Väitän, että nuorten pahoinvointi johtuu vanhempien eroamisista

Suurin osa hoidossa olevista lapsista ja nuorista on perheistä, joissa on vanhemmat samassa taloudessa. Olen johtanut montaa laitosta ja kaikissa ollut noin. 

Väitän, että omien vanhempieni sekä isäni vanhempien olisi pitänyt erota. Vanhempani lopulta erosivat, mutta liian myöhään ja ehtivät sitä ennen kasvattaa kaksi lasta tunneilmastoltaan kylmässä perheessä ja kaataa parisuhteensa ongelmat lasten kannettaviksi. Isäni vanhemmat taas olivat toisiaan kohtaan väkivaltaisia, mutta erota ei siihen aikaan voinut maatilan takia. Äidin vanhemmat taas olivat epäsopiva pari ja isoisä piti koko perhettä tossun alla, mutta heidän ongelmansa eivät olleet yhtä räikeitä tai vaikuttaneet niin syvästi lapsiin kuin isäni vanhempien ongelmat.

Vierailija wrote:

Suurin osa hoidossa olevista lapsista ja nuorista on perheistä, joissa on vanhemmat samassa taloudessa. Olen johtanut montaa laitosta ja kaikissa ollut noin. 

Kerro lisää? Millaisia laitoksia olet johtanut? Lastenkotia,  perhekotia vai mitä? Tuskin sairaaloiden lapsille suunnattua psykiatrista osastoa? Epäilyttää.

Vierailija wrote:

Suurin osa hoidossa olevista lapsista ja nuorista on perheistä, joissa on vanhemmat samassa taloudessa. Olen johtanut montaa laitosta ja kaikissa ollut noin. 

Höpö höpö, tuo nyt on täyttä skeidaa, vai oikein johtaja, ääliö valehtelija  vaan eikä mitään muuta. 

Jotkut ei vaan pääse yli vanhempiensa erosta edes aikuisena. Yleensä samoilla ihmisillä on vaikeuksia kestää muitakin asioita elämässä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Suurin osa hoidossa olevista lapsista ja nuorista on perheistä, joissa on vanhemmat samassa taloudessa. Olen johtanut montaa laitosta ja kaikissa ollut noin. 

 

Höpö höpö, tuo nyt on täyttä skeidaa, vai oikein johtaja, ääliö valehtelija  vaan eikä mitään muuta. 

Selvä trolli on. Kun totuuskin on muuta.

Ei johdu koskaan eroista, vaan johtuu sataprosenttisesti siitä millä tavalla ne vanhemmat kohtelevat ja käyttäytyvät lapsiaansa kohtaan.

Suomessa tunnekylmä koti, jossa ei halata ja jätetään sanomatta lapselle, että "rakastan sua" on todella yleisiä. Sitäkin yleisempää on, että varsinkin isä on kylmä, tunteeton ja näyttää tunteensa lapsille vaan huutamalla, kun jokin menee pieleen. Harvoin minkäänlaista kannustusta ja tukea saa.

Tuohon päälle kun sekoitat jonkinlaista alkoholin liikakäyttöä tai muuta ongelmaa, kuten väkivaltaa niin ne lapset oireilee vahvasti olisi ne vanhemmat yhä yhdessä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vuoroviikoin koti vaihtoon!

Moniko aikuinenkaan jaksaisi systeemiä, missä vuoroviikoin siirryt toiseen kotiin ja pahimmillaan lapsiluku tuplaantuu?

Tämä yksinkertainen syy vaietaan väkisin, sillä silloinhan aikuisten "oikeus omaan elämään ja tarpeisiin " joutuu vähintään kyseenalaiseksi.

Milloin oikeus vapauteen aikuiseksi itseään kutsuvalla muuttuu velvollisuudeksi?

Lasten vapaus varastetaan aikuisten itsekkäällä vapaudenhalulla, joka heittää lapsen pesuveden mukana surutta viemäriin kun aikuisilla on niin kiire kehittää itseään ja seksuaalisuuden tarpeitaan, oikeuksiaan. 

Miten lapsi, jolle sälytetään vapauden sijasta velvollisuus vanhempiensa tarpeiden ja onnellisuuden ylläpitämiseen voikaan kasvaa täysipäiseksi?

Energia menee joka toinen viikko siirtyessä toiseen kotiin ja ihmissuhdeverkostoihin, missä aikuiset kipuilee omien minäminu

Ero usein välttämätön jotta henki tai/ja mielenterveys säilyy.

Miksi altistaa lapset uusille bonusihmisille, uusille uhkayrityksille mielenterveysongelmien vuoksi jos kerran jo ymmärrys pelastaa sellaisilta?

Lapset kasvaa nopeasti eli keskitytään lasten tarpeisiin ja oikeuksiin eron jälkeen. 

Lasten tehtävä ei ole tehdä vanhempiaan onnelliseksi. 

Vanhemmat kantaa vastuunsa ja parisuhteisiin ja omien tarpeiden täyttämiseen ehtii kun Pääasia on hoidettu kunnialla loppuun eli lapset saatu aikuisiksi.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Joitain tutkimuksia on tehty tai muistelen sellaisista olleen uutisointia. Mm se että nuoret rikoksentekijät tulevat eroperheistä yleensä, samoin jos katsotaan vankeja mikä tausta heillä on niin eniten löytyy eroperheissä kasvaneita.

Näinhän se on. Tätä ketjua vaivaa se että jotkut eivät halua myöntää että ero silloin kun suhteessa ei ole ollut riitoja, ei väkivaltaa, ei päihteitä, ei riippuuvuksia tms on lasten kiintymyssuhdemallin kehittymiselle turvalliseksi vaaraksi. Nimenomaan ne erot jossa pettämisen kautta toinen hyppää lennosta uuteen. Lapsi saa mallin jossa kehenkään ei voi luottaa ja turvallisuus voidaan viedä minä hetkenä hyvänsä. 

Tämän ketjun ongelma on se, että te sormi pystyssä neuvojat olette nyt päättäneet mielessänne, että eroperhe syntyy kun toinen puoliso päättää ihan yhtäkkiä lähteä täysin onnellisesti toimivasta avioliitosta, koska haluaa tinderöimään.

Ja vaikka kuinka teille kerrotaan niitä erojen todellisia syitä, niin näiltä suljetaan silmät ja korvat jatkaen tuota samaa mantraa. "Niin mutkun siis jos eroaa onnellisesta liitosta uuden alkuhuuman etsimisen takia niin se on lapsille haitallista, miksette voi myöntää???"

Miksette itse voi nyt myöntää sitä tosiasiaa, että tuskin kovinkaan moni erokuvio on tuota kaavaa noudattanut.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onko palstalla sellaisia joilla on suvussa pitkäikäisiä avioliittoja? Vaikka isovanhemmat ? Mitä olette mieltä heidän pitkistä avioliitoista? Olisiko pitänyt heidänkin erota? Omat vanhemmat ovat varmaan suurimmalla osalla eronneista eronneetkin. Itse olen vela. 

Kannattaa huomioida, että ennen eroon ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia, eli ennen kiduttiin täyspaskassa suhteessa loppuelämä jos oli pakko.

Jahah. Että mummot ja ukit pitää syyllistää kun eivät älynneet ja osanneet erota.😂

 

Niinpä. Jos sama erobuumi olisi ollut isovanhempien ollessa nuoria, ei olisi teilläkään mummolaa jonka lämpöä ootte nauttineet. Isolla osalla on isovanhemmat. 

Tuota noin. Mihin se isovanhemmuus katoaisi, vaikka mummi ja ukki eivät saman katon alla elelisi?

Jos lapseni saa joskus omia lapsia, on kotini heille ihan samaan tapaan mummola, vaikkei ukki samassa osoitteessa ole siinä vaiheessa asunut vuosikymmeniin. Ex-miehen kotia pitäisi vaan kutsua vaikka ukkilaksi mummolan sijaan.

Oma veljeni on ex-vaimonsa kanssa vanhemmuuden alisuorittajien kärkipäässä. He eivät kerta kaikkiaan osaa ajatella muita kuin itseään, ja sen jälkiä sitten korjaa muu suku ja lopulta myös yhteiskunta.

Yksi lapsista sijoitettiin teininä, koska veljeni ei pärjännyt hänen kanssaan. Hyvä että sijoitettiin, mutta veli ei näe asiassa mitään muuta puolta kuin että "tyttö on sekaisin päästään".

Itse muuttivat noin kerran vuodessa ilman mitään järkevää syytä muuta kuin että teki mieli vähän vaihtelua. Lapset sitten vaihtoi päiväkotia ja myöhemmin koulua useamman kerran, myös kesken lukuvuoden. Lapsille ei opetettu kotonaan yhtään mitään, mutta vaadittiin silti paljon. Heidän parisuhteensa oli riitaisa ja täynnä tyhjiä lupauksia. Exän puolelta koko hänen lähisukunsa ja kaveripiirinsä samanlaisia myrkyllisiä ihmisiä, joiden kiinnostuksen kohteet on alkoholi, tatuoinnit ja muiden asiat. Ja näillä ihmisillä on lapsia paljon, monen eri kumppanin kanssa ja luonnollisesti he myös eroavat paljon.

En itse näe, että normaali keskiluokkainen pari joka päätyy eroon, olisi se ongelma. Tunnen useita eroperheitä joissa lapsesta välitetään yli omien kaunojen ja pahan olon. 

Ongelma on niissä ihmisissä, joiden ei pitäisi olla vanhempia ollenkaan. Tätähän ei tietenkään saisi edes ajatella, mutta tämä on mielipiteeni.

Ongelmana on myös koulukiusaaminen, johon Suomessa ei haluta ratkaisuja. Täällä on vaikeutettu lakien avulla koulujen toimintaa ja toisaalta lait eivät kata tarpeeksi mitä tulee rikosvastuuseen yms. Ja kun niin moni vanhempi, kaikissa yhteiskuntaluokissa, on haluton näkemään ongelmaa. "Ei meidän lapsi" on iso, iso ongelma. 

Vierailija wrote:

Oma veljeni on ex-vaimonsa kanssa vanhemmuuden alisuorittajien kärkipäässä. He eivät kerta kaikkiaan osaa ajatella muita kuin itseään, ja sen jälkiä sitten korjaa muu suku ja lopulta myös yhteiskunta.

Yksi lapsista sijoitettiin teininä, koska veljeni ei pärjännyt hänen kanssaan. Hyvä että sijoitettiin, mutta veli ei näe asiassa mitään muuta puolta kuin että "tyttö on sekaisin päästään".

Itse muuttivat noin kerran vuodessa ilman mitään järkevää syytä muuta kuin että teki mieli vähän vaihtelua. Lapset sitten vaihtoi päiväkotia ja myöhemmin koulua useamman kerran, myös kesken lukuvuoden. Lapsille ei opetettu kotonaan yhtään mitään, mutta vaadittiin silti paljon. Heidän parisuhteensa oli riitaisa ja täynnä tyhjiä lupauksia. Exän puolelta koko hänen lähisukunsa ja kaveripiirinsä samanlaisia myrkyllisiä ihmisiä, joiden kiinnostuksen kohteet on alkoholi, tatuoinnit ja muiden asiat. Ja näillä ihmisillä on lapsia palj

Pakko todeta nyt tähän luokkajaotteluun, että tiedän itse tapauksen, jossa eronneiden hyvin keskiluokkaisten vanhempien toistensa erokiusaaminen meni siihen pisteeseen, että lasu joutui puuttumaan asian, kun lapsien etu ei siinä riidassa enää muistanut mieleen.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

kyllä ihan se pelkkä ero vie turvallisuudentunteen pysyvästi. Aina on epävarmuus peikkona. ETENKIN silloin, kun ero on tullut puskista, hyvästä liitosta, kun nainen on vain tylsistynyt. Lapset kärsii niistä eroista eniten ja heidänkään parisuhteet eivät tule kestämään.

Puhun kokemuksesta.

Uusperhehelvetit syynä. Olen kasvanut itse sellaisessa ja myös aikuisiällä ollut äitipuolen roolissa. Ne ajaa ihmiset hulluksi, niin lapset kuin aikuiset. Kaikki oireilevat ja voivat huonosti. 

Eron sattuessa pitäisi asua ilman sitä uutta kumppania ja seurustella silloin kun lapset ovat poissa. Se on ainoa oikea ratkaisu! 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

kyllä ihan se pelkkä ero vie turvallisuudentunteen pysyvästi. Aina on epävarmuus peikkona. ETENKIN silloin, kun ero on tullut puskista, hyvästä liitosta, kun nainen on vain tylsistynyt. Lapset kärsii niistä eroista eniten ja heidänkään parisuhteet eivät tule kestämään.

Puhun kokemuksesta.

No niin. Nyt kun tämä sama mantra jatkuu, niin kertokaas montako ihan oikeaa tapausta tiedätte,  että 100% varmuudella ero tapahtunut hyvöstä liitosta, koska haluttu päästä tinderöimään?

Otaksunnat ei nyt kelpaa, koska moni liitto saattaa näyttää ulospäin niin idylliltä kuin olla ja voi, mutta todellisuudessa voi olla pahojakin ongelmia.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

kyllä ihan se pelkkä ero vie turvallisuudentunteen pysyvästi. Aina on epävarmuus peikkona. ETENKIN silloin, kun ero on tullut puskista, hyvästä liitosta, kun nainen on vain tylsistynyt. Lapset kärsii niistä eroista eniten ja heidänkään parisuhteet eivät tule kestämään.

Puhun kokemuksesta.

Aina tämä sama laulu. Olet joko jätetty mies tai ex-anoppi. En usko, että kukaan lähtee hyvästä liitosta yllättäen vain siksi, että on tylsistynyt. Miehille tosin aina erot tulevat puskista, kun ei viitsitä puolisoa kuunnella. Olin toistakymmentä vuotta exän kanssa ja vaikka viimeiset vuodet toistuvasti sanoin, etten ole tyytyväinen siihen, että mies painostaa seksiin ja elän avioliitossa kuin yksinhuoltaja miehen harrastellessa missä milloinkin. Puhuin pariterapiasta ja ties miestä, mikään ei resonoinut miehen päässä, kuin, että seksiä pitäisi olla enemmän. Lopulta ilmoitin, että tämä oli tässä ja muutin lasten kanssa pois. Mies on tänäkin päivänä sitä mieltä, että ero tuli puskista ja aivan turhaan. Toki hänellä oli mukavat olot, mutta minulla ei niinkään. Kai sitä joku voisi tylsistymiseksikin sanoa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Laaja ja monisyinen aihe, mutta ainakin vanhempien riitaisuus, epäkypsyys ja lapsen altistaminen heidän eronsa todistajaksi on huono juttu. Sitähän voi erota siivosti ja sovussakin. Ehkei siis ero vielä sinänsä vaan se, millaisia vanhempien persoonat ovat, kykenevätkö näkemään lapsensa erillisyyden ja tukemaan tätä.  Olemaan siis hyviä vanhempia.

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

kyllä ihan se pelkkä ero vie turvallisuudentunteen pysyvästi. Aina on epävarmuus peikkona. ETENKIN silloin, kun ero on tullut puskista, hyvästä liitosta, kun nainen on vain tylsistynyt. Lapset kärsii niistä eroista eniten ja heidänkään parisuhteet eivät tule kestämään.

Puhun kokemuksesta.

Tuo on totta. Näitä tapauksia on surullista katsoa. Ja useat naiset jotka tunnen ovat rehellisesti myöntäneet että eivät puhuneet mistään ongelmistaan miehelle ennen uuteen suhteeseen lennosta lähtöä. Ulospäin kyllä kertoivat että mies ei vaan kuunnellut. Eli valehtelivat muille ja toisteltivat että ette voi tietää eron syitä jnejne.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

 

 

Kyllä! Ei se ero, vaan miten erotaan. 

kyllä ihan se pelkkä ero vie turvallisuudentunteen pysyvästi. Aina on epävarmuus peikkona. ETENKIN silloin, kun ero on tullut puskista, hyvästä liitosta, kun nainen on vain tylsistynyt. Lapset kärsii niistä eroista eniten ja heidänkään parisuhteet eivät tule kestämään.

Puhun kokemuksesta.

<

Ei näköjään lainaamani viesti tule näkyviin, mutta kommentoin tuohon "aina sama laulu" viestiin:

Miksi tartut tuohon mies-nais asiaan, kun pointti tuossa lainaamassasi viestissä oli nimen omaan lasten kohtalo? Se nyt vain on fakta, että lapset kärsivät erostasi ja heidän turvallisuudentunteensa on järkkynyt ja se tulee näkymään heidän suhteissaankin. Toki ymmärrän, että yrität siirtää ajatukset pois tästä ja perustella itsellesi, että sinä et ole rikkonut lapsiasi.

Vierailija wrote:

Oma veljeni on ex-vaimonsa kanssa vanhemmuuden alisuorittajien kärkipäässä. He eivät kerta kaikkiaan osaa ajatella muita kuin itseään, ja sen jälkiä sitten korjaa muu suku ja lopulta myös yhteiskunta.

Yksi lapsista sijoitettiin teininä, koska veljeni ei pärjännyt hänen kanssaan. Hyvä että sijoitettiin, mutta veli ei näe asiassa mitään muuta puolta kuin että "tyttö on sekaisin päästään".

Itse muuttivat noin kerran vuodessa ilman mitään järkevää syytä muuta kuin että teki mieli vähän vaihtelua. Lapset sitten vaihtoi päiväkotia ja myöhemmin koulua useamman kerran, myös kesken lukuvuoden. Lapsille ei opetettu kotonaan yhtään mitään, mutta vaadittiin silti paljon. Heidän parisuhteensa oli riitaisa ja täynnä tyhjiä lupauksia. Exän puolelta koko hänen lähisukunsa ja kaveripiirinsä samanlaisia myrkyllisiä ihmisiä, joiden kiinnostuksen kohteet on alkoholi, tatuoinnit ja muiden asiat. Ja näillä ihmisillä on lapsia palj

Suhteesta toiseen lennosta hyppijät ovat vanhempina pelkkää roskaa, jätettä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Suurin osa hoidossa olevista lapsista ja nuorista on perheistä, joissa on vanhemmat samassa taloudessa. Olen johtanut montaa laitosta ja kaikissa ollut noin. 

Kerro lisää? Millaisia laitoksia olet johtanut? Lastenkotia,  perhekotia vai mitä? Tuskin sairaaloiden lapsille suunnattua psykiatrista osastoa? Epäilyttää.

Kyllähän huostaanotoissa korostuvat eroperheistä olevat lapset. Vanhempien avioero lisää tilastojen mukaan lasten ja nuorten mt-ongelmia. Mutta eiväthän muita ihmisiä esineinä pitävät siitäkään piittaa.