Parisuhde vessasta alas ilman syytä

Jos tuo nainen olisin minä, niin yhteenmuutosta puolen vuoden sisään olisi puhunut ap melko lailla itsekseen. Tai jossain rakkaushuumassa ehkä olisin osallistunut puheeseen ohimennen maalaillen mahdollista kaukaisempaa tulevaisuutta.

En minä varmaankaan ole ainoa nainen, jonka sai karkotettua liian nopealla sitouttamisella perheeseen yms. Toisiimme toki sitoudutaan ja katsellaan rauhassa, miltä homma vaikuttaa sittenkin, kun on nähty tarpeeksi pitkään hommaa kahdestaan. Millainen toinen on vihaisena, pettyneenä jne., miten kohtelee muita ihmisiä (esim. lapsia tai vaikka asiakaspalvelijoita)...

Sitten ajallaan voidaan edetä rauhassa vaikka muuttamaan yhteen. Liian nopeasti saman katon alle haluaminen on minun mielestäni jotenkin epätoivoisen ja takertuvan oloista.

Ja juu, muistelin menneitä. Nyt olen ollut saman miehen kanssa naimisissa jo yli 20 vuotta. Että en minä kaikkia karkuun juossut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun tunteesi on sinun omalla vastuullasi ei sen toisen. Toisten ei kuulu elää hyysäten sinun tunteitasi vaan huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Millainen narsisti oikein olet?

Vastasinkin jo osittain tähän.

Onko se merkki narsismista, että puhut hyvin avoimesti kaikista asioistasi toiselle ja kerrot myös monella erilaisella esimerkillä millainen käytös kumppaniltasi on sellaista, jota et voi sietää?

Korostan vielä, että kyse on ja oli ainoastaan yhdestä vaatimuksesta: että kaikista asioista keskustellaan suoraan ja en joudu elämään arvaillen sitä, että missä mennään.

Kysyt että onko tuo kumppanin muokkaaminen merkki narsistista, ja nimenomaan se on. Narsistit harrastaa nimenomaan tuota sun mallia jossa hirveän aikaisin suhteessa aletaan kertomaan millainen toinen saa tai ei saa olla,

Tämä kirjoitus oli niin väkisin väännetty ja kirjoittamiani asioita tahallaan väärin tulkitseva sekä vääristelevä, että jätän ihan omaan arvoonsa ja suosittelen sinun hankkivan apua, kun kerran koet tarpeelliseksi tuottaa tällaista sisältöä asiakeskusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Jos tuo nainen olisin minä, niin yhteenmuutosta puolen vuoden sisään olisi puhunut ap melko lailla itsekseen. Tai jossain rakkaushuumassa ehkä olisin osallistunut puheeseen ohimennen maalaillen mahdollista kaukaisempaa tulevaisuutta.

En minä varmaankaan ole ainoa nainen, jonka sai karkotettua liian nopealla sitouttamisella perheeseen yms. Toisiimme toki sitoudutaan ja katsellaan rauhassa, miltä homma vaikuttaa sittenkin, kun on nähty tarpeeksi pitkään hommaa kahdestaan. Millainen toinen on vihaisena, pettyneenä jne., miten kohtelee muita ihmisiä (esim. lapsia tai vaikka asiakaspalvelijoita)...

Sitten ajallaan voidaan edetä rauhassa vaikka muuttamaan yhteen. Liian nopeasti saman katon alle haluaminen on minun mielestäni jotenkin epätoivoisen ja takertuvan oloista.

Ja juu, muistelin menneitä. Nyt olen ollut saman miehen kanssa naimisissa jo yli 20 vuotta. Että en minä kaikkia karkuun juossut.

Totta, mutta tilannekohtaista. Toiset toimivat nopeammin kuin toiset ja tämän tarinani osalta en todennäköisesti saa koskaan tietää oliko osasyynä erolle juurikin liian nopea eteneminen.

Puolivuotta on yleisemmin se aika kun alkaa jo tuntea toisen ja näkee jo niitä huonoja puoliakin. Todennäköisesti nainen alkoi pikkuhiljaa huomaamaan, ettei tämä suhde ole toimiva.

Ilkeäähän se on, että tuolla tavalla pikkuhiljaa katoaa pois eikä lainkaan kommunikoi, mutta vaikea näin sanoa johtuuko se pelkästään siitä, että ongelma on naisessa ja naisen tavassa kommunikoida, vai johtuuko esim siitä, että nainen koki sinut uhkaavaksi ja siksi teki näin.

Oli miten oli, nainen kuitenkin lopulta koki, ettei tämä suhde menestyisi pitkällä tähtäimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei voi toista ymmärtää ja on vaikee kohdata, kun toinen sitten vetääkin rajoja yhtäkkiä eri tavalla kuin mitä oli odottanut. Omiin hylkäämiskokemuksiin se sitten osuu. Vaan ei auta kuin tuntea tunteet ja sitten etiäpäin. Anna toisen olla. Hyväksy, että hänellä oli nyt jotain mitä ei pystynyt sanoittamaan sen paremmin. 

Mutta onhan se valtava pettymys jo sen osalta, että on panostanut toiseen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen, ja se kaikki viedään pois toisen yksipuolisella päätöksellä mikä perustuu ties mihin oikkuun. Että edes keskusteluyhteyttä ei pidetä avoinna. 

Tota, ero on usein yksipuolinen päätös. Se ei ole mikään neuvottelu tai manipulointitilanne. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla suhteessa, jossa ei halua olla ja sillä sipuli. Aivan sama mihin "oikkuun" se pe

Ap sitäpaitsi yksipuolisella päätöksellä ilmoitti suhteen päättyneen ja käski heittämään tavaransa roskiin, mutta silti hänen mielestään hän tuli julmasti jätetyksi, kun kumppani ei 1,5 viikkoon täyttänyt hänen tarvettaan jatkuvaan kommunikointiin.

Ap jätti siis eksänså heti, kun koki suhteessa ensimmäisen pettymyksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ei voi toista ymmärtää ja on vaikee kohdata, kun toinen sitten vetääkin rajoja yhtäkkiä eri tavalla kuin mitä oli odottanut. Omiin hylkäämiskokemuksiin se sitten osuu. Vaan ei auta kuin tuntea tunteet ja sitten etiäpäin. Anna toisen olla. Hyväksy, että hänellä oli nyt jotain mitä ei pystynyt sanoittamaan sen paremmin. 

Mutta onhan se valtava pettymys jo sen osalta, että on panostanut toiseen ja mahdolliseen yhteiseen tulevaisuuteen, ja se kaikki viedään pois toisen yksipuolisella päätöksellä mikä perustuu ties mihin oikkuun. Että edes keskusteluyhteyttä ei pidetä avoinna. 

Tota, ero on usein yksipuolinen päätös. Se ei ole mikään neuvottelu tai manipulointitilanne. Kenenkään ei tarvitse eikä pidä olla suhteessa, jossa ei halua oll

En ole missään vaiheessa ollut sitä mieltä, että minut jätettiin. En myöskään vaatinut mitään jatkuvaa kommunikointia, vaan vaikka yhden viestin tai soiton 1,5 viikon täydellisen hiljaiselon jälkeen, joka selvittäisi minulle onko kaikki hyvin tai mikä on vikana.

Seurailin tätä ketjua eilenillalla. Koin myötätuntoa ap:tä kohtaan. Ihminen, joka aiempien huonojen kokemusten takia pelkää hylkäämistä niin paljon, että mieluummin jättää itse, kuin kestää epävarmuutta ja tulee jätetyksi. Ap vain aika liipasinherkkä tuossa jättämisessään ja vaisun kommunikaation siedossa. Ap voisi olla minä, jos en säätelisi omaa käyttäytymistäni ja tiedostaisi epävarmuuden tunteiden olevan minä-ongelma, ei toisesta johtuvaa. Omaa käytöstään, tunteita ja reaktioita kun voi säädellä, ei muiden ihmisten. Ei toista voi valjastaa pehmittämään omia kiintymysongelmia eikä myöskään parantamaan niitä, sen olen oppinut omassa elämässäni. Ripustautuminen ja vänkäys, kuinka erota ei saisi ns liian pienestä, eivät herätä myötätuntoa. Ap:hän erosi itse heti kun tie kävi kuoppaiseksi ja se johtui hänen omista peloistaan. En leimakirveellä sanoisi ap:tä narsistiksi. Meissä monessa on narsistisia piirteitä, mutta se ei ole koko persoona. Sen huomaan, että ap ei ole toipunut aiemmista suhteista ja niiden aiheuttamista traumoista. En minäkään ole. Siksi en lähde uuteen suhteeseen, ellei oma pääkoppani ole kunnossa ja pystyn olemaan suhteessa ilman niitä omasta epävarmuudesta kumpuavia luuloja ja sekoiluita. Se kun olisi sille kumppanille aivan liian raskas taakka kantaa. 

Vierailija kirjoitti:

Seurailin tätä ketjua eilenillalla. Koin myötätuntoa ap:tä kohtaan. Ihminen, joka aiempien huonojen kokemusten takia pelkää hylkäämistä niin paljon, että mieluummin jättää itse, kuin kestää epävarmuutta ja tulee jätetyksi. Ap vain aika liipasinherkkä tuossa jättämisessään ja vaisun kommunikaation siedossa. Ap voisi olla minä, jos en säätelisi omaa käyttäytymistäni ja tiedostaisi epävarmuuden tunteiden olevan minä-ongelma, ei toisesta johtuvaa. Omaa käytöstään, tunteita ja reaktioita kun voi säädellä, ei muiden ihmisten. Ei toista voi valjastaa pehmittämään omia kiintymysongelmia eikä myöskään parantamaan niitä, sen olen oppinut omassa elämässäni. Ripustautuminen ja vänkäys, kuinka erota ei saisi ns liian pienestä, eivät herätä myötätuntoa. Ap:hän erosi itse heti kun tie kävi kuoppaiseksi ja se johtui hänen omista peloistaan. En leimakirveellä sanoisi ap:tä narsistiksi. Meissä monessa on narsistisia piirteitä, mutta se e

Tässä kirjoituksessa oli paljon totta.

Kyseenalaistan kuitenkin sen, että miksi minun pitäisi opetella sietämään epävarmuutta jonka toinen aiheuttaa tahallaan käytöksellään?

Mieluummin jaan elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka keskustelutaidot ovat omani veroiset ja kenen kanssa minun ei tarvitse joutua tuntemaan itseäni avuttomaksi. Ainakaan tahallaan ja hänen käytöksensä takia.

"Tässä kirjoituksessa oli paljon totta.

Kyseenalaistan kuitenkin sen, että miksi minun pitäisi opetella sietämään epävarmuutta jonka toinen aiheuttaa tahallaan käytöksellään?

Mieluummin jaan elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka keskustelutaidot ovat omani veroiset ja kenen kanssa minun ei tarvitse joutua tuntemaan itseäni avuttomaksi. Ainakaan tahallaan ja hänen käytöksensä takia."

Oletko käynyt terapian niiden elämäsi narsistien jäljiltä? Ja millainen lapsuuskotisi oli? Sinun tarpeisiisi ei vastattu ja jouduit venymään kohtuuttomasti?

Noita kysymyksiä esittävät narsistien uhrit terapiassa. Vastaus on: sinun ei tarvitse eikä kuulu sietää. Se on kuitenkin silti pakko hyväksyä, että läheskään jokainen ihminen ei pysty tai halua vastata tarpeisiisi. Silloin erkaannutaan, kuten nyt on tapahtunut. Ja etsitään parempia ihmisiä.

Tuli mieleen että jos hänellä on paljon kavereita niin sieltä on voinut tulla jotain kuittia.

Vierailija kirjoitti:

"Tässä kirjoituksessa oli paljon totta.

Kyseenalaistan kuitenkin sen, että miksi minun pitäisi opetella sietämään epävarmuutta jonka toinen aiheuttaa tahallaan käytöksellään?

Mieluummin jaan elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka keskustelutaidot ovat omani veroiset ja kenen kanssa minun ei tarvitse joutua tuntemaan itseäni avuttomaksi. Ainakaan tahallaan ja hänen käytöksensä takia."

Oletko käynyt terapian niiden elämäsi narsistien jäljiltä? Ja millainen lapsuuskotisi oli? Sinun tarpeisiisi ei vastattu ja jouduit venymään kohtuuttomasti?

Noita kysymyksiä esittävät narsistien uhrit terapiassa. Vastaus on: sinun ei tarvitse eikä kuulu sietää. Se on kuitenkin silti pakko hyväksyä, että läheskään jokainen ihminen ei pysty tai halua vastata tarpeisiisi. Silloin erkaannutaan, kuten nyt on tapahtunut. Ja etsitään parempia ihmisiä.

Olen käynyt.

Nuorempana itsekin häpesin omaa luottotiedottomuuttani katkaisemalla välit yhtäkkiä tapailuvaiheessa. En luottanut, että totuuden tultua ilmi, kelpaisin enää. Tyhmää, mutten osannut muutoin toimia.

Nykyään luottotiedot ok, sinkkuna silti edelleen. Koen, etten ole kunnollinen tuon menneisyyteni vuoksi, joten parempi olla yksin.

Kaikenlaisia ihmisiä ja kohtaloita maailmaan mahtuu. Voi olla, että kumppanisi joskus tuon kuvion selittää. Pyri silti menemään itse eteenpäin, vaikkei syy koskaan selviäisikään. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että jos hänellä on paljon kavereita niin sieltä on voinut tulla jotain kuittia.

 

Tämäkin kävi itselläni mielessä yhdessä vaiheessa, sillä hänellä tosiaan on paljon kavereita.

Tulin kuitenkin aina varsin hyvin juttuun kaikkien hänen tapaamieni kavereidensa kanssa ja hänen paras ystävänsä sanoi joskus minulle pikkupäissään, että vihdoin XXXX on löytänyt rinnalleen hyvän miehen sekä uhkasi hitaalla kuolemalla, jos satutan hänen ystäväänsä.

Nyt on toki pieni pelko perseessä, että odottaako minua hidas kuolema, jos tulkitsinkin exäni äkillisen vaitonaisuuden väärin ja hänellä oli oikeasti jokin minusta johtumaton kriisi, josta hän ei vielä pystynyt puhumaan minulle... ja minä jätin hänet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että jos hänellä on paljon kavereita niin sieltä on voinut tulla jotain kuittia.

 

Tämäkin kävi itselläni mielessä yhdessä vaiheessa, sillä hänellä tosiaan on paljon kavereita.

Tulin kuitenkin aina varsin hyvin juttuun kaikkien hänen tapaamieni kavereidensa kanssa ja hänen paras ystävänsä sanoi joskus minulle pikkupäissään, että vihdoin XXXX on löytänyt rinnalleen hyvän miehen sekä uhkasi hitaalla kuolemalla, jos satutan hänen ystäväänsä.

Nyt on toki pieni pelko perseessä, että odottaako minua hidas kuolema, jos tulkitsinkin exäni äkillisen vaitonaisuuden väärin ja hänellä oli oikeasti jokin minusta johtumaton kriisi, josta hän ei vielä pystynyt puhumaan minulle... ja minä jätin hänet.

En kyllä kaveripiiristäni tunne ketään, joka olisi jättänyt parisuhteensa ystävien kuittien vuoksi. Ennenminkin ovat jatkaneet huonoa parisuhdetta, vaikka kaverit ovat varoitelleet (väkivalta, alkoholismi) kunnes ovat olleet itse ihan lopussa.

No jos kaverinsa puhuu tuollaisia niin ei ehkä niitä ihmisiä, joiden seuraan kannattaa tuppautua eli unohda koko nainen. Nainen on kuin Youtuben ClusterB Milkshake (haluan mieheksi sarjamurhaajan, joka ei tapa minua). Sinä olet ihan liian normaali ja kunnollinen. Tuo nainen on ollut aiemmin epämääräisten tyyppien kanssa ja kaipaa sitä härvellystä elämäänsä ja normaali hyvä elämä tylsistyttää kuoliaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurailin tätä ketjua eilenillalla. Koin myötätuntoa ap:tä kohtaan. Ihminen, joka aiempien huonojen kokemusten takia pelkää hylkäämistä niin paljon, että mieluummin jättää itse, kuin kestää epävarmuutta ja tulee jätetyksi. Ap vain aika liipasinherkkä tuossa jättämisessään ja vaisun kommunikaation siedossa. Ap voisi olla minä, jos en säätelisi omaa käyttäytymistäni ja tiedostaisi epävarmuuden tunteiden olevan minä-ongelma, ei toisesta johtuvaa. Omaa käytöstään, tunteita ja reaktioita kun voi säädellä, ei muiden ihmisten. Ei toista voi valjastaa pehmittämään omia kiintymysongelmia eikä myöskään parantamaan niitä, sen olen oppinut omassa elämässäni. Ripustautuminen ja vänkäys, kuinka erota ei saisi ns liian pienestä, eivät herätä myötätuntoa. Ap:hän erosi itse heti kun tie kävi kuoppaiseksi ja se johtui hänen omista peloistaan. En leimakirveellä sanoisi ap:tä narsistiksi. M

Tässä kirjoituksessa oli paljon totta.

Kyseenalaistan kuitenkin sen, että miksi minun pitäisi opetella sietämään epävarmuutta jonka toinen aiheuttaa tahallaan käytöksellään?

Mieluummin jaan elämäni sellaisen ihmisen kanssa, jonka 

Sarjassamme latteuksia, jotka kaikki tietävät: mikään tässä maailmassa ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Voi olla naimisissa, kaksi lasta, omakotitalo ja kultainennoutaja, silti se ero voi tulla. Töistäkin voi saada yt:n takia lemput ihan ykskaks. Vuokranantaja voi haluta asunnon käyttöönsä monen vuoden vuokrasopimuksen jälkeen, jne.

Ihmissuhteisiinhan sitä epävarmuutta juuri liittyy ja sitä kyllä ihan oikeasti pitää oppia sietämään. Se oppi lähtee sieltä itsestä ja itsereflektiosta, miksi jokin tilanne aiheuttaa juuri minulle ahdistusta ja pahaa oloa, mitä siinä on taustalla.

Onko se toisen käytös, jonka kokee aiheuttavan sitä epävarmuutta, aina tahallista? Kuvittele vaikka masennus, ei masentunut halua olla masentunut, mutta hänen käytöksensä voi olla muille haastavaa ja jopa loukkaavaa. Toki on ihmisiä, jotka pasteijat veisaavat muista, mutta on myös niitä, jotka vetäytyvät käsittelemään elämässä vastaan tulleita haasteita ja ongelmia ihan itsekseen, eivätkä silloin ole tahallaan pahansuopia beelsebubeja. Ei se viestittely ja tapaaminen aina seurustelussakaan ole jonkin muotin mukaista koko ajan aina.

Kirjoitan näin, koska olen merellä töissä ja siellä usein minimitörni on 4 viikkoa, joskus enemmän. Merellä ei aina ole nettiä eikä edes puhelinyhteyttä. Ei voi olla koko ajan yhteydessä muihin. Filippiiniläiset, jotka samaa hommaa tekevät, ovat vähimmillään 6kk putkeen siellä laivalla töissä. Kun on hyvä nettiyhteys käytettävissä, niin heti skypettävät kotiin.

Että vähän perspektiiviin nyt näitä vaatimuksia toisen "saatavissaololle". Tietenkään kenenkään ei pidä olla yhdessä kommunikoinniltaan liian erilaisen ihmisen kanssa, eihän siitä tule mitään. Jos sinä olet se, joka haluaa olla yhteydessä joka päivä, ja se toinen ei ole, niin muista myös se, että sille toiselle sinä saatat olla se epäsopiva. Meidän kaikkien tulisi ottaa se katse omasta navasta pois välillä. 

Hyväksy tilanne. Elämässä ei vain saa vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Jatka eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

No jos kaverinsa puhuu tuollaisia niin ei ehkä niitä ihmisiä, joiden seuraan kannattaa tuppautua eli unohda koko nainen. Nainen on kuin Youtuben ClusterB Milkshake (haluan mieheksi sarjamurhaajan, joka ei tapa minua). Sinä olet ihan liian normaali ja kunnollinen. Tuo nainen on ollut aiemmin epämääräisten tyyppien kanssa ja kaipaa sitä härvellystä elämäänsä ja normaali hyvä elämä tylsistyttää kuoliaaksi.

Ymmärrän mitä tarkoitat ja tunnistan tuonkin ihmistyypin, mutta tässä tapauksessa ei ollut kyse mistään sellaisesta. Hänen kaverinsa heitto oli "pilke silmäkulmassa sanottu" ja täyttä huumoria. Sellainen naisen parhaan ystävän ja tämän uuden miehen välinen keskustelu. Myöskään hänen aiemmat kumppaninsa eivät tietääkseni olleet mitään ongelmatapauksia, vaan olivat vain kohdelleet eksääni huonosti.

Tarkoitan, että eivät olleet yhtään romanttisia ja esim. työ meni aina yhteisen ajan edelle tai sitten syyllistyivät valkoisiin valheisiin tai eivät puhuneet ollenkaan. Sillä tavalla huonoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurailin tätä ketjua eilenillalla. Koin myötätuntoa ap:tä kohtaan. Ihminen, joka aiempien huonojen kokemusten takia pelkää hylkäämistä niin paljon, että mieluummin jättää itse, kuin kestää epävarmuutta ja tulee jätetyksi. Ap vain aika liipasinherkkä tuossa jättämisessään ja vaisun kommunikaation siedossa. Ap voisi olla minä, jos en säätelisi omaa käyttäytymistäni ja tiedostaisi epävarmuuden tunteiden olevan minä-ongelma, ei toisesta johtuvaa. Omaa käytöstään, tunteita ja reaktioita kun voi säädellä, ei muiden ihmisten. Ei toista voi valjastaa pehmittämään omia kiintymysongelmia eikä myöskään parantamaan niitä, sen olen oppinut omassa elämässäni. Ripustautuminen ja vänkäys, kuinka erota ei saisi ns liian pienestä, eivät herätä myötätuntoa. Ap:hän erosi itse heti kun tie kävi kuoppaiseksi ja se johtui hänen omista peloista

Hyvä kirjoitus. Kiitos. Kaikki täyttä totta.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa itseäni vain jäi vaivaamaan se, että käytös muuttui niin yhtäkkiä ja osin myös se, että minulla oli vielä vähemmän kärsivällisyyttä antaa asioiden mennä omalla painollaan, kuin oletin.

"Hyvä kirjoitus. Kiitos. Kaikki täyttä totta.

Tässä nimenomaisessa tapauksessa itseäni vain jäi vaivaamaan se, että käytös muuttui niin yhtäkkiä ja osin myös se, että minulla oli vielä vähemmän kärsivällisyyttä antaa asioiden mennä omalla painollaan, kuin oletin."

Oletko edelleen siellä terapiassa? Siellä voisi ottaa esille sen, miksi triggeröidyit noin vahvasti. Itse syytin aina aiemmin itseäni, että reagoin vahvasti omien traumojeni vuoksi. Kunnes. Terapian ja elämänkokemusten myötä opin, että ei se triggeröityminen johdu sinänsä itsestäni vaan aina niissä ihmisissä on ollut jotain tosi pahasi vialla, joista olen triggeröitynyt. Ja sinänsä se ja sama, en halua elämääni ihmisiä, joista tai joiden toimista menen raiteiltani.