20 vuoden parisuhde päättymässä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös 20 vuoden liitto päättyi eroon ja muistaakseni vajaa puoli vuotta meni vain selviytymiseen päivästä seuraavaan, sitten alkoi vähitellen helpottaa. Hyvä olla ihan vain näin yksikseni vaikka kaipaankin sitä että joku rakastaa ja itse rakastaa takaisin.

N48

Kuulostaa juuri sellaiselta,  miltä minäkin kuvittelen tuntuvan kun tämä tästä etenee.. selviytymistä.

En tiedä kuinka yleistä on että 20 vuoden suhteen aikana toinen ei ikinä sanonut lausetta: Rakastan sinua.. vaikka minä sanoin useinkin.. onkohan se joillekin ylitsepääsemättömän vaikea sanoa vai mistäköhän voi johtua.. Luulisi ainakin että on rakastanut kun kuitenkin oltu yhdessä näin kauan.. AP 

Se voi olla joillekin vain vaikea sanoa ääneen. Tuskin noin pitkään kestänyttä parisuhdetta voisi ol

Saattaa myös olla, että rakkautta on vieläkin,  mutta se on vaan nyt jostain syystä jäänyt jonnekin taka-alalle..oli sitten kyse mistä tahansa niin tuo erillään asuminen saattaa tuoda tunnetta takaisin tai sitten ei.. saatte sitten ainakin selvyyttä.  

Täytyy vaan toivoa, että kun näköjään elämä osaa yllättää lyhyessä ajassa negatiivisesti, niin toivottavasti myös positiivisesti jossain vaiheessa.. en olisi kuvitellut vielä pari kk sitten asuvani kohta yksin.. jos edes kesään mennessä tulisi joku yllätys positiivisella käänteellä.. asia josta kuitenkin olen tyytyväinen on se, että en ole ikinä jättänyt tunteitani häntä kohtaan epäselväksi..AP

Nainen joutuu tekemään suhteessa nämä päätökset riippumatta mitä itse haluaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen joutuu tekemään suhteessa nämä päätökset riippumatta mitä itse haluaisi. 

Mitä tämä meinaa?

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko teillä enää tuossa vaiheessa pariterapia ? Tai jokin parisuhdeleiri, joita taitaa järjestää ainakin seurakunta. Asiat kannattaa joka tapauksessa puhua avoimesti selväksi. Kerro että haluaisit vielä olla hänen kanssaan. Yritä saada selville mikä vikana suhteessanne hänen mielestään.

Jos tosiaan päädytte eroon, niin älä aloita heti uutta suhdetta. Siitä on haittaa sekä sinulle että uudelle kumppanille. Katsele ja ihmettele, vielä joskus olet tasapainossa itsesi kanssa ja silloin on mahdollisuus uuteen suhteeseen.

Kysyntää on todella paljon kunnollisille, työssäkäyville miehille, jotka haluaa sitoutua parisuhteeseen. 

Ateisti. Nisti. Ei voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko teillä enää tuossa vaiheessa pariterapia ? Tai jokin parisuhdeleiri, joita taitaa järjestää ainakin seurakunta. Asiat kannattaa joka tapauksessa puhua avoimesti selväksi. Kerro että haluaisit vielä olla hänen kanssaan. Yritä saada selville mikä vikana suhteessanne hänen mielestään.

Jos tosiaan päädytte eroon, niin älä aloita heti uutta suhdetta. Siitä on haittaa sekä sinulle että uudelle kumppanille. Katsele ja ihmettele, vielä joskus olet tasapainossa itsesi kanssa ja silloin on mahdollisuus uuteen suhteeseen.

Kysyntää on todella paljon kunnollisille, työssäkäyville miehille, jotka haluaa sitoutua parisuhteeseen. 

Ateisti. Nisti. Ei voi.

En ole ateisti enkä myöskään nisti..AP

Itse olisin halukas tuollaista parisuhdeterapiaa yrittämään,  mutta hän ei ole halukas eikä usko sellaisiin, niin en ole sitten sen enempää asiasta alkanut jankkaamaan.. sen pitäisi kuitenkin olla sellaista, että molemmat haluavat niin voisi edes yrittää..AP

Täällä on muutamia omituisia viestejä muuten niin hyvänmielenketjussa. Jätetään ne arvoonsa. On kyllä monenlaisia tarinoita kertynyt, kiitos kaikille niistä. Ja ap, hienoa, että rohkaistuit avaamaan ketjun (...vaikket tainnut suuria odotuksia tunteakaan palautteeseen)

Ak

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös 20 vuoden liitto päättyi eroon ja muistaakseni vajaa puoli vuotta meni vain selviytymiseen päivästä seuraavaan, sitten alkoi vähitellen helpottaa. Hyvä olla ihan vain näin yksikseni vaikka kaipaankin sitä että joku rakastaa ja itse rakastaa takaisin.

N48

Oletko käynyt treffeillä ja onko sinulla ollut ketään tuon erosi jälkeen? Vai oletko ollut yksin vallan eron jälkeen? AP

En ole treffailut, pari tuttua miestä lähestyi ja kyseli, mutta ei ole minusta ollut treffeille lähtemään. Enkä oikein liiku missään missä voisi ketään tavata. Tosin niinkuin täälläkin on paljon ihmetelty niin en edes tiedä missä sitä pitäisi liikkua että voisi jonkun tavata.

N48

Samaa olen tuossa rivien välistä ym

Deittisovellukset on ihan oma juttunsa. Itse en vielä ole osannut niitä hyödyntää, mutta onhan noista ihmiset toisensa löytäneet, ihan suloisia tarinoita tai ainakin tarinan olen kuullut :)

N48

Eipä ole minullakaan mitään kosketuspintaa noihin sovelluksiin ja tuskin tulee hetkeen olemaankaan.. tänään on ollut tällainen päivä, että on muutamaan otteeseen iskenyt kova ikävän tunne ja tullut vaan mietittyä,  että mitä kaikkea oisin voinut tehdä toisin näiden vuosien varrella.. Hän on kyllä sanonut minulle,  että en ole tehnyt mitään väärää ja olen kohdellut hyvin aina, mutta kuitenkin tulee vaan väkisinkin noita ajatuksia..AP

Sillä ajatuksella minäkin naimisiin aikoinaan menin, että yhdessä pysytään loppuun asti, joten ikävältä tuntuu että erottiin, mutta jotain olisi varmasti pitänyt tehdä toisin (siis meidän yhdessä), sitä ei vaan siinä hetkessä ymmärretty ja sitten olikin aivan liian myöhäistä. Olimme onnellisia yhdessä ja nyt sitten ollaan onnellisia erikseen.

N48

Vierailija kirjoitti:

Sillä ajatuksella minäkin naimisiin aikoinaan menin, että yhdessä pysytään loppuun asti, joten ikävältä tuntuu että erottiin, mutta jotain olisi varmasti pitänyt tehdä toisin (siis meidän yhdessä), sitä ei vaan siinä hetkessä ymmärretty ja sitten olikin aivan liian myöhäistä. Olimme onnellisia yhdessä ja nyt sitten ollaan onnellisia erikseen.

N48

Tuo on sentään kiva kuulla kun sanot, että onnellisesti erikseen.. Tuohon hetkeen kun itsekin vielä pääsen, että voin sanoa olevani onnellisesti niin hyvä, mutta tiedän siihen kyllä menevän aikaa..Sitten kun asunnosta on lähtenyt viimeisetkin tavarat ja ne pienimmätkin asiat,  jotka muistuttavat yhteisestä asumisesta niin tiedän, että siitä alkaa todella vaikea vaihe.. Ja tiedän myös että tulee olemaan erittäin vaikeaa olla ottamatta yhteyttä päivittäin häneen.. kun on kuvitellut , että toisen kanssa on loppuelämänsä ja molemmat olemme siitä vielä hiljattain puhuneetkin, että kuinka mahdollisesti asuisimme tulevaisuudessa,  niin tuntuu todella vieraalta ajatukselta,  että  mahdollisesti olemmekin tulevaisuudessa enää puolituttuja.. 😔 AP

Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Päivä päivältä pääset eteenpäin ja yksi päivä huomaat että on helpompi olla. Se vaan vaatii aikaa ja asian rehellistä läpikäymistä. Vaikuttaa siltä että sinä kyllä pystyt siihen, tsemppiä! Parempaa on tulossa. 

N48

Vierailija kirjoitti:

Kestä kuten mies äläkä ulise. En ymmärrä miten parisuhteen kariutuminen voi ottaa noin koville? Säälittävää.

Eihän tuossa ole mitään säälittävää vaan arvostettavaa, että suree sitä mitä ei ehkä pysty pelastamaan.

Mitä jos sinäkin koettaisit keksiä jotain arvokasta elämääsi muiden anonyymin häpäisyn sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Päivä päivältä pääset eteenpäin ja yksi päivä huomaat että on helpompi olla. Se vaan vaatii aikaa ja asian rehellistä läpikäymistä. Vaikuttaa siltä että sinä kyllä pystyt siihen, tsemppiä! Parempaa on tulossa. 

N48

 

Kiitoksia positiivisesta viestistä!  Ja varmasti se ottaa aikansa, että saa oman rakkauden tunteensa tukahdutettua..kai se jollain tavalla aina jotenkin säilyy,  mutta muuttaa muotoaan..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Päivä päivältä pääset eteenpäin ja yksi päivä huomaat että on helpompi olla. Se vaan vaatii aikaa ja asian rehellistä läpikäymistä. Vaikuttaa siltä että sinä kyllä pystyt siihen, tsemppiä! Parempaa on tulossa. 

N48

 

Kiitoksia positiivisesta viestistä!  Ja varmasti se ottaa aikansa, että saa oman rakkauden tunteensa tukahdutettua..kai se jollain tavalla aina jotenkin säilyy,  mutta muuttaa muotoaan..AP

Tuntuu jotenkin oudolta ajatella, että pitäisi opetella olemaan rakastamatta tuota ihmistä, jota on rakastanut yli kaiken tässä yli 20 vuoden aikana.  Olen luullut joskus opetelleeni vaikeita asioita, mutta tämä kyllä sitten vie voiton kirkkaasti..AP

Ja kyllä minä sen verran realisti kuitenkin olen ja osaan tulkita kaikkien näiden vuosien jälkeen puolisoani, että hänellä on todella kova tarve muutokseen.. niinkuin itse sanonut: jotain pitää tehdä..Ja tiedostan sen, että erittäin todennäköisesti paluun mahdollisuus on pieni, kun tämä päätös muutosta ei ole tullut hetken mielijohteesta..mutta sen pienenkin mahdollisuuden takia tässä vielä yrittää olla ja toivoa sitä, että hän huomaa mitä elämässä sitten oikeasti muuttuu, kun polkumme erkanevat, enkä olekaan enää siinä auttamassa kaikessa mahdollisessa..

Jos se on hänen mielestään parempaan suuntaan muutosta, niin sitten pitää se vaan hyväksyä ja sen jälkeen alkaa rakentaa omaa tulevaisuutta aivan uudelleen..suoraan kysymykseen erosta on kuitenkin sanonut, kun ei kertakaikkiaan tiedä.. Siksi tätä vielä käsitellään tällaisenaan erillään asumisena, mutta saa nähdä sitten kuinka äkkiä se mahdollisesti muuttuu pysyvämmäksi. Itselläni on sellainen tunne,  että jos maltan itse olla ottamatta yhteyttä, niin jotenkin aavistan että kyllä sen kontaktin kestää sieltä suunnalta tulla aika paljon kauemmin..Jotenkin sen vaan aistii, mutta jos onkin häviävän pieni mahdollisuus siihen että olen väärässä, niin sen vuoksi tässä vielä pieni toivon kipinä palaa, mutta onko se enää vain minulla. pitää vain odottaa, että se selviää..AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Päivä päivältä pääset eteenpäin ja yksi päivä huomaat että on helpompi olla. Se vaan vaatii aikaa ja asian rehellistä läpikäymistä. Vaikuttaa siltä että sinä kyllä pystyt siihen, tsemppiä! Parempaa on tulossa. 

N48

 

Kiitoksia positiivisesta viestistä!  Ja varmasti se ottaa aikansa, että saa oman rakkauden tunteensa tukahdutettua..kai se jollain tavalla aina jotenkin säilyy,  mutta muuttaa muotoaan..AP

Kyllä se tunne siitä pikkuhiljaa vaimenee ajan myötä.  Ja varmasti siirtyy uuteen ihmiseen kun sellaisen kohtaa..

Tässä huomaa myös sen, kun olemme olleet myös toisillemme ne parhaat ystävät ja oikeastaan melkein kaikki (tähän asti) on tehty ja puhuttu yhdessä aina ( on ollut luontevaa, koska aina tultu toimeen loistavasti), niin nyt jää valtava aukko myös siihen ystävyys puolelle.. en tiedä kuinka helppoa se sitten hänelle on tämän asian puolesta jatkaa ja unohtaa..onneksi töissä minulla on pari työkaveria , joiden kanssa tulee sitten oltua yhteydessä työajan ulkopuolella.. heistä ehkä hieman pelastusta tähän tilanteeseen sitten saan..AP

Sepäse. Kun tunteille ei voi säätöä olla. Niitä on tai ei. Joskus tosin joku hetkellinen epävire voi tulla, oikosulku tms. Jos onnellisenakin saattaa  näyttää aidan takana hiukan vihreämmältä tuo ruoho... voihan olla vain voimakkaammin lannoitettu. Ja oma ruoho on ihan yhtä vihreää, kun pysähtyy tarkemmin katsomaan... osa eroista on pysyviä. Osassa palataan yhteen. Ei ole väärin kumpikaan, on vain erilaisia tapauksia, tilanteita.

Mutta kuten jo mainitsin, aika on se mikä parantaa. Kävi miten kävi.

Joskus olen verrannut ihmissuhdetta kakkutaikinaan. Jos puuttuu jotain olennaista ainesta, taikina ei kohoa. Soodan tilalla ei leivinjauhe auta, että olisi kuohkea lopputulos. Jokainen resepti on erilainen.

Mukavaa joulunalusaikaa Ap

Ak