Lue keskustelun säännöt.
Miten toimia parisuhteessa, jossa kulut jaetaan 50/50, mutta toinen syö silti enemmän?
06.11.2023 |
Ruoka on muutenkin kallista ja tienaan vähemmän kuin mies. Maksan puolet ruokakuluista, mutta mies syö ja ottaa itselleen joka kerta 2/3. Asutaan erillään ja kaikki juomat, isot juustot, pastat, riisit ym jäävät hänen käytettäväkseen arkiviikolle, jos eivät kaikki uppoa kerralla tehtyyn ateriaan yhdessä vietetyllä viikonlopulla.
Järkytyin taas kerran kun hän pakkasi eilisestä tekemästämme ruuasta kummallekin lounasannokset töihin ja avatessani rasian, siellä oli vain kaksi raviolia ja loput pelkkää kastiketta. Olin varma, että sinne kattilaan jäi kyllä eilen enemmän kuin neljä raviolia, jos olisi muka jakanut ruuan tasan puoliksi.
Kehtasi tänään aamulla vielä nalkuttaa kun otin aamupalalla kivennäisvettä, josta olin maksanut puolet. Näköjään oikein varmistat, että saat tasan puolet siitä vedestä. Minusta kivennäisvesi ei sovi aamupalalle. Vastasin, että jos en joisi tätä nyt niin sinä joisit koko täyden pullon taas yksin. Minusta tämä vesi sopii hyvin aamulla, on niin raikkaan makuista. Siihen ei sanonut enää mitään, mutta oli jäinen tunnelma hetken.
miten teillä toimitaan ja onko kellään samanlaista?
Kommentit (169)
Vierailija kirjoitti:
Maksan meillä kaiken, eipähän tarvitse kuunnella rutinaa jos satun syömään yhden sämpylän enemmän.
En ymmärrä tätä kitinää mitä porukalla on, aikuiset ihmiset!
Ketjun aloittajan suhteessa ilmeisesti molemmat kitisee siitä että kaikki ruoka ei mene ihan tasan. En ymmärrä miten kukaan jaksaa tuollaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää ne ruoat punnita (kirje)vaa'alla ja maksaa sitten prosenttiosuuden mukaan. Mausteet myös.
Riivinrauta kirjoitti:
Ei ole ikinä ollut samanlaista.. Olen itse +40 ja kommentoijat ilmeisesti kaikki nuorempia...
Kun kommenteissa ilmenee, että kuluja jaetaan prosenttien perusteilla tai laskeskellaan jotain kuitteja.
Ihan oikeesti??
En ole ikinä aiemmin moisesta kuullukkaan. Minä ole asunut naisten kanssa 19-vuotiaasta alkaen lähes
yhtämittaa ja meillä minä olen kaikissa suhteissa tienannut paremmin niin luonnollisesti olen kantanut suuremman vastuun taloudesta esim. ruokakaupassa käynneistä ja puoliso on sitten ehkä hakenut jotain pienempää tarpeiden mukaan kaupasta. Yhtään kuittia ei ole koskaan ynnäilty..=)
Kyllä sunkin ikäluokka osaa. Nelikymppinen siskoni jakaa kaiken sentilleen tasan, vaikka ovat olleet 10v yhdessä miehensä kanssa, ovat naimisissa ja heillä on lapsi. Käyttävät jotain appia siihen, että kulut pysyy tasoissa. Näyttää sivusta katsottuna hemmetin vaikealta. Molemmat ovat hyvätuloisia, joten siitä ei ole kyse.
Vierailija kirjoitti:
Maksan meillä kaiken, eipähän tarvitse kuunnella rutinaa jos satun syömään yhden sämpylän enemmän.
En ymmärrä tätä kitinää mitä porukalla on, aikuiset ihmiset!
Kaikilla ei ole varaa maksaa kaikkea.
Meillä suhteen alussa asiasta keskusteltiin ja nykyisin jako menee kulutuksen mukaan. Jos on yhteisiä suurempia menoja, joissa kulut menee puoliksi, ennakoidaan taloudessa laittamalla myös puoliksi yli normaalin kulutuksen esim. lomilla kulut menee useimmiten puoliksi. Sentilleen emme lähde laskemaan, mutta keskimäärin näin olemme toteuttaneet ja menoja miettien keskustelleet. Raha ja kotityöt eivät ole aiheita, joista meillä koskaan kinaa tulee muutenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksan meillä kaiken, eipähän tarvitse kuunnella rutinaa jos satun syömään yhden sämpylän enemmän.
En ymmärrä tätä kitinää mitä porukalla on, aikuiset ihmiset!
Kaikilla ei ole varaa maksaa kaikkea.
Ei auta kuin etsiä sitten sellainen parisuhde johon on varaa.
Aika raskaalta suhteelta kuulostaa, jos jokainen nallekarkki maksetaan puoliksi, ja ollaan puolin ja toisin mustasukkaisia toisen syömisistä. En voisi kuvitellakaan suostuvani tuollaiseen diiliin. Joku tolkku se pitää olla.
Miten toimitte siinä tapauksessa, jos toinen haluaa jotain tiettyä syötävää, josta toinen ei tykkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kuulehan. Asutte erillään ja vietätte viikonloput yhdessä, ilmeisesti miehen kotona, näin käsitin alkuperäisestä tekstistä. Mies ottaa loput ruokaostoksista omaan käyttöönsä ja sinä et saa kuin rippusia mukaan. Tulkoon mies sinun luoksesi , ostatte ruokatavarat, laitatte sapuskat ja sinä laitat itsellesi talteen suuremman osan, ne juuston loput , leikkeleet ym, ja mies ottaa pienemmän paketin kainaloonsa. Noinikkäänkuin vuoronperään toistenne luona kylässä. En itse jaksaisi tuommoisessa suhteessa olla, liian raskasta kytätä toisen käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Kun ollaan minun luona, minä maksan ja kun ollaan miehen luona, mies maksaa. Ja kumpikaan ei vie toisen kodista ruokaa omaan kotiinsa.
Mitä muuta te maksatte puoliksi nyt kun olette vasta parisuhteessa?
Ja tuossakin mallissa se isoruokainen voittaa aina. Hän syö vieraana enemmän ja omalla vuorollaan tarjoaa vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksan meillä kaiken, eipähän tarvitse kuunnella rutinaa jos satun syömään yhden sämpylän enemmän.
En ymmärrä tätä kitinää mitä porukalla on, aikuiset ihmiset!
Minäkin koin maksavani lähes kaiken, käytin rahaa useita kymppejä päivässä ollessani miehen luona. Hänen työttömyyspäivärahansa hävisi jonnekin muutamassa päivässä, minä kyllä pidin hänet tupakassa ja kaljassakin loppukuun.
Ruokaa mies sai ruokajonosta.
Kas kummaa, mies sitten välillä alkoi kitistä että hän ostaa kaiken, ja minä syön kaiken mitä talossa on. Saippuaakin menee liikaa.
Niin no, kävihän se kaupassa lenkeillään hakemassa, mutta rahat tulivat kyllä minulta...
Kyllä se kiittämättömyys saa aika äkkiä laskemaan pennosten tarkkuudella, ainoa tapa millä tämänkin ihmisen kanssa voisi tapailla olisi ostaa itselleen jotkut mikroateriat, mutta eipä mahtaisi tälle miehellekään sopia etten enää laittaisi hänelle ruokaa, itse ei ole mikään ruoanlaittaja.
Ottaa nyt kyllä aika tavalla päähän, sinne meni monta tonnia jotka olisin voinut käyttää johonkin hyödylliseen.
Nyt kun lähdöstäni on puoli vuotta, niin on taas pystynyt ostamaan jotain itselleenkin, eikä tilin saldo ole niin nollissa että joutuisi laskujen eräpäiviä siirtelemään.
Hirveän raskasta tuollainen. Meillä on ollut melkein alusta saakka yhteiset rahat. Siis kaikki rahat. Alkuun oltiin tosi köyhiä opiskelijoita. Nykyisin hyvä-/keskituloisia molemmat. Tämä kuitenkin vaatii sen, että toiseen voi luottaa ja ettei toinen yritä hyväksikäyttää toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutte erillään? Miksi siis jakaa ruokakulujakaan?
Vierailija kirjoitti:
Kun ollaan minun luona, minä maksan ja kun ollaan miehen luona, mies maksaa. Ja kumpikaan ei vie toisen kodista ruokaa omaan kotiinsa.
Mitä muuta te maksatte puoliksi nyt kun olette vasta parisuhteessa?
Vasta parisuhteessa?
Silloin kun seurusteltiin yhdessä ei käyty juuri koskaan kaupassa jos käytiin niin mies maksoi ostokset. Edelleen toki tekee niin usein miten mutta käyttää maksamiseen yhteistä tiliä. Välillä yhteisellä tilillä on enemmän minun rahoja välillä miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sovittu ruokabudjetti ja se sekä "asumismenot" maksetaan 50-50. Nyt kun asuntolainaa ei enää ole, niin käytännössä mises laittaa yhteiselle tilille laskuja varten ja mä käyn omalta tililtäni kaupassa ja maksan yhden tietyn oman laskuni yhteiseltä tililtä. Se mitä kauppaan menee yli yhdessä sovitun budjetin, niin se sitten menee, meni kummalta tahansa.
Eipä ole ikinä käynyt mielessäkään että erillään asuessa maksettaisiin kuluja puoliksi. Eihän siinä ole mitään järkeä!
Tällaistako se parien elämä oikeasti on? Lasketaan senttejä joka paikassa. Luulenpa etten muuttaisi kenenkään kanssa enää yhteen jos sellainen tilanne vielä tulisi eteen.
Vierailija kirjoitti:
Tällaistako se parien elämä oikeasti on? Lasketaan senttejä joka paikassa. Luulenpa etten muuttaisi kenenkään kanssa enää yhteen jos sellainen tilanne vielä tulisi eteen.
Eiköhän se eniten riipu niistä ihmisistä jotka ovat keskenään parisuhteessa. Toiset laskee kuluja tarkemmin kuin toinen. Kukaan ei pakota parisuhteeseen ihmisen kanssa jonka tavat poikaa omata olennaisesti tai muuten ei ole omasta mielestä hyväksyttäviä.
Kyllä tuo ap:n mies on ihan klassinen saita urpo, joka röyhkeästi hyväksikäyttää toista. En jatkaisi parisuhdetta tuollaisen kanssa päivääkään. Kyllä näitä olen tosielämässäkin nähnyt, ja onhan näistä ihan koomisiakin hahmoja tehty, esim Solsidanin Ove. Kannattaa katsoa esim viimeiset jaksot,joissa rahaa tuli perheeseen Oven vaimon perinnön myötä mutta Ove ei kestä että yhtään mitään tarjottaisiin toisille, mutta jos itselle joku jotain tarjoaa, niin se pitää kiljuen ottaa vastaan. Kyllä näille näytelmien hahmoille ihan tosielämästä löytyy vastineet. Itsekin erehdyin kerran seurustelemaan hetken varakkaan, mutta tosi saidan tyypin kanssa (huom. olin itsekin jo tuolloin erittäin hyvätuloinen), ja en sitä pystynyt kauaa katselemaan. Yleensä tuo saituus tulee esiin myös tunne-elämässä , niinkuin tulikin. Jos itse on kasvanut suht normaalissa ja terveessä, ei-hyväksikäyttävässä perheessä/elämässä, niin tuollainen käytös tulee ensin niin suurena yllätyksenä, ettei meinaa todeksi uskoa, mutta voin kertoa, kannattaa uskoa ja jättää tyyppi katselemaan saldoaan ja syömään vaikka kynsiään. Myös aikanaan kaveripiirissä oli yksi tällainen tyyppi, aika nopeasti tehtiin pesäero häneenkin, ja ystävät taitaa olla hänellä aika vähissä tänäpäivänäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta, meneekö kampaamokäynnit tasan? Entä vaateostokset? Bensakulut? Vuokra/asumiskustannukset? Matkakulut? Lomat?
Pitäisikö asumiskulut tasata jos asutaan eri osoitteissa? Ja vaateostokset tai kampaamokäynnit?
Voi hyvää päivää, mitä pelleilyä!
Ehkä on parempi, jos lasket ne sentilleen sillä ehdotetulla kirjevaa'alla, jos kerran noin vaikeaa on.
Maksan meillä kaiken, eipähän tarvitse kuunnella rutinaa jos satun syömään yhden sämpylän enemmän.
En ymmärrä tätä kitinää mitä porukalla on, aikuiset ihmiset!