Vanhin elokuva joka on mielestäsi oikeasti yhä hyvä
Eikä vain nostalgisista syistä tai koska se on ollut niin käänteentekevä ilmestyessään?
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chaplin vetoaa minuun kulkurihahmon ulkopuolisuudella.
Syvin tämä ulkopuolisuuden kuvaus on mielestäni "Kaupungin valoissa".
En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka Chaplinista puhuttaessa pitävät häntä vain koomikkona.
T: Assburger
Ihmiset jotka eivät ole hänen elokuviaan nähneet eivätkä ajattele ikinä mitään (85% väestöstä) ajattelee häntä koomikkona jos ovat googlanneet edes nimen.
Ei, monet ihmiset, jotka ovat nähneet Chaplinin kuvia, vertaavat häntä Laureliin ja Hardyyn.
Kaikki kunnia Laurelille ja Herdylle pöhköhuumorin edelläkävijöinä, mutta Chaplin oli jotain paljon enemmän.
Ensimmäinen tuntematon sotilas on uskomattoman hyvä niin vanhaksi elokuvaksi. Chaplinin vanhat on myös hyviä ja aina olen tykännyt mustavalkoisista komissario palmuista. Lapsena tosi jännä oli mies joka alkoi kutistua mystisen sumun seurauksena. En muista elokuvan nimeä amerikkalainen leffa. Siinä joitakin hyviä on muitakin.
M.52
Ok, lisäys, kun en lukenut edes yhden rivin aloitusviestiä kunnolla :).
Vanhoista elokuvista paras ilman nostalgialisää on minulle varmaankin "Sierra Madren aarre" (1948). Erinomaisesti aikaa kestänyt John Hustonin psykologinen seikkailuklassikko.
Vierailija kirjoitti:
https://www.episodi.fi/uutiset/tiedatko-mika-oli-maailman-ensimmainen-e…
tuolla taitettiin kertoa että guines pitäisi jotain parin sekunnin pätkää vanhimpana elokuvana. guinesilla on kyllä omituiset kriteerit, jos pitävät parin sekunnin pätkää elokuvana. en katsonut että oliko laitettu mitään lähteitä tuolle väitteelle.
En ymmärrä myöskään sitä, miksi jotkut vähättelevät vanhoja elokuvia oletusarvoisesti.
Onko edellytys hyvälle elokuvalle näyttävät tehosteet ja jylisevä ääniraita?
Eikö elokuvassa ole pääidea tarina ja sen esittäminen käytettävissä olevin keinoin?
T: Assburger
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa Chaplinin Kultakuumeen, mutta tarkalleen ottaen ajattelen silloin vuoden 1942 uudelleenjulkaisua. En ole alkuperäistä, vuoden 1925 versiota tainnut edes nähdä. Sanotaan siis saman ohjaajan Nykyaika vuodelta -36.
Onkohan alkuperäistä "Kultakuumetta" mistään saatavana.
Kiinnostaisi kovasti kyllä.
T: Assburger
Ahneus vuodelta 1924 teki nuorena vaikutuksen tylyydellään.Hurja kohtaus kuvattiin sitten kuolemanlaaksossa missä autoista oli kuoriutunut maalit kuumuudesta.
Takaikkuna (vuodelta 1954) , on suosikkielokuvani. Ollut jo ainakin 20 vuotta. Oon katsonut monta kertaa.
Hitskokin elokuva.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä myöskään sitä, miksi jotkut vähättelevät vanhoja elokuvia oletusarvoisesti.
Onko edellytys hyvälle elokuvalle näyttävät tehosteet ja jylisevä ääniraita?
Eikö elokuvassa ole pääidea tarina ja sen esittäminen käytettävissä olevin keinoin?
T: Assburger
Minusta sen huonompi elokuva, mitä enemmän tehosteita. Nykyajan useimmat elokuvat näyttää täysin naurettavilta juuri tehosteiden takia.. Nimenomaan hyvä tarina ja siihen istuvat näyttelijät tekee elokuvan. Ei tarvita mitään jylinää ja naurettavia efektejä.
Tartzan elokuvat tuli 70-luvulla vielä hyvin usein uusintoina ja nykyään ehdottomasti sitten kiellettyjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meinasin sanoa Chaplinin Kultakuumeen, mutta tarkalleen ottaen ajattelen silloin vuoden 1942 uudelleenjulkaisua. En ole alkuperäistä, vuoden 1925 versiota tainnut edes nähdä. Sanotaan siis saman ohjaajan Nykyaika vuodelta -36.
Onkohan alkuperäistä "Kultakuumetta" mistään saatavana.
Kiinnostaisi kovasti kyllä.
T: Assburger
Luulisi kirjastoista saavan dvd:nä.
Johnny Weissmüllerin MGM-ajan Tarzanit ovat 30-luvulta suosikkejani. Näitä näytettiin joskus Suomen televisiossakin säännöllisesti, mutta sattuneesta syystä eivät kelpaa enää YLEn arvoihin. Paras noista on "Tarzan and his Mate" / "Tarzan ja Valkoinen nainen"
Samoin James Cagneyn gangsterileffat ovat hyviä, mutta eivät samalla tavalla minulle nostalgisia.
40, 50, 60 luvuilta löytyy jo liikaa nimettäväksi, koska pelkästään jo film noir ja länkkärigenreistä löytyy niin monta helmeä.
70-lukua en osaa mieltää vanhaksi, kun ehdin pari vuotta sitä aikakautta elääkin, vaikka en mitään siitä muistakaan. Toki elokuvien suhteen yksi parhaista vuosikymmenistä.