Mitähän isoisoäitisi sanoisi, jos näkisi sinut nyt?

Olen reppureissulla Aasiassa. Jos isoäitini näkisi minut nyt, hän toteaisi, että "hienoa, vunukka!" (Vunukka=lapsenlapsi menetetyn karjalan murteella).

Rakas isoäitini oli hyvin seikkailullinen. Evakkokarjalaisena matkustusmahdollisuudet olivat kuitenkin rajalliset. Kannan jo edesmennyttä isoäitiäni sydämessä mukana matkoillani. Tunnen hänen pirskahtelevan läsnäolonsa erityisesti tanssiessa ja matkustellessa.

Voi herranen aika, minkälaisissa rytkyssä olet. Et kai mene minnekään yleiselle paikalle noissa miesten salihousuissa? Jos lähdet kauppaan, niin pane edes hame tai mekko päällesi, että näytät ihmiseltä. Ja miksi ihmeessä sinulla on noin lyhyt tukka. Olet jo sen ikäinen, että sinullakin pitäisi olla nuppu niskassa. Ja vielä, miksi et ole koskaan perustanut perhettä ja synnyttänyt minulle edes muutamaa jälkeläistä. Minä sentään pyöräytin kymmenen mukulaa, yksikään ei kuollut pienenä, ja yritin hoitaa kotitorppaa, kun ukko oli kova viinan perään sukulaismiesten tavoin. No se ukko sitten kuolikin alle vähän päälle viisikymppisenä. Naamastasi olet muuten mammasi, minun kolmannen tyttäreni Alman näköinen.

Kaikki isoisovanhempani olivat maanviljelijöitä, tietääkseni ainakin äidinäidin vanhemmat omistivat oman mökkinsä, olivat tiukan uskonnollista ja ankaraa porukkaa. Sieltä sukuhaarasta ilmeisesti olen perinyt erään periytyvän sairauden. Muut isoisovanhemmat saattoivat olla torppareita, en ole varma. 

Veikkaan, että isomummoistani ainakin yksi saattaisi paheksua jumalatonta elämäntyyliä, mutta luulen, että ainakin joku olisi iloinen siitä, miten olen elämässä luovinut. Itse en pärjäisi heidän maailmassaan, hatunnosto aiemmille sukupolville!

No voe tokkiisa.

Olisi ylpeä ja onnellinen.

Monelle tuntuu olevan vaikeaa käsittää mikä on ISOisoäiti. Vihje: kyseessä ei ole mummosi.

Olisi tyytyväinen, sillä olen onnistunut säilyttämään vuorollani suvun omaisuuden ja pystyn jättämään sen poikanui huostaan siiten joskus.

Ei ymmärtäisi yhtään, että miksi istun keskellä päivää naputtelemassa telekkua kotosalla. Siirtyi ajasta ikuisuuteen kauan ennen internetin läpimurtoa, eikä ehtinyt monta tietokonettakaan elinpiirissään näkemään, läppärit olivat aika uusi juttu vielä eikä niitä mummolaan edes viety.

Olisi myös kauhuissaan, että millaisessa sikolätissä elelen. Vaatteita lojuu selkänojilla, kaappien lakanoita ei ole vedetty ollenkaan eikä vaatteita silitetty eikä särmätty. Matot ovat hakkaamatta ja vuodevaatteet tuulettamatta, vaikka on jo iltapäivä ja kotosalla lojutaan. Kattokin on vuosikaudet ollut pesemättä ja ovenkarmien päältäkin voi pölyhiukkasia tavoittaa. Eikä sohvan päällä ole edes suojapeittoa, jonka asentoa voisi aina huolellisesti suoria huolimattoman istujan jäljiltä.

Lapsesta olisi kuitenkin niin liikuttunut, että kaikki muu unohtuisi. Ei varmaan osannut kuvitella, että lapsenlapsenlapsia joskus tulisi.