Syökö täällä joku tyyliin 100€/kk? Mitä syöt päivän aikana?

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin hänellä oli siis mennyt rahaa 300-500€/kk vähintään kun ei ollut hintoja sen kummemmin katsonut, mutta kun pärjäsi mainiosti 100€/kk ja oli koko ajan kylläinen ja sai kaikki ravintoaineet, niin päätti että jatkossa ottaa vähän rennommin ja ostelee osittain vapaammin mitä huvittaa, mutta aikoo pysyä siinä 150€/kk budjetissa. Ja tosiaan lähtökohta oli, että urheilee monta kertaa päivässä ja oli koulutus hyvinvointivalmennukseen, mikä oli myös ammatti, lisäksi oli suhteellisen pitkä mies ja painoi 80kg. Jos nyt oikein muistan. 

Siis mikä tämä mysteerimies on

Parempiminä-sivuston pitäjä Tomi joku toteutti ton ja sanoi haastetta onnistuneeksi. Siellä kaikkien päivien kaikki ruoat grammoineen mitattuna

Vierailija kirjoitti:

Parempiminä-sivuston pitäjä Tomi joku toteutti ton ja sanoi haastetta onnistuneeksi. Siellä kaikkien päivien kaikki ruoat grammoineen mitattuna

Mainitsi myös vatsaongelmista ja lopulta ruokavalio jäi vain kokeiluksi, kun se oli mahdotonta noudattaa ja yhtä senttien laskemista ja kituuttamista, väsyi itsekin siis ruokavalion noudattamiseen. Urheilut oli jotain kehonpainokyykkyjumppaa kotona, moni taviskin treenaa paljon tavoitteellisemmin.

Menestymiseen tarvitaan aina mielenmuuttaja ja asennetta. Tuntuu että sisu on jo unohdettu, niin kuin nähtiin olympialaisissa, ja tilalle tullut pullakansa, jonka nielenkiintona vaan sometus ja wolttaus. Mitään ei jaksaisi enää tehdä itse ja helppo elämä vaan mielessä. No toki siitä pitää sitten olla valmis myös maksamaan, eikä valittaa et miks kaikki on niin kallista - jos ei ole itse valmis näkemään mitään vaivaa.

Tottakai jos kertalaakista vaihtaa kokonaan ruokavalionsa niin vatsalla saattaa alkuun kestää totutella uuteen muutokseen, mutta se hyvinvointivalmentaja kertoi että tykkäsi tästä uudesta muutoksesta ja energiaa oli enemmän kuin normaalisti. Ei keksinyt muita huonoja puolia, mutta hyviä puolia sitäkin enemmän. Ainut vaan, että koska rahasta ei ole hänellä pulaa niin jatkossa voi olla katsomatta kaupassa jokaisen tuotteen hintaa ja siksi nostaa vähän budjettia. Ei siis ole velvollinen enää raportoimaan sentilleen ja mikrogrammalleen joka suupalasta, mikä kuulostaa kyllä itsellenikin aika työläältä. 

Jos ei ole ihan pakko niin en minä ainakaan halua kuluttaa elämääni laskemalla grammoja, syömällä mahdollisimman niukasti ja kyttäämällä aina niitä kaikkein halvimpia tuotteita. Toki ostan edullisemman jos on samantyyppinen ja -makuinen tuote saatavilla. Mutta ostan kyllä sen hiukan kalliimmankin jos tekee mieli tai ei ole aikaa kierrellä ja vertailla. Tai yksinkertaisesti ei vaan huvita alkaa pipertämään muutaman sentin tai kymmenen sentin kanssa. 

Joku arvo on ihmisen muullakin elämällä kuin kuluttaa sitä suurimmaksi osaksi siihen, että ruokaan kuluu mahdollisimman vähän. Sekin stressaisi, ainakin minua. 

Itse olen löytänyt kultaisen keskitien niin, että ostan aina mitä haluan, mutta valitsen edullisimman tuotteen kilohinnaltaan. Ja vaikka kasvispainotteista pyrin syömään, niin jos näen kanaa tarjouksessa niin ostan ja vaikka pakastan jos ei tule parin päivän aikana käyttöön. Esimerkiksi jos haluan salaattini joukkoon juustoa niin ostan edullisinta salaattijuustoa, ei tarvitse olla kalliimpaa feta-nimen saanutta versiota, mikä lilluu kilohintaa nostavassa mausteöljyssä. Voin itse lisätä öljyä salaattiini ja mausteita. 

Eli syön lähes aina mitä tekee mieli, mutta edullisista raaka-aineista ja terveellisyyttä silmällä pitäen. Etsin niitä kausituotteita kasviksissa, mitkä on edullisia. Pyrin monipuoliseen lautasmalliin. Jätän suosiolla pullat ja karkit kauppaan. Jos tekee mieli leipomuksia niin teen itse omenapiirakkaa tai lettuja, mistä riittää useampaan kertaan ja vieraille myös tarjolle. Osan voi pakastaa annospaloiksi.

En ole ikinä nähnyt nälkää tai ollut jotakin vailla. En kaipaa pekonia tai rasvaisia wingsejä, vaikka kuinka halvalla saisin. Haluan panostaa terveellisyyteen myös. 

Vierailija kirjoitti:

Menestymiseen tarvitaan aina mielenmuuttaja ja asennetta. Tuntuu että sisu on jo unohdettu, niin kuin nähtiin olympialaisissa, ja tilalle tullut pullakansa, jonka nielenkiintona vaan sometus ja wolttaus. Mitään ei jaksaisi enää tehdä itse ja helppo elämä vaan mielessä. No toki siitä pitää sitten olla valmis myös maksamaan, eikä valittaa et miks kaikki on niin kallista - jos ei ole itse valmis näkemään mitään vaivaa.

Millä tavalla sadan euron ruokavalio kertoo menestymisestä? Jos niinkin tärkeän asian kuin ravinnon kohdalla täytyy pihistellä ja laskea senttejä, niin ei tämä mitään erityisen menestyksekästä elämää ole.

Tässä taas alehamsterin ostoksia:

kirjolohifile jauheliha 280 g, korpela palvikylkipala 300 g, riisivälipala trooppiset hedelmät 175 g, puikula kuiturikas kaura 330 g, kana-caesar ciabatta, savukassler-cheddar grillimakkara 240 g, sitruuna-marenki boston 350 g, maalaiskanan filevarras yrtti-sitruuna 360 g, nämä 60 %, yht. 12,96 e.

Tarjous/normaalihinta:  Pirkka Parhaat antipastoleikkeleet 120g, risella tumma riisi-kvinoa-moniviljaseos 800 g, sipulinippu, nämä yht.  6,28 e, kaikki yht. 19,24 e. Kuun alusta 76,89 e.

Muuta: 4 ltr puolukoita, 2 ltr kanttarellejä, kg omenia, ilmaisia, itse kerätty.

Suomalaiset saavat fosforia liikaa, ja sitä on paljon mm. raejuustossa ja rahkoissa. En itse ainakaan söisi molempia päivittäin. Fosforin liikasaanti on yhdistetty suurempaan kuolleisuuteen.

Joillekin täällä näyttää olevan kituuttamista kasvikset, salaatit, kana, riisi, pähkinät, pasta jne. Normaali ruoka. Se, ettei osta niitä kalliita mainostuotteita-uutuuksia ja mitä somevaikuttajat mainostaa, niin ei ole mitään tärkeää pois elämästä tai kituuttamista. Kituuttamista olisi yksipuolinen syöminen kuten pelkkä makaroni, mutta sitä monipuolista ruokailua ei ikävä kyllä kaikenmaailman makurahkat tai oreon-jäätelöt mitenkään rikastuta. Perunastakin saa 1 000 eri ruokalajia helposti kun tekee asioita erilailla ja vaihtaa kasviksia ja proteiinia ja mausteita. Ei todellakaan tarvitse olla aina pelkkää pyttipannua tai keitettyjä perunoita tai muussia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestymiseen tarvitaan aina mielenmuuttaja ja asennetta. Tuntuu että sisu on jo unohdettu, niin kuin nähtiin olympialaisissa, ja tilalle tullut pullakansa, jonka nielenkiintona vaan sometus ja wolttaus. Mitään ei jaksaisi enää tehdä itse ja helppo elämä vaan mielessä. No toki siitä pitää sitten olla valmis myös maksamaan, eikä valittaa et miks kaikki on niin kallista - jos ei ole itse valmis näkemään mitään vaivaa.

Millä tavalla sadan euron ruokavalio kertoo menestymisestä? Jos niinkin tärkeän asian kuin ravinnon kohdalla täytyy pihistellä ja laskea senttejä, niin ei tämä mitään erityisen menestyksekästä elämää ole.

Menestymiseen tarvitaan usein selkärankaa. Se, että ostaa pelkkää helppoa tai hyvää tai mielitekoja ei ole lähtökohta menestykselle. Menestys vaatii myös tietoa, opiskelua, oppimista, taitoa ja yritteliäisyyttä. Monesti myös maalaisjärkeä ja ongelmanratkaisukykyä ja kekseliäisyyttä. Hyvällä, edullisesti ja terveellisesti kokkaavalla ruoanlaittajalla on yleensä nuo perustaidot. Myös suunnitelmallisuutta sekä kaupassa että kotona. Pätee yleisesti rahankäyttöön ja säästämiseen myös.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset saavat fosforia liikaa, ja sitä on paljon mm. raejuustossa ja rahkoissa. En itse ainakaan söisi molempia päivittäin. Fosforin liikasaanti on yhdistetty suurempaan kuolleisuuteen.

Raejuusto 100 grammassa fosforia 200 mg, soijarouhe 100 g fosforia 700 mg. Moni tällä suosittelee nimenomaan soijaa, mutta fosforipitoisuus on siinä todella korkea.

ELi ei kukaan normaali ei siis jaksa satasen ruokavaliota. Tokihan sitä voi kokeilla, ja varmaan onnistuu kokeilujakson kun pysyy tavoitteessa ja on vitskut jo kehossa. Mutta harvalla on aikaa metsästää punalappua tai punnita ruokaansa. Sehän alkaa olla jo sairautta sekin. Sukulaiseni oli tällainen syntymäpihi ja käytiin jopa ruokajonossa vaikka eläke oli enemmän kuin keskipalkka. Kyllä sillä leikkeleet hävis käsilaukkuun seisovasta pöydästä ja vessapaperirullat vessoista, Sillä oli jopa erityinen taktiikka miten ne saatiin ulos sieltä lukitusta säiliöstä.

Vierailija kirjoitti:

ELi ei kukaan normaali ei siis jaksa satasen ruokavaliota. Tokihan sitä voi kokeilla, ja varmaan onnistuu kokeilujakson kun pysyy tavoitteessa ja on vitskut jo kehossa. Mutta harvalla on aikaa metsästää punalappua tai punnita ruokaansa. Sehän alkaa olla jo sairautta sekin. Sukulaiseni oli tällainen syntymäpihi ja käytiin jopa ruokajonossa vaikka eläke oli enemmän kuin keskipalkka. Kyllä sillä leikkeleet hävis käsilaukkuun seisovasta pöydästä ja vessapaperirullat vessoista, Sillä oli jopa erityinen taktiikka miten ne saatiin ulos sieltä lukitusta säiliöstä.

No mutta tässähän on sitä yritteliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, ei mennä sieltä mistä aita on matalin ja eletä helppoa elämää. Vai mitä tuolla ylempänä oikein puhuttiin menestymisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menestymiseen tarvitaan aina mielenmuuttaja ja asennetta. Tuntuu että sisu on jo unohdettu, niin kuin nähtiin olympialaisissa, ja tilalle tullut pullakansa, jonka nielenkiintona vaan sometus ja wolttaus. Mitään ei jaksaisi enää tehdä itse ja helppo elämä vaan mielessä. No toki siitä pitää sitten olla valmis myös maksamaan, eikä valittaa et miks kaikki on niin kallista - jos ei ole itse valmis näkemään mitään vaivaa.

Millä tavalla sadan euron ruokavalio kertoo menestymisestä? Jos niinkin tärkeän asian kuin ravinnon kohdalla täytyy pihistellä ja laskea senttejä, niin ei tämä mitään erityisen menestyksekästä elämää ole.

Menestymiseen tarvitaan usein selkärankaa. Se, että ostaa pelkkää helppoa tai hyvää tai mielitekoja ei ole lähtökohta menestykselle. Menestys vaatii myös tietoa, opiskelua,

Menestyvä ihminen yleensä syö hyvin. Satasella ei syö hyvin ja terveellisesti kuukautta.

"Urheilut oli jotain kehonpainokyykkyjumppaa kotona, moni taviskin treenaa paljon tavoitteellisemmin."

Moni tavis käy korkeintaan lenkillä tai kuntosalilla, jotkut ehkä molemmissa. Tavoitteena ehkä vähän kasvattaa lihasta. Tosi yksipuolista liikuntaa.

Tavallisen ihmisen ei tarvitse punnita ruokia eikä miettiä muuta kuin lautasmallia toisinaan. Että saa tarpeeksi niitä kasviksia, kaikki muu kyllä tulee itsestään. Typerää tehdä härkästä niinkin tavallisesta asiasta kun syöminen. Syöt vaan ihan normaaliin tapaa sitä puuroa, leipää, makaronilaatikkoa, pinaattilettuja ja mitä milloinkin, tavallista ja edullista ruokaa. Ei tarvitse punnita mitään. Kasviksia joka aterialla reippaasti ja mieluiten puolet mutta nää näkee jokainen ihan omalla silmällä. Ei haittaa vaikka koko ruoka koostuisi kasviksista. On sinne joukkoon monesti laitettu muutakin, kuten kermaa tai vaikka salaatinkastiketta salaatin päälle. Näkkäri tai leipä on jees aterian lisukkeena.

Nää humobodarit täällä sitten punnitsee ja laskee ravinteensa ja kaloriansa ja proteiininsa ja lisää proteiinijauhetta kaikkialle. Se on heidän juttunsa, mutta perus vauva-palstalaisen ei tarvitse miettiä tollaisia.

Nää himobodarit täällä sitten punnitsee ja laskee ravinteensa ja kalorinsa ja proteiininsa ja lisää proteiinijauhetta kaikkialle. Se on heidän juttunsa, mutta perus vauva-palstalaisen ei tarvitse miettiä tollaisia.