Mitähän isoisoäitisi sanoisi, jos näkisi sinut nyt?

Olisi äärettömän onnellinen kun ei tarvitse pelätä nälänhätää.

1800-luvulla elänyt ihminen ei ymmärtäisi elämästäni yhtään mitään. Tuskin osasivat mammani edes lukea ja kirjoittaa.

Vierailija wrote:

Nyt poika perkele, ne sormet pois sieltä vaimon pillusta.

Buhahaaa! Ihan ku sulla joku vaimo olisi 😂😂😂

”Syöt liikaa”

Varmaan surkuttelisi kun olen vanhapiika. Ja ihmettelisi kun pärjään yksin. Maailma on niin eri. Ajatelkaa että vielä 50-luvulla nainen ei saanut mennä yksin kapakkaan, ei ollut ehkäisyä, kirkko ja muut auktoriteetit painosti kaikkia samaan muottiin. Koti, kirkko ja isänmaa. 

No kyllä o hieno pytinki sulla, ihan omako on, herraisä? Hyvin oot yksikseis pärjännä, minun se pit ottoo ukko, kun palaveluksesta lähin - niillä minun rahhoilla myö ostettiin se meiän paekka ja laetettiin sitte se kaappa. Hyväluontone mies se ol, vaekka muut naeset sille nauro, se kun ol semmone vähänläntä tohottaja, minua melekeen kaheksavvuotta vanahempi. Kyllä se isoisoukkis siinä kaapassa sitte uurastikkii nii että suatiin ne minun rahat moninkertasena takasi. Jotka sitte se sinun isoissäis, minun poeka, söe, joe, nae ja pelas prsiiseensä. Kyllä se ol sitte kaaheeta sille Liisa-rukalle ja lapsille. Ja mullekkii, onneksi ukko kuoli, niin ee tarvinnu nähä sitä häppeetä.

Niin, että järellä se pittää ottoo se ukko, jos semmosen tarttoo ja menestystä halluu - ee tunteella. Sanokkoon se Austeni mitä tahhaan.

Isoäiti kuoli jo ennenkuin synnyin, itsekin jo vanha.

Vierailija wrote:

En tiedä, en ehtinyt tutustua häneen ollenkaan. Hän kuoli vanhuuttaan jo kun olin ihan vauva.

Mun viimeinen isoisovanhempi kuoli 1940-luvulla.

Oletan, että tässä kyseltiin, mitä arveliaitte heidän sanovan teille, vaikka ette ole koskaan tavanneet. 

Voi vi**u!

„Hienostihan sulla on asiat nyt, muruseni. Töitä on ja lapset aikuisia, ja oma pieni kaksio. Kultaseni, kukaan ei voinut tietää, että se niin ihana miehesi siinä onnettomuudessa kuoli. Hyvin olet lapset kasvattanut.“

"Sulla on mun luonto", sanoisivat varmaan molemmat.  Elivät 1800-1900-luvun taitteessa ja olivat viisaita ja rohkeita.

Varmaan olisi iloinen ja tyytyväinen sisarussarjasta, kun olemme käyneet kouluja ja jokainen jatkaneet sukua, niinhän äitikin oli onnellinen 11 lastenlapsestaan. Sanoisi varmaan: "Hyvä, tytöt".

Varmaan haukkuis laiskaks ja läskiks

Enpäs tiedä, kun en häntä tuntenut eikä kukaan ole kertonut millainen hän oli.

Isoisoäitini kuoli 94-vuotiaana, kun olin parikymppinen eli ehdin tutustumaan häneen kyllä. Tyttärensä muuten teititteli häntä. En tiedä mitä sanoisi, olisi varmaan iloinen että tyttärelläni on hänen nimensä. Toinen isoisoäitini inhosi minua, varmaan vaistosi että pelkäsin 'rumaa noita-akkaa". Hänen kuollessaan olin alle 10v.

oho, onpas suvun komia nenä! (tää tosiaan kulkee näköjään suorassa polvessa, pojallani on melkoinen tuulenhalkaisija)

Isoäiti sanoisi, että oletpa tullut äitiisi. Mulla on samantyyppinen luonne, olen melko samannäköinen ja samankaltaisia töitäkin teen. 

MIehellä komea nenä on vain plussaa, saa usein persoonallisuutta kasvoihin.

Ihmettelisivät varmaan miksi ihmeessä käyn töissä ja miksei meillä ole yhtään palvelijoita. 

Juuri nyt sanoisi varmasti lohdutuksen sanoja, hänen tyttärensä, minun mummoni kuoli hetki sitten. Isomummo tiesi aina mitä sanoa ja hänen lempeytensä on lapsuuteni parhaita asioita.