Parisuhde vessasta alas ilman syytä
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Vierailija kirjoitti:
Löysi vain paremman. Naiset kokoajan kokeilevat oletko parasta mihin pystyvät, toki 40-vuotiaasta eteenpäin eivät sitten kelpaa enää kellekkään, sinällänsä joku karma maailmassa.
Kirjoitin jo aiemmin, että tuskin on ketään toista miestä. Varma en kuitenkaan voi koskaan olla siitäkään.
En ehtinyt lukea kaikkea, joten tämä on tullut varmaan jo monta kertaa. Ihan klassinen oppikirja-case narsistista. Minulla oli samanlainen, sukupuolet toisin päin. Tietenkin kaikki meni hyvin, eikä mitään vastoinkäymisiä ollut, koska hän loi sinua miellyttävän maskin. Ja kun ei enää jaksa, katoaa horisonttiin.
Youtubessa voit etsiä kanavat Clusterb Milkshake ja Mental Healness.
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea kaikkea, joten tämä on tullut varmaan jo monta kertaa. Ihan klassinen oppikirja-case narsistista. Minulla oli samanlainen, sukupuolet toisin päin. Tietenkin kaikki meni hyvin, eikä mitään vastoinkäymisiä ollut, koska hän loi sinua miellyttävän maskin. Ja kun ei enää jaksa, katoaa horisonttiin.
Youtubessa voit etsiä kanavat Clusterb Milkshake ja Mental Healness.
Et todellakaan selvästikään lukenut kaikkea tai edes viimeisimpiä viestejäni, joissa kerroin minulla olevan henkilökohtaista kokemusta ihan diagnoosin saaneen narsistin kanssa elämisestä.
Uskon minulla olevan vahvat lähtökohdat tunnistaa se, että millainen käytös on toisen puolelta itseäni kohtaan hyväksyttävää ja/tai normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea kaikkea, joten tämä on tullut varmaan jo monta kertaa. Ihan klassinen oppikirja-case narsistista. Minulla oli samanlainen, sukupuolet toisin päin. Tietenkin kaikki meni hyvin, eikä mitään vastoinkäymisiä ollut, koska hän loi sinua miellyttävän maskin. Ja kun ei enää jaksa, katoaa horisonttiin.
Youtubessa voit etsiä kanavat Clusterb Milkshake ja Mental Healness.
Et todellakaan selvästikään lukenut kaikkea tai edes viimeisimpiä viestejäni, joissa kerroin minulla olevan henkilökohtaista kokemusta ihan diagnoosin saaneen narsistin kanssa elämisestä.
Uskon minulla olevan vahvat lähtökohdat tunnistaa se, että millainen käytös on toisen puolelta itseäni kohtaan hyväksyttävää ja/tai normaalia.
Käsittääkseni hän toimi normaalisti ja mukavasti ja teillä sujui hyvin surkeaan loppuun asti? Vai oliko teillä jotain ongelmaa?
Aina ei voi toista ymmärtää ja on vaikee kohdata, kun toinen sitten vetääkin rajoja yhtäkkiä eri tavalla kuin mitä oli odottanut. Omiin hylkäämiskokemuksiin se sitten osuu. Vaan ei auta kuin tuntea tunteet ja sitten etiäpäin. Anna toisen olla. Hyväksy, että hänellä oli nyt jotain mitä ei pystynyt sanoittamaan sen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea kaikkea, joten tämä on tullut varmaan jo monta kertaa. Ihan klassinen oppikirja-case narsistista. Minulla oli samanlainen, sukupuolet toisin päin. Tietenkin kaikki meni hyvin, eikä mitään vastoinkäymisiä ollut, koska hän loi sinua miellyttävän maskin. Ja kun ei enää jaksa, katoaa horisonttiin.
Youtubessa voit etsiä kanavat Clusterb Milkshake ja Mental Healness.
Et todellakaan selvästikään lukenut kaikkea tai edes viimeisimpiä viestejäni, joissa kerroin minulla olevan henkilökohtaista kokemusta ihan diagnoosin saaneen narsistin kanssa elämisestä.
Uskon minulla olevan vahvat lähtökohdat tunnistaa se, että millainen käytös on toisen puolelta itseäni kohtaan hyväksyttävää ja/tai normaalia.
Käsittääkseni hän toimi normaalisti ja mukavasti ja teillä sujui hyvin sur
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Vierailija kirjoitti:
Sinun tunteesi on sinun omalla vastuullasi ei sen toisen. Toisten ei kuulu elää hyysäten sinun tunteitasi vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Millainen narsisti oikein olet?
Naiset liian helposti luiskahtaa tuohon toisten tunteiden hyysääjän rooliin, ja tärkeä rooli se onkin, mutta vain lapsien suhteen. Kahden aikuisen suhteessa kumpikin vastaa omista tunteistaan, joita toki voi jakaa ja toista tukea, mutta velvollisuus toisen juuri tietynlaiseen tietyssä hetkessä tapahtumaan tukemiseen ei ole. Jos on, niin suhde on epätervettä riippuvuutta ja hoivasuhde, josta hoivaaja lähtee ennemmin tai myöhemmin, kun itsenäistyy.
Nää on hienovireisiä juttuja, koska tunteiden jakaminen ja vastavuoroinen tukeminen on osa tervettä parisuhdetta. Vähän sama, että voi kävellä toiseen nojaten ja nauttia siitä, mutta kaatuuko jos se toinen astuukin hetkeksi kauemmas, vai ei, siinä se ero. Antaako toiselle tilaa astua kauemmas jos tarvii, ja nojaako molemmat itselle sopivalla tavalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi toista ymmärtää ja on vaikee kohdata, kun toinen sitten vetääkin rajoja yhtäkkiä eri tavalla kuin mitä oli odottanut. Omiin hylkäämiskokemuksiin se sitten osuu. Vaan ei auta kuin tuntea tunteet ja sitten etiäpäin. Anna toisen olla. Hyväksy, että hänellä oli nyt jotain mitä ei pystynyt sanoittamaan sen paremmin.
Mutta onhan se valtava pettymys jo sen osalta, että on panostanut toiseen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen, ja se kaikki viedään pois toisen yksipuolisella päätöksellä mikä perustuu ties mihin oikkuun. Että edes keskusteluyhteyttä ei pidetä avoinna.
Vierailija kirjoitti:
Aina ei voi toista ymmärtää ja on vaikee kohdata, kun toinen sitten vetääkin rajoja yhtäkkiä eri tavalla kuin mitä oli odottanut. Omiin hylkäämiskokemuksiin se sitten osuu. Vaan ei auta kuin tuntea tunteet ja sitten etiäpäin. Anna toisen olla. Hyväksy, että hänellä oli nyt jotain mitä ei pystynyt sanoittamaan sen paremmin.
Asiasta jankkaaminen anonyymina internetissä ja vuodatus lähipiirille ovat toinen askel hyväksymisprosessissani, parin viikon pään sisäisen "miten hän saattoi tehdä minulle näin" katkeruuden ja vihan sekaisen surun jälkeen.
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Aivan. Käsitin väärin, koska ymmärsin sinun leimaavan minusta narsistia, kuten (ei niin yllättäen) useampi henkilö on tässä viestiketjussa yrittänyt.
Ei, en usko hänellä olevan ainakaan mitään selkeitä narsistisia piirteitä. Hänen itsetuntonsa ja kykynsä sanoittaa tunteensa ovat vain paljon alhaisemmat kuin luulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Aivan. Käsitin väärin, koska ymmärsin sinun leimaavan minusta narsistia, kuten (ei niin yllättäen) useampi henkil
Minulle on käynyt kahdesti esittämälläsi tavalla. Terapeutti on auttanut näkemään mitä nämä ovat ja sitten kyllä omatkin silmät avautuneet.
Kukaan terve ja mukava ihminen ei tee noin, muista se, kun hän tulee takaisin.
Sanot, että sinulla on kokemusta narsisteista. Niinhän se on,ne tarttuvat aina samoihin uhreihin, koska uhrissa on paikkaamaton aukko raja-aidassa.
Ja narsistin itsetunto on silkkipaperia haperompi.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Anteeksiannettu se, ettei 1,5 viikkoon viestinyt ap:sta tarpeeksi? Ettei ottanut vastuuta ap:n tunteista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Aivan. Käsitin väärin, koska ymmärsin sinun leimaavan minusta n
Nainen kohteli ap:ta koko suhteen ajan hyvin. Ap täällä on se, joka höpisee antaneensa "kuningatarkohtelua" naiselle ja jätti naisen dramaattisella viestillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Anteeksiannettu se, ettei 1,5 viikkoon viestinyt ap:sta tarpeeksi? Ettei ottanut vastuuta ap:n tunteista?
...että käyttäytyi minua kohtaan juuri sillä tavalla, jonka olin kertonut olevan hyvin haitallista minua kohtaan ja keino saada oloni turvattomaksi.
Näin jälkeenpäin olisi kiva tietää, että tekikö hän sen kaiken tarkoituksella, koska hänellä itsellään ei ollut selkärankaa päättää suhdettamme ja/tai keskustella sen mahdollisista ongelmista.
Nainen masentunut? Voi aiheuttaa juuri tuollaista vetäytymistä.
Vai olivatko "keskustelunne yhteenmuutosta" tosiasiassa sitä, että sinä puhuit asiasta, suunnittelit sitä, aina otit asian puheeksi ja puskit asiaa eteenpäin? Nainen ainoastaan kommentoi puheitasi ja vastaili niihin? Ehkä hän ahdistui liian nopeasta etenemisestä ja liian innokas yhteenmuuttohalusi sai hänet vetäytymään? Tajusi, ettei halua muuttaa kanssasi yhteen, ainakaan vielä? Ehkä hänellä on huonoja kokemuksia miehen kanssa yhdessä asumisesta, (esim. kotiväkivaltaa) ja sait trauman triggeröitymään ja pelot nousemaan pintaan? Puoli vuotta tapailua on kumminkin melko lyhyt aika seurustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsit ihan oikein ja käytin tarkoituksella kenoviivaa, koska loppuvaiheessakin hänen käytöksensä minua kohtaan oli varmasti monen mielestä normaalia ja minulla olisi pitänyt olla enemmän kärsivällisyyttä, mutta kaikenlaisiin äkillisiin mielenmuutoksin ja mykkäkouluihin minulla on nolla toleranssi. Yritin ymmärtää parhaani mukaan, mutta tietyn pisteen jälkeen luovutin, koska mieluummin valitsen eron kuin epätietoisuudessa elämisen.
Niin. Olen edelleen sitä mieltä, että on erittäin todennäköistä, että hän on (piilo)narsisti, joka lähti, koska et taipunut tarpeeksi. En suosittele ottamaan häntä takaisin suhteeseen/ystäväksi, kun hän ilmestyy muutaman kk kuluttua muina naisina kuin kaikki olisi ok ja unohdettu.
Aivan. Käsitin
Olisikin noin mustavalkoista.
Tietenkään kaikki ei ollut mitään ruusuilla tanssimista koko ajan ja hänessä sekä hänen käytöksessään oli myös piirteitä joista en pitänyt, mutta jotka eivät lopulta vaikuttaneet mihinkään tai olleet este yhteiselle tulevaisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Nainen masentunut? Voi aiheuttaa juuri tuollaista vetäytymistä.
Vai olivatko "keskustelunne yhteenmuutosta" tosiasiassa sitä, että sinä puhuit asiasta, suunnittelit sitä, aina otit asian puheeksi ja puskit asiaa eteenpäin? Nainen ainoastaan kommentoi puheitasi ja vastaili niihin? Ehkä hän ahdistui liian nopeasta etenemisestä ja liian innokas yhteenmuuttohalusi sai hänet vetäytymään? Tajusi, ettei halua muuttaa kanssasi yhteen, ainakaan vielä? Ehkä hänellä on huonoja kokemuksia miehen kanssa yhdessä asumisesta, (esim. kotiväkivaltaa) ja sait trauman triggeröitymään ja pelot nousemaan pintaan? Puoli vuotta tapailua on kumminkin melko lyhyt aika seurustelua.
Oli hän ajoittain masentunut, mutta sai siihen apua ja tuin parhaani mukaan.
Siihen en osaa ottaa kantaa, että olinko todellisuudessa vain minä se taho, joka puski suhdetta puoliväkisin eteenpäin ja suunnitteli tulevaisuutta johon nainen ei ollut valmis.
Tarkoitan, että olen varma hänen tunteneen olonsa kanssani turvalliseksi ja hän olisi aina voinut ilmaista eriävän mielipiteensä ja olisimme silloin keksineet molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun, kuten monesti eri asioissa suhteemme aikana teimmekin.
Tässä kaikessa on lopulta kyse siitä, että en tiedä miksi yhtäkkiä ei asioista enää puhuttukaan suoraan, koska niin olimme koko suhteemme ajan toimineet.
Tartun ainoastaan antamaasi esimerkkiin, koska se on konkreettinen.
Kumppani voisi esim. laittaa minulle viestin: "Tarvitsen omaa tilaa ja siksi en ole halunnut nyt nähdä. Suhteessamme ei ole kuitenkaan mitään vikaa. Laitan taas viestiä, kun on tämä ahdistus hellittänyt."
Tuossa tilanteessa olisin saanut rauhan ja tarvitsemani ymmärryksen vastapuolelta, jolloin olisin voinut elää radiohiljaisuudessa ties kuinka kauan ennen reagointia.