Lue keskustelun säännöt.
Mihin kirkko kadottaa nuoret riparin jälkeen?
13.11.2023 |
Rippikoulu on edelleen suosittu nuorten keskuudessa, ja iso osa sen käyneistä aloittaa vähintään isoskoulutuksen. Moni kuitenkin jättäytyy pois kirkon toiminnasta jo vuoden sisällä ja suurin osa muistakin viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäisi siirtyä nuorten toiminnasta aikuisten toimintaan. Mitä kirkko tekee väärin, kun se ei onnistu pitämään nuoria mukana?
Kommentit (148)
Vierailija kirjoitti:
Kuka käy isoskoulutuksen? Eikö ne ole jotain himoiskovaisia?
No ei todellakaan. Kaikki isoset ei edes usko jumalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä muuta kuin että ainakin pk-seudulla kirkko on muuttunut niin ympäripyöreäksi mössöksi, eikä tunnu enää tietävän mitä on tekemässä, ettei se jaksa kiinnostaa oikein ketään. Papit ei itsekään enää lue edes Raamattua juurikaan, kaikki on maallistunut ja mennään sen mukaan miltä musta nyt tuntuu ja mikä on yhteiskunnan trendien mukaisesti oikein. Miksi sinne siis menisi, kun ei ev.lut-kirkolla tunnu enää olevan tarjolla mitään mitä muuallakin ei olisi, tosin yleensä kiinnostavammassa paketissa?
Itsekin olen vaihtamassa kirkkokuntaa, koska luterilaisessa kirkossa iskee sama epämääräinen epävarmuus, tyhjyyden tunne ja kaiken vesittävä selittäminen lopulta itseenkin.
Kävin itse isoskoulutuksen ja olin useampana vuonna isosena, mutta mihin ihmeen aikuistentoimintaan olisin jäänyt? Ei minua nyt mitkään raamattupiirit tai jumalanpalvelukset kiinnosta. Meillä oli kiva isosporukka, jossa olin mukana kavereiden takia. Tykkäsin soittaa kitaraa ja laulaa riparilauluja, mutta uskonto yleisellä tasolla ei ole mitenkään mun juttu. Kävin myös esikoisen kanssa kirkon muskarissa ja olisin voinut jatkaa jossain lastenkerhossa, mutta mitään järkevää lastentoimintaa ei ollut yli 2-vuotiaille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka käy isoskoulutuksen? Eikö ne ole jotain himoiskovaisia?
Ei. Osa on ihan avoimesti ateisteja. Motiivit sama kuin rippikoulussa. Kaverit ja raha, tai ainakin meillä päin isosille maksetaan leireistä.
Mihin hauska leirimeininki on unohtunut? Tavalliseenkin ripariin kuuluu myös paljon muuta kuin uskontoa, ja lisäksi kirkko järjestää monenlaisia teemaleirejä, ulkomaan ripareita ym.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia nuorten käytöstä. Mielenkiinto vaihtelee ajoittain.
Tämä. Ja lisäksi kysyisin ketjun aloittajalta, että millaista toimintaa kirkko järjestää 17-25 -vuotiaille? Tai edes 26-40-vuotiaille? Mitä olen kuullut, valtaosa kirkon erilaiseen toimintaan osallistuvista on vanhuksia.
Ainakin täällä Turussa kirkko järjestää nuorten aikuisten toimintaa, johon on helppo siirtyä sitten kun nuorten toiminta alkaa tuntua liian teinimeiningiltä. Kävijöitä vaan on tosi vähän.
Jos kävijöitä on tosi vähän, sehän tarkoittaa, ettei toiminta ole kohderyhmän mielestä kiinnostavaa. Pitää järjestää sellaista toimintaa, joka kiinnostaa kohderyhmää. Lisäksi toimintaa pitää markkinoida oikeissa paikoissa kuten esimerkiksi tiktokissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ripari on mukavaa hengailua kavereiden kanssa. Isosena olo vähän niin kuin jatkoa riparille ja pienen korvauksenkin siitä isosena olosta saa. Aikuisuuden kynnyksellä ja aikuisena homma vakavoituu mietitään tarkemmin mikä se oma vakauus on ja kuuluuko siihe toimiminen seurakunnassa. Kavereita löytyy muualtakin kunnes taas sitte joskus vanhuuden kynnyksellä voi ne vakaumukselliset ja hengelliset asiat vaikuttaa vahvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse isoskoulutuksen ja olin useampana vuonna isosena, mutta mihin ihmeen aikuistentoimintaan olisin jäänyt? Ei minua nyt mitkään raamattupiirit tai jumalanpalvelukset kiinnosta. Meillä oli kiva isosporukka, jossa olin mukana kavereiden takia. Tykkäsin soittaa kitaraa ja laulaa riparilauluja, mutta uskonto yleisellä tasolla ei ole mitenkään mun juttu. Kävin myös esikoisen kanssa kirkon muskarissa ja olisin voinut jatkaa jossain lastenkerhossa, mutta mitään järkevää lastentoimintaa ei ollut yli 2-vuotiaille.
Ainakaan meidän seurakunnassa ei aikuisille ole muuta kuin jokunen vapaaehtoisten järjestämä raamattupiiri keskellä päivää ja sitten jumalanpalvelus, johon ei kuulu mitään kirkkokahveja sun muuta yhteisöllistä. Jos opiskelet tai käyt töissä päivisin, niin seurakunnan järjestämä toiminta supistuu jumalanpalveluksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin itse isoskoulutuksen ja olin useampana vuonna isosena, mutta mihin ihmeen aikuistentoimintaan olisin jäänyt? Ei minua nyt mitkään raamattupiirit tai jumalanpalvelukset kiinnosta. Meillä oli kiva isosporukka, jossa olin mukana kavereiden takia. Tykkäsin soittaa kitaraa ja laulaa riparilauluja, mutta uskonto yleisellä tasolla ei ole mitenkään mun juttu. Kävin myös esikoisen kanssa kirkon muskarissa ja olisin voinut jatkaa jossain lastenkerhossa, mutta mitään järkevää lastentoimintaa ei ollut yli 2-vuotiaille.
Ainakaan meidän seurakunnassa ei aikuisille ole muuta kuin jokunen vapaaehtoisten järjestämä raamattupiiri keskellä päivää ja sitten jumalanpalvelus, johon ei kuulu mitään kirkkokahveja sun muuta yhteisöllistä. Jos opiskelet tai käyt töissä päivisin, niin seurakunnan järjestämä toiminta supistuu jumalanpalveluksiin.
Lapsityöhön on kyllä panostettu ja on erillinen lapsityöntekijä ja kaikenlaisia piirejä kotiäideille, joten jos olet kotiäitinä, pääset oikein seurakunnan palkkaaman ammattilaisen ohjaukseen, mutta muut on jätetty vallan heitteille. Sitten ihmetellään miksi kirkosta erotaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin kävin riparin, koska kaveritkin kävivät. Lisäksi sain lahjoja ja mahdollisuuden mennä kirkossa naimisiin, jos se joskus olisi ajankohtaista. Todellista tapakristillisyyttä siis.
Minut tapakristillinen äitini pakotti sinne, mutta leirin jälkeen jo mietin että "Rupeaisinko papiksi?". En kertonut äidille, ja hän olisikin saanut raivarin jos olisin vielä kertonut että "Ehkäpä varmuuden vuoksi en, koska entä jos Jumala ei haluakaan naisia papiksi.".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä toinen olkiukko. Eihän riparin isoset ole mitään uskovaisia nuoria!
Nehän on niitä suosituimpia, sosiaalisimpia nuoria. Hyväitsetuntoisia, keskivertoja, menestyjiä, ehkä koulukiusaajia.
Eivät herkät, ujot, pohdiskelevat, älykkäimmät nuoret lähde pikkurahasta mihinkään kulahtaneeseen leirikeskukseen vetämään jotain aivottomia ponileikkejä.
Isosnuoret eivät kykene kyseenalaistamaan. Ja he haluavat nimenomaan olla esillä, he tarvivat faneja jne. Se on hyvin tietty ihmistyyppi joka sinne lähtee. Nämä tällaiset nuoret myös ovat nuorisotyöntekijöiden helpoimmin hallittavissa.
Ikävä kyllä. Toivoisin itse ihan muuta ev.lut. kirkolta tässä ja monessa muussakin asiassa, mutta minä en voi sille mitään.
Mistäköhän nämä kaikki oletukset kirkosta ja seurakunnista tulevatkaan? Eihän se ole taivas maan päällä! Siellähän on ne ihan samat ihmiset kuin mitä muuallakin yhteiskunnassa.
Ei ainakaan täällä meidän seudulla auta, että lähes kaikki papit on vanhoja vanhoillislestadioilaisia miehiä jotka saarnaavat lähinnä synnistä. Ei niillä ole mitään käsitystä siitä, että esim. koulukirkossa on kohderyhmänä nuoret eivätkä nämä papit osaa muokata jumalanpalvelusta nuorille sopivaksi tai edes puhua nuorille. Aina vaan synti, synti, synti ja valkataan ne varmuudella kaikkeista oudoimmat ja tuntemattomimman virret. Se ripari on monesti niin erilainen kuin muu kirkon toiminta. Sen vetää pääasiassa seurakunnan nuoriso-ohjaajat ja isoset ja sinne on monesti laitettu se nuori aloitteleva pappi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ritarin jälkeen kirkko katsoo nuorta ja alkaa hieromaan ahneita käsiään kun ainoa mikä sen ritarin jälkeen merkitsee on kirkollisvero. Suomen yhteiskunnassa ihan jokapaikassa tavallinen ihminen on vain arvoton tulonlähde jonka ainoa arvo on se paljon hänestä saa irti rahaa
Aikuistuvat alkavat itse ajatella ja huomaavat että satukirjan merkeissä on tullut luuhattua muutama vuosi. Joten on aivan luonnollista että kirkon ote kirpoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni käy rippikoulun joko kavereiden takia, lahjojen takia, tai kuten itse 10 vuotta sitten, painostettuna. Oma äitini kiukutteli niin pitkään, että suostuin ilmoittautumaan kaupunkiriparille. Hänelle oli kovin tärkeää, että menen sinne ja saadaan järjestää sukulaisille rippijuhlat. Vastahakoisesti kävin tuon ja erosin kirkosta heti samana päivänä, kun täytin 18 vuotta.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia nuorten käytöstä. Mielenkiinto vaihtelee ajoittain.
Tämä. Ja lisäksi kysyisin ketjun aloittajalta, että millaista toimintaa kirkko järjestää 17-25 -vuotiaille? Tai edes 26-40-vuotiaille? Mitä olen kuullut, valtaosa kirkon erilaiseen toimintaan osallistuvista on vanhuksia.
Ainakin täällä Turussa kirkko järjestää nuorten aikuisten toimintaa, johon on helppo siirtyä sitten kun nuorten toiminta alkaa tuntua liian teinimeiningiltä. Kävijöitä vaan on tosi vähän.
Jos kävijöitä on tosi vähän, sehän tarkoittaa, ettei toiminta ole kohderyhmän mielestä kiinnostavaa. Pitää järjestää sellaista toimintaa, joka kiinnostaa kohderyhmää. Lisäksi toimintaa pitää markkinoida oikeissa paikoissa kuten e
Nuorten aikuisten toiminta on samankaltaista kuin nuorten toimintakin: vaihtelevansisältöisiä nuorten aikuisten iltoja, joihin sisältyy aina nuorekkaita yhteislauluja ja jotain muuta, ja nuorten aikuisten makuun suunnattuja messuja. Lisänä on ilmaiset yhteisruokailut, joissa tarjotaan Woltilla tilattua ruokaa. Luulisi kynnyksen olevan matalalla, mutta toiminta ei vaan vedä. En tiedä kuinka tehokkaasti sitä mainostetaan, mutta jos nuoret tahtoisi jatkaa seurakuntakuvioissa sitten kun olo alkaa tuntua 15-vuotiaiden seurassa liian vanhalta, tietoa nuorten aikuisten toiminnasta on varmasti helppo löytää.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan täällä meidän seudulla auta, että lähes kaikki papit on vanhoja vanhoillislestadioilaisia miehiä jotka saarnaavat lähinnä synnistä. Ei niillä ole mitään käsitystä siitä, että esim. koulukirkossa on kohderyhmänä nuoret eivätkä nämä papit osaa muokata jumalanpalvelusta nuorille sopivaksi tai edes puhua nuorille. Aina vaan synti, synti, synti ja valkataan ne varmuudella kaikkeista oudoimmat ja tuntemattomimman virret. Se ripari on monesti niin erilainen kuin muu kirkon toiminta. Sen vetää pääasiassa seurakunnan nuoriso-ohjaajat ja isoset ja sinne on monesti laitettu se nuori aloitteleva pappi.
Voitaisko tehdä vaihtarit ja vaihtaa vaikka yksi uusiokristillinen pappi täältä meiltä yhteen vanhoillislestadiolaiseen pappiin, jos tulisi vähän virikkeitä? En kestä enää kuulla saarnoja, missä pappi kertoo miten mitään ei oikeastaan tarvitse muuttaa ja Jumala rakastaa sinua juuri sellaisena kuin olet, kun rippikoulunuoriso mölisee ja kiroilee kuuluvasti penkeissään. Ja kutakuinkin ainoa synti jonka ihminen voi tehdä ja jota kavahdetaan on se, että koettaa toimia Jumalan tahdon mukaan. Se kuulemma vie armon pois!
Joo minut kadotti niin perusteellisesti että meinasin joutua rippikouluun uudestaan kun olin menossa naimisiin 39 vuotiaana. Ei löytynyt rippikoulusta merkintöjä, joten tuli ehdotus että ehdin vielä käydä 1kk ennen häitä kun esteettömyys todistuksesta tuli HYLÄTTY! Lupasin toimittaa kaitafilmi kelan konfirmaatiosta todisteeksi, mutta onneksi jostain arkistoista löytyi prosyyrit ettei tähän tarvinnut ruveta 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan täällä meidän seudulla auta, että lähes kaikki papit on vanhoja vanhoillislestadioilaisia miehiä jotka saarnaavat lähinnä synnistä. Ei niillä ole mitään käsitystä siitä, että esim. koulukirkossa on kohderyhmänä nuoret eivätkä nämä papit osaa muokata jumalanpalvelusta nuorille sopivaksi tai edes puhua nuorille. Aina vaan synti, synti, synti ja valkataan ne varmuudella kaikkeista oudoimmat ja tuntemattomimman virret. Se ripari on monesti niin erilainen kuin muu kirkon toiminta. Sen vetää pääasiassa seurakunnan nuoriso-ohjaajat ja isoset ja sinne on monesti laitettu se nuori aloitteleva pappi.
Voitaisko tehdä vaihtarit ja vaihtaa vaikka yksi uusiokristillinen pappi täältä meiltä yhteen vanhoillislestadiolaiseen pappiin, jos tulisi vähän virikkeitä? En kestä enää kuulla saarnoja, missä pappi kertoo miten mitään ei oikeastaan tarvitse muuttaa ja Jumala rakasta
On kuulkaas kiva koettaa istua messussa kun lähistöllä istuva nuoriso hokee isoon ääneen saatanaa ja se vähä mitä saarnasta kuulee on miten juuri tuollaisena Jumala sinua rakastaa!
Omassa Raamatussani kyllä Jeesuskin aivan selkeästi kehoittaa parannuksen tekoon eikä kertaakaan edes vihjaa sellaiseen mahdollisuuteen että syntinen on juuri sellainen kuin pitääkin ja toivoisi pysyvänkin sellaisena. Tietysti jos ei Raamattua juurikaan lue, voi tulla kaikenlaista ajatusta mieleen, jota sitten seurakunnalle opettaa.
Ei kirkko kadota nuoria. Monet nuoret kadottavat kirkon. Ei onneksi kaikki.
Ainakin täällä Turussa kirkko järjestää nuorten aikuisten toimintaa, johon on helppo siirtyä sitten kun nuorten toiminta alkaa tuntua liian teinimeiningiltä. Kävijöitä vaan on tosi vähän.