Lue keskustelun säännöt.
Jos syöpä vain leviäisi ja siihen menehtyisi, niin miten se tapahtuisi? Ei vain herää enää yhtenä aamuna?
02.11.2023 |
Jos tilanne olisi sellainen, ettei hoida eikä koko syöpää olisi tutkittu. Ehtisi levitä ja elinaikaa olisi vaikka se viikko. Mitä silloin käytännössä tapahtuu?
Voiko ihminen lähes oireettomasti menehtyä syöpään? Vai tuleeko kipuja ja sitten vain sisäelimet pettää vai miten se käytännössä tapahtuu? Miten siihen menehtyy?
Kommentit (147)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain syöpädiagnoosin reilu vuosi sitten. Kolangiokarsinooma, maksan sisällä.sappitiesyöpä. ollut minulla tietämättä jopa 10v. Saanut yli vuoden sytostaattihoitoa. Väsymystä, kuulon näön heikkenemää, ääreishermokipuja, suun kuivumista hoidoista. Palliatiivinen lääkäri oli jo valmiiksi ja saan lääkkeellisen sedaation jos kivut lopussa sietämättömät.
Toimin itse hoitajana ja jokainen syöpäkuolema tai loppuvaiheen on erilainen. Jokainen sytostaattihoitoa/sädetystä saava oireilee eri tavoin. Luusyöpää sairastava esim loppuvaiheessa. Kuvitelkaa tuska, kun 4-6 hoitajaa kääntää potilasta ja luut ripsahtelevat. Kipu sietämätön.
Suosittelen kaikille sairastaville palliatiivisen lääkärin tapaamista. Siellä suunnitellaan kivunhoito yksilöllisesti. Kaikki kunnioitus tk lääkäreille mutta kaikilla ei kivunhoito ole hallussa. Syöpälääkäri tai Palliatiivinen lääkäri osaa nämä.
Voimia vain kaikille sairastaville. Tätäkin sairautta on niin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vaan ensin menisi ruokahalu, sitten tulevat nielemisvaikeudet. Vettä sinulle ei anneta, koska lisäisi vain hengissä pysymistä eikä laiteta tästä syystä tiputukseenkaan. Laihtuisit ja kuivuisit kasaan. Haisisit jo kun elimistö pettämässä. Lopulta hiipuisit pois.
Omalta isältäni lopetettiin viime vaiheessa nesteytys, koska syöpä ja keuhkokuume, ei neste olisi imeytynyt vaan kertynyt juuri keuhkoihin aiheuttaen kärsimystä. Kaksi päivää sitten isä joutui sairaalaan ja totesi äidilleni olevansa siellä pitkän aikaa. Seuraavana päivänä kävimme sairaalan kappelissa katsomassa isäni ruumista. Onneksi olen uskossa, kuten äitini, joten siinä oli hänen maanpäällinen kuori. Silti itkimme silmät päästä. Koska eihän tämän näin pitänyt loppua. Kiitos Jeesus, että otit isäni Taivaaseen. Miettikää ajoissa näitä asioita nuoret. Kuolet vain kerran ja voit valita, minne päädyt sen jälkeen. Katua ei voi.
No niin, saarnaamiset pois täältä. Yksi kerta riittää, älä rupea ahneeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin miettinyt tuota. Syöpähoidot on varmaan niin kivuliaita etten kestäisi niitä. Onko se sitten vaan, et antaa syövän levitä, kituu sen ajan ja sitte kun kipua ei enää kestä, menee päivystykseen, saa sedaation ja kuolee pois? Ellei ole vuoto tai tukos lopettanu elämää ennen sitä.
Noinhan se menee tulevaisuudessa sillä erotuksella että itse ei voi mitään valita, vaan
- yli 60-vuotiaita
- eläkeläisiä
- vammaisia
- työttömiä
ei vaan hoideta koska ovat yhteiskunnalle hyödyttömiä. Kitumaan joutuu joka tapauksessa ja sedaation ehkä saa jos on rahaa maksaa. Päivystykseen ei kroonikkoja oteta oli kipu millainen hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ihminen sentään! Puhutaan ihmisistä. Siis yksilöitä olemme! Kaikki syövät, oireet hoidot yksilöllisiä. Ei ole kahta samanlaista. Itsekin sairastan. Fentanyliä menee jo nyt vaikka kotona. Valitettavasti joillakin on kovia kipuja mutta on kipupumput ja ns.lääkinnällinen sedaatio loppuaikaan. Se on myös pumpun kautta annettavaa rauhoittavaa. Nämä kannattaa vain kaikki sopia ja päättää ennenkuin tilanne on lopussa...
Vierailija kirjoitti:
Kipuja, vaipat housussa makaa sängyssä puolisekavana. Joo - ei siitä aina herää, mutta ei se ole kivaa katseltavaa, eikä arvokas kuolema. Palliatiivinen hoito ja arvokas kuolema on suuri vitsi. Eutanasiaa kehiin vaan.
Karmea sinun kommenttisi. Äitini kuoli syöpään, oli kaksi viimeistä viikkoa sairaalassa. Sai lääkkeitä jotka olivat niin tehokkaita ettei hänellä ollut kipuja ollenkaan. Ei ollut vaipoissa eikä ollut puolisekava eikä kokosekava. Olet kuvottava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hidas ja tuskainen kuolema. Toivottavasti saavat sen eutanasialain säädettyä.
Mikä saa sinut kirjoittamaan tuollaista p*skaa. Tässä ketjussa on kerrottu monesta tapauksesta, joissa ei ole ole ollut hidasta ja tuskaista kuolemaa.
Luulisin että riippuu missä syöpä on. Tajuttomuus n. 1-2- vrk ennen kuolemaa.
Aivoissa on aisteille ja esim. kävelemiseen eri "käskypaikat".
Jos syöpä on aivoissa ja tuhoaa kipua heijastavan kohdan , eihän silloin kipua voi tuntea vai voiko?
Mun läheinen ei koskaan sanonut että koskee mihinkään eikä ollut kivulias tai näyttänyt kipuaan vaikka oli aivokasvain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isälläni oli haimasyöpä. Hän oli jo ihan keltainen iholtaan, kun meni lääkäriin. Tai siis pääsi lääkäriin. Piti odottaa pitkään lääkäriaikaa. Sitten kävi verikokeissa. Kun syöpä lopulta virallisesti todettiin kuvantamisen jälkeen, hän eli 3 vuorokautta terveyskeskuksen vuodeosastolla. Ei päässyt edes sairaalaan. En tiedä, oliko kovia kipuja. Hänellä oli ollut kuukausia selkäkipuja, jotka luultavasti liittyivät haimasyöpään. Minulle saapui poliisi kertomaan, että isänne on kuollut, eikä minulla mitään yhteyttä ollut sinne terveyskeskukseen tai hoitavaan lääkäriin. Kuolinsyy oli haimasyöpä.
Mitä itse olen nähnyt.
- Kuolet sydänkohtaukseen, se tulee aavistamatta jossain vaiheessa, kun syöpä levinnyt
- Kuolet kuihtumalla, et saa enää ruokaa tai vettä alas, joten sut pumpataan täyteen kipulääkkeitä ja odotellaan, kun vaan kuihdut pois.
Vierailija kirjoitti:
Mitä itse olen nähnyt.
- Kuolet sydänkohtaukseen, se tulee aavistamatta jossain vaiheessa, kun syöpä levinnyt
- Kuolet kuihtumalla, et saa enää ruokaa tai vettä alas, joten sut pumpataan täyteen kipulääkkeitä ja odotellaan, kun vaan kuihdut pois.
Minä tiedän kolmannen tavan, jolla meidän suvussa on lähdetty, nimittäin tukehtuminen. Ei saa hengitettyä, ei jaksa hengittää. Hengitys hidastuu ja vaikeutuu, silmin nähden ihminen kärsii, haukkoo henkeä, ihonväri muuttuu sairaaksi ja harmaaksi. Lopulta hengitys korisee, kulkee kuin hidastetussa filmissä. Ja pysähtyy.
Hyvin yksilöllistä ja riippuu paljon siitäkin minkälainen syöpä ja missä.
"Kiitos Jeesus, että otit isäni Taivaaseen. Miettikää ajoissa näitä asioita nuoret. Kuolet vain kerran ja voit valita, minne päädyt sen jälkeen. Katua ei voi."
Ohis, mutta minusta tällainen uskoon pelottelu vakavassa ketjussa on tilannetajutonta. Jos henkilö tai hänen syöpäsairas läheinen ei itse ole tullut uskoon, tällainen pelottelu ei auta asiaa.
Monet eivät halua edes uskoa Jumalaan, joka heittää väärin uskovat ikuiseen kärsimykseen. Sekin on monille lohdullinen ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, ja elämämme on ainutkertaista. Toiset taas kokevat sen lohdullisena, että syntyisimme uudestaan ja saisimme uuden mahdollisuuden elää parempi elämä.
Minun isoisä kuoli syöpään. Oli kovia selkäkipuja, minkä takia meni lääkäriin. Sai diagnoosin viikon tai pari ennen kuolemaansa. Syöpä oli levinnyt joka paikkaan. Ehdittiin käydä hyvästelemässä, mutta syöpädiagnoosi ja kuolema tuli kyllä yllättäen.
Mieheni mummo söi sairaalassa aamupalan, istui sängyn laidalla ja odotti , että autetaan vessaan. Sitten huokaisi ja henki lähti. Sairasti parantumatonta paksusuolisyöpää ja oli TKn vuodeosastolla, kun ei enää yksin asuvana pärjännyt kotona. Sydän petti, mutta ei kärsinyt kipuja. Ei ne syöpäkuolemat aina ole kauheaa tuskaa, toki usein ovat ja eutanasia pitäisi sallia meilläkin.