Muita, jotka ei jaksaisi taas joulua?
Vastahan se oli... Siis ajatuksen tasolla ihan kiva, mutta sitten kun tietää sen stressin määrän kun kaikki pitää oikeasti tehdä ja valmistella niin alkaa ahdistaa. Pakkosukuloinnit ja pahat konvehtirasiat jotka pitää antaa eteen päin. Haluaisin mennä johonkin korpimökkiin ja viettää joulun ihan yksikseen....
Ehkä olen vaan tullut vanhaksi.
Kommentit (170)
Mä ymmärrän oikein hyvin. Monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt jättää menemättä jouluksi lapsuudenkotiin heti, kun 18-vuotiaana muutin sieltä pois. Tosin sitten olisin ollut itsekäs paha tytär ja isosiskoni olisi ollut vanhempiaan rakastava hyvä tytär. Nuorena tuolla asialla oli oikeasti merkitystä, nyt ei enää olisi.
Meillä hieman muutti kuviota korona. Joulu 2020 oli erilainen. Meillä kokoontui ne, jotka pystyivät olemaan pari viikkoa ennen joulua omaehtoisessa karanteenissa ja siskoni luona ne, jotka eivät pystyneet. Seuraavana jouluna oltiin taas yhdessä, mutta jos oli flunssan oireita, jäätiin kotiin. Osa porukasta puuttui silloin. Viime jouluna vielä sama juttu.
Mun äitini on se, jonka mielestä pitää kaikkien viettää joulua yhdessä. Tämän vuoden aikana hänen muistisairautensa on edennyt niin, että ei hän nyt jouluna edes huomaa, jos joku puuttuu. Kysyin omilta lapsiltani, mitä mieltä, jos mä viettäisinkin joulua kahdestaan yhden ystäväni kanssa. Lapsilleni sopi hyvin eivätkä hekään aio osallistua sukujouluun. Pelkäsin hieman siskoni suhtautumista, koska vanhukset menevät jouluksi hänen luokseen samoin hänen lapsensa perheineen. Eli hommaa riittää ja mä en olekaan tekemässä puolet. Mutta hän tuntuikin olevan jopa helpottunut. Jo se, että on vain 9 eikä 13 kuten yleensä, vaikuttaa. Ihan jo aikataulujen sumplimisenkin osalta. Mä voin ottaa vanhukset sitten ensi vuonna.
T. Reipas ja tunnollinen lammas
Meillä on sellainen hauska perinteikäs tapa, että naiset häärää sapuskaa pöytään, siivoaa sotkut ja kaitsee lapset, kun herraväki rupattelee mukavia sohvilla istuen ja pöytään kutsua odotellen. Miehet toki myös joulusaunoo yhdessä, naiset käyttää lapset saunassa. Joulu olisi muuten mukava, mutta mua vi*uttaa mennä vuodesta toiseen jouluksi töihin. Kukaan muu ei tätä kuviota kyseenalaista, joten yksin saan oikuttelevan ja kiukuttelevan lapsellisen leiman. Muutamaan otteeseen olen nimittäin yrittänyt pakkaa sekoittaa.
Onneksi kieltäydyin heti sukujouluista. Anoppilassa en ole koskaan käynyt jouluna ja en myöskään mene lapsuudenkotiin koskaan jouluksi
Viettäkää joulua, kuten haluatte.
Sukulaisia voi tavata muutenkin, kuin jouluna.
Pari suosikkikoristetta esiin, jos koristeet miellyttävät, mieleistä ruokaa ja joulu rauhallisesti kotona.
Jokainen ostaa itselleen yhden mieleisen lahjan, jos lahjat ovat tärkeitä.
Maailma ei kaadu erilaiseen jouluunne.
Tuntuuhan se vähän teennäiseltä pakkopullalta nykyään, se jouluna kokoontuminen ja ylensyöminen. Välillä olisi kiva poiketa kaavasta ja lähteä karkuun sitä perinteistä joulua johonkin, ihan mihin vaan.. Tosin yksin kai joutuisi lähtemään. Miesystävän perhejouluista kun ei ikinä sallita kenenkään jäävän pois ja kaikki vähän sairaatkin saapuvat paikalle. Taas saa jonkun kivan pöpön sitten. Haistakoon oman joulutorttunsa koko poppoo! Näin kiltisti sanottuna.
Joulu ja siihen liittyvät yhä vain kaupallistuneet traditiot ovat monille pakkopullaa, mikä hinnalla millä hyvänsä ja viimeisin voimin pitää vuodesta toiseen tehdä niin, kuin on aina tehty.
Olisi jo aika, että jokainen tekisi omannäköisensä joulun, vähentäisi hössötystä ja paniikinomaista lahjojen hankintaa, keskittyisi olennaisiin asioihin. Ei niiden lahjojen tarvitse olla kalliita eikä niitä tarvitse olla kahtakymmentä, edes lapsille. Eikä niitä kaikkia jouluruokia tarvitse olla yhtä aikaa pöydässä.
Meillä mennään 1-2 lahjaa per henkilö ja keskitytään kala- ja alkuruokapöytään, vähän mutta hyvää. Kukaan ei halua syödä itseään enää ähkyyn, ei edes jouluna. Nautitaan kynttilöistä, luetaan ja pelataan yhdessä ja kuunnellaan musiikkia. Ulkoillaan ja käydään haudoilla. Joulutunnelma löytyy vähemmälläkin hermoilemisella ja uurastuksella.
En ole 11-vuotiaasta asti välittänyt joulusta. Sellaista ihme pönöttämistä ja stressaamista muutaman päivän ajan. Aikuisena en sitten enää jouluja ole viettänyt. Saan kyllä työssäni jouluannostuksen, joka kestää 3 kuukautta.
Meillä tulee perheenä kymmenes joulu. Viime jouluna päätin, että ollaan kotona. En tykkää siitä, että mummolaan tulee kaikki ja sitten yksi ainokainen saa kymmeniä ja kymmeniä lahjoja, kun omat lapset katsoo vieressä. Toki omatkin saa lahjoja, mutta rajansa kaikella! Oli paljon kivempaa ja rauhallisempaa omassa kodissa. Lapsetkin ehti kunnolla katsoa omia lahjojaan ja ruoka oli just sitä mistä itse tykätään. Ei kiirettä ajella mihinkään.
Liian kauan taivuin muiden tahtoon. Joulu oli yhtä stressiä. Tänä vuonna olen jopa ihan innoissani ja suunnittelen jo ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ymmärrät itsekin, että vaikeasti vammaisen kanssa ei ehkä oteta niin rennosti, jos on täysin autettava. Mitä jos kokeilisit tänä vuonna vähentää ohjelmaa? Ei siis kaikkea pois vaan jotain. Pukkia ja lahjoja en poistaisi, mutta muuten vähennät. Katsot miten veli reagoi.On täysin mahdollista, ettei oikeasti huomaa mitään.
Takuulla huomaa. Hän tietää kyllä mitä haluaa. Ja toki haluan jouluun kuuluvat jutut minäkin, pukkia lukuun ottamatta, lapsetkin ovat jo niin isoja, etteivät tarvitse pukkia. Ongelma on lähinnä aikataulut. Kovalla kiireellä aamusta asti on laitettava ruoat ja muut. Omat lapset haluavat riisipuuron, josta taas minä voisin tinkiä. Käytännössä aikataulun ratkaisee se, miten invataksi on saatavilla. Taksia ei voi tilata kovin paljoa etukäteen, koska eivät esimerkiksi vielä tiedä mitään, miten kuskeja on töissä ja niin edelleen. Yleensä aikataulu on tiukka.
Oman mieleni mukaista joulua viettäisin pitkän kaavan mukaan. Heräisin rauhassa, keittäisin sen puuron ja joskus päivällä kävisin saunassa. Iltapäivällä laittaisin ruoan tarjolle ja illalla keittäisin kahvit ja avattaisiin lahjat. Nyt tämä kaikki tapahtuu noin neljän tunnin aikana. Hikeä pukkaa.
Kyllä te vastentahtoista joulua viettävät sitten joskus saatte viettää juhlapyhänne, kuten haluatte. Siihen voi tosin kulua jopa vuosikymmeniä, jos ette saa aiemmin tehtyä irtiottoa. Voi olla, että katkeroidutte, mutta mitä väliä sillä on. Pääasia, että toiset ovat saaneet nauttia täyden palvelun jouluista.
Haluan tällä vain sanoa, että hyväksikäytön muodot ovat moninaiset. Jos aina suostuu leikkiin toisten ehdoilla, niin valittaminen siitä on hiukan kornia. Jokaisen on itse määriteltävä rajat, joiden yli ei kukaan hypi.
Hyväksikäyttöä, syyllistämistä ja kireää tunnelmaa. Silti sitä vuodesta toiseen pitää vain pakko jouluun suostua?! Onko takana joku muille esittäminen vai mikä? Mitään hauskaahan tuo ole. Joku 10 hengen joulu tarkoittaa hirveää työtä 1-2 henkilölle. Muut vain ovat käsi suklaarasialla.
Vierailija kirjoitti:
Joulupukki, lahjat ja kuusi varmaan kuuluukin hänen jouluunsa. Mutta oikeastiko tarvitaan kymmenen sorttia ihmiselle joka ei edes syö itse vaan syötetään?? Tuskimpa hän sitä huomaisi, jos ruokaa olisikin vähemmän. Kakku kaupasta valmiina. Se on toki selvä, että noin vaikeasti vammaisen kanssa ajan viettäminen on raskasta, mutta ei se joulusta johdu.
Ihminen, jota syötetään voi vallan hyvin toivoa jouluna ruokia, joita ei muutoin saa. Ja ruoka soseutetaan ja kyllä, hän siitä huolimatta haluaa ne tietyt jutut jouluna ihan kuten moni meistä terveistäkin. Sitä paitsi hänen asumisyksikköönsä ruoat tulevat sairaalasta, joten voin ymmärtää, että hän haluaa edes jouluna parempaa.
Pahin ongelma ei ole ruoat tai muut aaton kuviot itsessään, vaan aikataulutus, joka tekee aatosta raskaan, eikä asiat tapahdu siinä järjestyksessä kuin itse haluaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ymmärrät itsekin, että vaikeasti vammaisen kanssa ei ehkä oteta niin rennosti, jos on täysin autettava. Mitä jos kokeilisit tänä vuonna vähentää ohjelmaa? Ei siis kaikkea pois vaan jotain. Pukkia ja lahjoja en poistaisi, mutta muuten vähennät. Katsot miten veli reagoi.On täysin mahdollista, ettei oikeasti huomaa mitään.
Takuulla huomaa. Hän tietää kyllä mitä haluaa. Ja toki haluan jouluun kuuluvat jutut minäkin, pukkia lukuun ottamatta, lapsetkin ovat jo niin isoja, etteivät tarvitse pukkia. Ongelma on lähinnä aikataulut. Kovalla kiireellä aamusta asti on laitettava ruoat ja muut. Omat lapset haluavat riisipuuron, josta taas minä voisin tinkiä. Käytännössä aikataulun ratkaisee se, miten invataksi on saatavilla. Taksia ei voi tilata kovin paljoa etukäteen, koska eivät esimerkiksi vielä tiedä mitään, miten kuskeja on töissä ja niin edelleen. Yle
Ei sun edelleenkään tarvitse kutsua häntä jouluksi. Itse valitset kutsua. Jos lapset on jo noin isoja, niin miksi eivät itse keitä puuroa? Puuron voi myös ostaa valmiina tai keittää jo edellisenä päivänä. Riisipuuro kestää hyvin lämmittämistä. Myös ruokaa saa valmiina, ei ole pakko tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan ymmärrät itsekin, että vaikeasti vammaisen kanssa ei ehkä oteta niin rennosti, jos on täysin autettava. Mitä jos kokeilisit tänä vuonna vähentää ohjelmaa? Ei siis kaikkea pois vaan jotain. Pukkia ja lahjoja en poistaisi, mutta muuten vähennät. Katsot miten veli reagoi.On täysin mahdollista, ettei oikeasti huomaa mitään.
Takuulla huomaa. Hän tietää kyllä mitä haluaa. Ja toki haluan jouluun kuuluvat jutut minäkin, pukkia lukuun ottamatta, lapsetkin ovat jo niin isoja, etteivät tarvitse pukkia. Ongelma on lähinnä aikataulut. Kovalla kiireellä aamusta asti on laitettava ruoat ja muut. Omat lapset haluavat riisipuuron, josta taas minä voisin tinkiä. Käytännössä aikataulun ratkaisee se, miten invataksi on saatavilla. Taksia ei voi tilata kovin paljoa etukäteen, koska eivät esimerkiksi vielä tiedä mitä
Ei tarvitse kutsua, mutta koen sen silti velvollisuudekseni. Lähinnä tässä nyt ajattelen vanhaa isääni. Kas, kun me emme ole toisistamme irrallisia saaria. Joulu on paha, koska siihen liittyy niin paljon odotiksia ja perinteitä. Ajattelen kuitenkin niin, että isä tai velikään ei tässä aina tule olemaan. Voin heistä pitää kiinni nyt. Olen silti oikeutettu tuntemaan harmitusta siitä, että en voi viettää omanlaistani joulua tai jos viettäisin, niin kokisin siitä huonoa omatuntoa.
Vanhempieni joulu ei ole ollut lapsiin takertuvaa sorttia ja he osaavat viettää joulua kahdenkin. Vietän joulun niin kuin hyvältä tuntuu. Tänä vuonna ei huvita oikein mikään, niin sitten en vaan huvita. En koe syyllisyyttä pitäisikö olla jossakin jonkun mieliksi. Sellaista ei ole koskaan sukuni puolelta odotettu saati vaadittu.
Olet kuitenkin etuoikeutetussa asemassa, koska olet jouluna vapaalla. Ajattele niitä invataksin kuljettajia, asumisyksikön hoitajia ym. ihmisiä, joilta jää kokonaan väliin niin riisipuuro, joulusauna, joulurauhan julistus, hautausmaalla käyminen, jouluruokien syöminen kuin lahjojen avaaminenkin.
Mä ajattelin tänä vuonna päin vastoin yrittää viettää vähän joulua pitkästä aikaa. Koristen, ostan lahjoja, käyn kirkossa, tapaan läheisiä.
Koronavuosina tuli niin paljon lojuttua vain kotona, että se kyllästyttää jo.
Eikö kellään tapahtunut niin, että pandemian jälkeen oli helpompi viettää joulu vain omassa kodissa, omalla porukalla tai halutessaan vaikka yksin?
Minä en ole vuosiin mitään tehnyt. Sen koristelen kotia, mitä jaksan. Sen verran ostan valmista ruokaa, mitä itse syön. Kylässä en käy.
En suostuisi tuohon vaan sanoisin, tullaan joku toinen kerta kuin jouluna. Jos kovin syyllistetään, niin siitä pitää vaan sanoa, että voitteko nyt lopettaa tuon syyllistämisen ja me vietetään nyt omanlainen joulu.