Mihin kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen?

Olen itse 19-vuotias nuori ja ollut isostoiminnassa melko aktiivisesti nyt 4 vuotta (lähinnä sen tuoman mukavan yhteisön ja harrastuksen vuoksi, en ole kauhean uskovainen ihminen), mutta usein syynä seurakunnan toiminnasta pois jättäytyminen on koulu ja muut harrastukset, joita nuori haluaa priorisoida. Itselleni isostoiminta on ns kutsumusjuttu, voisin sitä tehdä vaikka ilmaiseksi ja tiedän minkälaiseen ammattiin haluan opiskella. Vaikka moni isostoiminnassa aikaisemmin mukana ollut kaveri/tuttu näki seurakunnan jutut ihan mukavina ja kivoina, niin usein sille ei ollut yksinkertaisesti aikaa minkä kyllä ymmärrän oikein hyvin. Toiminta ja sen taso ja laajuus tietysti myös vaihtelee seurakunnasta toiseen, jopa alueseurakuntien välillä. Monet myös saattavat mieluummin valita maallisen vastineen (ilman uskonnollista sisältöä). Omasta näkökulmastani kirkko/seurakunta ei voi oikein muuta tehdä kuin mainostaa toimintaansa enemmän, loppu on kiinni nuorten halusta tulla toimintaan mukaan. 

Korona myöskin omassa seurakunnassa romahdutti esimerkiksi isostoiminnassa  käyvien määrän, lasten toiminta taas on paremmassa jamassa.

Vierailija kirjoitti:

En tiiä muuta kuin että ainakin pk-seudulla kirkko on muuttunut niin ympäripyöreäksi mössöksi, eikä tunnu enää tietävän mitä on tekemässä, ettei se jaksa kiinnostaa oikein ketään. Papit ei itsekään enää lue edes Raamattua juurikaan, kaikki on maallistunut ja mennään sen mukaan miltä musta nyt tuntuu ja mikä on yhteiskunnan trendien mukaisesti oikein. Miksi sinne siis menisi, kun ei ev.lut-kirkolla tunnu enää olevan tarjolla mitään mitä muuallakin ei olisi, tosin yleensä kiinnostavammassa paketissa?

Itsekin olen vaihtamassa kirkkokuntaa, koska luterilaisessa kirkossa iskee sama epämääräinen epävarmuus, tyhjyyden tunne ja kaiken vesittävä selittäminen lopulta itseenkin. 

Hyvin kirjoitettu. Eivät ihmiset ennen ole varmaan sen kummemmin olleet uskossa kuin nykyisinkään, mutta ennen oli enemmän tai vähemmän pakko tai sosiaalinen pakko kuulua ev.lut. kirkkoon. Tuntuu, että ne "suuntaukset" (en tiedä mikä olisi oikea sana) pärjäävät, jotka ovat ihan oikeasti jotain mieltä ja yleensä Raamattuun perustuen, eivätkä juokse sen perässä mikä on oikeaoppista juuri tämän päivän trendeissä. Ev.lut. kirkko menettää asemansa, kun se kumartaa joka suuntaan eli samalla myös pyllistää joka suuntaan. Tietysti jos yhtäkkiä ev.lut. kirkko ottaisi selvästi tiukemman linjan joissain asioissa, siitä nousisi kauhea poru ja ihmiset ryntäisivät eroamaan kirkosta, mutta tämä koskisi lähinnä heitä, jotka kirkkoon lähinnä tavan vuoksi kuuluvat. He, jotka uskovat sen tiukemman linjan mukaan, pysyisivät ja väitän, että toiminta virkistyisi huomattavasti, kun ei tarvitsisi koko ajan vain miettiä mitä uskaltaa sanoa tai tehdä, ettei jollain mieli pahoitu. Käsittääkseni heitä onkin ihan jonkin verran, jotka ovat eronneet kirkosta juuri uskonsa takia, ei siksi, etteivät uskoisi. Aika paljon tässä on taustalla varmaan sitäkin, että Suomessa on noloa paljastaa olevansa uskossa, monessa muussa maassa se kai olisi ihan ok. Täällä ajatellaan, että uskovaiset ovat ihan maailmasta vieraantuneita hörhöjä, jotka eivät osaa ja tiedä mitään, ynisevät vain jotain jeesusasiaa.

Maailma muuttuu. Minä erosin Päivi Räsäsen kannanottojen seurauksena. En voi hyväksyä mitään kirkkoa, joka syrjii ja loukkaa seksuaalivähemmistöjä ja heidän ihmisoikeuksiaan. Minulla on lähipiirissä, mm. 10 vuotta vanhempi serkku, joka asuu samaa sukupuolta olevan kanssa ja ystävä, joka kipuilu paljon kouluaikaan sukupuolisuutensa ja suuntautumiseensa kanssa. Hän on nykyisin mies, joka asuu miehen kanssa ja pukeutuu usein naisten vaatteisiin. Maailman kiltein ja empaattisin ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kirkko muistetaan kun aiotaan naimisiin.

Ennen riparia kirkkoon on oltu yhteydessä kastamisen aikaan. Että vähäistä on. Mä kävin lapsena alle kouluikäisenä pyhäkoulua. Kouluun kuului joulu-, adventti- ja Lucianpäivänjuhla.

Yhteiskunta on valintansa tehnyt. Nykyään yllä mainittuja enemmän osoitetaan huomiota ramadaniin. Miki Liukkosta lainaten: On tämäkin maailma. 

Miksi pitäisi osoittaa huomiota sellaiseen, mitä kaikki yhteiskunnassa eivät pidä huomion arvoisena? MIkään uskonto ei kuulu yhteiskunnan huomion kohteeksi, kyllä ne saavat luvan olla vain niistä kiinnostuneille. On ihan tarpeeksi, että niiden rakennuksia joutuvat niihin kuulumattomatkin rahoittamaan. Valtion pitäisi tehdä täysero kirkkoon ja siirtää niiden valtavien rakennuksien huolto ja remontointi niiden jäsenien maksettaviksi. On todella väärin, että koko kansa verotuloistaan joutuu moisia puljuja ylläpitämään. Niin paljon tärkeämpää olisi nyt rahoitettavana, tavallisten kansalaisten hengissä pysyminen terveenä olisi oltava ensisijaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti suurin motiivi käydä ripari taitaa nykyään olla lahjarahat.

Enpä usko. Nuori on kasvanut pullossa, jos ei ole kuullut protusta.

Niin mutta suhtautuuko ne joilta odotetaan niitä lahjoja, samoin protuleiriin? Onko kristillisten kummien mielestä ansainnut lahjoja kun ei ole nimenomaan kristillinen ripari käytynä? Voi olla nuoresta riski että jää lahjat saamatta jos ei käy riparia. 

Luuleeko kirkon henkilökunta et teinit sankoin joukoin tulee rippikouluun koska uskonto, jeesus ja kirkon sanoma kiinnostaa? Voin kertoa et, ei, se ei ole riparille osallistumisen syy. Teinit tulee sinne tavan vuoksi, lahjojen vuoksi, kun muutkin tulee. Ei, he eivät istu nuotiolla jeesuksen hurmiossa, vaan koska se lukee lukujärjestyksessä. Kun ripari on ohi, he miettivät ihan muita asioita, kirkko oli ja meni. Miksei tää fakta mene kirkollisten tajuntaan?

Hellanduudelis sentään, kun papit naivina miettii et miksi kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen. Muutama saattaa jäädä vielä isostouhuun vuodeksi, muut katoaa kuin pieru saharaan. Papit luulee riparilla et ihanaa, meidän nuoret näin sankoin joukoin uskoo jeesukseen. Voi voi. Papit on ihan pihalla. On varmaan niille edes turha selittää.

Iltatee, tuomasmessu, lapsikerho x 100, äiti-lapsi -piiri, varhaisnuortenkerho, pyhäkoulu, joogajumis, akvarellikerho, nuorten aikuisten ilta, häämarssiesittely, lesket yhdessä, virsiä ja viiniä, mummotunti....

Ei ykskään oo keski-ikäselle mukavaa toimintaa. Pudokkaita ollaan. Syrjimistä, sanoisin.

Aivot kehittyvät vielä 25 vuotiaaksi.

Riparilla oppii uskonnosta niin paljon, että huomaa ristiriitaisuudet. Sitten se että missään vaiheessa kristinuskon historiaa ei ole ollut yhtä moraalikoodia. Aina on valittu omaan käsitykseen sopivat rusinat pullasta. Aina. Jo apostolien aikana.

Opin esim. että "Jumalan poika" ja "Ihmisen poika".. joo niillä on kristillinen tulkinta... mutta ne on alunperin laajassa käytössä olleita juutalaisia termejä pyhille... vanhurskaille.... oikeamielisille... ihmisille. Ei niihin liity mitään "ainoaa", kuin kristityillä.

Juutalaisten täytyi lopettaa noiden termien käyttö, kun uusi suosittu Rooman valtion uskonto eli kristityt ymmärsi ne aina omasta näkökulmastaan.

Toivottavasti tuosta Pyhimys-räppäristä ei tule niin iso asia, että me joudumme lopettamaan pyhimys-sanan käytön kristinuskon yhteydessä.

Mun nuori (joka ylipäänsä ensimmäistä kertaa lähti seurakunnan toimintaan riparilla ja sen jälkeen) jätti seurakunnan toiminnan, kun muutettiin ja vaihtui seurakunta. Siellä aiemmassa kun oli kaikki koulusta ja riparilta tuttuja nuoria.

Tässä hyvä katkelma Uusi Suomen kirkkohistoria kirjasta sivulta 72 (Heikkilä & Heininen, 2017):

'' Mikä on elämän kallein asia? '' kysyi entinen rovasti rippikoulutytöiltä. '' Että me naimisiin pääsisimme emmekä vanhoiksi piioksi jäisi '', kuului vastaus. Laajalti levinnyt tarina ilmaisee kansan käsityksen rippikoulun merkityksestä. Rippikoulu oli portti aikuisuuteen. Sen suorittanut ja ensi kerran ehtoollista nauttinut sai kirkonkirjaan merkinnän '' ripillä käynyt ja naimaton ''. Hän oli nyt '' saanut naimaluvan '' eli oikeuden astua kristilliseen avioliittoon. Hän kelpasi myös kummiksi.

Eli ihan 1700-luvullakin naimisiin pääsy oli nuorilla mielessä rippikoulun suhteen.

Moni ei ole vielä valmis valitsemaan uskoaan 15-vuotiaana, rippikoulu käydään vain rahan takia tai koska kaveritkin käyvät. Sitten koko kirkko unohtuu siihen asti, kun ollaankin menossa naimisiin.

Itse en kuulu kirkkoon, enkä ole naimisissa, eikä nuorikaan kuulu, valitkoon uskonsa sitten myöhemmin, jos ja kun haluaa.

Kun ripille pääsyllä on rahastettu sukulaiset niin koko uskontopaska saa jäädä.

Koska mitään jumalaa ei ole olemassa niin miksi jatkaa sitä teeskentelyä?

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan täällä meidän seudulla auta, että lähes kaikki papit on vanhoja vanhoillislestadioilaisia miehiä jotka saarnaavat lähinnä synnistä. Ei niillä ole mitään käsitystä siitä, että esim. koulukirkossa on kohderyhmänä nuoret eivätkä nämä papit osaa muokata jumalanpalvelusta nuorille sopivaksi tai edes puhua nuorille. Aina vaan synti, synti, synti ja valkataan ne varmuudella kaikkeista oudoimmat ja tuntemattomimman virret. Se ripari on monesti niin erilainen kuin muu kirkon toiminta. Sen vetää pääasiassa seurakunnan nuoriso-ohjaajat ja isoset ja sinne on monesti laitettu se nuori aloitteleva pappi.

Erikoista, että vl:issa sitten on paljon nuoria edelleenkin, vaikka yhä useampi uskon jättääkin. Tiedän myös pari vl-pappia/kirkkoherraa, jotka ovat aktivoineet seurakunnan kaikkia ihmisiä kirkkoon. Varmaan vaihtelee myös henkilön mukaan jonkin verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti suurin motiivi käydä ripari taitaa nykyään olla lahjarahat.

Enpä usko. Nuori on kasvanut pullossa, jos ei ole kuullut protusta.

Samaa kakkaa eri paketissa. Oma teini ei mennyt kumpaakaan. Syynä evvk ja niin pieni suku ettei tuntipalkka olisi kummoinen ;)

No ei riparissa ja protussa ole juuri muuta samaa, kuin että molemmat on leirejä joissa on suurin piirtein samanikäisiä vertaisohjaajia. Kuitenkin aika eri asia, että toinen perustuu tietyn uskonnon sanoman opetteluun ja toinen omaehtoisen ajattelun kehittämiseen.

Pitäisi kasvaa pienestä pitäen uskovassa kodissa vahvan uskonnollisen kasvatuksen piirissä muuten uskonnollisen elämäntapa jää sisäistämättä. Mutta uskonto on ollut jo useamman sukupolven ajan täysin pintaa. Luterilaisuuteen kuuluu kuten kaikkeen protenstanttisuuteen vahva usko esitetyn totuuden totuudellisuuteen. Eli jos jotain ei saisi olla olemassa ja sitä kuitenkin havaitaan, tämä havainto ei voi olla totta (koska sitä ei saa olla).

Eli papit teeskelevät opettavansa seurakuntaa joka teeskelee uskovansa. Sitten kun lähdetään molemmat sanovat itsekseen olipas taas hölönpölyä ja uskoo että toinen uskoo asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat erosivat aikanaan kirkosta heti kun oli mahdollista, pitivät maistraattihäät ja minua ja veljeäni ei ole edes kastettu. Ripari ei kiinnostanut millään lailla eikä vanhemmatkaan siihen pakottaneet. Kirkossa käynti on rajoittunut niihin muutamiin hautajaisissa käynteihin elämän aikana.

En nähnyt silloinkaan mitä iloa kirkon jäsenenä on tai nytkään. Jos joskus löytyy vaimo, mitä tuskin tapahtuu, joka haluaa kirkkohäät niin sitten voi joutua tekemään väliaikaisen muutoksen. Tai sitten kieltäydyn siitäkin, en tiedä, jää nähtäväksi.

Niiden maistraattihäiden jälkeen voi järjestää arvokkaan ja mukavan tilaisuuden sukulaisille ja ystäville sopivassa vuokratussa juhlatilassa, jonne on tilattu kunnollinen pitopalvelu. Ei siihen tarvita kirkkoa pappeineen. Se voi olla mm. maaseudulla oleva kartano, joka on suunniteltu yksityisiä juhlatilaisuuksia varten.

Kyllä suurin osa nuorista käy rippileirin ahneena euronkuvat silmissään. 

"Tuntuu, että ne "suuntaukset" (en tiedä mikä olisi oikea sana) pärjäävät, jotka ovat ihan oikeasti jotain mieltä ja yleensä Raamattuun perustuen, eivätkä juokse sen perässä mikä on oikeaoppista juuri tämän päivän trendeissä. "

Tämä toisaalta kertoo siitä että osa ihmisistä kaipaa sitä että joku ylhäältä kertoo miten asiat ovat. Kaivataan jotain varmuutta josta ei tarvitse itse olla vastuussa. 

Oikeastihan kellään ei ole mitään varmuutta siitä mitä se Raamattu tarkoittaa. Meillä on tuhansia eri kristillisiä kirkkoja ja lahkoja juuri siksi että kaikilla on vähän eri käsitys siitä mikä on se oikea tulkinta. Mutta niiden jäsenet ovat tyytyväisiä jos se mielipide on mahdollisimman tiukka ja varma siitä omasta oikeassa olostaan. Mikään ei ole niin kivaa kun ajatus siitä että itse on oikeassa joukossa ja muut väärässä.