Mihin kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen?
Rippikoulu on edelleen suosittu nuorten keskuudessa, ja iso osa sen käyneistä aloittaa vähintään isoskoulutuksen. Moni kuitenkin jättäytyy pois kirkon toiminnasta jo vuoden sisällä ja suurin osa muistakin viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä nuorten toiminnasta aikuisten toimintaan. Mitä kirkko tekee väärin, kun se ei onnistu pitämään nuoria mukana?
Kommentit (148)
Hirveän paljon on toimintaa lapsiperheille ja vanhuksille ja nämä ovat toki tärkeitä kohderyhmiä, en sitä kiellä. Nuoret työllistävät myös itsensä näillä lasten toiminnoilla kun on erilaisia kerhoja ohjattavaksi ja monilla isosjuttuja.
Joku täällä hyvin kiteyttikin ongelman ytimen: kirkon sanoma ei kiinnosta enää nuoria. Kun on ylitetty se paras ripari/kerhonohjaajan/isosikä, ei ole enää mitään "koettavaa".
Toimin kirkkovaltuutettuna ja tätä on pähkäilty ja pyöritelty vaikka miten päin. Ei kukaan tunnu ymmärtävän että nuorilla on tosiaankin tietyn iän jälkeen yleensä muutto muualle ja kaveriporukat vaihtuu eikä seurakunnan toiminta enää kiinnosta. Sitten yritetään keksiä mukanuorekkaita messuja joihin niihinkin tulee yleensä vain näiden esiintyjien omat vanhemmat ja läheisimmät kaverit paikalle. On äärimmäisen hankala tavoittaa sellaisia nuoria joilla ei riparin jälkeen ole minkäänlaista kosketuspintaa kirkkoon, jos tällainen nuori on esimerkiksi hengellisyydestä kiinnostunut niin yhä useammin siirrytään pienempiin uskonnollisiin yhteisöihin luterilaisen lepsuilun paossa ja liberaalia nuorta ei kirkon toiminta kosketa millään tavalla.
Monissa pienemmissä seurakunnissa on myös niin että tietty nuorisoporukka pyörittää toimintaa ja valitettavan usein esimerkiksi isostoimintaan eksyy pahimmat kiusaajat. Sekin ajaa nuoria pois toiminnasta.
Meillä oli keväällä euroviisuseuranta srk-keskuksella ja työntekijöiden lisäksi taisi olla kourallinen ihmisiä paikalla, heistäkin enemmistö eläkeläisiä ja minä parikymppisenä nuorimmasta päästä. Ei näkynyt edes isosikäisiä.
Valitettavasti en osaa minäkään mitään suoraa vastausta kysymykseen antaa, aika on vain ajanut luterilaisen kirkon ohi.
Käykö muuten nuoret tai parikymppiset nykyään tuomasmessuissa? Niissähän on paljon menevämpi meininki, joten luulisi ettei ne ole mummoutunut ainakaan niin paljon kuin tavalliset aamumessut.
Minä kävin rippikoulun, koska vanhemmat velvoitti tekemään niin.
Rahan takia en käynyt. Siihen aikaan meidän suvussa ostettiin tytöille rippilahjaksi koruja ja pöytähopeaa. Ainut rahalahja oli naapurilta saatu 40mk.
Miksi uskovat jäisi naispappien valtaamaan sateenkaarikirkkoon, kun vaihtoehtoja on tarjolla?
Onko kirkko ja seurakunta sitten joskus kiinnostanut nuoria. Ei valtaosa niistä rippikoulun käyneistä ole koskaan käyneet kirkossa sen kirkon takia. Jos ovatkin käyneet jossain kerhossa se on sama kuka sen olisi järjestänyt. Samoin jos kerhonohjaajille olisi tarjolla töitä muualta ei nuoret valitse seurakunnan työtä sen takia että se on seurakunnan työtä vaan siksi että seurakunta nyt sattuu tarjoamaan sitä työtä. On turha kuvitella että ihmiset löytäisi kirkon jos tulevat kirkon järjestämiin harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä kirkon väki ei halua kuulla/tajuta/ymmärtää tätä viestiä mitä tässä ketjussakin on tullu esiin: ei nuoret riparille mene kirkon ja uskonnon takia, vaan tavan/pakon/kavereiden vuoksi!
Ei se usko ja uskonto, raamattu ja jesse ole se mikä nuoria kiinnostaa. Juhlat ja lahjat, poikkis/tyttis-jutut, ne kiinnostaa.
Ei siis ole tavikselle mikään uutinen et nuoret katoaa kirkon piiristä konfiksen/isosjutun jälkeen. Papit kummissaan sakastissa miettii et no höh, miks ne ei enää tuu....
Taivas varjele, et ne on kuuroja!
Mikä siinä on niin vaikeeta käsittää? Niillä on joku esto tai defenssi päällä.
Nuorten illoissa tärkeintä on se oma tuttu porukka. Kun sitä ei enää ole, mitä jää jäljelle? Kirkko tarjoaa pelkkää ympäripyöreää maailmanparannuslässytystä, mikä ei vetoa kunnolla keneenkään. Maailmaa on helppo parantaa myös kirkon ulkopuolella, ja ne jotka kaipaa uskonnollisempaa meininkiä joutuu hakeutumaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
En tiiä muuta kuin että ainakin pk-seudulla kirkko on muuttunut niin ympäripyöreäksi mössöksi, eikä tunnu enää tietävän mitä on tekemässä, ettei se jaksa kiinnostaa oikein ketään. Papit ei itsekään enää lue edes Raamattua juurikaan, kaikki on maallistunut ja mennään sen mukaan miltä musta nyt tuntuu ja mikä on yhteiskunnan trendien mukaisesti oikein. Miksi sinne siis menisi, kun ei ev.lut-kirkolla tunnu enää olevan tarjolla mitään mitä muuallakin ei olisi, tosin yleensä kiinnostavammassa paketissa?
Itsekin olen vaihtamassa kirkkokuntaa, koska luterilaisessa kirkossa iskee sama epämääräinen epävarmuus, tyhjyyden tunne ja kaiken vesittävä selittäminen lopulta itseenkin.
Pieni kirkko siirsi suuria summia jäseniltään kerättyjä varoja veroparatiiseihin. MOT selvitti, mihin rahat päätyivät ja miksi miljoonia euroja päätyi myös Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö muka kellään täällä ole sen ikäisiä lapsia, että osaisi sanoa asiasta jotain?
On minulla, mutta ei hän kirkon toiminnasta ole ollut koskaan kiinnostunut. Se oli ripari, että saa lahjarahoja ja juhlat. Ei yhtään ylimääräistä kertaa ikinä kirkon toiminnoissa.
Sen jälkeen kirkko muistetaan kun aiotaan naimisiin.
Ennen riparia kirkkoon on oltu yhteydessä kastamisen aikaan. Että vähäistä on. Mä kävin lapsena alle kouluikäisenä pyhäkoulua. Kouluun kuului joulu-, adventti- ja Lucianpäivänjuhla.
Yhteiskunta on valintansa tehnyt. Nykyään yllä mainittuja enemmän osoitetaan huomiota ramadaniin. Miki Liukkosta lainaten: On tämäkin maailma.
Kirkko on elämässä mukana silloin kun lapsi kastetaan, pääsee ripille ja lopulta hautajaissa. Ei siis kovinkaan suurta vaikutusta.
Jeesus, jeesus, lukukappale jakeesta x, päivän teksti raamatusta, korinttolaiskirje ja vuorisaarna, kaksoiskäsky ja aamen. Uuvuttavaa satujen sekamelskaa.
Kirkkoveroa vois maksaa vain ne jotka siellä toiminnassa käy. Liian kalliks tulee kun pyhäinpäivänä ja kiirastorstaina käy jumiksessa. Sielläkin aina kerjäävät kolehtia.
Hyppy "tyhjästä" ripariin 15-vuotiaana on monelle nuorelle ihan liian vaativa asia, kun tuossa iässä kaikki asiat muutenkin myllertävät mieltä, ja ns. järki on kehityksellisistä syistä mahdollisimman kaukana päästä. Lasten kristillisestä kasvatuksesta tulisi toisaalta huolehtia jo paljon ennen tuota, mikä jäisi paljolti vanhempien vastuulle, eli ei toteudu. Toinen vaihtoehto voisi olla nostaa ripari-ikää esimerkiksi 17 ikävuoden vaiheille.
Mielestäni ev. lut. kirkon jumalanpalvelus on niin kuolettavan tylsä tuulahdus sadan vuoden takaa, ettei nuoret jaksa käydä siellä. Enemmän nuoria näkee herätyskristillisissä piireissä, joissa tilaisuuksista on tehty paljon vapaampia ja ei-kaavamaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hyppy "tyhjästä" ripariin 15-vuotiaana on monelle nuorelle ihan liian vaativa asia, kun tuossa iässä kaikki asiat muutenkin myllertävät mieltä, ja ns. järki on kehityksellisistä syistä mahdollisimman kaukana päästä. Lasten kristillisestä kasvatuksesta tulisi toisaalta huolehtia jo paljon ennen tuota, mikä jäisi paljolti vanhempien vastuulle, eli ei toteudu. Toinen vaihtoehto voisi olla nostaa ripari-ikää esimerkiksi 17 ikävuoden vaiheille.
Kuinka moni kävisi riparin 17 vuotiaana. Riparin suosio perustuu siihen että se tarjotaan nuorille juuri sopivassa iässä. Toki jos halutaan että yhä vähempi ikä luokasta edes löytäisi sinne ritarille.
Ripari käydään siksi, että sukulaiset antavat lahjoja ja rahaa. Aika harvaa kiinnostaa uskishihhulointi.
Kannattaisi käydä se vähän vanhempana jos käy. Rippikoulu on hyvin suomalainen juttu.
Ei niistäkyllä mitään aikuisia siellä tule. Kirkko on rikas ja ahne. Miettikää paljonko maksatte kirkollisveroa. Se on erisuuruinen eri kunnissa. Saatteko vastinetta sille?
Ainakin Turussa kirkolla on aikuisille monenlaista toimintaa raamattu- ja lähetyspiireistä hiljaisuuden joogaan, koirakävelyihin ja akvarellimaalaukseen.