20 vuoden parisuhde päättymässä..

On tämä aika jännä miten erilaisia oloja tämän asian suhteen voi olla eri päivinä.. välillä on ollut ihan sellainen ok, että ei kokoajan uhraa ajatuksia tähän tilanteeseen..Ja sitten taas välillä iskee kurjempi olo..Ehkä varsinkin siksi, kun huomaa että ei se toinen kyllä taida juurikaan kaivata tai ikävöidä.. Sitä väkisinkin miettii, että kuinka kauan se toinen sitten on siinä vierellä tuntenut olonsa huonoksi haluavansa pois.. Pitää vaan yrittää jatkaa eteenpäin ja pysyä positiivisella asenteella.  Keskittyä töihin ja liikuntaan. Sekä myös välillä yrittää rentoutua. Ehkä se sitten vielä tästä pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan ja sitten saattaa alkaa miettimään uuden kumppanin etsimistä kun jossain vaiheessa siltä tuntuu..AP

Vierailija kirjoitti:

On tämä aika jännä miten erilaisia oloja tämän asian suhteen voi olla eri päivinä.. välillä on ollut ihan sellainen ok, että ei kokoajan uhraa ajatuksia tähän tilanteeseen..Ja sitten taas välillä iskee kurjempi olo..Ehkä varsinkin siksi, kun huomaa että ei se toinen kyllä taida juurikaan kaivata tai ikävöidä.. Sitä väkisinkin miettii, että kuinka kauan se toinen sitten on siinä vierellä tuntenut olonsa huonoksi haluavansa pois.. Pitää vaan yrittää jatkaa eteenpäin ja pysyä positiivisella asenteella.  Keskittyä töihin ja liikuntaan. Sekä myös välillä yrittää rentoutua. Ehkä se sitten vielä tästä pikkuhiljaa alkaa muotoutumaan ja sitten saattaa alkaa miettimään uuden kumppanin etsimistä kun jossain vaiheessa siltä tuntuu..AP

Noi "unohtelut" osoittaa että olet pikkuhiljaa tottumassa eroon, exän ajatteleminen vähenee kaiken aikaa. Silti toivoisin, että päätös erosta/yhteenpaluusta tehtäisiin, tommonen välitila syö miestä, jos toki naistakin. Olisikohan naisesi valmis jo päätöksiin?

Helmeilevää helmikuuta😏

Ak

Itseensä keskittyminen ei ole missään tilanteessa huono, oli parisuhteessa tai ei :)

Vierailija kirjoitti:

Hatunnosto kaikille teille,  jotka olette käyneet tämän saman läpi ja selvinneet siihen pisteeseen, että voitte sanoa olevanne onnellisia..AP 

Katsele tilannetta parin-kolmen vuoden päästä niin olet jo voiton puolella. Jokaisella ottaa oman aikansa käydä kaikki tunteet, muistot, yhteiset ilot ja surut läpi. Siinä vaiheessa kun olet päässyt ensin kaipauksen, surun ja viimeisenä vihan läpi niin tunteet exää kohtaan alkaa muuttua neutraaliksi.

Vierailija kirjoitti:

Itseensä keskittyminen ei ole missään tilanteessa huono, oli parisuhteessa tai ei :)

Varmasti totta. En ole ikinä ollut mikään aforismien viljelijä, mutta tuli tuossa hiljattain vastaan tuollainen lause, joka minun varmaan pitää sisäistää. 

When you stop chasing all the wrong things, you give the right things a chance to catch you.

Tuo chasing sana vaan ei enää tähän tilanteeseen sovi, mutta muutoin.. pitää vaan päästä irti ja kääntää uusi sivu tähän elämään. Alkaa uusi matka tämän vanhan jatkoksi ja toivoa, että se on jopa parempi..AP

Voi ap kun tajuaisit miten paljon olet saanut, monta onnellista vuotta. Jotkut ei koskaan löydä onnea. Ei ero ole epäonnistuminen, muutos on elämässä jatkuvaa. Toki ymmärrän haikeuden menetetyistä yhteisistä hetkistä. Itse olen niin tyytyväinen omasta 30v suhteestani, lämmittää edelleen, kun puoliso kutsuu vaimoksi. Siis me olemme joukkue, vastaan muu maailma. Vaikeuksia on ollut, niistäkin selvitty.

Valoisaa mieltä

Ak

Ajattele kuinka vaikeaa on erota 50:n vuoden jälkeen. Sellainen juttu oli Iltiksessä. Vaimo 77v. Voi vaan arvuutella mikä syy eroon oli näin pitkän avioliiton jälkeen. Lopultahan se kuolema erottaa, tai muistisairaus. 

Ei ehdi enää. 

Itsesyytökset ja totaalinen pettymys itseen. Itseviha.

Elämänmuutoksia tehneenä asia ajan kanssa karkeana mielessä jatkuvasti painaa.

Tuosta uuden kumppanin hakemisesta vielä sen verran, että kun on pitkä suhde takana, niin väkisinkin ajattelee tässä sitä ettei loukkaa toista alkamalla treffailemaan "liian aikaisin" .. eli siinä vaiheessa kun itse tuntee olevansa valmis (en tiedä koska),  niin mitähän se toinen ajattelee.. Ehkä tyhmää näin ajatella varsinkin kun toinen on itse tehnyt päätöksen lähteä,  mutta tällainen ajatus pyörii päässä aina välilä..Ja voihan tietysti olla että siinä vaiheessa hänellä on jo joku muu..AP

Olet kyllä vähän liian jalo tuossa asiassa. Mutta onhan se hyvä itseään työstää myös ennen kuin tai jos lähtee hakemaan jotain muuta. Hyvää viikonloppua :) 

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä vähän liian jalo tuossa asiassa. Mutta onhan se hyvä itseään työstää myös ennen kuin tai jos lähtee hakemaan jotain muuta. Hyvää viikonloppua :) 

Paljon kiitoksia ja hyvää viikonloppua myös..AP

Hei Ap. Kiva kuulla kuulumisiasi. Et ole kyllä yhtään tilivelvollinen enää elämästäsi eksälle millään tavalla. Hän lähti, joten sen jälkeen hänelle ei kuulu enää vaikka seurustelisit seuraavana päivänä jonkun toisen kanssa. Neuvoni on, että ala tekemään asioita niin kuin itse haluat. Yritä irrottautua ajatuksesta, että sinun pitäisi tehdä valintoja riippuen eksästä jotenkin. Teitä ei enää ole ja se oli hänen oma valintansa. Tuskin hänkään enää uhraa ajatusta sille, miltä sinusta tuntuu.

Ajattelepa myös niin, että haluaisitko olla jonkun ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi? Siis väljähtyneessä parisuhteessa niin, että toinen on jalka oven välissä ja miettii missä olisi joku hänelle sopivampi. Rakkautta ei voi pakottaa. Etkä varmaan haluaisikaan mitään sellaista, mikä tulisi pakotettuna, väkisin.

Ansaitset jonkun, joka haluaa olla palavasti juuri sinun kanssasi. Ja sinä hänen. 

Joku tuossa aikaisemmin kirjoitti, että sinulla on vielä paljon onnellisia vuosia edessä. Niin varmasti on. Jos olisit jäänyt suhteeseen, jossa toinen ei halua olla, sinulla olisi edessä onnettomia vuosia, tuhlattua elämää.

Valoa kohti vaan ja Tinderiin tai vastaavaan jos siltä tuntuu :)

Kuurankukka

Vierailija kirjoitti:

Tuosta uuden kumppanin hakemisesta vielä sen verran, että kun on pitkä suhde takana, niin väkisinkin ajattelee tässä sitä ettei loukkaa toista alkamalla treffailemaan "liian aikaisin" .. eli siinä vaiheessa kun itse tuntee olevansa valmis (en tiedä koska),  niin mitähän se toinen ajattelee.. Ehkä tyhmää näin ajatella varsinkin kun toinen on itse tehnyt päätöksen lähteä,  mutta tällainen ajatus pyörii päässä aina välilä..Ja voihan tietysti olla että siinä vaiheessa hänellä on jo joku muu..AP

No se tosiaan helpottaa tilannetta sitten jos siinä vaiheessa toisella on jo joku. Mutta itse en ainakaan ensimmäisenä alkaisi somessa hehkuttamaan "uutta onnea" kuten nämä julkkikset tykkäävät tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap. Kiva kuulla kuulumisiasi. Et ole kyllä yhtään tilivelvollinen enää elämästäsi eksälle millään tavalla. Hän lähti, joten sen jälkeen hänelle ei kuulu enää vaikka seurustelisit seuraavana päivänä jonkun toisen kanssa. Neuvoni on, että ala tekemään asioita niin kuin itse haluat. Yritä irrottautua ajatuksesta, että sinun pitäisi tehdä valintoja riippuen eksästä jotenkin. Teitä ei enää ole ja se oli hänen oma valintansa. Tuskin hänkään enää uhraa ajatusta sille, miltä sinusta tuntuu.

Ajattelepa myös niin, että haluaisitko olla jonkun ihmisen kanssa, joka ei halua olla sinun kanssasi? Siis väljähtyneessä parisuhteessa niin, että toinen on jalka oven välissä ja miettii missä olisi joku hänelle sopivampi. Rakkautta ei voi pakottaa. Etkä varmaan haluaisikaan mitään sellaista, mikä tulisi pakotettuna, väkisin.

Ansaitset jonkun, joka haluaa olla palavasti juuri sinun kanssasi. Ja sinä hänen. 

 

Kiitoksia kommentista,  joo kyllä pikkuhiljaa  tiedostan, että pitää alkaa tekemään päätökset itse,  eikä hänen kauttaan ajattelemalla. Koska kyllä tässä sen on huomannut,  että suurin osa kaipauksesta on minun puoleltani. Muutamia satunnaisia yhteydenottoja lukuunottamatta.. eli nuo neuvot kyllä osuvat oikeaan.. ja kiitos myös kaikille jotka välillä kommentoivat omia ajatuksia tähän..Yritän mennä eteenpäin avoimin mielin ja jättää hyvät hetket entisestä muistoihin tässä vaiheessa..AP

Ap

Kerrohan onko ero nyt selvä? Ettet enää kaihoa yhteenpaluuta? Onko tavarat jaettu?

Ak

Liittyneekö tämä aiheeseen, mutta...Ystäväni, lähes 70-vuotias nainen sanoi näin: pitkät liitot tulisi lailla kieltää. Hänen kaksi ystävänsä olivat menettäneet puolisonsa kuoleman kautta. Molempien puolisoilla syöpä. Pitkä liitto takana siis. Nyt ei mitään elämänhalua, vaikka kaikki asiat periaatteessa hyvin. Oma koti, lapsia ja lapsenlapsia, ystäviäkin. Mutta kun ei ole enää sitä rakasta puolisoa. Tuossa vaiheessa, on elämä pelkkää lopun odottelua. Uutta puolisoa ei enää haluta ottaa, ja elämä tuntuu tyhjältä. 

Että kyllä sinulla ap on paremmin asiat, kaikki mahdollisuudet uuteen suhteeseen ja onneen.

Jännä juttu. Iso sisaruskatras on meitä, 7. 3 meni nuorena naimisiin, ovat yhdessä edelleen: 30-40v. 2 meni melko nuorena naimisiin (alle 30v) erosivat kymmenisen vuotta sitten, ei uusia kumppaneita. Minä ja yksi alettiin 'pariutua' 30-40v, ollaan edelleen samojen kumppanien kanssa. Että siis ihmeenä pidän, ettei mitään uusperhekuvioita lähipiirissä lainkaan.

Ohis aiheen, mutta kerroin, että erilaisia, -pituisia suhteita on.

Vierailija kirjoitti:

Ap

Kerrohan onko ero nyt selvä? Ettet enää kaihoa yhteenpaluuta? Onko tavarat jaettu?

Ak

Tavarat ovat tahoillaan kyllä.. Kaihosta on paha mennä sanomaan,  mutta kyllä tässä väkisin alkaa ajattelemaan elämää ja ratkaisuja mitä ja miten tulisi toimia tässä tilanteessa. Kun toinen on lähtenyt ja haluaa olla erossa, eikä liiemmin viestittelyä, niin kai se aika selvä merkki alkaa olemaan sitten..AP

Tuossa jossain vaiheessa ajattelin, että myisinkö kodin ja ostaisin jostain toisen, mutta kun tarkemmin ajattelee niin kuitenkin suurin osa kaikista muistoista tulee kuitenkin omasta päästä,  niin miksi luopua mukavasta kodista sitten lopulta kuitenkaan..AP

Vierailija kirjoitti:

Tuossa jossain vaiheessa ajattelin, että myisinkö kodin ja ostaisin jostain toisen, mutta kun tarkemmin ajattelee niin kuitenkin suurin osa kaikista muistoista tulee kuitenkin omasta päästä,  niin miksi luopua mukavasta kodista sitten lopulta kuitenkaan..AP

Ei varmaan ainakaan näin pian kannata kovin suuria päätöksiä tehdä, arvelisin. Kunhan tilanne rauhoittuu, ehkä kuukausien päästä sitten. Useinhan kyllä muutokset tapahtuu jotenkin paikoilleen loksahdellen. Itsellä ainakin mm työpaikan vaihdot, muutot...

Itse kuitenkin tiedät, mikä sinulle sopii parhaiten. Itseään ja muistojaan ei karkuun pääse

Mukavaa Sunnuntaita

Ak