Luokanopettaja vastaa hetken kysymyksiinne ;)
Kommentit (40)
niistä käteenjäävä osuus on reilu satanen.
Merlin@:
Lisiä tulee noin 500 euroa kuussa, jos on tuki- ja kerhotunteja ym.
2,5kk kesällä alle kouluikäisten kanssa käy ihan työstä. Olen joidenkin viikkojen jälkeen ihan kypsä töihin : )
Ne, jotka jo osaavat lukea hyvin, voivat lukea oman pyöreän pöytänsä ääressä kirjaa melko itsenäisestikin.
Ne, jotka eivät osaa lukea ja joilla on vaikeuksia keskittyä saavat opetusta kaikilla aisteillaan. Opetellaan kirjaimia myös kinesteettisesti, eli käytetään kehoa, kun opetellaan eri kirjaimia (esim. muodostetaan omasta kehosta ja kavereiden kehoista kirjaimia), lorutellaan ja rytmitetään ja täten kehitetään kielellistä tietoisuutta. Käytämme myös hiekkalaatikkoa, johon voi kömpelömpikin saada piirrettyä kauniin kirjaimen jne.
Tärkeää on myös, että lapsen motivaatio lukemisen opetteluun herää tai säilyy. Luetaan juuri sellaisia kertomuksia heidän kanssaan, mistä he ovat kiinnostuneita. Esim. juuri nyt Cars-hahmot kiinnostavat monia poikia (ja miksei tyttöjäkin).
Vastasiko tämä yhtään kysymykseesi? Yritän hieman pelkistää, tulisi muuten niin pitkä kertomus.
Kaikki paperimiehet eivät tietenkään ole kouluttamattomia. Mutta tietämäni paperimies on käynyt peruskoulun ja sen jälkeen ollut paperitehtaalla töissä ja ansaitsee 4000 euroa kuussa. On hän toki käynyt erilaisia kursseja työnsä aikana liittyen hänen työnkuvaansa, mutta pidän häntä kouluttamattomana verrattuna itseeni :)
jotka ovat saaneet koulutuksen työhönsä työtä tekemällä. Palkka on ns. oppipoikana ollut varmasti melkoisesti huonompi kuin tuo 4000e.
mitä sitten, jos joku taitavista, jo lukevista lapsista onkin levoton, eikä todellakaan jaksa keskittyä johonkin kirjaan yksin pöydän ääressä?
Ap selkeästi yrittää eriyttää ja varmaan harrastaa pistetyöskentelyä sellaisissa aiheissa, joissa se on mahdollista. On paljon opettajia, jotka eivät viitsi eriyttää tai pohtia muutenkaan erilaisia ja eri tahtiin oppivia. Ap kuulostaa pätevältä ja kelpo opettajalta.
t. neljäs ope tässä ketjussa
Ehkä ap kuvailemassasi tilanteessa tekisisi, kuten minäkin, eli menisi lapsen luo, ottaisi varovasti olkapäästä kiinni ja rauhoittelisi lasta. Sanoisi: Hienosti olet jaksanut lukea, luetaan vielä vähän aikaa ja sit pääsette välitunnille. Jos tämä ei auta, voisi levoton tulla mukaan pienryhmään pyöreän pöydän ääreen.
Olet varmaan 39 myös opettaja. Siksi ihmettelenkin, miksi niin ahtaalle pistätä kysymyksilläsi ap:n , kun varsin tarkkaan tiedät luokkahuonetodellisuuden ja yhden opettajan mahdollisuudet monenkirjavassa joukossa. Aikamoista sumplimista useinkin,
t. neljäs ope
kertoa oman mielipiteensä, tai tavan toimia tälläiseen asiaan.
Kun lapseni meni viime vuonna ekaluokalle, kirjoitin reissuvihkoon hieman taustoja elämästämme. Halusin opettajan tietävän asioista, toisaalta kerroin hänelle myös asioita joita en halunnut toisten oppilaiden tietävän.
Mielestäni nämä olivat tärkeitä asioita, liittyen suoranaisesti lapseen. Opettajan kommentti oli " on sitä kummempaakin nähty" , ja i" hmiset selvinneet pahemmistakin!-tyyliin.
Minua kummastutti asenne, tuntui ettei hän halunnut kohdata oppilasta yksilönä vaan mitätöi jollakin lailla kokemamme.
Tästä jäi kyllä inhottava tunne, ja varsinkin kun toivon kirjoituksessani kodin ja koulun yhteistyötä. Tämän keskustelun jälkeen, joka siis käytiin myöhemmin vanhempain vartissa, ei ole kauheesti itsellä ollut halua mihinkään ylimääräiseen yhteistyöhön.
Kouluarjen keskellä tällaisiin asioihin on minusta vaikeaa reagoida, ja löytää oikeita sanoja.
mutta on brassailua uskotella täällä, että luokassa kaikki toiminta on jatkuvasti pedagogisesti perusteltua, ja että vilkkaan lapsen saa kuriin eriyttämällä ja käyttämällä erilaisia työtapoja. Kuinka moni opettaja oikeasti pääsee eroon kirjasta ja huomioi 20/25/30/35/40 lasta yksilöinä ja erilaisina oppijoina? Ja vaikka huomioikin, totuus on se, että luokan työskentelyn kannalta työtavat vaihtelevat, mutta nykyisillä ryhmäkoilla käytetään yhtä/ kahta työtapaa kerrallaan ja ne lapset, joille se ei sovi, joutuvat sopeutumaan. (vrt. tunnilla painotetaan ryhmässä opiskelua -yksinäiset sielut ja käytösongelmaiset joutuvat joustamaan, osa oppii hyvin)
eräs ketjun opeista
Niin, luultavasti toimisin kuten toinen kollega kirjoitti jäljempänä, jos hyvin osaava lapsi olisi vilkas eikä jaksaisi keskittyä itsekseen lukemiseen. Voisin myös käyttää häntä ns. apuopettajana, jolloin hän voisi käyttää jo osaamiaan taitoja toisten auttamisessa. Siinä tulisi samalla sosiaalisten taitojen opettelua ja vastuuttamista.
Kurjaa, että olet kokenut opettajan kanssa käymäsi vuorovaikutuksen kurjaksi ja et tuntenut tulleesi kuulluksi.
Minusta on mukavaa kuulla lasten taustoista ja tärkeää tehdä kodin kanssa yhteistyötä. Se helpottaa kummasti omaa työtä, vaikka viekin paljon aikaa.
Opettajan näkökulmasta ajatellen, lapsesi opettaja ei ehkä ole tarkoittanut kommenteillaan mitään pahaa. Hän on saattanut sanoa noin tarkoittaessaan jotenkin lohduttaa, että muillekin lapsille on sattunut samanmoisia tapahtumia ja että niistä on selvitty hyvin eikä se vaikuta välttämättä lapsen olemiseen luokassa millään lailla negatiivisesti tms. Vaikea ottaa kantaa, kun en tiedä tarkalleen, mistä kirjoitit opettajalle. Suosittelisin sinua kuitenkin vielä yrittämään yhteistyötä opettajan kanssa. Se on kuitenkin lapsesikin etu.
Vierailija:
kertoa oman mielipiteensä, tai tavan toimia tälläiseen asiaan.
Kun lapseni meni viime vuonna ekaluokalle, kirjoitin reissuvihkoon hieman taustoja elämästämme. Halusin opettajan tietävän asioista, toisaalta kerroin hänelle myös asioita joita en halunnut toisten oppilaiden tietävän.
Mielestäni nämä olivat tärkeitä asioita, liittyen suoranaisesti lapseen. Opettajan kommentti oli " on sitä kummempaakin nähty" , ja i" hmiset selvinneet pahemmistakin!-tyyliin.
Minua kummastutti asenne, tuntui ettei hän halunnut kohdata oppilasta yksilönä vaan mitätöi jollakin lailla kokemamme.
Tästä jäi kyllä inhottava tunne, ja varsinkin kun toivon kirjoituksessani kodin ja koulun yhteistyötä. Tämän keskustelun jälkeen, joka siis käytiin myöhemmin vanhempain vartissa, ei ole kauheesti itsellä ollut halua mihinkään ylimääräiseen yhteistyöhön.
Kouluarki on väsyttävää välillä ja tilanteita tulee kulman takaa. Ei aina voi olla ns. hyvä opettaja, mutta ainakin pitää mielestäni yrittää.
Kävin omani Turun OKL:ssa ja valmistuin jo 90-luvun puolivälissä (suunnilleen). Inhosin tuolloin joitakin asioita, mutta jälkikäteen olen ollut erittäin tyytyväinen. Olen toki kouluttautunut lisää ja monipuolisesti jälkeenpäin ja se on auttanut myös paljon. Olen viittä vaille erityisopettaja ja lukenut paljon myös psykologiaa. On siis vaikea täysin erotella, mikä on OKL:n tuotetta ja mikä vaikutteita muualta.
OKL:n koulutus muuttui paljon sen jälkeen, kun itse olen valmistunut. Määrärahoja kaiketi tiukennettiin ja koulutus lyheni ja tietty pakollisuus hävisi demoista.
Minua kiinnostaa tuo " hehee" viestissäsi. Mitä sen takana on?
Juuri tuota ajoin itsekin takaa, helpottaa opettajan työtä lapseni kohdalla.
Meillä ei mitään käytöshäiriö ongelmia eikä muutakaan ongelmaa. Kyse oli lapsen kulttuuritaustoista ja meillä oli takana vaikea ero, jonka ajattelin mahdollisesti voivan heijastua jollakin lailla.
Sen kummempaa erityiskohtelua en todellakaan odottanut opettajalta, ajattelin vain ennkoida tilanteita.
Suhtaudut mukavasti lapsiin yksilöinä ja erilaisina oppijoina. Välität myös koulun ja vanhempien välisestä yhteistyöstä ja olet ymmärtäväinen. Luulin, että olet juuri valmistunut, koska et tunnu " leipäältyneeltä" lapsiin, vanhempiin tai työtaakkaasi.
Yleensä täällä opettajat haukkuvat lapset ja vanhemmat alimpaan maan rakoon ja väkisinkin äitinä miettii, ettei sellaista opettajaa ainakaan lapselleen haluaisi.
Uskon, että työsi on haastavaa, mutta ilmeisesti kuitenkin mieleistä. Toivon, että teet sen jatkossakin hyvin, työsi on todella tärkeää.
mutta mä tunnustan, etteivät ne ihan lomalta tunnu, kun pidän omat lapset pois hoidosta.