Lue keskustelun säännöt.
Mihin kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen?
13.11.2023 |
Rippikoulu on edelleen suosittu nuorten keskuudessa, ja iso osa sen käyneistä aloittaa vähintään isoskoulutuksen. Moni kuitenkin jättäytyy pois kirkon toiminnasta jo vuoden sisällä ja suurin osa muistakin viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä nuorten toiminnasta aikuisten toimintaan. Mitä kirkko tekee väärin, kun se ei onnistu pitämään nuoria mukana?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan täällä meidän seudulla auta, että lähes kaikki papit on vanhoja vanhoillislestadioilaisia miehiä jotka saarnaavat lähinnä synnistä. Ei niillä ole mitään käsitystä siitä, että esim. koulukirkossa on kohderyhmänä nuoret eivätkä nämä papit osaa muokata jumalanpalvelusta nuorille sopivaksi tai edes puhua nuorille. Aina vaan synti, synti, synti ja valkataan ne varmuudella kaikkeista oudoimmat ja tuntemattomimman virret. Se ripari on monesti niin erilainen kuin muu kirkon toiminta. Sen vetää pääasiassa seurakunnan nuoriso-ohjaajat ja isoset ja sinne on monesti laitettu se nuori aloitteleva pappi.
Isoset ei kyllä mitään ripareita vedä eikä heillä alaikäisiä edes kovin vastuullisia tehtäviä lasten kanssa voi antaa. Isosen tehtävä on lähinnä olla vertaiskaveri vähän nuoremmalle joka ei vielä ritaria ja konfirmaatiota ole kokenut. Siinäkin mielessä isosena oleminen on jatke rippikoululle eikä kerro nuoren uskonnollisesta vakaumuksesta mitään.
Aikuisuuden kynnyksellä ylipäätään se nuoren kaveripiiriin muuttuu ja vanhat kaverit hajaantuu eri ympyröihin ja usein eri paikkakunnille opiskelemaan. Opiskelu kiireiden ohessa se seurakunta nuorissa toimiminen ei vain ole se ykkösjuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti suurin motiivi käydä ripari taitaa nykyään olla lahjarahat.
Huomattava osa luterilaisen kirkon jäsenistä on hankittu automaattisesti jäseniksi lapsikasteen yhteydessä, johon henkilö itse on ollut vielä syyntakeettomassa tilassa. Noin 15-vuotiaana rippikoulun aikaan useimmat nuoret osaavat jo ajatella omilla aivoillaan eivätkä välttämättä omaksu ilman kritiikkiä pappien esittämiä oppeja. Kirkosta voi erota varsinaisesti vasta täysi-ikäisenä 18-vuotiaana ja monet nuoret ovat vielä altiita menemään valtavirran mukana kuten käymään rippikoulun mm. mahdollisten kirkkohäiden toivossa-
Kuuluin vanhempien kautta kirkkoon, mutta totesin jo 15-vuotiaana että en ole erityisen uskonnollinen ja jätin käymättä rippikoulun. Minulla oli silti lukion päästötodistuksessa arvosana 10 uskonnosta, sillä se oli minusta suhteellisen helppo lukuaine. Minua kylläkin kiinnosti enemmän kirkkohistoria kuten erilaiset oppiriidat ja katolisen kirkon paavien toiminta sekä muut maailman uskonnot. Yliopistossa opiskelinkin yleistä historiaa ja filosofiaa. Erosin varsinaisesti kirkosta tultuani täysi-ikäiseksi enkä ole koskaan maksunut penniäkään tai senttiäkään kirkollisverosta. Miksi kuuluisin kirkkoon kun en voi ottaa heidän oppejaan tosissaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka käy isoskoulutuksen? Eikö ne ole jotain himoiskovaisia?
Ei. Osa on ihan avoimesti ateisteja. Motiivit sama kuin rippikoulussa. Kaverit ja raha, tai ainakin meillä päin isosille maksetaan leireistä.
Mihin hauska leirimeininki on unohtunut? Tavalliseenkin ripariin kuuluu myös paljon muuta kuin uskontoa, ja lisäksi kirkko järjestää monenlaisia teemaleirejä, ulkomaan ripareita ym.
Yhtä lailla sen ajan voi viettää omien kavereitten eikä tarvitse uhrata koulun kesälomaviikkoja rippikoulun takia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kirkko kadota nuoria. Monet nuoret kadottavat kirkon. Ei onneksi kaikki.
Onko ne nuoret edes koskaan löytäneet kirkkoon tai seurakuntaan. Ripari käydään kun kaveritkin käy ja kavereiden kanssa saa hengata vähintään viikon ilman vanhempia.
Olen vähän alkanut kallistumaan sille kannalle, että naiset ei ehkä tosiaan sovi papeiksi. Sen myötähän kait tämä huttuisa opetus ja löperö suhtautuminen kaikkeen on kirkkoon juurtunut? Tietysti pitää olla aika liberaali löytääkseen traditiosta ja Raamatusta perusteet naispappeudelle, joita siellä ei siis ole, joten onko ihme että muukin oppinsa on vesittynyttä ja huteraa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoret kasvavat aikuisiksi ja alkavat viimein ajatella omilla aivoillaan. (Tai osa heistä...)
Ei niitä kiinnosta. Sanon tän ihmisenä, joka 2010-luvulla kävi riparin, isoskoulutuksen, viisi riparia isosena, pari isosleiriä, lauloin srk:n nuorten kuorossa, kävin nuorille järjestetyissä tapahtumissa ja vedin srk:n kerhoa alakouluikäisille. Olen kiitollinen ihmisistä joita siellä tapasin ja asioista joita opin, esim isosena erilaisen ihmisten kanssa toimimista ja heittäytymistä, ja kuorossa laulutekniikkaa. Uskoni ei missään vaiheessa vahvistunut, sillä sitä ei ikinä ollut.
Isostelusta ja kerhon vedosta saa rahaa. Ei paljoa, mutta on se kivaa hommaa matalilla pääsyvaatimuksilla. Isoskoulutuksessa, nuortenilloissa, isosleireillä yms. pääsee viettämään aikaa kavereiden kanssa ja vanhemmat ei valita yhtään vaikka menisikin myöhään. Kyseessä on kuitenkin turvallinen tila aikuisen valvonnassa ja ei päihteitä. Sitten aikuistutaan, on omaa rahaa ja itse päättää kotiintuloajoistaan. Ei mitään tarvetta mennä seurakuntaan, kun ei se Jeesus siellä missään vaiheessa houkutteleva elementti ollut -- kaverit oli, ja niitä voi tavata ja saada muualtakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mitään menetä, kun ei nuoria kiinnosta kirkko, joten ei kirkolla ole mitään otetta niihin nuoriin ikinä ollutkaan. Haluavat vain riparille kavereiden kanssa. Niin minäkin tein, vaikka inhosin sitä jeesustelua siellä. Erosin kirkosta heti, kun täytin 18.
Nyt kun vaihtoehtoisia leirejä ripareille alkaa olemaan, niin kohta ne nuoret ei käy sitä ripariakaan. Ja hyvä niin. Tuo on aivan homeinen instituutio, jolla ei ole modernissa yhteiskunnassa mitään virkaa.
Seurakunta ei tarjoa nuorille mitään muuta kuin isoshommia ja kerhoja, jos ne eivät kiinnosta niin eipä paljon ole muuta tarjolla.
Tavallisia Jumalanpalveluksia ja kummallisiin aikoihin raamattupiirejä ja muu toiminta onkin sitten mummojumppaa ja muuta eläkeikäisille suunnattua tai pikkulapsiperheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka käy isoskoulutuksen? Eikö ne ole jotain himoiskovaisia?
No ei todellakaan. Kaikki isoset ei edes usko jumalaan.
Ei todellakaan usko. Minä ja mun kaveri aloitettiin isoskoulutus, vaikka oltiin isoimmat pakanat ikinä. Olis ollu kivaa päästä leireille, mutta ei sitä jeesustelua sitten jaksanut, niin jätettiin homma kesken. Naureskelin jo riparille rippipapin saarnoille. Kyllä on sellaista tuubaa ettei paremmassa väliä.
Tässä on monta asiaa varmaan vaikuttamassa. Ensinnäkin, jos nuorten toiminta on pelkästään hauskanpitoa kaveriporukalla, ei ole mikään ihme, jos se ei luo sidettä nimenomaan seurakuntaan. Hauskanpito kavereiden kanssa kun onnistuu ilman seurakuntaakin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun moni muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, loppuu tällöin seurakunnassa käyminen. Toisekseen, sielläkin missä seurakunnan nuorten toiminta on vahvasti hengellistä, on se tyyliltään kovin erilaista kuin aikuisten toiminta. Hyppäys vaikkapa tavalliseen sunnuntaimessuun on tosi iso.
Ketjussa on puhuttu seurakuntien nuorten aikuisten toiminnasta, jossa kuulemma käy niukasti väkeä. Näin voi hyvin olla, mutta vaikutelma on kyllä se, että monessa paikassa ev.lut. seurakunnat ovat huonosti edustettuina kyseisen ikäluokan hengellisessä toiminnassa. Uskovaiset 18-25-vuotiaat käyvät eri herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien järjestämissä opiskelijailloissa, jos jossain. Esim. Sleyn opiskelijailloissa käy Helsingissä kuulemma lähemmäs 100 nuorta aikuista viikoittain. Tämä porukka monesti sitten myös kiinnittyy saman liikkeen sunnuntaijumalanpalveluksiin, jos johonkin. Niissä onkin ihan erilainen ikärakenne kuin paikallis-ev.lut. messussa.
Hengellisempänä pointtina sanoisin, että jatkuvuuden kannalta olisi tärkeää opettaa nuorille jumalanpalveluksen merkitystä. Jos jumalanpalvelus ja ehtoollisella käyminen on ihmiselle tärkeää, ei seurakuntakulttuuri niin helposti tule esteeksi. Ne, jotka oppivat käymään myös sunnuntain jumalanpalveluksessa, useammin jäävät seurakuntaan. Mutta tässä toki on taustaoletuksena se, että uskotaan jollain tavalla kristinuskon mukaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuorilla on vapaus valita. harvaa kiinnostaa uskontoasiat,
täytyy muistaa että uskonto on ennen pakotettu ihmisiin
väkivallalla, alistamalla, tappamalla jne
nyt kun maat on maalistuneita ja on vapaus valita,
kirkko on köyhtynyt ja ei enää osaa nykyaikaisia
tavoittamismalleja,
nykyään nuoret näkee enemmin hieromasauva
mainoksia mitä raamattu-mainoksia netissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni käy rippikoulun joko kavereiden takia, lahjojen takia, tai kuten itse 10 vuotta sitten, painostettuna. Oma äitini kiukutteli niin pitkään, että suostuin ilmoittautumaan kaupunkiriparille. Hänelle oli kovin tärkeää, että menen sinne ja saadaan järjestää sukulaisille rippijuhlat. Vastahakoisesti kävin tuon ja erosin kirkosta heti samana päivänä, kun täytin 18 vuotta.
Just tämä. Mulla äiti erityisesti piti tärkeänä että kävisin rippikoulun ja koin sen painostavana, rippikoulu tuli käytyä mutta ei ollut mitenkään antoisaa minulle. Äiti: "Aikuisena saatte sitten päättää mitä teette!" Seuraus: erosin nuorena aikuisena kirkosta, kertoessani näin että tämä oli epämieluisa uutinen (joten aikuisena päättämisen laitakin ehkä todellisuudessa vähän niin ja näin).
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia nuorten käytöstä. Mielenkiinto vaihtelee ajoittain.
Tämä. Ja lisäksi kysyisin ketjun aloittajalta, että millaista toimintaa kirkko järjestää 17-25 -vuotiaille? Tai edes 26-40-vuotiaille? Mitä olen kuullut, valtaosa kirkon erilaiseen toimintaan osallistuvista on vanhuksia.
Minusta tuntuu, että seurakunnan toiminta on lähinnä lapsille tarkoitettuja kerhoja tai sitten vanhuskerhoja. Kokoontumisia on myös esim. leskiksi jääneille tms. "erityistilanteita", mutta mihin "kerhoon" ihan tavis 40-50-vuotias menee? Sama tuntuu kyllä pätevän moneen muuhunkin harrastukseen. Kävin joskus nuorempana kansalaisopistossa ja tuntui, että väkeä oli laidasta laitaan, nyt viisikymppisenä olen aina ihan selvästi nuorimmasta päästä.
Olen kirkon nuorisotyönohjaaja. Meillä on viikoittain nuortenillat, joissa käy 20-30 nuorta illassa. Intistä iltavapailla olevat tulevat myös toisinaan piipahtamaan, joten ei me ihan surkeasti hommaa olla hoidettu kun tyypit tulee kirkolle hengailemaan. Meillä on myös perjantaisin 1-2 kuukaudessa iltakahvila, jossa myös käy vähintään tuo 20-30 väkeä. Näiden lisäksi järjestämme nuorille retkiä (luontoon, huvipuistoihin, musikaaleihin, konsertteihin) sekä leirejä. Nyt viimeisin leiri-ilmoittautuminen meni kahdessa vuorokaudessa täyteen, ja on siis jopa maksullinen. Minulla on myös tukinuoria, joiden rinnalla olen kulkenut pitkään. Heitä olen auttanut opintoihin, työttömyyteen yms liittyvissä asioissa. Kirkon nuorisotyönohjaaja on koulutukseltaan myös Sosionomi tai Yhteisöpedagogi, työtä tehdään laaja-alaisesti. Olemme oppilaitoksissa myös viikoittain. Oman kokemukseni mukaan kirkko ei ole kadottanut nuoria, tätä työtä olen tehnyt noin 20 vuotta.
Istuin 2 viikkoa sakastissa muiden kanssa. Mitkään kaverit syynä ei kiinnostanut pätkääkään vaan se, että siitä sai viisinumeroisen summan rahaa siihen aikaan markkoina. Kirkosta erosin heti kun menin töihin ja olisi pitänyt alkaa maksaa kirkollisveroa. Omat lapseni ei kiinnostuneet puuhasta edes rahan vuoksi.
Jostain syystä kirkon väki ei halua kuulla/tajuta/ymmärtää tätä viestiä mitä tässä ketjussakin on tullu esiin: ei nuoret riparille mene kirkon ja uskonnon takia, vaan tavan/pakon/kavereiden vuoksi!
Ei se usko ja uskonto, raamattu ja jesse ole se mikä nuoria kiinnostaa. Juhlat ja lahjat, poikkis/tyttis-jutut, ne kiinnostaa.
Ei siis ole tavikselle mikään uutinen et nuoret katoaa kirkon piiristä konfiksen/isosjutun jälkeen. Papit kummissaan sakastissa miettii et no höh, miks ne ei enää tuu....
Taivas varjele, et ne on kuuroja!
Srk-työntekijöissä on järjetön määrä lapsityöntekijöitä, katselin oman isomman kaupungin srk työntekijälistaa. Ihan kuin ne hädissään koittas sitouttaa pikkulapset toimintaan ja sit toivovat et kiva polku ripatin kautta aikuistoimintaan. Ällöttävää pelkkää kerhotoimintaa kirkollisverolla.
Kyllä meillä ainakin nuorisotyöntekijät on uskossa.