Upsalaan ja tuli vihityksi papiksi. Tämä tapahtui 50-luvulla.

Ja nyt sitten tästä oppineina naispapit haluavat estää naispappeutta vastustavilta miehiltä vastaavat temput? 

Nuorten tiedot ja äly kehittyvät vähitellen ja ymmärtävät lopulta, ettei todistamattomiin leirinuotiotarinoihihin voi tosissaan uskoa.

No eihän nyt riparia minkään uskovaisuuden takia käydä, vaan niiden rippilahjarahojen takia tietenkin.

Meidän riparilla joskus kauan sitten oli liki sata teiniä ja isoseksi siitä lössistä taisi päätyä pari tyttöä ja kirkon toiminnan pariin ei yksikään.

Jos ripari olisi vain joku uskovaisten riitti vailla mitään porkkanaa lahjarahoista, niin riparin kävisi alle 5% nuorista.

Hirveä jumalanpalvelusmusiikki joka ei uudistu vaikka väitetään jumalanpalvelusuudistuksia tehtävän.

1600-luvun kaava ei vetoa nopeatahtiseen viestintään tottuneisiin.

Lisäksi aamukymmenen on epäsosiaalinen aika.

Kirkko ei tarjoa juuri mitään sinkuille

Kuusi vuotta sitten kävin riparin, koska se oli mummolle niin tärkeää. Enää en kuulu kirkkoon, enkä ollut uskonnollinen kyllä riparillakaan. Kirkko on konseptina ahdistava etenkin huomioiden sen naisia ja vähemmistöjä vuosituhansia alistaneen historian. En halua olla osa sellaista organisaatiota. N20

Vierailija kirjoitti:

Nuoret kasvavat aikuisiksi ja alkavat viimein ajatella omilla aivoillaan. (Tai osa heistä...)

Alkaa ajattelemaan kuten valtaväestö, sen mukaisesti miten media ohjailee = alkaa ajattelemaan omilla aivoillaan? :D

No, menin tuohon halpaan itsekin, tosin kirkon avustamana, kun jouduin modernin raamatunselityksen uhriksi. Onneksi Jumala lopulta päätti johdattaa minut takaisin yhteyteensä, eikä se tapahtunut protestanttien kautta, vaan eteeni alkoi tulla perinteisempien kirkkojen raamatuntulkintaa ja jossain vaiheessa tajusin, että oho, tämä kirjahan on totta! Tämä ei vielä ollut se varsinainen käänteentekevä oivallus, sillä en vieläkään ollut tajunnut miten Jumala on elävä ja toimii keskuudessamme, enkä ollut mennyt seurakuntiin kun en oikein tiennyt minne menisin. 

Tässä vaiheessa suureksi yllätyksekseni Jumala itse kosketti minua. Tiedän että ne, jotka eivät ole tätä kokeneet luulevat kyseessä olevan itsesuggestion, mielenhäiriön tms. mutta kun sen kokee itse, niin tietää kyllä mitä on tullut kohdattua. Ei ole sanoja kuvaamaan mitä koin, paitsi että tiesin maailmankaikkeuden Luojan kääntäneen katseensa minuun ja todella näkevän minut ja rakastavan minua aivan valtavasti. En ollut osannut odottaa sellaista, sillä kuvittelin ettei Jumala varsinaisesti minua näe, koska olen niin pieni hippunen maailmankaikkeudessa, tai noin henkilökohtaisesti ota yhteyttä tällaiseen mitättömyyteen, enkä olisi osannut muutenkaan odottaa mitään sen kaltaista mitä koin, koska en ollut koskaan kuullut kuvausta vastaavasta. Olin yksin, joten joukkopsykoosista ei ollut kyse, enkä ole koskaan kärsinyt hallusinaatioista sun muista psykoottisista oireista. 

On pelkästään hyvä asia, että uskonnot menettävät otettaan. Nuoret ovat fiksumpia kuin luulin.

No itse kävin riparin vain vanhempien painostuksen takia silloin kymmenen vuotta sitten. Ei olla edes tapauskovaisia ja vanhempani ovat eronneet kirkosta jo nuorina. Riideltiin kuukausia, itse en olisi halunnut mennä. Vanhempieni kanta oli se että "no ei siihen hömppään kukaan usko, menet nyt prkele niin saat rahaa sukulaisilta!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vähän alkanut kallistumaan sille kannalle, että naiset ei ehkä tosiaan sovi papeiksi. Sen myötähän kait tämä huttuisa opetus ja löperö suhtautuminen kaikkeen on kirkkoon juurtunut? Tietysti pitää olla aika liberaali löytääkseen traditiosta ja Raamatusta perusteet naispappeudelle, joita siellä ei siis ole, joten onko ihme että muukin oppinsa on vesittynyttä ja huteraa?

Eka naisteologi meni pappisvihkimykseen. Piispoille tuli pulma että voiko naisen vihkiä papiksi. Pikapalaverin jälkeen lisättiin ehto sukupuolesta. Ao naisteologi meni sitten vastaavaan tilaisuuteen Upsalaan ja tuli vihityksi papiksi. Tämä tapahtui 50-luvulla.

"Gnostilainen ajattelu on vallannut kirkkomme

Kristinuskoon on aina kuulunut lukematon määrä harhaoppeja. Raamattu on (myös) harhaoppisten kirja. Monet harhat ovat aikansa eläneet ja loppuneet. Toisaalta, uuspakanuuden voimistuessa, on sellaisia alkukirkon harhoja jotka torjuttiin ja lopetettiin mutta ovat tänä päivänä aivan uudessa kukoistuksessaan.

Tällainen harhaoppi oli ja on gnostilaisuus, gnostisismi. Lounais-Hämäläinen kirjailija, historioitsija Kaari Utrio Somerolta sanoo kirjassaan Eevan tyttäret: Merkittävin näistä erilaisista opeista (alkuseurakunnissa) oli gnostilaisuus....Gnostilaisissa seurakunnissa naiset toimivat tasavertaisina miesten kanssa. Raivostunut kirkkoisä Tertullianus kertoo kuinka he opettavat, väittelevät, ajavat pois riivaajia, parantavat sairaita, saattavat vielä kastaakin! Gnostilaiskristityt nimittivät naisia papeiksi, jopa piispoiksi. Naiset profetoivat,ja he perustivat ja johtivat omia ryhmiään. (siv.53,54)

Nyt tämä harhaoppi on pyyhkäissyt yli koko kirkkomme ja useat, enemmän tai vähemmän luterilaiset kirkot. Gnostilainen ajattelu on vallannut kirkkomme opetusistuimen ja enemmistön kirkkokansastamme."

"Gnostilaiset, gnostikot hylkäsivät Raamatun kirjaimellisen tulkinnan. Heidän mielestään Raamattu oli väärässä muutamissa hyvin tärkeissä kohdissa. Kristinuskon vastenmielisyydet ( risti, helvetti, paholainen jne) eivät kuuluneet heidän julistukseensa. Lisäksi he vihasivat ihmisiä jotka pitäytyivät Raamattuun ja Herran käskyihin. Raamattu ei ollut heille Jumalan (inspiroima) kirja.

Tällainen tilanne ja käytäntö on tosiasiaa Suomen ev.lut. kansankirkossa. "

ps://www.kotimaa.fi/blogit/gnostilainen-ajattelu-on-vallannut-kirkkomme/