20 vuoden parisuhde päättymässä..

Vierailija kirjoitti:

Hei ap!

Mitenkäs viikonloppu on sujunut tähän asti ?  Onko ollut yhtään helpompaa verrattuna esimerkiksi kuukauden taaksepäin ajatellen..

Kiitos kysymästä.  Tässähän tämä on mennyt suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Päivällä ajelin hieman ympäriinsä musiikkia kuunnellen ja kävin kaupoissa ostoksilla. Nyt tulin mökille saunan lämmitykseen. Eipä mitään sen kummempaa. AP

Olen tullut tässä ajassa huomaamaan sen, että nämä sunnuntain kiireettömät aamut ovat eron jälkeen ainakin minulle ne pahimmat ajat..Lauantai ei jostain syystä ole ihan yhtä paha..En tiedä mikä siinä on.. 

Ehkä tässä sitten ehtii vaan miettimään liikaa asioita kun on kiireetön hetki..Iskee kova kaipaus, mutta olen ottamatta yhteyttä, koska tiedän sen olevan turhaa. Siihen vaiheeseen olen jo päässyt sentään..Eli olen pystynyt jatkamaan arkea ilman minkäänlaista kontaktia..

Seuraava vaihe olisi jossain kohtaa se, että alkaisin aktiivisesti etsiä sitä uuttaa ihmistä johon tutustua ja viestitellä..Se miten ja mitä kautta lähden liikkeelle siinä asiassa on vielä auki, mutta tiedän sen jossain vaiheessa tässä kuitenkin olevan ajankohtaista..Ehkä se on sitten joku näistä nykypäivän deitti sovelluksista kenties, mutta kun on niin vieras maailma itselle, niin pitää katsoa rauhassa..AP

Olen tuossa miettinyt kaikenlaista tämän asian tiimoilta, niin miten on..osaako joku kertoa mielipidettä siitä, että kelpaako mies jolla ei ole lapsia,  naiselle jolla on lapsi/lapsia? Tietysti tapauskohtainen asia varmaan, mutta olisiko jotain kokemuspohjaa..AP

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut tässä ajassa huomaamaan sen, että nämä sunnuntain kiireettömät aamut ovat eron jälkeen ainakin minulle ne pahimmat ajat..Lauantai ei jostain syystä ole ihan yhtä paha..En tiedä mikä siinä on.. 

Ehkä tässä sitten ehtii vaan miettimään liikaa asioita kun on kiireetön hetki..Iskee kova kaipaus, mutta olen ottamatta yhteyttä, koska tiedän sen olevan turhaa. Siihen vaiheeseen olen jo päässyt sentään..Eli olen pystynyt jatkamaan arkea ilman minkäänlaista kontaktia..

Seuraava vaihe olisi jossain kohtaa se, että alkaisin aktiivisesti etsiä sitä uuttaa ihmistä johon tutustua ja viestitellä..Se miten ja mitä kautta lähden liikkeelle siinä asiassa on vielä auki, mutta tiedän sen jossain vaiheessa tässä kuitenkin olevan ajankohtaista..Ehkä se on sitten joku näistä nykypäivän deitti sovelluksista kenties, mutta kun on niin vieras maailma itselle, niin pitää katsoa rauhassa..AP

 

 

Välillä nämä sunnuntait ovat tylsiä vaikka olisi seuraakin :) mutta kyllä voin kuvitella että on tottumatta tylsää yksin, kun on tottunut jonkun kanssa aikaa viettämään..Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Välillä nämä sunnuntait ovat tylsiä vaikka olisi seuraakin :) mutta kyllä voin kuvitella että on tottumatta tylsää yksin, kun on tottunut jonkun kanssa aikaa viettämään..Eiköhän se siitä vielä iloksi muutu.

Totta tuokin..Pitää vaan itse vielä enemmän alkaa tehdä muutosta sen eteen, että vielä iloksi muuttuu..Kun lopulta ihmisen elämä on niin lyhyt, että ei tähän oloon voi jäädä liian pitkäksi aikaa märehtimään..Ei vielä sentään ole mennyt kuin joitain kuukausia, mutta kuitenkin..AP

Vierailija kirjoitti:

Olen tuossa miettinyt kaikenlaista tämän asian tiimoilta, niin miten on..osaako joku kertoa mielipidettä siitä, että kelpaako mies jolla ei ole lapsia,  naiselle jolla on lapsi/lapsia? Tietysti tapauskohtainen asia varmaan, mutta olisiko jotain kokemuspohjaa..AP

 

Kyllä varmasti, jos muutoin vaan on kaikki kohdallaan ja kemiat kohtaa..

Kuinka vaikeaa on ollut muille pitkän suhteen jälkeen päästää uutta ihmistä omaan elämään ja kuinka kauan siihen on mennyt jos löytyy kokemuksia? AP

Pärjäät varmasti ilman naista. Ei kannata kenenkään kanssa ainakaan yhteen muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vaikeaa on ollut muille pitkän suhteen jälkeen päästää uutta ihmistä omaan elämään ja kuinka kauan siihen on mennyt jos löytyy kokemuksia? AP

Noh, itellä erosta 3,5v ja jos olen täysin rehellinen ja unohdan haihattelut, niin edelleen tuntuu todella vaikealta ajatella, että alkaisi tapailemaan ketään. Mutta tiedän monia, jotka ovat tapailleet paljon nopeammin uusia ihmisiä. Löytäneet parisuhteenkin. Itte olen vaan aina ollut hitaasti lämpiävä, ja vaikean suhteen jälkeen... no, vielä hitaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka vaikeaa on ollut muille pitkän suhteen jälkeen päästää uutta ihmistä omaan elämään ja kuinka kauan siihen on mennyt jos löytyy kokemuksia? AP

Noh, itellä erosta 3,5v ja jos olen täysin rehellinen ja unohdan haihattelut, niin edelleen tuntuu todella vaikealta ajatella, että alkaisi tapailemaan ketään. Mutta tiedän monia, jotka ovat tapailleet paljon nopeammin uusia ihmisiä. Löytäneet parisuhteenkin. Itte olen vaan aina ollut hitaasti lämpiävä, ja vaikean suhteen jälkeen... no, vielä hitaammin.

Kiitokset kun kerroit omalta kohdaltasi..AP

Vierailija kirjoitti:

Pärjäät varmasti ilman naista. Ei kannata kenenkään kanssa ainakaan yhteen muuttaa.

No varmasti tuossa yhteen muutossa ei kannata kyllä kiirehtiä, kunhan nyt ensin sellainen nainen löytyy jonka kanssa tutustua kunnolla. AP

Vierailija kirjoitti:

Eiku irtopalaa hakemaan. Siinä exät unohtuu

Laastarointi saa yleensä vaan elämän enemmän solmuun. Ei pitkää suhdetta paikata pikapanoilla. Toki voi yrittää mutta harvoin se on erityisen kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuossa miettinyt kaikenlaista tämän asian tiimoilta, niin miten on..osaako joku kertoa mielipidettä siitä, että kelpaako mies jolla ei ole lapsia,  naiselle jolla on lapsi/lapsia? Tietysti tapauskohtainen asia varmaan, mutta olisiko jotain kokemuspohjaa..AP

 

Riippuu ihan ihmisestä, paljon kiinni elämäntyylistä. Harva jolla on lapsia etsii rinnalleen bilettäjää. Sitten toki suhtautuminen niihin lapsiin on iso tekijä, pitää kestää ja hyväksyä se että tärkeysjärjestyksessä lapset on sille naiselle tärkeämpiä kuin kumppani. Se on aika monelle miehelle iso haaste hyväksyä.

Ja varsinkin jos ne lapset on pieniä kannsttaa itsekin miettiä haluaako lähteä siihen rumbaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuossa miettinyt kaikenlaista tämän asian tiimoilta, niin miten on..osaako joku kertoa mielipidettä siitä, että kelpaako mies jolla ei ole lapsia,  naiselle jolla on lapsi/lapsia? Tietysti tapauskohtainen asia varmaan, mutta olisiko jotain kokemuspohjaa..AP

 

Riippuu ihan ihmisestä, paljon kiinni elämäntyylistä. Harva jolla on lapsia etsii rinnalleen bilettäjää. Sitten toki suhtautuminen niihin lapsiin on iso tekijä, pitää kestää ja hyväksyä se että tärkeysjärjestyksessä lapset on sille naiselle tärkeämpiä kuin kumppani. Se on aika monelle miehelle iso haaste hyväksyä.

Ja varsinkin jos ne lapset on pieniä kannsttaa itsekin miettiä haluaako lähteä siihen rumbaan.

Oma tuntuma on että useimmilla eronneilla äideillä on nykyään vuoroviikot eikä mitään halua muuttaa yhteen ainakaan ennen kuin lapset ovat lähteneet. Näin omalla kohdallanikin. Seurustelin vuosia lapsettoman miehen kanssa, joka oli vela ja hyvin työorientoitunut. Hän keskittyi joka toinen viikko työhönsä ja joka toinen vietettiin yhdessä. Mutta ei hän koskaan oppinut hyväksymään/sietämään sitä että mulla ylipäänsä on lapsia ja se meidät lopulta erotti. Sittemmin rakastuin mieheen jolla itselläänkin on vuoroviikoin lapsi. Lapset ja mies on mun elämässä jaetulla ykköstilalla. Lapset on kuitenkin mulla vain lainassa, en laita omaa elämääni täysin tauolle siksi aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiku irtopalaa hakemaan. Siinä exät unohtuu

Laastarointi saa yleensä vaan elämän enemmän solmuun. Ei pitkää suhdetta paikata pikapanoilla. Toki voi yrittää mutta harvoin se on erityisen kivaa.

Joo ja tuohon en ole lähtenyt kyllä..Olisi sekoittanut vain enemmän omaa ajatusta..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuossa miettinyt kaikenlaista tämän asian tiimoilta, niin miten on..osaako joku kertoa mielipidettä siitä, että kelpaako mies jolla ei ole lapsia,  naiselle jolla on lapsi/lapsia? Tietysti tapauskohtainen asia varmaan, mutta olisiko jotain kokemuspohjaa..AP

 

Riippuu ihan ihmisestä, paljon kiinni elämäntyylistä. Harva jolla on lapsia etsii rinnalleen bilettäjää. Sitten toki suhtautuminen niihin lapsiin on iso tekijä, pitää kestää ja hyväksyä se että tärkeysjärjestyksessä lapset on sille naiselle tärkeämpiä kuin kumppani. Se on aika monelle miehelle iso haaste hyväksyä.

Ja varsinkin jos ne lapset on pieniä kannsttaa itsekin miettiä haluaako lähteä siihen rumbaan.

Joo, ja jos sitä suhteeseen alkaisi, niin tottakai on hyväksyttävä lapset alusta alkaen..AP

Hei Ap. Mukava kuulla, että olet selvästi edennyt jo ajattelussasi eteenpäin ja suuntautunut tulevaan yhä enemmän. Suunta on oikea :)

Kyselit lapsista ja miten kauan eron jälkeen on kestänyt, että on kyennyt suhteeseen ja laastareistakin on vaihdettu täällä näkemyksiä.

Sanoisin niin, että kun tapaat oikean ihmisen, niin te osaatte kyllä sovittaa elämänne yhteen. Kuului siihen lapsia tai ei. Silloin molemmat ovat valmiita etsimään ratkaisun, jossa kaikilla on hyvä olla.

Ei ole myöskään olemassa mitään käsikirjaa sille, miten kuuluisi erota tai miten kauan tulee olla eron jälkeen yksin tai voiko harrastaa laastarisuhteita vai ei. Kaikki on tapauskohtaista. 

Neuvoisin itse niin, että ole avoin elämälle äläkä aseta mitään ehtoja tulevalle. Pikemminkin keskittyisin kuuntelemaan itseäsi. Oikeat vastaukset kuhunkin tilanteeseen löytyvät kyllä sisältäsi. Kuuntele omia tunteitasi ja sisintäsi. Se on tie eteenpäin ja onnelliseen elämään.

Tämä koskee myös nykyistä eroasi. Suurimman työn sen eteen teet oman pääsi sisällä. Ja se työ on jo menossa hyvää vauhtia eteenpäin. Kuten joku aikaisemmin kirjoitti, niin sen huomaa jo siitä, kun katselet kirjoituksiasi taaksepäin. Erosta on vain muutama kuukausi ja olet jo kulkenut eteenpäin huimia harppauksia, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. 

Voimia ja valoa!

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap. Mukava kuulla, että olet selvästi edennyt jo ajattelussasi eteenpäin ja suuntautunut tulevaan yhä enemmän. Suunta on oikea :)

Kyselit lapsista ja miten kauan eron jälkeen on kestänyt, että on kyennyt suhteeseen ja laastareistakin on vaihdettu täällä näkemyksiä.

Sanoisin niin, että kun tapaat oikean ihmisen, niin te osaatte kyllä sovittaa elämänne yhteen. Kuului siihen lapsia tai ei. Silloin molemmat ovat valmiita etsimään ratkaisun, jossa kaikilla on hyvä olla.

Ei ole myöskään olemassa mitään käsikirjaa sille, miten kuuluisi erota tai miten kauan tulee olla eron jälkeen yksin tai voiko harrastaa laastarisuhteita vai ei. Kaikki on tapauskohtaista. 

Neuvoisin itse niin, että ole avoin elämälle äläkä aseta mitään ehtoja tulevalle. Pikemminkin keskittyisin kuuntelemaan itseäsi. Oikeat vastaukset kuhunkin tilanteeseen löytyvät kyllä sisältäsi. Kuuntele omia tunteitasi ja sisintäsi. Se on tie et

Kiitokset viestistäsi, kyllä parhaani olen yrittänyt tässä tilanteessa ja koitan jatkaa samaan malliin tästäkin eteenpäin..Välillä on ollut vaikeampaa ja joinakin päivinä hieman helpompaa..

Välillä jotkin tilanteet sen ikävän laukaisevat, kun tuossa yli 20 vuoden aikana on koettu niin paljon asioita yhdessä niin moni tilanne muistuttaa menneestä..Jossain vaiheessa mietin, että pelkäsinkö/pelkäänkö jääväni yksin, mutta se oli kyllä ennemmin siinä vaiheessa sitä, että pelkäsin jääväni ilman häntä..

Ja nyt kun se on toteutunut niin se pitää vaan hyväksyä. Vaikka tulevaisuuden suunnitelmat ovat nyt täysin auki, niin silti toivon että kummatkin meistä voivat olla tahoillaan onnellisia vielä..Koskaan en ole muuta toivonutkaan..AP

Tänään on ollut sellainen päivä, että normaalisti ennen olisin soittanut eräästä tapahtuneesta tilanteesta hänen suuntaansa saman tien, mutta nyt kun on tämä suhde tässä pisteessä, niin olen saanut oltua laittamatta mitään viestiä, vaikka olisi tehnyt mieli..

Aiemmin sovittiin, että viestejä voidaan toisillemme laittaa asioista ym. Ja riidoissa ei olla, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki yhteydenpito olisi "takapakkia" ainakin minulle tähän vaiheeseen..Sen takia on varmasti parempi pitää vaan kommunikaatiota poissa.. Ottaen huomioon myös sen tosiasian, että sieltä suunnalta ei myöskään mitään tule.

Nämä pienet jutut, jotka suhteen aikana ovat läsnä jokapäiväistä arkea eläessä, ovat myös niitä joita jää kaipaamaan. Juuri tuo, että toiselle haluaa kertoa tärkeistä asioista ja toinen myös kertoo itse viestillä,  vaikka sitten keskellä päivää, jos asia on sellainen "suurempi".. AP

Vierailija kirjoitti:

Tänään on ollut sellainen päivä, että normaalisti ennen olisin soittanut eräästä tapahtuneesta tilanteesta hänen suuntaansa saman tien, mutta nyt kun on tämä suhde tässä pisteessä, niin olen saanut oltua laittamatta mitään viestiä, vaikka olisi tehnyt mieli..

Aiemmin sovittiin, että viestejä voidaan toisillemme laittaa asioista ym. Ja riidoissa ei olla, mutta jotenkin tuntuu, että kaikki yhteydenpito olisi "takapakkia" ainakin minulle tähän vaiheeseen..Sen takia on varmasti parempi pitää vaan kommunikaatiota poissa.. Ottaen huomioon myös sen tosiasian, että sieltä suunnalta ei myöskään mitään tule.

Nämä pienet jutut, jotka suhteen aikana ovat läsnä jokapäiväistä arkea eläessä, ovat myös niitä joita jää kaipaamaan. Juuri tuo, että toiselle haluaa kertoa tärkeistä asioista ja toinen myös kertoo itse viestillä,  vaikka sitten keskellä päivää, jos asia on sellainen "suurempi".. AP

Voi sua. On ihanaa, miten loistavasti sanoitat oloasi. Olet paljon valoisampi jo nyt kuin marraskuussa, ketjun alussa.

Kun suunta on selvä, ei sumusta ole haittaa

Jatka samaan malliin

Ikävän hetkiä tulee vielä, useinkin

Ak