20 vuoden parisuhde päättymässä..

Olen huomannut tässä sen, että todella vaikeaa itselle olla laittamatta viestiä hänen suuntaansa, vaikka tiedän sen varmasti olevan järkevintä. Joka päivä taistelen itseni kanssa, että pystyn olemaan ilman yhteydenpitoa.. Jonkin aikaa olen jo onnistunut, mutta ei helppoa ole kyllä..AP

Onhan se varmasti vaikeaa. Kuulostaa vielä vaikeammalta kun on tuollainen välitila ollut että ei voi mennä elämässä kunnolla eteenpäin :(

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti vaikeaa. Kuulostaa vielä vaikeammalta kun on tuollainen välitila ollut että ei voi mennä elämässä kunnolla eteenpäin :(

Tämä juuri. Ensin tosiaan pitäisi selkeästi hahmottaa, että eteenpäin meno on aino vaihtoehto.

Itse vaan pitää se tässä tiedostaa ja elää itselle..Sekin tuntuu oudolta, mutta pitää nyt sitten harjoitella  sitäkin..Ja sitten kun siltä tuntuu, että on valmis uuden kumppanin etsintään, niin silloin voi antaa itsestään 100% siihen jälleen. Koska jos ei ole täysillä mukana, niin silloin ei ole kyllä hyvällä pohjalla..AP

Toivon vain, että se päivä kun en olisi näin "hukassa", koittaisi vielä tämän vuoden puolella..Nämä kuukaudet ovat olleet erittäin raskaita..Siitä huomaa, että minun tunteeni ovat vielä olleet aika voimakkaita. Ehkä tässä nyt jonkin verran on tunteet muuttuneet,  mutta ei todellakaan ole vielä loppuneet..

Mutta siihen olen tyytyväinen, että olen pystynyt käymään normaalisti töissä ja harrastuksissa..Ilman niitä olisi varmasti kotona seinät kaatuneet päälle..Koitan jatkaa näin eteenpäin sitten.. AP

Kuulostaa hyvältä että toimintakykysi on pysynyt. Kannattaa varmaan antaa itselleen aikaa reilusti siinä ettei ajattele vielä uuden kumppanin etsintää. Se aika tulee kun on tullakseen mutta ennen sitä pääasia on että oppii elämään itselleen ja nauttimaan itsekseen elämästä. Aika monelle käy pitkässä suhteessa niin että unohtaa olevansa erillinen yksilö. Kokemuksesta voin sanoa että mitä paremmin erillisyys pysyy myös parisuhteessa ollessa sen tasapainoisempi parisuhdekkin tulee olemaan. Myös itse omasta elämästä nauttiva henkilö vetää luontaisesti puoleensa, koska hyvinvoiva ihminen on haluttua seuraa. Vaikka tuleekin vastoinkäymisiä niin tunnistaa oman vastuunsa omaan elämään ja hyvinvointiin, se edistää hyviä asioita. On myös helpompaa olla toisten tukena ja tulla tuetuksi kun molemmat kantavat itse itsensä eivätkö vastuuta toista. Hiljaa hyvä tulee! Prosessi on varmasti pitkä mutta jokapäivä tapahtuu varmasti jotain hyvää. Keskitä huomiosi niihin niin hyvä varmasti lisääntyy. Hankalia tunteita tulee myös mutta niihin huomion keskittäminen voi hämätä sinut ja viedä huomion niiltä pieniltä hyviltä asioilta jotka ovat aivan yhtä totta. Voimaa ja valoa kevääseen! 

Ap

Itsellä ainakin ihastumisia tapahtui juuri silloin, kun ei ollut haku päällä. Kai se jotenkin välittyy ulospäin. Anna ajan kulua rauhassa, kiire ei ole mihinkään. Uusiin ihmisiin saatat tutustua missä vaan...

Ak

Vierailija kirjoitti:

Ap

Itsellä ainakin ihastumisia tapahtui juuri silloin, kun ei ollut haku päällä. Kai se jotenkin välittyy ulospäin. Anna ajan kulua rauhassa, kiire ei ole mihinkään. Uusiin ihmisiin saatat tutustua missä vaan...

Ak

Kyllä, näin yritän toimia 👍 AP

Se tästä olemisesta tekee kanssa vielä vaikeampaa,  kun tuo ihminen, jonka kanssa on jakanut jokapäiväistä arkea yli 20 vuotta on muuttunut niin vieraaksi. Enää ei tiedä kuinka päivät ovat menneet ja mitä hänelle kuuluu.. Tuossa tuli vastaan lause:

"So your telling me.. we did all that, just to become strangers again".. 

Tuo iski syvälle,  koska tuo on nyt se todellisuus, joka minun pitää hyväksyä..

Ja kiitos vielä teille, jotka kommentoitte ja tsempaatte.. Ihan oikeasti teistä on apua..AP

Ja sitten on vielä se, kun nyt on kulunut useita viikkoja siitä, kun toisen on edes nähnyt. Ikinä ei ole suhteen aikana ollut kuin maksimissaan muutama päivä.  Niin miltä se mahtaa tuntua, kun toisen näkee..Joko vahingossa kaupassa tai sovitusti jossain.. En olisi ikinä kuvitellut, että tällaistakin joutuu vielä pohtimaan.  Heräät joka aamu toisen vierestä kaikki ne vuodet.. kunnes yhtäkkiä oletkin tilanteessa, jossa mietit: "törmäänköhän häneen tänään sattumalta" ..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se varmasti vaikeaa. Kuulostaa vielä vaikeammalta kun on tuollainen välitila ollut että ei voi mennä elämässä kunnolla eteenpäin :(

Tämä juuri. Ensin tosiaan pitäisi selkeästi hahmottaa, että eteenpäin meno on aino vaihtoehto.

Itse vaan pitää se tässä tiedostaa ja elää itselle..Sekin tuntuu oudolta, mutta pitää nyt sitten harjoitella  sitäkin..Ja sitten kun siltä tuntuu, että on valmis uuden kumppanin etsintään, niin silloin voi antaa itsestään 100% siihen jälleen. Koska jos ei ole täysillä mukana, niin silloin ei ole kyllä hyvällä pohjalla..AP

Jumala antaa sinulle uuden vaimon

Toivottavasti AP on kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on vielä se, kun nyt on kulunut useita viikkoja siitä, kun toisen on edes nähnyt. Ikinä ei ole suhteen aikana ollut kuin maksimissaan muutama päivä.  Niin miltä se mahtaa tuntua, kun toisen näkee..Joko vahingossa kaupassa tai sovitusti jossain.. En olisi ikinä kuvitellut, että tällaistakin joutuu vielä pohtimaan.  Heräät joka aamu toisen vierestä kaikki ne vuodet.. kunnes yhtäkkiä oletkin tilanteessa, jossa mietit: "törmäänköhän häneen tänään sattumalta" ..AP

Muistan, kun lyhyemmän suhteen jälkeen törmäilin eksääni kaikkialla (pieni kaupunki, johon molemmat jäimme) ja pitkään se sattui. Mutta elämä voittaa ja keho sopeutuu, koko ajan sattuu vähemmän. Ehkä, jossain vaiheessa voitte moikata jo suht normaalisti. Teet ihan oikein kun nyt tässä välitilassa keskityt itseesi, iloisiin asioihin ja harrastuksiin, riippumatta siitä miten teille käy. Tsemppiä sinulle ja oikein aurinkoista kevättä piristämään päivää.

Ap,

Mukavaa Ystävänpäivää

Hemmottele tänään itseäsi

(Herkkuruokaa, lasi viiniä, vaahtokylpy, suklaata, sikari, hyvä leffa, kaunista musiikkia... itse tiedät parhaiten. Minä tirauttaisin pienen itsesääli-itkun ja sitten hymyilisin, katsoisin peiliin ja sanoisin: Tästäkin selvitään🤔)

Ak

Muista arvostaa itseäsi. Olet arvokas ja monelle rakas. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Saatat löytää vielä jopa paremman.

Vierailija kirjoitti:

Ap,

Mukavaa Ystävänpäivää

Hemmottele tänään itseäsi

(Herkkuruokaa, lasi viiniä, vaahtokylpy, suklaata, sikari, hyvä leffa, kaunista musiikkia... itse tiedät parhaiten. Minä tirauttaisin pienen itsesääli-itkun ja sitten hymyilisin, katsoisin peiliin ja sanoisin: Tästäkin selvitään🤔)

Ak

Kiitoksia ja mukavaa ystävänpäivää myös sinne! AP

Vierailija kirjoitti:

Muista arvostaa itseäsi. Olet arvokas ja monelle rakas. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu. Saatat löytää vielä jopa paremman.

Kiitoksia ja jossain vaiheessa kun aika on, niin toivon myös löytäväni.. Sikäli kun tämä tarina on ns. Lopussa.. Nyt yritän selvittää ajatuksia ja kasata itseni uudelleen..AP

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti AP on kunnossa.

Välillä on päiviä, kun ei ihan niin pahalta tunnu, mutta sitten välillä vaan yhtäkkiä iskee sellainen hirveän "surullinen" olo.. vaihtelevasti menee näköjään,  joku sen tunteen laukaisee sitten vaan.. on tullut aika paljon iltaisin ajeltua autolla musiikkia kuunnellen..Ennen kuin palaa tyhjään kotiin.. kyllä kai tähän jossain vaiheessa "tottuu"..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti AP on kunnossa.

Välillä on päiviä, kun ei ihan niin pahalta tunnu, mutta sitten välillä vaan yhtäkkiä iskee sellainen hirveän "surullinen" olo.. vaihtelevasti menee näköjään,  joku sen tunteen laukaisee sitten vaan.. on tullut aika paljon iltaisin ajeltua autolla musiikkia kuunnellen..Ennen kuin palaa tyhjään kotiin.. kyllä kai tähän jossain vaiheessa "tottuu"..AP

Hyvä kun kirjoittelet tänne. On niin luonnollista, että olet surullinen välillä. Sehän juuri osoittaa, miten tärkeä suhteenne on ollut. Ajan oloon suru vähenee, usko pois. 

Hyvää viikonloppua

Ak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti AP on kunnossa.

Välillä on päiviä, kun ei ihan niin pahalta tunnu, mutta sitten välillä vaan yhtäkkiä iskee sellainen hirveän "surullinen" olo.. vaihtelevasti menee näköjään,  joku sen tunteen laukaisee sitten vaan.. on tullut aika paljon iltaisin ajeltua autolla musiikkia kuunnellen..Ennen kuin palaa tyhjään kotiin.. kyllä kai tähän jossain vaiheessa "tottuu"..AP

Hyvä kun kirjoittelet tänne. On niin luonnollista, että olet surullinen välillä. Sehän juuri osoittaa, miten tärkeä suhteenne on ollut. Ajan oloon suru vähenee, usko pois. 

Hyvää viikonloppua

Ak

Kiitoksia, tänne kirjoittelu tuntuu jollain oudolla tavalla vaan olevan hieman terapeuttista.. joo kyllä tämä suhde on erittäin tärkeä minulle ollut. Toisin sanoen tärkein ihmissuhde koko elämäni aikana.  Muutoin ei enää varmaan näin koville olisi ottanutkaan..AP

Ei kannata olla niin symbioosissa puolison kanssa, jos tulee ero, niin se on kahta kauheampaa.