Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.

Muistan vielää markka-ajan, tykkäsin kovasti broilerista, mutta sitä ei raaskittu osaa kuin harvoin.  Kokonainen pakastebroileri silloin paistettiin ja siitä riitti kolmeksi päivää ruokaa perheelle, viimeseksi keitettiin keittoa rääppeistä.

Vierailija wrote:

Voisi nykyäänkin jos käyttäisi samalla tavalalla rahaa kuin 30 vuotta sitten.

Ei. Miten noin tyhmiä ihmisiä edes voi olla olemassa.

Vierailija wrote:

Väittäisin ennemminkin kasvaneita odotuksia ja elinkustannuksia suuremmiksi syyllisiksi nykyisiin ongelmiin talon hankinnassa. Toki valuutan arvollakin on osuutensa asiassa, mutta oletko koskaan ajatellut miksi noita markka-ajan taloja puretaan ja remontoidaan raskaalla kädellä? Suurelta osin tietysti koska mikään ei kestä ikuisesti, mutta ne hyvinkin säilyneet yksilöt eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Sähköistys on riittämätön, puuttuu iv-kone ja sen miljoona muuta vimpainta ja masiinaa.

 

Ne oli "halvempia" kun asukkailla ei ollut kallista oheissälää eikä vuosittain budjetoituja lomamatkoja, kakkosautoa tai muita nykypäivänä yleisiä osin puolipakollisia taloudellisia rasitteita.

Elämäntyyli oli aika erilainen. Meille tuli hesari ja äidille joku naistenlehti, oli lankapuhelin (jossa ei saanut puhua pitkään). Vettä ja sähköä säästettiin, käytiin kirjastossa. Syötiin tosi edullista ruokaa. Kesällä käytiin jossain kotimaan matkalla. Talvisin pääsi joskus elokuviin. Vaatteita ei osteltu turhan päiten eikä muutakaan. Kävin ensimmäisen kerran kampaajalla kun olin jo muuttanut kotoa pois ja olin töissä. Ostin oman asunnon heti kun sain siihen lainan. Se vaan oli tosiaan erilaista.

Vierailija wrote:

Missä päin niitä kotiäitejä oli sankoin joukoin Suomessa 1950 luvulta lähtien? Meilläpäin Turussa ei ollut ainoatakaan kotiäitiä lähipiirissä. Kaikki äidit kävivät töissä tehtaissa tai kaupoissa myyjinä, kouluissa keittäjinä ym. Maaseudulla painettiin tietysti maataloissa niska limassa maatöitä ja navettahommia. Vaatimatonta oli elämä kuten ruoka, vaatetus ja huvitukset. Mikä muka oli ostovoima vuosina 1950-1970 esimerkiksi kun sotavelkoja oli maksettu ja palkat olivat mitä olivat. Yleensä hyvin pieniä. Lisäksi oli yleislakko 1956. Lapsiakin oli perheissä enemmän kuin yksi tai kaksi. Kannattaisiko tutustua ihan kirjoja lukemalla, millaista oli elämä tuohon aikaan, tutustua kotimaansa lähihistoriaan? Jotkut rakensivat ja rakennuttivat tietenkin taloja, kyllä siihenkin aikaan perittiin jotain ja sitten olivat myöhemmin ne, jotka kävivät Ruotsissa tienaamassa talorahoja, se oli 1960-70 luvulla. 

Omassa lapsuudessani 80-luvun puolivälistä ysärin loppupuolelle muistan kyllä, että kotiäitejä oli paljonkin, muttei  mitään elämäntapa-kotirouvia vaan useimmiten palasivat työelämään kun lapset eivät olleet enää ihan pieniä. Kotiäitiys oli väliaikainen tila. Tehtiin 1-3 lasta noin 2-4v ikäeroilla, töihin palattiin kun nuorinkin oli noin 3v. 

Toki se lama-aika lisäsi kotiäitien ja jopa koti-isien määrää hetkellisesti,  koska työttömyys nousi. 

Mun 80-luvun lapsuuteen kuuluu köyhyys ja epävarmuus, vanhemmilla oli pientila. Talossa ei ollut sisävessaa tai suihkua, kylmä vesi sentään tuli. Tila ei elättänyt kunnolla, luulen että nykyisten maanviljelijöiden valitus toimeentulosta on pientä siihen verrattuna, että meillä ei välillä syöty muuta kuin perunaa ja ruskeaa kastiketta, kun rahaa ei ollut. Minulla ei toki ole omakohtaista käsitystä siitä miten palkansaajat 80-luvulla elivät. 

Puolisoni vanhemmat olivat duunareita ja molemmat kävivät töissä. He rakensivat pienen omakotitalon 80-luvun puolivälissä, ollessaan siinä noin 35-vuotiaita. Appiukolla oli hyvä palkka, mutta ei puolisoni lapsuudessa silti ollut materiaalisesti kauhean yltäkylläistä, esim. ei matkusteltu (edes kotimaassa) ja pihassa oli Lada. 

Vierailija wrote:

Yltäkylläisinä markka-aikoina meidän perhe oli niin köyhä huonon sadon ja  navetan rakennuslainan vuoksi , ettei meille lapsille ollut varaa ostaa uusia talvivaatteita  ja talvikenkiä kun entiset kävi pieniksi. Kuljin yhden talven kumikengissä ja takkina oli äidin enstex-kankaadta ompelema anorakki ja sen alla paksu islantilaisneule. Jotkut koulukaverit saivat koulun välityksellä sossusta vaateavustusta ja he kulkivat paremmissa kengissä ja topoatakeissa kuin me muut. Kaikille tämä avustuksen hakulapou jaettiin koulussa ja kun kysyin kotona miksi me ei sitä haeta, äiti vastasi ettemme me sitä tarvitse koska emme ole köyhiä.

Minä taisin olla ekaluokalla, kun muistan, miten isä oli vihainen täyttäessään vaateavustuslappua. Sain sillä kengät, mutten muista millaiset. Vaateasvustukset käytiin läpi tunnilla kaikkien kuullen, onneksi en ollut ainoa, joka niitä sai.

Elin lapsuuteni 70-luvulla. Käsittelin oikeasti rahaa ensimmäistä kertaa oikeasti noin 14-15 vuotiaana. 

Meillä syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta. Vaatteet käytettiin loppuun. Perheen auto oli vanha käytetty Lada. Televisio oli joskus - useimmiten ei. Talo oli lahonnut 50-luvun omakotitalo, johon kannettiin vesi sisälle.

Elintaso on huikeasti korkeampi nykyään.

Jos nyt eläisi 70-luvun elintasolla, riittäisi muutaman satasen tulot kuukaudessa.

Vierailija wrote:

Ei pystynyt

Pystyi. Muistan. Ostin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Halpaa on täytynyt olla sielläkin koska olen itse kahden akateemisen vanhemman lapsi pääkaupunkiseudulla ja me saimme juuri ja juuri ostettua sen erillistalon kun olin lukioikäinen vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. SItä ennen oli varaa vain aika pieneen rivarikämppään.

Akateemisilla on yleensä huonot palkat.

80-luvulla kukaan ei vinkunut korkeasta sähkön hinnasta, siitä ei ollut edes puheenaiheksi kun se oli niin halpaa.

Ei se markasta niin paljon ollut kiinni kuin elätettävän eläkeläisväestön määrästä. Eläkkeisiin ja vanhusten hoitokuluihin nykyisin töissä käyvien ihmisten rahat menee. Toisin kuin usein luullaan, eläkeläiset eivät suinkaan ole työaikanaan säästäneet omia eläkkeitään valmiiksi, vaan töissä ollessaan maksoivat silloisten eläkkeellä olijoiden eläkkeitä.

Oli markassa toki se puoli, että valuutan saattoi aina devalvoida, mitä konstia ahkerasti käytettiinkin. Vienti rupesi sillä konstilla vetämään paremmin. Kuluttaja huomasi sen kaikkien tuontitavaroiden kallistumisena. Eipä markka-aikaan esim. ulkomailla reissattu monta kertaa vuodessa, kuten nykyään monella on tapana. Vaatteetkin oli pitkään kotimaisia, sin senkin takia että idänkaupan ansiosta oli omaa tekstiiliteollisuutta.

Ja jos muistatte, niin markka-aikaan se 90-luvun lamakin oli. Ei silloin otettu yhden ihmisen palkalla taloa, ei tosiaan, vaan jouduttiin myymään se aiemmin ostettu alehintaan, ja siltikin jäätiin vielä velkaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Halpaa on täytynyt olla sielläkin koska olen itse kahden akateemisen vanhemman lapsi pääkaupunkiseudulla ja me saimme juuri ja juuri ostettua sen erillistalon kun olin lukioikäinen vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. SItä ennen oli varaa vain aika pieneen rivarikämppään.

Akateemisilla on yleensä huonot palkat.

Keskimäärin kyllä korkeammat kuin duunareilla.

Vierailija wrote:

Oli ihan hyvä syy miksi LADA oli Suomen suosituin auto vielä pitkälle 80-luvulle. Ja se oli hinta joka oli huomattavasti länsiautoja halvempi. Se oli myös helppo korjata ja huoltaa itse.

Ja lähti käyntiin -40 asteen pakkasellakin, jos akku ei jakssanut enää pyörittää käynnistysmoottoria, niin ladassa oli käynnistyskampi Siperian tasoisia pakkasia varten.

Joko valehtelet tahallasi tai sitten olet vain tietämätön. Ei todellakaan pystynyt ostamaan vain uhmisen tuloilla omakotitaloa ainakaan Helsingissä. Hinnat oli tyyliin:

kerrostaloasunto 500 000 - 600 000

rivari 800 000

omakotitalo miljoona markkaa.

90-luvun lama sitten muutti kaiken. Asuntojen hinnat romahtivat, mutta korot nousivat ihan järkyttäviksi jo ennenstään korkeiden korkojen päälle. Niistä korkoajoista ei nykyajan nuoret tiedä mitään. Nythän jo pari prossaa on ihan kamalaa, mutta tuolloin korot oli jotain 15%.

Valtiokonttorin valtionvelka, vuoden lopussa

Vuosi    Velka (miljoonaa euroa)    Suhteessa BKT:hen

1980                3 022                                 9,0 %

Mielestäni me ollemme paljon köyhempiä nyt kun

katsotaan valtionvelkaa.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ehkä aloitus on vähän liioiteltu, mutta kyllä siinä paljon silti tottakin on. Ostovoima heikkenee hitaasti mutta varmasti kokoajan.

Oma isäni oli duunari ja hänen palkallaan elettiin silloin paremmin kuin minun nykyisellä insinööri palkalla. Ajattelisin että äitini palkka, silloin kaupan kassana vastaa elintasossa samaa,kuin oma nykyinen palkkani.

Tämäkin on tietysti vain mutuilua, mutta suunta on tälläinen, siitä olen varma.

Ja olen myös pähkäillyt mistä tämä johtuu. Minun yksinkertaisella rahamaailman tajullani kaikki on seurausta kapitalismista, jota en sinänsä pidä pahana asiana, sillä on saatu paljon hyvääkin. Tietyn pisteen jälkeen se vain alkaa edellekäyvissä maissa heikentämään keskiluokan elintasoa ja ostovoimaa väkisin. Kaikki koska suuret yritykset vaativat kokoajan suurempia voittoja jotta osakekurssit näyttävät hyvältä. Suurista yrityksistä on tullut s

Kaksikymmentä vuotta vanha tilasto!!

Vierailija wrote:

Joko valehtelet tahallasi tai sitten olet vain tietämätön. Ei todellakaan pystynyt ostamaan vain uhmisen tuloilla omakotitaloa ainakaan Helsingissä. Hinnat oli tyyliin:

kerrostaloasunto 500 000 - 600 000

rivari 800 000

omakotitalo miljoona markkaa.

 

90-luvun lama sitten muutti kaiken. Asuntojen hinnat romahtivat, mutta korot nousivat ihan järkyttäviksi jo ennenstään korkeiden korkojen päälle. Niistä korkoajoista ei nykyajan nuoret tiedä mitään. Nythän jo pari prossaa on ihan kamalaa, mutta tuolloin korot oli jotain 15%.

"Niistä korkoajoista ei nykyajan nuoret tiedä mitään. Nythän jo pari prossaa on ihan kamalaa, mutta tuolloin korot oli jotain 15%."

Täällä taas jätetään asioita kertomatta. 90-luvulla keskimääräinen asuntolainan pituus oli 8-10 vuotta, kun taas nykyään on 21 vuotta. Tämä johtuu siitä, että nykyään kämppien hinnat ovat vähintään tuplat palkkaan verrattuna kuin 90-luvulla. 90-luvulla oli myös lama-ajan baareja kuin sieniä sateella, kun taas nykyään keskikalja on niin kallista, ettei ole edes varaa enää käydä baareissa, joten moni baari menee konkkaan. 90-luvulla myös sai vähentää täysmääräisesti kämppälainan korot verotuksessa, nykyään ei ollenkaan. Ja ensiasunnon verottomuuskin poistuu ensi vuonna. 90-luvulla myös palkat nousivat samassa suhteessa inflaation kanssa, mutta nykyään ovat nousseet ehkä 1/3 inflaatioon verrattuna. Että valehtele lisää. Karma kyllä kostaa sinulle myöhemmin. Ja nyky-työläiset pääsevät aikaisintaan 70-vuotiaina eläkkeelle ja maksavat jatkuvasti 25 % TyEL-maksua (ihan sama maksaako työnantaja vai työntekijä, sillä se on kuitenkin pakko maksaa ja se on pois muiden työntekijöiden palkkaamisesta ja yrityksen kehityksestä, asiakas maksaa kovan hinnan kohonneina työvoima-kustannuksina), joka menee 70-prosenttisesti nyky-eläkeläisten eläkkeisiin, jotka ennen 90-lukua maksoivat ihan liian vähän TyEL-maksua. Siinä vähän faktoja valehtelijoille.

Vierailija wrote:

Ehkä aloitus on vähän liioiteltu, mutta kyllä siinä paljon silti tottakin on. Ostovoima heikkenee hitaasti mutta varmasti kokoajan.

Oma isäni oli duunari ja hänen palkallaan elettiin silloin paremmin kuin minun nykyisellä insinööri palkalla. Ajattelisin että äitini palkka, silloin kaupan kassana vastaa elintasossa samaa,kuin oma nykyinen palkkani.

Tämäkin on tietysti vain mutuilua, mutta suunta on tälläinen, siitä olen varma.

Ja olen myös pähkäillyt mistä tämä johtuu. Minun yksinkertaisella rahamaailman tajullani kaikki on seurausta kapitalismista, jota en sinänsä pidä pahana asiana, sillä on saatu paljon hyvääkin. Tietyn pisteen jälkeen se vain alkaa edellekäyvissä maissa heikentämään keskiluokan elintasoa ja ostovoimaa väkisin. Kaikki koska suuret yritykset vaativat kokoajan suurempia voittoja jotta osakekurssit näyttävät hyvältä. Suurista yrityksistä on tullut suurempia talouden ohjaajia, kuin valtiot. Pörss

Olet tasan oikeassa.  Politiikkaa tämä kaikki on, eikä mitään suurten ikäluokkien ahneutta.  Jos nyt olisi sama tilanne, että työpaikkoja olisi tarjolla helposti, niin yhtä lailla nämä nykyiset nuoret painuisivat töihin ja ansaitsemaan.  Kuka heistä ajattelisi tekevänsä jotain väärin ja syövänsä tulevien polvien pöydästä?  Ei yksikään.

Jokainen meistä lähtee oman onnensä perään, ja se on pakko tai sitten jäät jalkoihin.  Perustettiin perheitä, kun se oli mahdollista.  Naisten työpanos tuli todellakin tarpeeseen, ei yhden palkalla ihan kaikkea pystynyt saamaan ja eteenpäin se on ollut elävän mieli aina.  Duunarit halusi kouluttaa lapsensa, edes ammattikoulutukseen oli lapsi saatava.

Minä kasvoin alkoholistiperheessä ja jouduin itse raivaamaan tieni, ja monta mutkaa ja kiveä siinä on ollut.  Itse itseni koulutin ja työllä maksoin koulutuksen, sain työpaikan ja nyt olen sitten joku ahne riistäjä.  Tavallista rauhallista elämää vain tavoittelin ja sen sain.  Kai olisi pitänyt jatkaa perheeni perintöä, niin nyt saisin kiitosta siitä, että en vienyt kenenkään nykynuoren tulevaisuutta.

Juuri tuli uutisia Stora Ensosta ja UPM:stä, kovasti oli voittoa tullut entisten päälle.  Ei se kyllä tämän yhteiskunnan hyvinvointiin mitenkään vaikuta.  

Vanhempani rakensivat omakotitalon 80-luvun puolivälissä n. 100 000 markan lainalla. Osa lainasta oli jotain todella kallista lainaa muistaakseni 18% korolla. Äiti meni heti töihin kun lapset oli 9kk. 

Me ei käyty koskaan ulkomaanmatkoilla. Lensin lentokoneella ensimmäisen kerran aikuisena. Muutamalla laivaristeilyllä käytiin. Muuten lomamatkat olivat esim. sukulaisten maatiloille tai mökeille menoa. 

Talossa oli sama sisustus n. 25 vuotta. Verhoja saatettiin uusia, mutta nekin ommeltiin halpakaupan poistokankaista. Vaatteet kierrätettiin sukulaisilta. Ruokana oli perunaa ja muita kasvimaan antimia, välillä jotain lihaa missä oli luuta ja sitä keitettiin uunissa, vähän kuin karjalanpaistia. Joskus ostettiin kanankoipia tai grillibroileri. Leivän päälle sai laittaa yhtä päällistä.

Harrastuksiin meillä panostettiin (1 per lapsi), mutta muuten arjen huvitukset oli kirjastonkirjat ja kirjastosta lainatut videot, sekä toki naapurin lasten kanssa ulkona majojen rakentelu yms.

Autot oli aina hankittu käytettynä ja isä korjasi kaiken mahdollisen kodissa sekä autossa itse, äiti taas ompeli ja teki lapsille vaatteita ja kodintarvikkeita.

Itse olen nykyään keskituloinen, mutta asun vuokralla yksiössä. Ei mitään mahdollisuutta päästä kiinni omistusasumiseen Helsingissä yhden hengen tuloilla. Elämäntyylini on toki hyvin erilainen mitä vanhemmillani oli itseni ikäisenä kun talon hankkivat ja lama puski päälle. Käytän paljon maksullisia palveluja arkeani helpottamaan, kun lapsuudenperheessäni mistään ei maksettu vaan kaikki tehtiin hammasta purren itse.