Jos syöpä vain leviäisi ja siihen menehtyisi, niin miten se tapahtuisi? Ei vain herää enää yhtenä aamuna?

Ei voi. Kipuja tulee ja ne on valtavia.

Lamppu sammuu ja nirri pois.

Syöpä valtaa elimet ja lopulta elintoiminnot vain pettävät, sen aiheuttama kipu on täysin yksilöllinen ja riippunee myös lääkityksestä ja lääkevasteesta.

Useissa tapauksissa varmaan loppuaikoina on todella kipeä ja kehossa voi olla ns tulehdustila päällä eli jatkuvaa kuumeilua esimerkiksi. 

Itse varmaan ostaisin no tiedät kyllä

Sisälmykset räjähtävät.

Voi kasvain vaikka repäistä ison suonen poikki rips raps vaan ja se on menoa sitten.

Vierailija wrote:

Ei voi. Kipuja tulee ja ne on valtavia.

Hanurisi on valtava, älä myöskään puhu aiheesta mistä et tiedä.

Kivun kokemus on yksilöllistä ja jotkut saavat paremmin vastetta kipulääkityksestä kuin toiset, jos kivut ovat kovat, niin myös sedaatio voi tulla kyseeseen. Joillakin nopeasti leviävillä syövillä voi diagnoosin saamisesta olla enää viikkoja jäljellä, joskus jopa vähemmän.

Syöpähoidot ovat kyllä kehittyneet ja vaikeistakin, jopa hyvin levinneistä syövistä on parannuttu.

Ei aina ole kipuja. Tiedän yhden akuuttiin leukemiaan kuolleen. Hän oli vain noin kuukauden ajan ennen diagnoosia väsynyt ja ja hänellä oli pitkittynyt flunssa, mutta ei hän silti ollut mitenkään erityisen huonossa kunnossa. Sitten kun syöpä huomattiin, hän eli enää muutamia päiviä. Kuoli verenvuotoon, kipuja ei ollut tietääkseni ollenkaan.

Olen itsekin miettinyt tuota. Syöpähoidot on varmaan niin kivuliaita etten kestäisi niitä. Onko se sitten vaan, et antaa syövän levitä, kituu sen ajan ja sitte kun kipua ei enää kestä, menee päivystykseen, saa sedaation ja kuolee pois? Ellei ole vuoto tai tukos lopettanu elämää ennen sitä.

Tiedän kans yhden tapauksen jossa "eilen" todettiin syöpä ja "tänään" kuoli.

Vierailija wrote:

Olen itsekin miettinyt tuota. Syöpähoidot on varmaan niin kivuliaita etten kestäisi niitä. Onko se sitten vaan, et antaa syövän levitä, kituu sen ajan ja sitte kun kipua ei enää kestä, menee päivystykseen, saa sedaation ja kuolee pois? Ellei ole vuoto tai tukos lopettanu elämää ennen sitä.

Ei syöpälääkkeet ole kivuliaita.

Kaverillani oli syöpä levinnyt niin pitkälle, että kun hän lopulta lähti lääkärille, ei enää ollut mitään tehtävissä. Hän eleli pari kolme kuukautta uskoen, että kun ei oikein missään tunnu mitään, hän vielä paranee. Yhtenä aamuna hän meni tajuttomaksi ja kuoli alkuillasta.

Vierailija wrote:

Ei aina ole kipuja. Tiedän yhden akuuttiin leukemiaan kuolleen. Hän oli vain noin kuukauden ajan ennen diagnoosia väsynyt ja ja hänellä oli pitkittynyt flunssa, mutta ei hän silti ollut mitenkään erityisen huonossa kunnossa. Sitten kun syöpä huomattiin, hän eli enää muutamia päiviä. Kuoli verenvuotoon, kipuja ei ollut tietääkseni ollenkaan.

Tosiaan riippuu syövästä ja missä kohtaa etäpesäkkeet vaikuttaa. Jos kasvain painaa hermoja tai sisäelinten toiminta heikkenee. Joo, en halua edes ajatella enempää.

Appiukon kunto heikkeni noin puoli vuotta tasaisesti (siis syöpä oli todettu aikaisemmin ja todettu, että ei pystytä hoitamaan), lieviä kipuja, mutta suurimmat haitat oli pyörtyily ja huonovointisuus, laihtui parikymmentä kiloa. Sitten alkoi jatkuvat tulehdukset, oli tosi kipeä, mutta antibiootit auttoivat ja särkylääkkeet. omatoimisuus katosi, kun voimat hävisivät, tuli vaipat ja vessatus, nostaminen ja liikkuminen sattuivat, kipulääkitys auttoi hieman. Sitten veriarvot romahtivat, ei pystynyt enää istumaan, ei syömään, ja siitä viikon verran oli vielä tajuissaan, puhui kun oli hereillä. Sitten alkoi tajunnan taso heiketä, oli satunnaisesti hereillä, tosin kipulääkitys oli vahva tässä vaiheessa, koska kivut olivat pahat. Syöminen loppui, nesteytys juomalla jatkui vielä hetken. Viimeisen viikon oli täysin tajuton ja hengitys katkonaista, kivuista vaikea sanoa mitään, mutta ymmärsin, että oli aika tukeva kipulääkitys.

Naapurin vajaamielinen vanhapoika (ilmeisesti lievä kehitysvamma ja cp-vamma, eipä taidettu 1920-luvulla paljoa tutkia) taas kärsi kivuista ja pääsi sairaalaan tutkimuksiin (noin viikon verran), todettiin haimasyöpä, miespoika sanoi, että "Paavo" lähtee kotiin. Laittoivat "Paavon" ambulanssikyydillä kotiin, seuraavana yönä kuoli omaan sänkyynsä ja omaan kotiinsa.

Syövästä ja potilaasta riippuen kipuja voi olla loppuvaiheessa runsaasti, täysin sietämättömiäkin, tai sitten ei juuri mitään.

Esimerkiksi haimasyöpä oireilee usein nimenomaan erilaisina kipuina, kun taas rintasyöpä voi edetä hyvin pitkälle ennenkuin kivut alkavat. Akuutit verisyövät taas tappavat nopeasti, mutta voivat aiheuttaa runsaasti kipua. Harva syöpä on täysin oireeton ja kivuton, ihminen ei vaan osaa yhdistää kipuja ja muita oireita siihen syöpään, kun ei tiedä sellaista sairastavansa. Keuhkosyöpään kuoleminen on aika karmeaa, jos se tulee nimenomaan keuhkojen toiminnan loppuessa. Tukehtuminen ei ole kivaa.

ei kai kaikilla ole kipuja, oon käsittänyt että keuhkokuume vie useimmat sit ihan lopussa. Et kyllä kai hoitoon hakeutuu kun ei enää happi kulje. Valitettavasti eivät usienkaan hoida aktiivisesti enää kun ei ole mitään pointtia. Toki kivut hoitaavat (?) Ellei Orpo tule ottamaan lääkkeitä pois.

Eikös niitäkin ole jotka menehtyy 3 päivää siitä kun on mennyt tutkimuksiin ja on löydetty joku.

Ei tähän taida olla yleispätevää vastausta. Tyypillisesti laihtumista ja anemiaa, jotka lisäävät vuotoherkkyyttä ja infektioalttiutta. Varmaankin jos kasvain syö jotain tuntohermoja omaava kohtaa niin se aiheuttaa kipua. Mutta siis vaikka suolistossa suurimmassa osassa ei ole kipuhermoja, alku- ja loppuosassa kylläkin. Verisyövät varmaan romauttavat yleiskunnon loppuvaiheessa, mutta eivät ehkä aiheuta kipua.

Miehen isä kuoli diagnosoimattomaan paksusuolensuöpään. Löytyi kotoaan. 

Siellä kävi kotihoito kerran päivässä ja mies oli autonajokuntoinenkin vielä. 

Eturauhassyöpä hänellä oli todettu. Ja se oli hoidettu vuosi aiemmin. 

No googleta kuvia "untreated breast cancer".VAROITUS! Ei herkille. Et ei sitä voi olla huomaamatta.

Kipuja, vaipat housussa makaa sängyssä puolisekavana. Joo - ei siitä aina herää, mutta ei se ole kivaa katseltavaa, eikä arvokas kuolema.  Palliatiivinen hoito ja arvokas kuolema on suuri vitsi. Eutanasiaa kehiin vaan.