Lue keskustelun säännöt.
Ei mulla ainakaan näin viisikymppisenä ole mitään
10.11.2023 |
Kun aina sanotaan, että on hyvä työura, asuntolaina maksettu, omaisuutta. Mulla ei ole yhtään mitään.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuoden päästä velaton talo, auto ja vene on jo. Lapsuudenkoti oli tosi huono, mutta Suomessa on ihan mahdollista kenen tahansa kouluttautua ja hankkia parempi elämä.
Mulla ei ole kouluttautuminen onnistunut. Olen jollain tavalla heikkolahjainen. Toki sitä on lukemattomia kertoja tullut yritettyä.ap
Olen nähnyt Down-ihmisiä mäkkärissä ja kaupoissa töissä. Eli en todellakaan usko, että olet kaikkesi yrittänyt töiden saamiseksi.
Kyllä vaan olen. Olen ollut työkokeiluissakin.
Ihan varmasti olisit päässyt jonnekin mäkkäriin töihin. Mutta sinähän olit "omaishoitaja". Ei tainnut silloinkaan työe
Älä agitoidu.
ihmiset joilla eli ole mitään kokemusta elämän loppupäästä omnipotenssissaan kuvittelee sinut työn vieroksuvan elättåneensä sen ajan kun oli omaishoitaja.
sivusta nähneenä, itse en moiseen ryhtyisi. Orjatyötä. 24/7 ja koko lailla "yksin jätetään" pärjäämään kun yhteiskunta noin halvalla selviää sen hoidettavan hoidosta.
työ on järkyttävän raskasta ja uuvuttavaa eikä kukaan välitä sen usein itsekin jo sairastelevan hoitajan jaksamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saa nyt lainattua, mutta viesti numero 82 on totta. Ihan vasta viimeisen hoitovuoden aikana sain apua. Sain kylvetysapua ja niin, että mieheni oli laitoksessa aina muutaman päivän kolmen kuukauden aikana. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas oli jo 50-vuotiaana kaikki, mitä saatoin haluta. Omaisuus, perhe, sukulaiset, työpaikka, yhteiskunnallinen asema ja verkostot, terveys. Vaati sen, että kuntoilen aina ja kouluttauduin isänmaamme antamalla koululaitoksella aina huipulle asti ja hankin lapset järkevän ja uskollisen naisen kanssa.
Kuulostaa viimeisen päälle ohjelmoidulta elämältä. Surullista.
Sinä kuulostat kateelliselta. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla taas oli jo 50-vuotiaana kaikki, mitä saatoin haluta. Omaisuus, perhe, sukulaiset, työpaikka, yhteiskunnallinen asema ja verkostot, terveys. Vaati sen, että kuntoilen aina ja kouluttauduin isänmaamme antamalla koululaitoksella aina huipulle asti ja hankin lapset järkevän ja uskollisen naisen kanssa.
Unohdit listasta tärkeimmän jota ilman sinulla ei olisi mitään noista eli hyvä onni. Lisäksi varmaan vaimo on uhrannut osan omasta elämästään lasten ja sinun vuoksi. Eli ei ole yksistään omaa ansiotasi kaikki saavutuksesi. Ei kannata unohtaa kiittää niitä jotka sen mahdollisti. Pienenä vinkkinä.
Ja kyllä olen itsekin saanut useampia koulutuksia ja lapsen ja oman asunnon. Titteleitä en kaipaa enkä hyväveliverkostoja, uskon ihmisten tasa-arvoon ja tasapuoliseen kohteluun. Säästöjä kertyy joka kuukausi. Terveyteni menetin mutta pärjään yksin, vielä. Onnea m
"Saanut koulutuksiia". Et siis ole tehnyt mitään niiden eteen?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä homma onnistunut, välillä oltu rähmällään mutta aina noustu kuin Kaija Koo:n "siniset tikkaat" biisissä https://youtu.be/D5SKiyoRmKo?si=uYxQR5-BtGrdxW4w
Vielä muutama vuosi ja hyppään pois tästä oravanpyörästä, muutan lämpimään nauttimaan loppuelämästä, siitä kun ei koskaan tiedä kauanko se kestää. Omalla työllä mahdollistettu, ei perinnöllä.
Kohta joku elämäm kolulainen rientää kertomaan, ettet suonkaan itse ole mitään ansainnut vaan kaiken onnella saanut. Sen työpaikankin vain hyvällä onnella sait ja samaisella onnella olet pitänyt.
Mitään et itse ole tehnyt (muka).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää reilu viiskymppiä, kohta eukko saa asuntolainan maksettua, ja voidaankin mennä naimisiin. Sitten on talonpuolikas mullakin. Tenava on, eikä pikkurahasta puutetta.
Minulla on. Työllä ansaittu ja oikein sioitettuna omaisuus riittää niin että 50 täytettyä hyppäsin oravanpyörästä pois. Nyt on parivuotta nautittu vapaherrana, aikaa jää jo aikustuvien nuorten kanssa touhuamiseen. Vaimon kanssa matkaillaan ja mökkeillään nautitaan elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä homma onnistunut, välillä oltu rähmällään mutta aina noustu kuin Kaija Koo:n "siniset tikkaat" biisissä https://youtu.be/D5SKiyoRmKo?si=uYxQR5-BtGrdxW4w
Vielä muutama vuosi ja hyppään pois tästä oravanpyörästä, muutan lämpimään nauttimaan loppuelämästä, siitä kun ei koskaan tiedä kauanko se kestää. Omalla työllä mahdollistettu, ei perinnöllä.
Kohta joku elämäm kolulainen rientää kertomaan, ettet suonkaan itse ole mitään ansainnut vaan kaiken onnella saanut. Sen työpaikankin vain hyvällä onnella sait ja samaisella onnella olet pitänyt.
Mitään et itse ole tehnyt (muka).
Ja valtakunnan johtava naisten päivälehti rientää julkistamaan tutkimustuloksen, että "vauraammat ihmiset ovat enemmän sitä mieltä, että ovat omalla työllään ansainneet kohtalonsa, kuin köyhät".
Ja varmaan olisi ollut fiksumpaa olla työttömänä ja yhteiskunnan tukien varassa nämä yli 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja varmaan olisi ollut fiksumpaa olla työttömänä ja yhteiskunnan tukien varassa nämä yli 30 vuotta.
Olisi ollut aikaa tehdä jotain muutakin kuin työtä. Jos olis rahaa hyvän tulotason verran muutenkin, niin olisin tehnyt 25 vuotta vähemmän töitä elämässä. Mutta ymmärrän niitäkin, joiden on henkisen hyvinvoinnin takia 'pakko' käydä töissä. Esim. viinanottoa se vähentää kummasti, jos menee aamulla baarin sijaan töihin.
Ja ajattelin, että kun olen omaishoitajana, niin saan pisteitä lähihoitaja koulutukseen. No se tyrmättiin ja sanottiin etten sovi alalle. Jos olisin sen tiennyt, en olisi katunut omaishoitajana 10 vuotta.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina yrittänyt elää niin, että mahdollisimman vähän käyttäisin yhteiskunnan tukia. Siis työmarkkinatuki, asumistuki yms. Toki sain omaishoidontukea ja mies sai pientä eläkettä mutta esim toimeentulotukea ei haettu vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus.ap
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattelin, että kun olen omaishoitajana, niin saan pisteitä lähihoitaja koulutukseen. No se tyrmättiin ja sanottiin etten sovi alalle. Jos olisin sen tiennyt, en olisi katunut omaishoitajana 10 vuotta.ap
Miksi alapeukut? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattelin, että kun olen omaishoitajana, niin saan pisteitä lähihoitaja koulutukseen. No se tyrmättiin ja sanottiin etten sovi alalle. Jos olisin sen tiennyt, en olisi katunut omaishoitajana 10 vuotta.ap
Miksi alapeukut? ap
Koska kuka ihminen koskaan "ajattelee" jotain ja tekee sen mukaan ilman että ottaa asiasta selvää...... AAAARRRGGGHHH!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ajattelin, että kun olen omaishoitajana, niin saan pisteitä lähihoitaja koulutukseen. No se tyrmättiin ja sanottiin etten sovi alalle. Jos olisin sen tiennyt, en olisi katunut omaishoitajana 10 vuotta.ap
Miksi alapeukut? ap
Koska kuka ihminen koskaan "ajattelee" jotain ja tekee sen mukaan ilman että ottaa asiasta selvää...... AAAARRRGGGHHH!!
Kyllä monet sanoivat, että siitä saa pisteitä. En sitten tiennyt etukäteen , että psykologi tyrmää etten sovellu alalle. Jos olisin tiennyt, niin en olisi alkanut omaishoitajaksi.ap
Älä välitä, ei mullakaan ole mitään maallista omaisuutta. Vuokralla asun ja haen työkyvyttömyyseläkettä masennuksen takia. Tässä tämä nyt oli sitten. Lapsia on kaksi, että ehkä sitten käyvät mua siellä itsemurhakuutiossa joskus katsomassa.
Ei minullakaan tule viisikymppisiin mennessä olemaan asuntolaina maksettuna mitenkään, vaikka siihen on vielä kymmenen vuotta aikaa. Paitsi jos saan perintöä ennen sitä, ja sydämestäni toivon että en saa koska se tarkoittaisi ettei minulla olisi enää vanhempiani.
Työura? No ei minusta tule mitään uraohjusta siihen mennessä kun en ole sellainen nytkään. Mutta palkka on ihan ok ja arvostan mukavaa elämää ja vapaa-aikaa. Minulla on työni lisäksi harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, joista saan onnistumisentunnetta ja saavuttamisen iloa. En elä työtä varten vaan työskentelen voidakseni elää mukavaa elämää. Toki mieluisa työ on tärkeä asia, mutta ei sille koko elämää kannata uhrata. Jos ryhdyn vertailemaan itseäni ikäisiini "menestyjiin" niin kyllähän siinä helposti tulee tunne, että en ole saavuttanut mitään mitä olisin voinut. Parempi on keskittyä omaan elämään, ei tämä mikään kilpailu ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ainakin on nuo kaikki. Elämä on valintoja, kannattaa valita huolella ja oikein. Tässä maassa koulutus on kustannettu yhteisistä varoista kaikille joten mahdollisuudet on käytännössä rajattomat kaikille. Sairaat on tietysti eri asia mutta laiskat voivat katsoa peiliin. M53
Minä en ole pystynyt opiskelemaan. Ei ole ollut älyä tarpeeksi. olen sitä useamman kerran yrittänyt.ap
En usko.
Mutta sulla ei riittänyt motivaatio.
Tunnen henkilökohtaisesti esim nuoren miehen, joka tiettyjen syntymässä tapahtuneiden juttujen takia on hyvin vahvasti lukihäiriöinen ja muutenkin hidas oppimaan. Oppi mm lukemaan vasta yläkoulussa ja lukiossakaan vielä ei kyennyt kirjoittamaan kuin tikkukirjaimilla (eli sii sai tehdä käytännössä kaiken tietokoneella).
Hånkin valmistui ylioppilaaksi 5vuoden sinnikkään työn tuloksena ja sen jälkeen vielä hankki AMK tutkinnon.(ja useamman tyttöystävän ja asuntolainan kaksioonsa)
Aina kun minulla tökkii joku vastaan mietin, miten hänkin on sinnikkyydellesi mennyt eteenpäin.
When there is will there is way.
Kyllä mä kaikkeni olen yrittänyt. Opiskellut tuetusti , opiskellut lisää kesällä. Tehnyt valtavasti opiskelun suhteen töitä, mutta en ole vaan pärjännyt.ap