Muita, jotka ei jaksaisi taas joulua?

En koskaan suostunut siihen, että minun perheeni pitäisi kieli vyön alla kiertää sukulaisissa jouluna. Olin alusta saakka selkeä tämän linjan suhteen esim anopille ja omille vanhemmille, eikä ongelmia ole ollut. Tottuivat ajatukseen nopeasti.

Tuo ei kuitenkaan tarkoita ettenkö olisi joulun aikaan kyseisiä sukulaisia lainkaan tavannut. Onhan noita muitakin ajankohtia kuin jouluaatto.

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sellainen hauska perinteikäs tapa, että naiset häärää sapuskaa pöytään, siivoaa sotkut ja kaitsee lapset, kun herraväki rupattelee mukavia sohvilla istuen ja pöytään kutsua odotellen. Miehet toki myös joulusaunoo yhdessä, naiset käyttää lapset saunassa. Joulu olisi muuten mukava, mutta mua vi*uttaa mennä vuodesta toiseen jouluksi töihin. Kukaan muu ei tätä kuviota kyseenalaista, joten yksin saan oikuttelevan ja kiukuttelevan lapsellisen leiman. Muutamaan otteeseen olen nimittäin yrittänyt pakkaa sekoittaa. 

En ikinä suostuisi. Joko kaikki osallistuu tsi sitten jää joulut tekemättä. Hyi mikä kuvio.

Syödään, juodaan, katsellaan leffoja, pelataan. Lahjoja annamme toisillemme pitkin vuotta, jouluna emme yhtäkään. Miksi pitäisi, kun kukaan meistä ei usko joskus aikoja sitten eläneeseen aramealaiseen puuseppään?

Minua ahdistaa ja ärsyttää nämä mainokset joissa suuri suku juhlii hienossa talossa pöytä täynnä kaikenlaista herkkua. Ja myös muut mainokset joissa yltäkylläisyys paistaa. 

Monelle yksinäiselle ja köyhälle joulun aika on ahdistavaa ja kun telkkaristakaan ei tule kuin joululauluja tai jotain hengellistä ohjelmaa. Elokuvatkin ovat jouluun viittaavia. Kun oma elämä on jouluna ihan samaa kuin muinakin päivinä vuodesta. 

            aikuinen on vastuullinen ja tekee mitä haluaa

Nyt kun korona taas riehuu, niin siinäpä hyvä tekosyy välttää epätoivotut joulukyläilyt. Sanotte, että teillä on korona, nyt ei voi lähteä sukuloimaan, eikä tänne voi tulla. Vaikka oireeton tai vähän teeskentelette yskää. Aina voi sopivasti sairastua jouluksi, jos ei muuten saa sanottua, että haluaa viettää pyhät rauhassa.

Meillä vietetään tänä vuonna ensimmäinen joulu vain oman perheen kesken omassa kodissa. Meillä on pienet lapset, vauva ja 2,5v ja ollaan taaperolle ostettu 2 lahjaa jotka saa jouluna avata ja uskon et siinä on ihan riittävästi. Lisäksi miehelle 1 lahja ja hänellä 1 lahja minulle. Aiotaan rauhassa saunoa, tilata jostain valmiit ruoat ja katsella piirrettyjä. Ei tarvii ajaa mihinkään ja olla yötä myöden reissussa.

Yleensä ollaan käyty toisen sukujuhlissa aattona ja toisen joulupäivänä, mut nyt päätettiin että tästä alkaa meidän uusi perinne omasta joulusta. Katsotaan mihin se muokkaantuu kun lapset vähän kasvavat, mut sukulaisrumbaan ei varmasti enää lähdetä. Yksi elämäni parhaimpia jouluja on ollut sellainen kun oltiin kahdestaan miehen kanssa reissussa etelän lämmössä ja soitettiin vain lyhyet videopuhelut sukulaisille. 

Täällä toinen joulunvihaaja. Lapsena tykkäsin joulusta, oma perhe vietti sitä aina aika kivasti turhia stressaamatta. Oli ruokaa ja rentoa oleilua. Mutta sitten tuli puolison perhe kuvioihin ja todella kulmikas, ja pikkutarkka jouluperinne, joka ei yhtään itelle sovi. Kaikki on suunnilleen aikataulutettu. Lisäksi sitten mun vanhemmat menivät eroamaan joten joulupaikkoja, joissa on "pakko käydä" olikin yhtäkkiä kahden sijasta kolme. Yhdessä illassa kaikki, koska ainoa  joka halusi joustaa, oli minun äitini. Hänelle kävi kaikki aina, mikä johti syyllisyydentunteeseen häntä kohtaan, kun kaikki muut aina sai vaatimukset läpi, eikä joustava saa kuin rippeet. Vaikka kuinka yritettiin jakaa niukkuutta reilusti kaikille kolmelle, puolisoni vanhemmat saivat aina kaiken. Jos sovimme, että mennään ensin heille ja sieltä sitten muualle, he olivatkin joulukirkossa kun oli sovittu meidän tuloaika. Ei voinut olla vahinko, tapahtui useamman kerran. Sitten eivät ymmärtäneet, ettemme voi jäädä iltaa myöten, kun on kaksi muutakin paikkaa. Ruokaa tutputettiin ymmärtämättä, että on kaksi muutakin paikkaa ,jotka on varautuneet jouluruualla. Siispä vaihdoimme anoppilaan ketjun viimeiseksi  jolloin edes joku roti säilyi ja ehdittiin  kaikkialle. Kunnes sekään ei enää riittänyt, vaan alettiin mankua, että me nelikymppiset jäätäisiin heille yöksi. Juu ei ajateltu moiseen ryhtyä, kun kotiin on alle puoli tuntia. Ja sitten marttyyrinä ollaan kun ei jäädä yöksi. Kaikki meni kannaltamme niin vaikeaksi, että lopulta aloimme ottaa jouluksi äkkilähdön, ettei tarvitse elää muiden tavalla. Meillä on molemmilla epäsäännöllinen työaika ja aikataulun sovittelu oli hankalaa, kun jouluaattona voi myös olla työtä. Välillä puoliso oli herännyt aattoaamuna klo 3 ja käynyt töissä ja minä puolestani mennyt seitsemään ja olis sen päälle täytynyt jaksaa aikatauluttaa kaikki. Oli helpompi pyytää vapaaksi ja lähteä pois. Puhe kun ei mene perille. Joten nyt on esi-tai jälkijoulu joka paikassa ja karkuun jouluksi. En myöskään tykkää siitä, miten materialistinen joulu appivanhemmille on. Heille se merkitsee noin viittäkymmentä eri lahjaa. Olisin tyytyväinen vaikkapa villasukkien ja lempisuklaaseen. Se riittäisi. Mutta aina jotain kalliita teknisiä vempaimia ostetaan, joita emme tarvitse. Sitten on kiusallista kun itse hankkii pari vastaanottajan maun mukaista kirjaa, yhden jokaiselle, lempikonjakin apelle ja anopille jonkun hemmottelulahjakortin. Meillä ei ole varaa myöskään ostella samaan tapaan rojua nurkkia täyteen, eikä se ole maailmankuvamme mukaistakaan. Ostamme vain tarpeeseen. Että kyll,ä ymmärrän hyvin ahdistuksesi. Tsemppiä, kotia ratkaista asia jotenkin. Vaikka ollaan tyytyväisiä ratkaisuumme, niin silti koetaan syyllisyyttä, kun ei tiedä kuten muut haluavat. On tullut selväksi, että toimimme heidän mielestään täysin väärin ja epäkunnioittavasti ja joulukuu on siksi inhottavaa aikaa. 

Jatkan vielä. Oma joulunvietto puolisoni kanssa on kiva ja rento. Se voi olla ennen joulua tai yleensä se on myöhemmin  koska paketteja ei oteta joulumatkalle mukaan. Tyypillisesti joulu on uutenavuotena. Sitten etsiskellään toisen piilottamia paketteja kämpästä eri vihjeiden perusteella tai niitä tuodaan vaikka yksi aamulla, toinen illalla periaatteella avattavaksi. Joskus ei malta odottaa jouluun ja haluaa antaa jo etukäteen jonkun lahjan. Katsotaan vaikka hyvä leffa, juodaan vaikka shamppanjaa ja rakastellaan ja saunotaan. Voidaan pelata lautapelejä tai keskustella. Ihan miten tuntuu mukavalta. Ei ole mitään jäykkää perinnettä tai miten kuuluisi olla. Se on kivaa, koska kummallakaan ei ole mitään hulluja odotuksia ja lahjat enimmäkseen arvoltaan pieniä, mutta huomaavaisia. Yleensä joululahja meille on se matka. 

Vierailija kirjoitti:

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Otan osaa. Kuulostaa ahdistavalta. Eikä kyllä yhtään yllätä että naisen perhe menee miehen perheen edelle. Nainen voi rötvätä omilla vanhemmillaan viikon, mutta anoppilassa vain poiketaan pikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minua ahdistaa ja ärsyttää nämä mainokset joissa suuri suku juhlii hienossa talossa pöytä täynnä kaikenlaista herkkua. Ja myös muut mainokset joissa yltäkylläisyys paistaa. 

Monelle yksinäiselle ja köyhälle joulun aika on ahdistavaa ja kun telkkaristakaan ei tule kuin joululauluja tai jotain hengellistä ohjelmaa. Elokuvatkin ovat jouluun viittaavia. Kun oma elämä on jouluna ihan samaa kuin muinakin päivinä vuodesta. 

Ei kai elämän tarvitse nykyään television ympärillä pyöriä. Katso Netflixistä (tai valitsemastasi vastaavasta palvelusta) mitä tykkäät. Ei tarvitse mainoksiakaan katsella. 

Siis nuo esi- ja jälkijoulut on myös ongelmallisia. Meillä vanhemmat alkoi järjestää joulukuun alkupuolelle tai puoleenväliin ennakkojoulua kun ilmoitettiin että vietetään joulua keskenämme kotona. Tähän ennakkojouluun siis kutsuttiin kaikki sisarukset perheineen ja käytännössä ihan sama kuvio kuin oikeanakin jouluna. Enää ei osallistuta tähän ennakkojouluunkaan kun muuten tulis aika monta joulua vietettyä ja joulustressi vaan pahenee jos sitä vietetään pitkin joulukuuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Otan osaa. Kuulostaa ahdistavalta. Eikä kyllä yhtään yllätä että naisen perhe menee miehen perheen edelle. Nainen voi rötvätä omilla vanhemmillaan viikon, mutta anoppilassa vain poiketaan pikaisesti.

 

Meillä on toisinpäin, koska omat vanhempani ovat joustavia. Heillä käväistään ohimennen. Miehen vanhemmille mennään asumaan, koska "ne loukkaantuu muuten". Joskus tekis mieli repäistä ihan kunnolla ja loukata tahallaan, ettei tarttis enää koskaan mennä. koska mun vanhemmat jää aina nuolemaan näppejään. En ole vielä räjähtänyt. Ehkä joskus.

Vierailija kirjoitti:

Siis nuo esi- ja jälkijoulut on myös ongelmallisia. Meillä vanhemmat alkoi järjestää joulukuun alkupuolelle tai puoleenväliin ennakkojoulua kun ilmoitettiin että vietetään joulua keskenämme kotona. Tähän ennakkojouluun siis kutsuttiin kaikki sisarukset perheineen ja käytännössä ihan sama kuvio kuin oikeanakin jouluna. Enää ei osallistuta tähän ennakkojouluunkaan kun muuten tulis aika monta joulua vietettyä ja joulustressi vaan pahenee jos sitä vietetään pitkin joulukuuta. 

Joo se on ihan totta, että nekin on hankalia. Mutta sopii silti meille paremmin näin, kuin aattona. Haluaisin kyllä eroon näistäkin. T: toinen joulunvihaaja.

Meillä sukulaisvierailut ja höösäys loppui korona-aikaan, kun aatonaattoiltana taaperoikäiselle kuopukselle nousi kuume eikä tietysti voitu mennä mihinkään. Mitään ei oltu valmisteltu, lahjatkin oli siellä anoppilassa suurimmaksi osaksi jne. Ja kas, hyvä joulu tuli siitäkin. Pikavisiitti Prismaan myöhään illalla, lahjapussin haku anoppilan ovenpielestä, jotain ruokia siihen oli laitettu mukaan myös. Sit rentoa olemista kotona, katseltiin jouluohjelmia ja syötiin mikä maistui. Sen jälkeen on joulua vietetty kotosalla. Välillä äitini tulee meille, joskus siskokin, mutta heidän kanssaan ei kyllä tarvitse mitään pönöttää ja asioista on helppo sopia.

Ei anoppilajouluissakaan sinällään mitään vikaa ollut, mutta kivempi kun ei tarvitse mennä minnekään ja roudata lapsia ja koiria ja lahjoja ja kaikkea edestakaisin aattona. Käydään siellä sit joulupäivänä tai tapanina.

Rakastan joulua. Rentoa yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja joulumieltä <3

Mä jaksan joulun oikein hyvin, mutta ainut asia jota en jaksa, niin Radio Suomi muuttuu kuuntelukelvottomaksi, kun aloittaa niiden joululaulujen soittamisen, niin pirun aikaisin! Joululauluja saisi soittaa vain aatonaatosta joulupäivään, niin sen voisi sietää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Otan osaa. Kuulostaa ahdistavalta. Eikä kyllä yhtään yllätä että naisen perhe menee miehen perheen edelle. Nainen voi rötvätä omilla vanhemmillaan viikon, mutta anoppilassa vain poiketaan pikaisesti.

 

Meillä on toisinpäin, koska omat vanhempani ovat joustavia. Heillä käväistään ohimennen. Miehen vanhemmille mennään asumaan, koska "ne loukkaantuu muuten". Joskus tekis mieli repäistä ihan kunnolla ja loukata tahallaan, ettei tarttis enää koskaan mennä. koska mun vanhemmat jää aina nuolemaan näppejään.

Repäise ihmeessä ja tee tästä joulusta teidän joulu, ei appivanhempien määrittelemä joulu. Tai jos mies sinne haluaa välttämättä, niin tottakai saa mennä, en estelisi yhtään. Varsinkaan jos appivanhukset eivät edes yritä tajuta, että sinullakin on oma perheesi, niin en tasan varmasti menisi heille yhtään. 

Meillä anoppi yritti määrittää aikoinaan sen minkälainen joulun piti olla. Olimme olleet silloin mieheni kanssa kolmisen vuotta yhdessä ja en ollut yhtään kiinnostunut heidän pilkuntarkasti mietitystä joulusta, vaan ilmoitin, että olen omien vanhempieni luona joulun. Ja olin myös, vaikka anoppi siitä kitisi ja vänisi monet kerrat. Mies meni vanhemmilleen, vaikka oli hieman äreä minulle, mutta hän tunsi minut ja ei alkanut märräämään. Me päätimme mennä vanhempieni kanssa mökille ja siellä joulu olikin tosi mahtava, kun oli se ihana ulkosauna, kodikkaat tilat, luminen piha ja takkatuli. Miehen vanhemmat taas asuivat kerrostalossa ja koskan keskellä. 

Sitä seuraavaksi jouluksi lähdimme mieheni kanssa ulkomaille lämpimään ja lasten syntyessä anoppikin oli jo rauhoittunut ja oli onnellinen, kun kutsuimme heidät meille. Pienten kanssa juhlasta tuli rennompi ja iloisempi. Lapset saivat muutaman lahjan, mutta muuten hyvä mieli ja ihana yhdessä tehty ruoka oli tärkein. 

Yksinäiselle on pskaa joulukin ja muiden hehkutus.