Yhden avioliiton ihmiset harvassa

" Mitä nyt maailman menoa seuraa, naisten on huomattavasti helpompaa olla kokonaan ilman seksiä kuin miesten. Yhden miehen tarjoamaan seksiin tyytyminen on vielä sitäkin helpompaa."

Näinhän se menee. Naisella on elämässään, niin parisuhteessa kuin ilman parisuhdeta nin miljoona muuta asiaa joka kiinnostaa ja josta saa iloa ja elämänsisältöä.  Seksi on joku yksi juonne siinä kaikessa muussa, ei mikään ilma jota hengittää tai ravinto tai vesi jota ilman ei elä.

Miehelle taas  seksi on numero yksi-kaksi-kolme-neljä- loputon. Miehen ajatusmaailma on hyvin suoraviivainen ja ahdas ja kapea, siksi kai heidän kanssaan onkin niin vaikea elää. Itse en edes yritä.

Ja sekin vielä niin että naisen on oltava neitsyt kun yhteen mennään, ja sitoudutava olemaan herran ja hidalgon tarvekalu elämänsä lopuun. Mies taas  on metsästäjä ja saalistaja joka on luotu juoksemaan mahdollisimman monen naaraspuolisen perään. Heille se on pakkoajatus.  He voivat eritäin huonosti ja kuihtuvat ja kuolevat pois jos eivät saa toteuttaa ns."miehuuttaan".  Tai sitten muuttuvat aggressiivisiksi ja jopa vaarallisiksi.  Me vapaat sinkkunaiset jotka nautimme elämästä saavat heidät näkemään punaista. Raivo nousee.

Saat kuulla koko sanavaraston millä voidaan pahiten solvata.

Tähän täytyy nyt sitten lisätä että en ole missään kohtaa sanonut  KAIKKI  miehet.  Puhun nyt näille palstamiehille,  EN heille joilla elämänhallinta  ja tunne-elämä on tervettä.  Heitä on, tiedän kyllä ja tunnenkin sellaisia.  Kuitenkaan itselleni ei sitoutuminen sovi joten jätän sen asian muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten, ap? Kirveltääkö sun pyllyä?

 

 

Avioliitto on lasten koti.  Mitä kertoo runsas lasten huonovointisuus vs uusioliitot?

Ehkä oikeesti olen vanhanaikainen, liitossa pysyttiin,  jos huuma väheni, tuli ystävyys, toveruus, yhteinen talous.  Toisen huonot puolet kestäen.

Kasvoiko vanhanaikaisissa liitoissa tasapainoisia ja hyvävointisia ihmisiä? Jos noin on miksi sitten ihmiset "ennen vanhaan" voivat huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa. Uusperhe on työväenluokkainen perhemalli. 

 

Itse olen ollut naimisissa 15 vuotta, enkä ole kokenut tarvetta vaihtaa. Oletettavasti eroajat ovat menneet parisuhteeseen liian huonon itsetuntemuksen kera ja/tai väärin perustein, kuten miellyttääkseen vanhempiaan, varallisuuden takia tai saadakseen hienot häät - vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Työväenluokkainen?? Kaikissa luokissa erotaan. Omat vanhempani ja isovanhempani, työläisiä, yhdessä kunnes kuolema erotti.

Kyllä se vaan näin on. Olen ollut työpaikoissa, joissa iso osa oli amiksia ja siellä niitä uusperhesäätöjä riitti. Nyt olen ollut useammassa työssä, johon vaaditaan korkeakoulutus ja siellä about kaikilla oli ydinperhe ja pitkä parisuhde.

 

Noinko olet perillä kaikkien parisuhdestatuksista? Esim. minä, korkeakoulutettu, ylimmässä 3 prosentissa tienaava nainen, en todellakaan ole työpaikalla kertonut, etten ole lasteni isän kanssa yhdessä. Parille lähimmälle kollegalle sanonut miesystävästäni (joka ei ole lasteni isä), mutta näiden kanssa juttelen muustakin. Pomonikin heitti jotain läppää, että laita miehesi tekemään lumityöt tms. Enpä siinä kaikkien kuullen alkanut sanomaan, ettei mun huushollissa mitään miestä asu. Olettaa voi kaikenlaista, mutta monikaan esim. johtavassa asemassa oleva ei oikeasti puhu yksityiselämästään työpaikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse naimisissa miehen kanssa, joka oli ensimmäinen oikea poikaystäväni. Olemme olleet naimisissa nyt 42 vuotta ja yhdessä 45 vuotta. 

N64

Fiksua, toista kertaa ei pysty rakastumaan yhtä palavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten, ap? Kirveltääkö sun pyllyä?

 

 

Avioliitto on lasten koti.  Mitä kertoo runsas lasten huonovointisuus vs uusioliitot?

Ehkä oikeesti olen vanhanaikainen, liitossa pysyttiin,  jos huuma väheni, tuli ystävyys, toveruus, yhteinen talous.  Toisen huonot puolet kestäen.

Kasvoiko vanhanaikaisissa liitoissa tasapainoisia ja hyvävointisia ihmisiä? Jos noin on miksi sitten ihmiset "ennen vanhaan" voivat huonosti?

Tämä. Niin tämä. Eiköhän se enemmän ole niin, että yksi syy siihen, ettei enää tehdä lapsia, on se, että se vanhempien liitto on ollut niin kamalaa katsottavaa lapsena, ettei vahingossakaan halua asettaa itseään samanlaiseen ansaan. Vaan kun sen lapsiperhe-elämän ei tarvitse olla mikään ansa. Esim. yksi isättömänä kasvanut tuttavanainen on nyt nelikymppisenä iloisen oloinen hyvässä työssä oleva kolmen lapsen äiti (joka on edelleen yhdessä miehensä, eli lastensa isän kanssa). Oli hyvävointinen lapsenakin, sillä äitinsä oli tasapainoinen ihminen, vaikkei hänen parisuhteensa kestänytkään.

 

En ymmärrä sitä paasausta, että ydinperheissä olisi automaattisesti onnellisia lapsia (ei todellakaan ole), tai että eroperheissä lapset voisivat automaattisesti aina pahoin (ei todellakaan ole näin). Eiköhän kyse ole esim. elintasosta jne. Toki moni yh on köyhyysrajalla, muttei todellakaan kaikki, ja monissa ydinperheissäkin on taloudellisia vaikeuksia. 

Eikös tämä ole vähän perinnöllistä ja kulttuurisidonnaistakin? Minun suvussani ei ole kuin yksi avioeronnut pariskunta, ja heilläkään ei mitään uusia virityksiä ole. Myöskään kukaan kavereideni vanhemmista ei ole eronnut. Itsekin naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa, jo 20 vuotta. Myöskään miehen perheessä tai suvussa ei ole avioeroja.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ole vähän perinnöllistä ja kulttuurisidonnaistakin? Minun suvussani ei ole kuin yksi avioeronnut pariskunta, ja heilläkään ei mitään uusia virityksiä ole. Myöskään kukaan kavereideni vanhemmista ei ole eronnut. Itsekin naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa, jo 20 vuotta. Myöskään miehen perheessä tai suvussa ei ole avioeroja.

Kuitenkin n. puolet avioliitoista päätyy eroon ja monet, joilla on yhteisiä lapsiakin, eivät koskaan edes mene naimisiin ja saattavat erota jossain vaiheessa, eli he eivät edes näy tilastoissa. Elät siis aikamoisessa kuplassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?

 

Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.  

Ja näin kerrotaan, että ollaan ikisinkku, jonka psyyke on viisivuotiaan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ja missä määrää, että pitää koko elämä roikkua yhdessä suhteessa?

Incelien käsikirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ole vähän perinnöllistä ja kulttuurisidonnaistakin? Minun suvussani ei ole kuin yksi avioeronnut pariskunta, ja heilläkään ei mitään uusia virityksiä ole. Myöskään kukaan kavereideni vanhemmista ei ole eronnut. Itsekin naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa, jo 20 vuotta. Myöskään miehen perheessä tai suvussa ei ole avioeroja.

Minun suvussani toisella puolella ei ole avioeroja, mutta toisella puolella tätini ja kaikki hänen lapsensa ovat avioeronneet ainakin kerran. 

Minkäpä siinä mahtaa jos puoliso päättääkin nostaa kytkintä, menehtyy tai liitto osoittautuu helvetiksi. Sellaista se elämä on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ole vähän perinnöllistä ja kulttuurisidonnaistakin? Minun suvussani ei ole kuin yksi avioeronnut pariskunta, ja heilläkään ei mitään uusia virityksiä ole. Myöskään kukaan kavereideni vanhemmista ei ole eronnut. Itsekin naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa, jo 20 vuotta. Myöskään miehen perheessä tai suvussa ei ole avioeroja.

Kuitenkin n. puolet avioliitoista päätyy eroon ja monet, joilla on yhteisiä lapsiakin, eivät koskaan edes mene naimisiin ja saattavat erota jossain vaiheessa, eli he eivät edes näy tilastoissa. Elät siis aikamoisessa kuplassa. 

No voi sitä kutsua kuplaksi mutta kupla on silläkin jonka mielestä kaikki eroavat. Kumpikin näkee vain sen keskiarvon toisen puolen.

Ja toisaalta kumpikin kupla tekee näkyväksi sen että asia on tosiaan polarisoitunut eli tietyissä piireissä avioerot ovat harvinaisia ja toisissa taas normi. Vanha ajatushan on jo se että erot tarttuvat. Kun lähipiirissä erotaan niin ihminen alkaa itsekin miettimään että se on myös itsellä mahdolista. Jos taas ei juuri näe eroja lähellään niin se ei ole itsellekään niin realistinen ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä ole vähän perinnöllistä ja kulttuurisidonnaistakin? Minun suvussani ei ole kuin yksi avioeronnut pariskunta, ja heilläkään ei mitään uusia virityksiä ole. Myöskään kukaan kavereideni vanhemmista ei ole eronnut. Itsekin naimisissa ensimmäisen poikaystävän kanssa, jo 20 vuotta. Myöskään miehen perheessä tai suvussa ei ole avioeroja.

Minun suvussani toisella puolella ei ole avioeroja, mutta toisella puolella tätini ja kaikki hänen lapsensa ovat avioeronneet ainakin kerran. 

Erot tarttuvat ja ovat osa sitä suvun "toimintakulttuuria". Toisessa suvussa taas on ollut tapana olla yhdessä ja se sama annetaan eteenpäin lapsille. Ja sitten kun usein pariudutaan kaltaistensa kanssa niin yhdet ihmiset naivat todennäköisemmin toisen ehjän perheen kasvatin ja toiset toisen eroperheen kasvatin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on moniaviollinen ihmisapinalaji.

Lähempänä bonoboa kuin tavallista simpanssit?

Bonobot nussii kaikkien kanssa kaiken aikaa.

Ovat aika hyväluontoisia ja sopuisia.

Kyllä tiedetään, miksi te incelit kitisette ja kärttyilette koko ajan

:D

 

Ottakaa siis mallia, bonobot lepyttelevät kiukkuista laumatoveria seksillä.

Incel luulee olevansa bonobo. Liikkistä.

Meillä on poliisi ja järkkärit laittamassa teidät apinat nippuun.

Eli kun logiikkasi osoitettiin virheelliseksi siirryit suoraan trollaukseen, loistavaa toimintaa.

Mitä logiikkaa itselläsi oli? Samaistuit apinoihin. Se on ihan eri laji kuin ihminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?

 

Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.  

Onko jotenkin itseisarvoisen parempaa olla esim. viidessä suhteessa, muttei koskaan naimisissa (koska etsii aina vain parempaa ja parempaa), tai ei lainkaan suhteessa ja naimisiin ensimmäisen kerran vasta 70-vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten. Samaa paskaako pitä haistella koko elämä?

 

Kun ei mene hätäseen naimisiin vaan etsii hyvän puolison, ei tarvitse vaihtaa.  

Me oltiin ex-mieheni kanssa 10v yhdessä, kihloissa ja avoliitossa, ennen kuin mentiin naimisiin. 8v myöhemmin erottiin, koska kipinä oli sammunut ja liitosta oli tullut kaverisuhde. Ei se pitkä tutustuminen mitään takaa, kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ihmiset voi muuttua erilaisiksi.

Sinä vaan et tyypillisenä suomalaisena naisena osaa sytyttää mitään kipinää parisuhteeseen, saati ylläpitää sitä.

Ai naisen pitäisi kipinä sytyttää? Mitä vittua. Nainen on nuotio, miehen pitää ylläpitää tulta

Mikä se naisen tehtävä tuossa sitten on, olla olemassa? 

"En tajunnut. Ja sen _tiedän_ , että vastuu on aina viestijän."

Vuorovaikutuksessa vastuu on sekä viestin lähettäjällä että vastaanottajalla. He kumpikin ovat viestijöitä.

Kuten parisuhteen onnistuminen on kiinni kummastakin puolisosta.

Kukaan ei eroa kevyin perustein. Minä erosin, koska voin pahoin siinä suhteessa sen ensimmäisestä hetkestä lähtien. Olin niin nössö ja lapsi  että annoin painostaa itseni avioon ja kärsin siitä 10 vuotta.

Kukaan ei tunne koskaan toista ihmistä niin hyvin, että voisi ennustaa tämän tulevan käytöksen. Voi vain itse tehdä parhaansa, mutta myös todeta, milloin tulee raja vastaan.

Erosta moralisointi on yhtä typerää kuin leskeksi jäämisestä syyttely. 

Jälkiviisautta ja ilkeilyä.

Varmaan taas joku "Aito avioliitto"-lahkon iskuryhmä vauhdissa. Venäjähän usuttaa niitäkin.

Ensimmäisistä avioliitoista 60 prosenttia kestää. Eli ihan reippaasti useampi kuin joka toinen liitto päättyy vasta puolison kuolemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisistä avioliitoista 60 prosenttia kestää. Eli ihan reippaasti useampi kuin joka toinen liitto päättyy vasta puolison kuolemaan. 

Näissä prosenteissa on vaan mukana ihmisiä, ketkä ovat jo eläkeiässä. Jos tehdään sama tilasto vaikka vain 80-luvulla syntyneistä, joista moni jo toisella kierroksella, niin mitenkähän sitten? Ja mukaan pitäisi saada myös ne perhemäisesti elävät, joilla lapsia ja yhteinen asuntolaina, mutta jotka eivät ole menneet naimisiin.