Yhden avioliiton ihmiset harvassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme olleet neljännesvuosisadan yhdessä emmekä todellakaan aio erota. Mutta mikä minä olen sanomaan, että jonkun muun pitäisi ellei halua? Miettikää, meillä on ihan oikeasti vain tämä yksi ja ainoa elämä. Kuka on valmis uhraamaan elämänsä jollekin jonka kanssa ei sitä halua viettää ja vielä ulkopuolisten painostuksesta? Kuulostaa kamalalta.

Niinpä. Ootko varma että puolisosi viihtyy ja voi hyvin?

Aina tulee creepy fiilis kun joku kirjoittelee PUOLISONSA nimissä.

Kaipa hän on keskustellut puolisonsa kanssa suhteen tilasta ja jatkosuunnitelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monelle eri pojalle. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.

Normaali luonnon kiertokulku:

Paritellaan pojan 1 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 2 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 3 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 4 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 5 kanssa, porsitaan, erotaan.

jne.

 

Apinat ehkä tekevätkin noin. Jos noin tapahtuisi ihmisillä, ei meillä olisi vauvakatoa Suomessa.

 

No näinhän asia juurikin meni ennekuun keksittiin hormonaalinen ehkäisy. Nainen on täysin kykenemätön yksiavioisuuteen.

"Valtaväestö ei enää avioidu ja näissä pitkissä liitoissa on enimmäkseen vanhoja ihmisiä tai lahkolaisia."

Tilastoissa kyllä huomioidaan eri ikäiset. Vanhemmat ikäluokat toki ovat uskollisemmin pitkissä liitoissa mutta ei niissä tilastoissa nuoremmistakaan mitenkään iso enemmistö eroa. 

Sitäpaitsi pitkässä liitossa ei voi olla kuin vasta kun ikää on jo hieman tullut koska nuoret eivät ole vielä voineet kauaa olla yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

"Olisko tilastoa heittää tuolle väitteelle? "

https://stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_09_02_nieminen.html

"Kokonaiseronneisuusluku on kuitenkin hyvä mitta eronneisuuden kuvaajaksi, kun verrataan samalta ajankohdalta eri maiden eronneisuutta toisiinsa. Se ilmaisee tämän hetken eronneisuuden tason. Suomessa kokonaiseronneisuusluku on jo vuosia ollut lähellä 0,50:tä. Tällä erovauhdilla siis puolet avioliitoista päätyisi eroon. 

Ei tuo kerro eronneiden koulutus- tai tulotasosta mitään?

Ehkä vieläkin usemman pitkässä liitossa olevan kannattaisi kysyä itseltään tyydynkö keskinkertaisuuteen vai olenko oikeasti onnellinen. Vielä kovempi juttu olisi kysyä siltä kumppanilta onko hän onnellinen.

Näin käy kun kansakunta luopuu terveistä kristillisistä arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet ikinä ottako yh naista. Ennemmin vaikka yksin koko ikuisuuden. Jos nainen olisi sinut halunnut olisi hän tehnyt lapsen sinun kanssasi

Sinähän pöljä olet. Ihan kuin ihminen ei voisi rakastua saatuaan lapsia ja erottuaan.

Onnellisimpia olemme me  jotka emme ole lähteneet siihen ensimmäiseenkään avioliittoon.

Niin helpolla on päässyt lkun kaikki se riita ja haukkuminen ja raha-asioitten kanssa sähläys ja lasten asiat on jääneet kokonaan pois.

Olen vain elänyt,  opiskellut aikoinaan hyvään ammattiin, käynyt työssä ja nauttinut elämästä.

Olen tullut ja mennyt, kukaan ei ole perään huutanut.  Olen hankkinut oman itselleni rakkaan kodin ja kaiken mitä tarvitsen.  Vietän aikaa ystävien tai lähipiirin ihmisten kanssa tai sitten yksin mistä nautin todella.  Saa valita haluaako ketään lähelleen vai ei.

Teen matkoja mielenkiintoisiin paikkoihin.  Tutkin maailmaa ja tapahtumia.  Sivistän itseäni ottamalla selvää ja lukemalla sekä kokemalla erilaisia kulttuureita, tapoja ja elämää.  Kaikki on helppoa kun yksin päättää ja tekee.

Minä henk.koht. en ymmärrä sitä hirveää hinkua parisuhteeseen ja siinä väkisin roikkumiseen, ja kun se päättyy niin kamalalla kiireellä uusi.  En ymmärrä mikä ihmisiä pelottaa olla yksin? Oman itsensä kohtaamistako paetaan?

Lapsia en ole koskaan halunnut, ja  täältäkin voi lukea miten moni kokee lapsiarjen raskaaksi ja ollaan hukassa milloin minkin asian kanssa.  Ei riitä rahat, on kaikenlaista ongelmaa.  En tiedä onko se jokin asia joka jotenkin "täytyy" tehdä,  hankkia parisuhde, lapset ja riidat, pettäminen, perheväkivalta, erot ja uudelleen sitoutuminen ja sama rumba alusta?

Mies sitä ja mies tätä.  Miehen elämä parisuhteessa on ankeaa. Mies ei saa seksiä tarpeeksi. Vaimo lihoo.  Mies pettää.  Naiset on h-ria.  Naiset on vain rahan perään. (minkä rahan, Kela tukiean?) Naisille ei kelpaa kuin jännämies. Miheille ei kelpaa kuin missi.  Ja sitten kuitenkin se kumppani on saatava.

Kuvitellaanko että muulla tavoin ei voi elää?  Pelottaako todellakin niin paljon elää ja etsiä se itselleen rehelisesti paras tapa?  Täytyy silmät sokeina rynnätä ensimmäisen matkaan?  Olen varmaan omituinen mutta en ymmärrä.

Ja kuten varmaan arvaattekin olen nainen.

Voi sentään mistä autuudesta olenkaan jäänyt paitsi........

Me mieheni kanssa tutustuttiin 17 ja 18 ikäisinä, nyt ollaan 75 ja 76, tuttavapiirissämme on vain yksi edelleen yhdessä oleva pari lisäksemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yhden avioliiton ihminen. En aio enää koskaan mennä naimisiin ja tuskin muutakaan kumppania tällaiselle jämäpalalle löytyy.

Sama täällä. Eronnut ja uudessa suhteessa kyllä, mutta en aio mennä naimisiin esim. siitä syystä, ettei millään uudella miehellä tule olemaan hallintaoikeutta esim. asuntooni kuolemani jälkeen, koska moinen voisi olla riesa minut periville lapsilleni. 

Teet avioehdon, jossa omaisuutesi suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Puolisosi sitoutuu luopumaan siinä etukäteen lesken hallintaoikeudesta.

Lesken hallintaoikeus ei siirry toiseen sukuhaaraan, jos sattuu olemaan kyse yhdessä entisen puolison kanssa omistetusta asunnosta. Eli uusi puoliso ei voi käyttää hallintaoikeutta.

(Perintökaari)

Käsittääkseni tuollainen sitoutuminen hallintaoikeudesta luopumisesta on ihan nolla-arvoinen. En tosin ole juristi. Ja ei, entisellä puolisolla (lasten toisella vanhemmalla) ei ole mitään tekemistä asunnon kanssa (ei ole siinä koskaan asunut tai sitä omistanut). 

 

Sitä paitsi, mitä hyötyä siitä avioliitosta olisi kenellekään, jos täysi avioehto, ja yhteisiä lapsia ei enää tule (molemmat tehneet lapset jo edellisissä liitoissaan)?

Tuo kipinän katoaminen on järjettömin syy erolle. Kipinää etsivän pitäisi aina suhteen alussa kertoa, että ei aio olla suhteessa muutamaa vuotta enempää, kunnes huuma haihtuu. Koska huuma aina haihtuu. Vastuuton ihminen jättää tämän kertomatta.



mutta Jos suhteessa on lapsia, niin on vastuutonta erota vain kipinän puuttumisen vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yhden avioliiton ihminen. En aio enää koskaan mennä naimisiin ja tuskin muutakaan kumppania tällaiselle jämäpalalle löytyy.

Sama täällä. Eronnut ja uudessa suhteessa kyllä, mutta en aio mennä naimisiin esim. siitä syystä, ettei millään uudella miehellä tule olemaan hallintaoikeutta esim. asuntooni kuolemani jälkeen, koska moinen voisi olla riesa minut periville lapsilleni. 

Teet avioehdon, jossa omaisuutesi suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle. Puolisosi sitoutuu luopumaan siinä etukäteen lesken hallintaoikeudesta.

Lesken hallintaoikeus ei siirry toiseen sukuhaaraan, jos sattuu olemaan kyse yhdessä entisen puolison kanssa omistetusta asunnosta. Eli uusi puoliso ei voi käyttää hallintaoikeutta.

(Perintökaari)

 

Jakovaatimus kaventaa lesken hallintaoikeuden lesken vähimmäissuojaksi. Tämä tarkoittaa sitä, että leskellä on oikeus saada vähimmäissuojana hallintaansa jäämistöön kuuluva puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto, jollei lesken omaan omaisuuteen sisälly asumiseen sopivaa asuntoa. Lesken hallintaan on aina jätettävä tavanomainen asuntoirtaimisto.

Minilexistä otettu. Eli ei tuosta vähimmäissuojasta pääse eroon millään sopimuksella. Vähimmäissuoja jättää hallintaoikeuden kotina käytettyyn asuntoon uudelle aviopuolisolle. Jos tuota riesaa ei perillisilleen halua, ei kannata mennä uusiin naimisiin. Mikään avioehto tai sopimus ei poista tuota. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vieläkin usemman pitkässä liitossa olevan kannattaisi kysyä itseltään tyydynkö keskinkertaisuuteen vai olenko oikeasti onnellinen. Vielä kovempi juttu olisi kysyä siltä kumppanilta onko hän onnellinen.

Et voi laittaa toisen ihmisen vastuulle omaa onnellisuuttasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää miehet ikinä ottako yh naista. Ennemmin vaikka yksin koko ikuisuuden. Jos nainen olisi sinut halunnut olisi hän tehnyt lapsen sinun kanssasi

Sinähän pöljä olet. Ihan kuin ihminen ei voisi rakastua saatuaan lapsia ja erottuaan.

 

Ihan yhtä moni lapset jo tehnyt sinkkumies on etsimässä uutta suhdetta kuin lapset jo tehnyt sinkkunainenkin. Tai on edelleen aika harvinaista hankkia lapsi yksin. Ensimmäiseltä kierrokselta väliin jääneet eivät ymmärrä tätä. Jos lapset on jo tehtynä, miksi ottaisi miehen, joka vielä haaveilee lapsista. Minä ainakin otin eron jälkeen miehen, jolla on myös jo lapset tehtynä (kuten itsellänikin).

Vierailija kirjoitti:

Onnellisimpia olemme me  jotka emme ole lähteneet siihen ensimmäiseenkään avioliittoon.

Niin helpolla on päässyt lkun kaikki se riita ja haukkuminen ja raha-asioitten kanssa sähläys ja lasten asiat on jääneet kokonaan pois.

Olen vain elänyt,  opiskellut aikoinaan hyvään ammattiin, käynyt työssä ja nauttinut elämästä.

Olen tullut ja mennyt, kukaan ei ole perään huutanut.  Olen hankkinut oman itselleni rakkaan kodin ja kaiken mitä tarvitsen.  Vietän aikaa ystävien tai lähipiirin ihmisten kanssa tai sitten yksin mistä nautin todella.  Saa valita haluaako ketään lähelleen vai ei.

Teen matkoja mielenkiintoisiin paikkoihin.  Tutkin maailmaa ja tapahtumia.  Sivistän itseäni ottamalla selvää ja lukemalla sekä kokemalla erilaisia kulttuureita, tapoja ja elämää.  Kaikki on helppoa kun yksin päättää ja tekee.

Minä henk.koht. en ymmärrä sitä hirveää hinkua par

Et voi väittää olevasi onnellisempi kuin muut, koska et muiden onnellisuuden tilasta mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sukua apinalle, ei joutsenelle. Geenipooli monipuolistuu, jos sikiää monelle eri pojalle. Näin tulee useampia eri geeniyhdistelmiä.

Normaali luonnon kiertokulku:

Paritellaan pojan 1 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 2 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 3 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 4 kanssa, porsitaan, erotaan.

Paritellaan pojan 5 kanssa, porsitaan, erotaan.

jne.

 

Apinat ehkä tekevätkin noin. Jos noin tapahtuisi ihmisillä, ei meillä olisi vauvakatoa Suomessa.

 

No näinhän asia juurikin meni ennekuun keksittiin hormonaalinen ehkäisy. Nainen on täysin kykenemätön yksiavioisuuteen.

Höpöhöpö juttuja taas. Mitä nyt maailman menoa seuraa, naisten on huomattavasti helpompaa olla kokonaan ilman seksiä kuin miesten. Yhden miehen tarjoamaan seksiin tyytyminen on vielä sitäkin helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vieläkin usemman pitkässä liitossa olevan kannattaisi kysyä itseltään tyydynkö keskinkertaisuuteen vai olenko oikeasti onnellinen. Vielä kovempi juttu olisi kysyä siltä kumppanilta onko hän onnellinen.

Et voi laittaa toisen ihmisen vastuulle omaa onnellisuuttasi. 

 

Ei tietenkään mutta parisuhteessa sillä toisella osapuolella on tekoineen/tekemättömuuksineen/tunteinen/tunteettomuuksineen suuri vaikutus toisen onnellisuuteen. Ei voi elää yksilöelämää parisuhteen katon alla. Elämä on onnellisenakin kompromisseja ja sopeutumista parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

En ole vielä ensimmäiselläkään kierroksella, mutta olenkin vasta 31v.

En minäkään, ikää 50.

Olen itse naimisissa miehen kanssa, joka oli ensimmäinen oikea poikaystäväni. Olemme olleet naimisissa nyt 42 vuotta ja yhdessä 45 vuotta. 

N64

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vieläkin usemman pitkässä liitossa olevan kannattaisi kysyä itseltään tyydynkö keskinkertaisuuteen vai olenko oikeasti onnellinen. Vielä kovempi juttu olisi kysyä siltä kumppanilta onko hän onnellinen.

Puolison pitää tehdä onnelliseksi? Eikö onnellisuus kuitenkin lähde ihan omasta itsestä. Jos pystyty olemaan onnellinen itsesi kanssa niin miksi pitäisi tavoitella sitä suhdetta joka on jotain aivan käsittämättömän ihmeellistä. Useinpien elämä on keskinkertaista parisuhteella tai ilman sitä.