20 vuoden parisuhde päättymässä..

Eteenpäin vaan. Voit ottaa eletyn elämän opetuksena jatkoa ajatellen <3

Vierailija kirjoitti:

Eteenpäin vaan. Voit ottaa eletyn elämän opetuksena jatkoa ajatellen <3

Kyllä, tämä eteenpäin meno on nyt tarkoituksena sitten. Pitää vaan tunnistaa itsestä, että millä tahdilla. Esimerkiksi treffeille menemistä voisin siinä vaiheessa ajatella, kun en enää mieti sitä, että mitähän tuon entinen ajattelee (tuskin mitään).. Koska nämä asiat eivät enää kuulu toisillemme..Eri asia on sitten se kuinka oppii nykypäivän treffailun.. Toisaalta suurin piirtein saman ikäluokan ihmiset varmaan ovat samalla viivalla..Se onkin sitten mielenkiintoinen juttu näin "ikuisuuden" jälkeen..AP

Viikonlopun vietto lähenee.. Pitää keksiä jotain mielekästä tekemistä niin että houkutus laittaa yhtäkään viestiä tuonne "entisen" suuntaan ei ota valtaa..Luulen onnistuvani ,kun tiedän jo että se on turhaa..mutta välillä iskee iltaisin vaan sellainen olo..Mutta eiköhän se taas tässä yksi viikonloppu suju kuitenkin viestiä laittamatta..Auttaa sitten taas hieman etääntymistä.. AP 

Olen tuossa ihmetellyt noissa deitti kuvioissa sitä, että mitä eroa on jos tiedoissa lukee "eronnut" tai "sinkku".. Mikä mahtaa olla tämän tarkoitus ja eroavaisuus..AP

Vierailija kirjoitti:

Olen tuossa ihmetellyt noissa deitti kuvioissa sitä, että mitä eroa on jos tiedoissa lukee "eronnut" tai "sinkku".. Mikä mahtaa olla tämän tarkoitus ja eroavaisuus..AP

Aika monet eronneet käyttää 'sinkkua'. Siis sinkut saattaa olla eronneita, eronneet on varmasti. Monesti 'eronnut' on ollut naimisissa.

Nyt olen huomannut, että kyllä nämä viikonlopun aamut ovat ne "pahimmat" hetket. Arkiaamu on suhteellisen nopea, eikä juurikaan ehdi mitään ajatella, mutta nämä kiireettömät viikonlopun aamut muistuttavat konkreettisesti tästä, että sitä ollaan täysin yksin..Varmasti jossain vaiheessa helpottaa, mutta nyt tämä vaan tuntuu niin erilaiselta kuin tovi sitten..Ei enää kiireettömän aamun yhteisiä hetkiä  eikä aamupalan tekemistä ym..

Kummallista kuinka myös pieniä asioita sitä jää kaipaamaan. Pieniä toteamuksia ja kysymyksiä: "huomenta" .."otatko lisää kahvia" .. "mennäänkö kauppaan" .. muistitko laittaa auton lämmitykseen".. "mennäänkö illalla saunaan"..

Tällaisia perus juttuja yhteiseloon liittyen..Nyt on vain hiljaisuus..AP

Moi taas! Oletko pysynyt terveenä? Kaikki mahdolliset kulkutaudit nyt liikenteessä.. Mitä suunnitelmia tälle päivälle? Ihan kuin alkaisi pikkuhiljaa kevättä kohti kääntymään 🙂

N37 

Erosin muutama vuosi sitten 21 vuoden parisuhteesta, siitä noin puolet naimisissa. Pitkän suhteen jälkeen vie aikaa tottua elämään ilman toista. Jossain vaiheessa huomasikin, että nauttii siitä itsekseen olemisesta. Voi tehdä ihan mitä haluaa, eikä tarvitse kysellä mitään. Ihan itse päättää omasta elämästä. Joskin itse sen eron halusin, mutta vaikeaa oli siitä huolimatta..

Vierailija kirjoitti:

Moi taas! Oletko pysynyt terveenä? Kaikki mahdolliset kulkutaudit nyt liikenteessä.. Mitä suunnitelmia tälle päivälle? Ihan kuin alkaisi pikkuhiljaa kevättä kohti kääntymään 🙂

 

N37 

Moi vaan! Kyllä terveenä on pysytty sentään, kuinkas siellä.. Tämän päivän suunnitelmia on sen verran, että käyn urheilemassa, sitten kaupassa ja illemmalla mökille saunaan..Tässä pääpiirteittäin tämän päivän ohjelma..Ei mitään kummempaa suunnitelmaa tuon lisäksi..Ei oikein minnekään yöelämään vielä sen enempää mieli tee lähteä..AP 

Ei mulla muuta neuvoa sulle ole, mutta tosiaan älä ota eksään yhteyttä. Se on ollut ja mennyt. Mun mies on kuollut, siten tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla yksin. Ei edes voi ottaa yhteyttä vaikka joskus haluaisikin. Sittemmin uuden parisuhteen löydettyäni, niin miehen ex kyllä roikkuu miehessä kiinni. Tulee viestiä ja kommenttia "tikusta asiaa"-tyylisesti. Hän ei ole siis päässyt yli. Raivostuttavaa ja ehkä jopa noloa hänelle kun tietää exällään olevan uusi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla muuta neuvoa sulle ole, mutta tosiaan älä ota eksään yhteyttä. Se on ollut ja mennyt. Mun mies on kuollut, siten tiedän tasan tarkkaan miltä tuntuu olla yksin. Ei edes voi ottaa yhteyttä vaikka joskus haluaisikin. Sittemmin uuden parisuhteen löydettyäni, niin miehen ex kyllä roikkuu miehessä kiinni. Tulee viestiä ja kommenttia "tikusta asiaa"-tyylisesti. Hän ei ole siis päässyt yli. Raivostuttavaa ja ehkä jopa noloa hänelle kun tietää exällään olevan uusi.

Pahoittelut että olet menettänyt kumppanisi noin surullisesti.  Ja kiitos kun otit osaa tähän keskusteluun.. kiva kuitenkin kuulla, että olet löytänyt itselle uuden suhteen.

Joo olen nyt yrittänyt olla ottamatta yhteyttä ja sen verran onnistunut,  että koko viimeisen yli 20 vuoden aikana ei ole ikinä ollut näin pitkää aikaa ilman kommunikaatiota..Vaikeinta aikaa elämässäni ovat olleet nämä ja viimeiset kuukaudet.. joo tuo viestittely siinä vaiheessa kun on uusi suhde on aika kummallista..Kaikkea hyvää tulevaan sinnekin..AP

Kiva kun viitsit päivittää tänne tilannettasi. Seurannut alusta asti.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun viitsit päivittää tänne tilannettasi. Seurannut alusta asti.

Kiva kuulla 👍 . Olen tänne aina välillä ainakin yksinäisimpinä hetkinä kirjoitellut..Ja välillä muutenkin..Kiva kuulla myös ihmisten omia kokemuksia ja jotenkin täällä luontevaa..On tuossa pari kaveria ja sukulaista, jonka kanssa puhua mutta täältä saa monien ihmisten kokemuksia ja myös hieman mielipiteitä.. AP

Siksipäs sulla on ikävä just noita pieniä, arkisia asioita, kun niitä on ollut niin paljon päivittäin. Joku sanoi, että keitti kahvia tämän tästä kahdelle. Helposti kattoi astiat molemmille. Kaupastakin tuppasi tulla liikaa tavaraa mukaan, myös niitä toisen lemppareita. Ajastaan tämä jää pois, usko vaan. Helpompihan sitä olis unohtaa, jos yhteisiä tapoja ja hetkiä olis vähän.

Mulla meni kauan aikaa tottua isän kuolemaan. Hän sairasteli pitkään ja oli päivälevolla usein. Olin asunut muualla jo vuosikymmenet, mutta pitkään hipsuttelin hiljaa, 'ettei isä herää', kun lapsuuskodissa kävin.

Aika parantaa🙂

Ak

Vierailija kirjoitti:

Siksipäs sulla on ikävä just noita pieniä, arkisia asioita, kun niitä on ollut niin paljon päivittäin. Joku sanoi, että keitti kahvia tämän tästä kahdelle. Helposti kattoi astiat molemmille. Kaupastakin tuppasi tulla liikaa tavaraa mukaan, myös niitä toisen lemppareita. Ajastaan tämä jää pois, usko vaan. Helpompihan sitä olis unohtaa, jos yhteisiä tapoja ja hetkiä olis vähän.

Mulla meni kauan aikaa tottua isän kuolemaan. Hän sairasteli pitkään ja oli päivälevolla usein. Olin asunut muualla jo vuosikymmenet, mutta pitkään hipsuttelin hiljaa, 'ettei isä herää', kun lapsuuskodissa kävin.

Aika parantaa🙂

Ak

Kyllä tässä vielä välillä kun vaikka suihkussa ollessa kuuluu joku kolaus talosta, niin hieman kuvittelee  että ovi kävi ja hän olisi siellä..Tiedän nyt, että sitä ei kyllä tule tapahtumaan enää ja ainoa vaihtoehto on päästä eteenpäin elämässä unohtamalla sellaiset kuvitelmat. Kyllä tässä hieman on muuttunut ajatusmaailma kun on oltu viikkoja ilman mitään kommunikaatiota..Välillä unet tekevät sen, että on unessa vielä ns. "Entisessä elämässä" .. ja kun herää niin muistaa  että: ai niin..tämä olikin tätä..

Mutta tässä sitä vaan mennään pikkuhiljaa pienin askelin kohti uutta..Sen tiedän,  että jos joskus tässä löytyy se uusi rakkaus,  niin täällä kyllä riittää sitä annettavaksi siinä vaiheessa ja teen kaikkeni,  että hänellä on hyvä olla suhteessa..Niin yritin kyllä tähänkin asti, mutta jos ihminen on kuitenkin lopulta väärä, niin eihän se sitten yksipuolisesti riitä ja se pitää vaan hyväksyä..Nyt keskityn vaan siihen, että saan itsestäni sen parhaan mahdollisen ihmisen tulevaisuutta ajatellen..AP

Unet

Sepä se. Unissa kaikki on mahdollista ja herätessä... epäusko iskee. Toisaalta on "karsea" herätä todellisuuteen, toisaalta taas ihmettelee, miten oikea elämä unohtuikin...

Uskon että unissa rakas viipyy vielä pitkään, alitajunta tekee työtään. Ainakin itselle käynyt näin.

Arkea kohti! Pystypäin!

Ak

Vierailija kirjoitti:

Unet

Sepä se. Unissa kaikki on mahdollista ja herätessä... epäusko iskee. Toisaalta on "karsea" herätä todellisuuteen, toisaalta taas ihmettelee, miten oikea elämä unohtuikin...

Uskon että unissa rakas viipyy vielä pitkään, alitajunta tekee työtään. Ainakin itselle käynyt näin.

Arkea kohti! Pystypäin!

Ak

Kiitoksia,  näin yritän parhaani mukaan jatkaa. En suostu antamaan valtaa liialle alakulolle, vaikka onkin mieli aika maassa..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Unet

Sepä se. Unissa kaikki on mahdollista ja herätessä... epäusko iskee. Toisaalta on "karsea" herätä todellisuuteen, toisaalta taas ihmettelee, miten oikea elämä unohtuikin...

Uskon että unissa rakas viipyy vielä pitkään, alitajunta tekee työtään. Ainakin itselle käynyt näin.

Arkea kohti! Pystypäin!

Ak

Kiitoksia,  näin yritän parhaani mukaan jatkaa. En suostu antamaan valtaa liialle alakulolle, vaikka onkin mieli aika maassa..AP

Ehkä se tosiasia, että menetti samalla kertaa tässä erossa, sekä puolison ja samalla myös sen parhaan ystävän jonka kanssa keskustella tekee tästä kaikkein vaikeimman käsitellä. Toisaalta varmaan monella sama tilanne,  kun ero tulee, mutta ei ole ketään lähellekään samalla tasolla ystävänä..Silti haluan uskoa, että kyllä täältä vielä noustaan..AP

Varmaan tässä viikolla kuulemani neuvo yhdeltä läheiseltäni, joka on vakavasti sairastunut, on hieman muuttanut omaa ajatustani. Hän sanoi, että "kun huomisesta ei tiedä mitään varmuudella niin älä odota mitään liian kauan..Elämää menee hukkaan".. Ajattelin sitä tällä viikolla ja kyllä sitten kun siltä tuntuu itsestä niin annan sitten vaan ns. "Mennä"...AP

Moikka Ap ja muut. Mulla on nyt 1,5v erosta. Exän kanssa on hyvät, luontevat välit. Soitellaan kerran viikossa lapsen asioissa ja siinä samalla jutellaan vähän muutakin. Olemme molemmat jo päässeet "yli" toisistamme joka tavalla, mutta ehkä joku voisi ajatella että emme ole kun olemme kuitenkin säännöllisesti puheyhteydessä. Mutta siis: kenenkään uuden puolison ei ikinä tarvitsisi olla siitä huolissaan että minä haluaisin palata yhteen hänen kanssaan. Me ei riidelty erotessakaan, eikä aiota riidellä jatkossakaan. Tämä tuli vaan mieleen jostain sivukommentista täällä. 

Vaikka se onkin maailman tylsin klisee niin aika todellakin auttaa. Aika, keskustelut ystävien kanssa jotka kohottavat, antavat ajattelun aihetta eivätkä vain myötäile eronneen vihaa. Elämä jatkuu omana vaihtelevana itsenään koska sen on tarkoituskin jatkua! 

Aurinkoa päiviinne.