Muita, jotka ei jaksaisi taas joulua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Otan osaa. Kuulostaa ahdistavalta. Eikä kyllä yhtään yllätä että naisen perhe menee miehen perheen edelle. Nainen voi rötvätä omilla vanhemmillaan viikon, mutta anoppilassa vain poiketaan pikaisesti.

Näinhän se tahtoo monesti mennä. Tai ehkä se on aina se joka ei voi joustaa missään asiassa vaan kaikki pitää tehdä hänen tahtonsa mukaisesti. 

Eikä ymmärretä sitä kuinka paljon sitä toista osapuolta v*tuttaa olla siellä anoppilassa viikkotolkulla. Ja jos lähdet pihaa pidemmälle niin pitäisi olla vähintään kirjallinen lupa ja suunnitelma kuinka se istuu kaikkiin muiden laatimiin suunnitelmiin.

 

Me vietetään kaksin joulua kuten aina. Käydään haudalla ja joulusaunassa, ne kai on ne meidän perinteisimmät jouluperinteet. Laitetaan yhdessä jotain hyvää ruokaa joka voi olla tai olla olematta jouluruokaa, yleensä jotain muuta. Juodaan vähän glögiä ja/tai viiniä, laitetaan takkaan tulet, kuunnellaan musiikkia (ei missään nimessä joulu-sellaista), käydään koirien kanssa kävelyillä ja pihalla leikkimässä. Lahjoja ei vaihdella eikä kynttilöitä kummempia koristeita tule. Joulu on ihanaa aikaa, ei siksi että sillä olisi mitään uskonnollista tai muutakaan merkitystä meille, vaan siksi että se on rauhallinen ja rentouttava hengähdystauko töihin ja muihin kiireisiin. 



Ei tulisi mieleenkään lähteä kummankaan sukulaisiin raahautumaan ja hössöttämään jouluksi. Jos kutsutaan niin anoppilassa voidaan käydä kyläilemässä joskus välipäivinä kun joulut on heiltäkin juhlittu, mutta ei siellä silloinkaan taloksi asetuta vaan kahvilla tai korkeintaan syömässä, nähdään niin usein muutenkin. Minun vanhempieni luona käydään joko yhdessä tai minä yksin jonain toisena vuodenaikana (sen verran kaukana ettei siellä ei voi käydä päiväseltään). Aika moni tekee ihan itse joulustaan ahdistavan kun antaa ulkopuolisten paineiden vaikuttaa. Ymmärrän että meidänkin joulu voisi olla hieman erilainen jos olisi lapsia, mutta ei kai siitä niiden lastenkaan takia tarvitse mitään suorittamista tehdä. Ja niiden sukulaisten luokse ei tarvitse lähteä jos se tuottaa enemmän stressiä kuin iloa, antaa ihan rauhassa syyllistää vain. On meitäkin koitettu aiemmin maanitella ja painostaa sukujouluihin osallistumaan, mutta kyllä ne aikuiset ihmiset pärjää ilman meitäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.



Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.

Perheellinen? No, kai me jämäkätkin halutaan lapsillemme jouluiloa tuoda. Mutta ei aikuisen tehtävä ole ajelle pitkin mummoloita koko joulua, mikä kompromissi se edes on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.



Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.

Perheellinen? No, kai me jämäkätkin halutaan lapsillemme jouluiloa tuoda. Mutta ei aikuisen tehtävä ole ajelle pitkin mummoloita koko joulua, mikä kompromissi se edes on?

Samaa ihmettelen, että miksi pitää ajella puoli Suomea mummoloissa. Kaikille parempi, että vietetään perhejoulu kotona ja käydään sukuloimassa joku muu ajankohta. 

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon jämäköitä oman elämänsä sankareita liikkeellä neuvomassa miten pitää tehdä. Otsikossaan ap kyseli muita jotka ei jaksaisi taas joulua, eli varmaan vertaistukea kaipaili lähinnä.



Kyllä perheellinen joutuu monesti tekemään kompromisseja näissä asioissa, ei voi vaan mennä minäminä-tyylillä.

Perheellinen äiti on omassa perheessään toinen pomoista ja hänen ohi ei määrää edes anoppi, saati kukaan muu. Jos mies roikkuu äitinsä tississä vielä, niin hän on ollut todella huono valinta mieheksi ja varsinkin lasten isäksi, joten silloin varmasti naisen muutkin valinnat ovat kyseenalaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun taas anoppilaan. Luulin jo, että kun meillä on kaksi lasta että vois olla omassa kodissa. Niin ei.Avovaimo menee jo viikkoa ennen. Siellä sitten katellaan ku appiukko ryyppää. Anoppi höösää. Koiraa ja ihmisiä iha pirusti.  Minun äidillä "poiketaan" kotimatkalla. 

Otan osaa. Kuulostaa ahdistavalta. Eikä kyllä yhtään yllätä että naisen perhe menee miehen perheen edelle. Nainen voi rötvätä omilla vanhemmillaan viikon, mutta anoppilassa vain poiketaan pikaisesti.

 

Onhan täällä ollut vaikka kuinka monta kertomusta naisilta, joiden "pitää" lähteä jouluksi miehen perheen luokse kun mies pakolla vaatii että jouluksi täytyy mennä kotiin. Ei kai tästäkin tarvitse jotain sukupuolivääntöä tehdä, eiköhän tuo riipu enemmän siitä kumpi sattuu olemaan vaativampi ja enemmän kiinni vanhemmissaan. Usko pois kyllä niitä äidissä kiinni roikkuvia mammanpoikiakin riittää siinä missä -tyttöjäkin. 

Itse leivottua pullaa, lihapasteijoita, joulutorttuja, englantilainen hedelmäkakku, pipareita.  Huh.  Joskus kaikki nuo piti olla.  Ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen viettänyt viimeiset 10 vuotta (miinus koronavuodet, kun rajat oli kiinni) Japanissa.

Japanissa joulu on tavallaan kuin Valentine's Day USA:ssa. Nuoret japanilaiset sinkkunaiset ovat suoraan sanottuna aika epätoivoisia, joten seuraa saa IHAN eri tavalla Tokion Tinderistä kuin Suomen Tinderistä. Helpottaa tietenkin, kun osaa puhua japania.

Suomalainen joulu ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt olen taas 22.12. lähdössä Tokioon. M28

Mahtavaa! Tosi harva täällä kehtaa tunnustaa, että joutuu menemään Japaniin asti löytääkseen riittävän epätoivoisia naisia seurakseen. 

Ei ole mikään pakko.

Olen aina rakastanut joulua, mutta nyt perhedynamiikan radikaalisti muututtua n. vuosi sitten, en enää osaa innostua siitä samalla tavalla kuin ennen.

Lisäksi eräs sukulainen osaa olla paha suustaan, joten en tiedä haluanko enää mennä joulua viettämään luokseen, sillä pelkään todennäköistä mielipahaa. Pelkään kuitenkin samalla myös sitä, että hän loukkaantuu jos en menekään ja hän saa siitä aikaiseksi draamaa ihmisten välille. Hän kun ei näytä ymmärtävän mitään väärää omassa toiminnassaan.