Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ei jaksaisi taas joulua?
07.11.2023 |
Vastahan se oli... Siis ajatuksen tasolla ihan kiva, mutta sitten kun tietää sen stressin määrän kun kaikki pitää oikeasti tehdä ja valmistella niin alkaa ahdistaa. Pakkosukuloinnit ja pahat konvehtirasiat jotka pitää antaa eteen päin. Haluaisin mennä johonkin korpimökkiin ja viettää joulun ihan yksikseen....
Ehkä olen vaan tullut vanhaksi.
Kommentit (170)
Aika useinhan näissä joulustressi-tapauksissa kyse on omista päänsisäisistä vaatimuksista ja paineista. Toki ulkopuoleltakin tulee odotuksia, mutta isoin ongelma on siellä pään sisällä. Ei ole sydäntä sanoa ei, ja toisaalta se oma ajatus siitä millainen joulun tulee olla on tiukassa.
Tosin, jos kyse on just vaikkapa tuon kehitysvammaisen veljen tai sairaiden vanhojen isovanhempien toiveista niin onhan se hienoa jos jaksaa ja haluaa niitä toteuttaa omien toiveidensa kustannuksella, siis ihmisille jotka ei itse enää pysty ja iloa on elämässä muuten kovin vähän. Sekin on kuitenkin valinta.
Mutta sitten jos passaa terveitä aikuisia tai teini-ikäisiä lapsiaan tai muita sukulaisia vaikkei jaksaisi niin no, sitä sanoisin enemmän omaksi hölmöydeksi ja liiaksi kiltteydeksi, josta voisi kyllä opetella eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulu rules! Pääsee töihin sohvalle katteleen netflixiä ja on ilmasta jouluruokaa kaapit vääränä. Asiakkaat on jossain joululomillaan. Jonkun/joidenkin on varulta oltava 24/7 paikalla.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.
Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eivät itse ole valmiita tekemään tai hankkimaan, jonkun muun ne pitää tehdä/hankkia mutta ne on oltava.
Ensimmäiset riidat on yleensä jo ennen kuin kaikki on saapunut anoppilaan. Perillä odottaa valmiiksi sähköinen tunnelma. Ei kestäisi tulitikkua raapaista. Alkaa se joulun suorittaminen. On kaikenlaista perinnettä ja uusia keksittyjä idioottimaisia, jostain amerikkalaisilta apinoituja juttuja.
Anopin lapset vain makailevat ja nauttivat joulusta kuin lomakotiin olisivat tulleet. Perheen ulkopuoliset yrittävät avustella, jotta lähes kiehumispisteessä oleva anoppi ei räjähdä. Välissä suunnitellaan jo seuraavaa joulua ja mitä silloin pitää ehdottomasti olla. Jossain kohtaa tilanne etenee riitaan ja perheenjäsenet huutavat toisilleen kaiken paskan mitä ovat vuoden aikana keränneet. Sitten alkaa mököttäminen. Tässä kohtaa minusta järkevät ihmiset lähtisivät kotiin mutta ei. Jäädään vielä odottamaan päästäisiinkö ottamaan uusintaerä.
kyllä, tämä tapahtuu jokaisena jouluna, vain riidan taso ja osalliset vaihtelevat. Silti joka jumalan joulu pitää ahtautua samaan tilaan, vaikka lopputulos on aina tiedossa. Sitä minä en ymmärrä.
Anoppi on myös lähes joka kerta melko suoraan tai rivien välistä luettuna sanonut, että ei olisi edes väliksi tulla sinne joulua tai ylipäätään mitään aikaa viettämään, mutta hänen lapset ei ilmeisesti sitä älyä.
Lapset on aika vähään tyytyväisiä. Ainakin ne joulupukkiin vielä uskovat. Riittää kun vähän on siinä juonessa mukana. Riisipuuroakin saa valmiina, siihen vaan kanelia ja sokeria. Piirretyt pyörimään.
Aikuisten vuoksi niitä paineita otetaan. Miksi? Onko niiden ihmisten kanssa edes mukavaa? Meillä on. Ilmoitettiin yhtenä vuonna vieraille, että tervetuloa joulunviettoon, mutta jouluruokia tai glögiä ei ole tarjolla, koska meidän ei tehnyt niitä mieli (oltiin jo monet joulupöydät käyty läpi pikkujouluissa). Ihan hyvä joulu siitä tuli ja se yksi vieras, jolle ne jouluruoat oli tärkeitä, toi eväänsä mukanaan. Siitä ei loukkaannuttu.
Siitä voi yllättäen tullakin ihan kiva joulu, jos järjestetään asiat ihan eri lailla kuin ennen. Eli tää äiti joka pelkää pilaavansa joulun voi kyllä rentoutua ja tehdä selväksi ettei aio järjestää. Jos taloudessa on kerran se mieskin niin luulisi senkin osaavan ja kykenevän, kun vaan tekee riittävän selväksi ettei aio järjestää. Jos haluaa kuitenkin olla joulun kotona, niin mitä jos lähtisi vaikkapa ennen joulua reissuun, niin ettei ole edes paikalla niitä järjestelyjä tekemässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eiv
Siis anoppi ei edes halua teitä sinne ja sinä olet sitä mieltä että on pakko mennä? Kyllä ottaisin ennemmin sen vuosisadan riidan hyvissä ajoin ennen joulua kuin tuollaisen jokavuotisen joulupiinan ja anopin kiusaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eiv
Entäs jos liittoudut anopin kanssa? Kysy anopilta (viimeistään siinä jouluna, kun anoppi on taas väsynyt ja kireä, kuitenkaan et saa aikaiseksi olla lähtemättä sinne), että mitäs jos tämä lähtisi vaikka reissuun ensi jouluksi, eikö olisi muitten vuoro jo passata häntä, kun joka vuosi lapsilleen joulun on järjestänyt. Että kyllä ne lapset siitä järkytyksestä toipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joulu rules! Pääsee töihin sohvalle katteleen netflixiä ja on ilmasta jouluruokaa kaapit vääränä. Asiakkaat on jossain joululomillaan. Jonkun/joidenkin on varulta oltava 24/7 paikalla.
Ja tuplapalkka nakuttaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kehitysvammainen veli, joka rakastaa joulua. Joulu on hänelle äärimmäisen tärkeä. Iäkäs isäni ei jaksa enää joulua laittaa, joten minulle se jää, halusin tai en. Aika monella muullakin on varmasti tällaisia syitä joulua yhdessä viettää, iäkkäitä sukulaisia tai toisaalta lapsia, joiden takia kuitenkin on ikään kuin pakko. En halua tuottaa veljelleni pettymystä, koska hänellä ei liiemmin ilon aiheita elämässään ole. Ennen kehitysvammaiset pääsivät retkille ja matkoille, kylpylään yms. Enää ei ole jäljellä muuta kuin säilytystä jossain laitoksessa.
No ei kai hänen takiaa ole paljon järjestettävää? Eri asia isot sukujoulut.
"Tavalliset asiat" eli ruoat (kaikkea pitää olla), joulupukki lahj
Veljeni on viettänyt joulua meidän kanssa lapsesta asti, jolloin äitini vielä eli ja laittoi joulua. Kai nyt jouluun tavallisesti kuuluu kuusi, lahjat, pukki ja kahvit. Mutta noista asioista olisin itse valmis tinkimään, ottamaan rennosti ja viettämään joulua ilman tiukkoja aikatauluja, mutta se ei ole nyt mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eiv
Miksi et anna anopin räyhätä yksinään. En minä riitelisi vaan kylmän rauhallisena sanoisin, että sori anoppilan joulu pn peruttu tältä vuodelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eiv
Haha, myös meillä on ollut vuosia tuollaisia jouluja, anoppi, lapsensa puolisoineen, lapsenlapset. Me ollaan miehen kanssa vähän irrottauduttu tuosta kuviosta, välillä olen töissä joulut, välillä en, mutta vietetään se kaksin ja käydään kiinalaisessa joka päivä, kun ei olla jouluihmisiä. Välillä voi mennä katselemaan sitä riehumista, yli 20 vuoden harjoituksella se on ihan humoristista. Suorittajille toki sydämenasia. Joulupöydän punaviini saa tyttärien kielenkannat avautumaan, ja soppa on valmis, joka kerta. Joskus se ahdisti, enää ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on lähdettävä siitä, että jokaisella on oletettavasti vaan yksi elämä, eikä kukaan muu tule pelastamaan. Miksi nähdä itsensä jonain nukkena tai lavasteena oman elämänsä näyttämöllä? Toisetko siellä lukevat, että nyt sä teet näin ja sanot tälleen?
Omia rajojaan ja toiveita pitää kunnioittaa ja tuoda esiin siinä missä muidenkin. Montako joulua/juhannusta/muuta pyhää on jo menty muiden mielen mukaan?
Ihmismieli toki tottuu, että kun aina on tehty tavalla x, ja pistää hanttiin muutoksiin, ainakin useimmat tuntuu kärsivän suuresti. Tottumuksen polku on leveä valtatie, kaikki tietävät roolinsa näyttämöllä, ja toisillehan se tarkoittaakin lepoa ja ehkä kahta vuorosanaa.
Minusta nyt on vielä hyvin aikaa keskustella aikuisten kesken, esimerkiksi että " Minä olen valitettavasti nyt hyvin hyvin väsynyt, ja aion viettää joulun kotona." Toisaalta sitä ei niin tarvitsisi perustellakaan kaikille. Tarkoitus ei ole loukata ketään, eikä sitä voi ottaa vastuuta kaikkin muiden reaktioista ja tunteista? Jos on perheellinen, mitä ne muut haluavat tehdä? Menevätkö ne sinne sukujouluun keskenään? Onko kotona joulu oman perheen kesken, ja sovitte mitä kukakin tekee? Mielestäni pienet lapset etenkin ansaitsevan tietyn määrän joulua, mutta miksi sitäkään tarvii suorittaa jättivolyymilla. Mikä kenellekin on tärkeää?
Minulla on traumaattisiakin joulumuistoja lapsuudesta, mutta lapsettomana aikuisena olen viettänyt sitä niin sinkkuna sukulaisilla, itsekseni, kuin myös seurustelevana puolison kotona/tämän perheellä jne.
Ärsyttävintä on, jos joku marttyyri haluaa leikkiä showmestaria, joka melkein aina repii ranteensa uhriutuessaan, ja pyörii keittiössä maanisena, mutta ei tyydy muuhunkaan. Hänestä pitää olla tietyt tuotteet pöydässä ja ne pitää tehdä hänen tavallaan. Miksi? Onko talossa pieni keittiö, miten kaikki osallistuvat? Tarviiko laatikot (tai kaikki) tehdä itse alusta asti, tarviiko pöydässä olla 20 sorttia? 200km päästä tulevan ei ole ehkä järkeä kantaa luumujäädykettä mukanaan, mutta käykö he kaupassa joltain osin? Tai jos kulkee julkisilla, hoitaako hän/he kattauksen ja tiskit? Kukaan ei kuole jos se ei noudata tiettyä kaavaa?
Tsemppiä kaikille. Joskus voisi vaan pitää vaan paikkakunnan yksinäisille holittomat joulukekkerit, vuokraisi jonkun maamiesseurantalon tms, mahtaisiko joku omata tilataksin tms jolla voisi hakea/tuoda ihmisiä...onko niissä saunaa, vai pitäisikö tuoda pihaan joku kärryversio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kehitysvammainen veli, joka rakastaa joulua. Joulu on hänelle äärimmäisen tärkeä. Iäkäs isäni ei jaksa enää joulua laittaa, joten minulle se jää, halusin tai en. Aika monella muullakin on varmasti tällaisia syitä joulua yhdessä viettää, iäkkäitä sukulaisia tai toisaalta lapsia, joiden takia kuitenkin on ikään kuin pakko. En halua tuottaa veljelleni pettymystä, koska hänellä ei liiemmin ilon aiheita elämässään ole. Ennen kehitysvammaiset pääsivät retkille ja matkoille, kylpylään yms. Enää ei ole jäljellä muuta kuin säilytystä jossain laitoksessa.
No ei kai hänen takiaa ole paljon järjestettävää? Eri asia isot sukujoulut.
"Tavalliset asiat" eli ruoat (kaikkea pitää olla), joulupukki lahj
Veljeni nimenomaisesti huutaa, koska puhetta ei ole. Ja jaksaa muuten huutaa monta tuntia putkeen. On myös nähty sellainenkin episodi, että velipoika kaapi savet housuistaan ja levitteli ne pitkin itseään, ei tosin jouluna. Myös munat voi vetää esille ja aiheuttaa närkästystä. Keinoja löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan ymmärrät itsekin, että vaikeasti vammaisen kanssa ei ehkä oteta niin rennosti, jos on täysin autettava. Mitä jos kokeilisit tänä vuonna vähentää ohjelmaa? Ei siis kaikkea pois vaan jotain. Pukkia ja lahjoja en poistaisi, mutta muuten vähennät. Katsot miten veli reagoi.On täysin mahdollista, ettei oikeasti huomaa mitään.
Etkä sinä aikuisena oikeasti saa tätä hommaa poikki millään? Nyt vaan ilmoitat, että ei tulla jouluna, piste (eihän se voi niin olla, että miehesi saa aina päättää mitä jouluna tehdään) Jos kuvioissa ei ole pieni lapsia, niin lähtisin reissuun jonnekin. Kerran se vain kirpaisee.
Minä haluaisin olla joulun kotona rauhassa ja "vähäeleisesti". Lapset haluaa joka joulu mummolan vilinään ja kaaokseen muiden sukulaisten sekaan, joten sinne siis. Ajattelen, että se on päivä kuin mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.
No perheellinen viettää sen joulun oman perheensä kanssa, mutta ei sitä koko suvun kanssa tarvitse viettää. En ymmärrä, että ajetaan satoja kilometrejä vanhempien luokse, kun siellä voi vierailla ihan muulloinkin eikä just jouluna. Sitten hirveä valitus, kun on niin raskasta tämä joulun vietto.
Mieluummin sitä kuitenkin köröttelee sinne sukulaisiin, kun ottaa sen kaiken syyllistämisen, kun ei edes jouluna tulla. Perheellinen on tottunut selviämään vaikka päällään seisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.
Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.Samaa mietin. Jos yksin ilmoittaa, että jään kotiin niin siinä on vuosisadan riita päällä.
itsekään en ole ikinä ollut mikään jouluihminen ja ylipäätään mikään vastaavien juhlien ystävä. Voisin aivan hyvin olla töissä koko joulun ajan, vaikka joka joulu.
Joulu menee aina suunnilleen samalla kaavalla. Valtaisalla hössötyksellä pitää lähteä anoppilaan joulun viettoon. Kaikki ilmoittavat, että mitä pitää ehdottomasti olla joulupöydässä tarjolla, mitä koristeita kuusessa pitää olla. Ja suurinta osaa he eiv
En nyt jämäkkyydestä ja sankariudesta tiedä, mutta itse ainakin arvostan itseäni ja omaa rauhaa sen verran paljon, että en lähtisi tuollaiseen kuormittavaan rumbaan ollenkaan, saati vuodesta toiseen. Yksikin kerta olisi liikaa, ja kertoisin sen kyllä niin värikkäin sanakääntein, että se typerinkin ymmärtää.
Jos anopin lapset vain makailevat, niin on jonkun järkevän ja sanavalmiin vain sanottava, että nyt ne arset ylös sohvalta ja hommiin, jos aiotte joulua viettää. Jos sitä ei ole kukaan vielä ääneen sanonut, niin nyt viimeistään on aika. Ei se anoppi ikuisesti ole joulua järjestämässä, tulee sairautta ja ikää lisää, niin voimat hiipuvat. Jouluun on vielä aikaa, ja jos tänä vuonnakin menette saman kaavan mukaan, niin olisi jo korkea aika nostaa kissa pöydälle ja kertoa, miltä tuo kuvailemasi joulunvietto tuntuu. Ehkä nämä aikuiset lapset ovat niitä, jotka taantuvat pikkulapsiksi äitinsä luona, ja luulevat sen olevan hänelle ok. Vanhojen kaunojen kaivelu ja ilmiriidat ovat moukkamaista käytöstä aikuisilta ihmisiltä.
Ainahan voisit ehdottaa anopillesi, että jospa hän tulisi kaikessa hiljaisuudessa vaikka teille joulunviettoon, ja ne riitelevät lapset tehkööt mitä lystäävät. Ehkä se katkaisisi tuon tuhoisan kierteen. Jossain vaiheessahan se katkeaa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kehitysvammainen veli, joka rakastaa joulua. Joulu on hänelle äärimmäisen tärkeä. Iäkäs isäni ei jaksa enää joulua laittaa, joten minulle se jää, halusin tai en. Aika monella muullakin on varmasti tällaisia syitä joulua yhdessä viettää, iäkkäitä sukulaisia tai toisaalta lapsia, joiden takia kuitenkin on ikään kuin pakko. En halua tuottaa veljelleni pettymystä, koska hänellä ei liiemmin ilon aiheita elämässään ole. Ennen kehitysvammaiset pääsivät retkille ja matkoille, kylpylään yms. Enää ei ole jäljellä muuta kuin säilytystä jossain laitoksessa.
No ei kai hänen takiaa ole paljon järjestettävää? Eri asia isot sukujoulut.
"Tavalliset asia
Eihän nuo liity jouluun mitenkään vaan siihen, että veljesi on vaikeasti vammainen. Jos et jaksa viettää joulua hänen kanssaan niin älä vietä. Menet tapamaamaan laitokseen. Viet lahjan ja toivotat hyvät joulut. Oma perheeni joutui aikanaan tekemään saman päätöksen dementoituneen laitoksessa asuvan mummon vuoksi. Ei vaan onnistunut yhteiset joulunvietot enää. Raskaita päätöksiä, mutta joskus niitä on tehtävä.
Siis valitat joka joulu ja sitten kuitenkin teet? Eihän se mitään auta. Jos vaan jätät tekemättä, niin eiköhän ne ala viimeistään pari päivää ennen joulua kysellä että mitäs mitäs.