Miten toimia parisuhteessa, jossa kulut jaetaan 50/50, mutta toinen syö silti enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Tästä sen jälleen näkee ettei suomalainen nainen osaa puhua eikä pussata.

Tuppisuuna vaan ollaan, mökötellään  ja sitten haukutaan takanapäin.

Ap:han oli puhunut asiasta aamiaisella, kun mies yritti estää häntä nauttimasta ostamiaan ruokia. Tähän mies vastasi tuppisuisella jäätävällä tunnelmalla. Sitten tulet sinä kirjoittamaan että nainen ei osaa puhua :D

Vierailija kirjoitti:

Tuohan on tapailusuhde eikä parisuhde jos asutte erillänne. Vähän niinku treffit kumpikin maksaa mitä jaksaa eikä siitä sen enempää. Tähteet jää sille jonka luona syödään. 

Miksi tähteiden pitäisi jäädä sille jonka luona syödään? Jos minä tarjoan miehelle illallisen luonani aineksista jotka olen itse ostanut, niin silloin toki. Mutta jos ollaan yhdessä ostettu koko viikonlopun ruuat ja yhdessä kokattu ja syöty, niin kyllä minä pakkaan miehelle jäljelle jäänyttä ruokaa mukaan kun hän lähtee omaan asuntoonsa. Ei ole käynyt edes mielessä että kaiken pitäisi jäädä minulle kun hänkin on kuitenkin niistä maksanut.

Se on jännä, kun yleisesti puhutaan, että "naiset kuppaavat miesten rahat", kun tuntuu, että se on just toisinpäin, että miehet ovat pihejä ja mielellään maksattaisivat omat menonsa naisystävällään.

Kirjoita hänelle kauppalista, sitten hän hankkii tarvikkeet omilla rahoillaan.  Usein miehet eivät tiedä mitä kuuluu ostaa, siksi jättävät suunnittelun naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa teillä olla onnellisia liittoja kun tuijotatte sitä että kumpi tuo ja kumpi kuluttaa enempi rahaa. Minä tienaan meillä huomattavasti enemmän, ja käytän ihan ilomielin ne rahat meidän yhteiseen elämään ja sen enempää niitä osuus prosentteja laskematta. 

M52

Noinhan se pitäisikin olla, ainakin pysyväksi tarkoitetussa liitossa. Sun puolisokaan ei varmaan joka kerta huomauttele, jos on vaikka pessyt sinunkin pyykit samalla kuin omansa. Yhteiseksi hyväksi toimii molemmat osapuolet ja yhteiselo on mukavaa.

Jos taas pienituloisen lähes koko ruokabudjetti kuluu viikonloppuna ja viikko sitten pitää pärjätä kaurapuurolla, kyllä se jossain vaiheessa alkaa ahdistaa. Varsinkin jos tietää, että kumppanilla on kaappi täynnä yhdessä maksettuja eväitä eikä rahastakaan tee tiukkaa.

Itse kyllä eroaisin.

Ihme riistoa/siipeilyä tuollainen.

Kerran tapailin hetken aikaa erästä nelikymppistä miestä. Kerran käytiin lounasbuffetissa ravintolassa. Minulla oli kuponki, jolla sai kaksi lounasbuffaa hintaan 20€ (eli 10€/hlö) . Kassatädille ei käynyt se, että oltaisiin maksettu se puoliksi. Minä sanoin, että mä voin maksaa nyt niin maksa sä sitten ensi kerralla kun käydään jossain lounaalla. Sitten kun 3-4 viikon kuluttua käytiin toisessa paikassa lounaalla, ei se mies tehnyr elettäkään, että olisi tarjonnut minulle. Toki voihan se olla että hän ei edes ollut kovin kiinnostunut minusta, joten hänelle oli ihan sama mitä minä ajattelen hänestä.

Lisää kommentteja?

Meillä on "Kyllä maailma tasaa"-periaate ja sillä on pärjätty parikymmentä vuotta. Välillä toinen maksaa enemmän ja välillä toinen, eikä kumpikaan laske pennilleen. Kaupassa maksetaan suunnilleen vuorotellen ja toinen maksaa yhtä isompaa laskua, toinen toista. Asumiskulut, auton kulut, matkat ja isot ostokset puoliksi.