Lue keskustelun säännöt.
Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.
25.10.2023 |
Omistusasunnon tai omakotitalon osto ei ollut silloin mikään ihme vaan ihan tavallista ja siihen riitti yhden duunariaikuisen tulot. Moni äiti oli silloin kotiäitinä. Myös uusien autojen kauppa kävi silloin kovaa.
Kuka muistaa markka-ajan hyvä vuodet?
Kommentit (192)
"Kyllä minä muistan kun äitini osti talon 200 000 markalla v 1990."
On kyllä ollut uskomattoman halpa. Omat vanhempani ostivat Espoosta erillistalon 80-luvun lopussa ja se maksoi 900.000 mk. Eikä ollut edes mikään Espoon kalliista alueista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.
Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.
Ja ongelmana tässä oli.....?
Ei mikään muu kuin se että kukaan näistä "miksi enää ei saa samaa kuin 80-luvulla" ei itse enää eläisi hilloten ja sukkia parsien.
"Inflaatio söi pankkilainaa, mutta se inflaatio oli erilaista, eikä vaikuttanut ostovoimaan oikeastaan mitenkään, koska kotimaassa valmistettu tuote oli joka tapauksessa aina halvempi kuin ulkomainen."
Vaikka kotimainen saattoi olla halvempi kuin ulkomainen niin ei se halpa ollut. Silloin mm. vaatteita ostettiin ehkä 10% siitä määrästä kuin nyt. Muistan että lapsena 70-luvulla saatiin uudet housut ja joku paita aina kun koulu oli syksyllä alakamassa. Niillä sitten mentiin suunnilleen se seuraava vuosi kunnes taas saatiin seuraavat.
Kultaisella kasarilla pystyi työmieskin ostamaan omakotitalon, auton ja mökin. Vaikka säästäisi kuinka, ei tuo ole enää nykyään mitenkään mahdollista.
Oih ja voih kultaista markka-aikaa. Se oli aikaa, kun Suomen talous kasvoi ja kehittyi.
Kun valuutaksi tuli euro, talouskasvu pysähtyi ja Suomi taantui alamäkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minä muistan kun äitini osti talon 200 000 markalla v 1990."
On kyllä ollut uskomattoman halpa. Omat vanhempani ostivat Espoosta erillistalon 80-luvun lopussa ja se maksoi 900.000 mk. Eikä ollut edes mikään Espoon kalliista alueista.
Niinpä. Me kävimme Espoossa katsomassa rivareita v85 ja 4h asunnot maksoivat silloin 500 000-600 000mk. Ostettiin sitten Helsingin va Vantaa. rajalta 470 000 markalla 98m2
Kyllä voi vieläkin, Varpaisjärvetä, Joukokylältä, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuten ollut PersKokkari hallitusta.
Vierailija kirjoitti:
Totta!
Mä olin Cittarissa ostoskärryjä työntämässä ja rouva oli lasten kanssa kotona alkuun velkaisessa mutta uudessa 270m^2 ok talossa. Autoja oli kaksi corolla ja avensis vaan mutta ei kovin vanhoja kumpikaan. Kun lapset meni yläasteelle ja oli talovelka maksettu hommattiin vähän rehvakkaammat kulkupelit.
Tämä kaikki siis markka-aikaan!!
Paskapuhetta.
90-luvun lopussa okt 165m2 rakentaminen kunnan tontille maksoi meille tontteineen 1 200 000mk. Me olimme toimistoduunissa ja palkat n 20 000mk yhteensä, paljon enemmän kuitenkin kuin kärripojalla.. Miehellä auto työn puolesta, minä kuljin bussilla.
Todella tiukoilla oltiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minä muistan kun äitini osti talon 200 000 markalla v 1990."
On kyllä ollut uskomattoman halpa. Omat vanhempani ostivat Espoosta erillistalon 80-luvun lopussa ja se maksoi 900.000 mk. Eikä ollut edes mikään Espoon kalliista alueista.
Sukulainen osti noihin aikoihin miehensä kanssa pikkukaupungista rivarikolmion, joka maksoi 500000 markkaa. Rivari oli uusi, mutta kalliina sitä pidettiin. Kumpikin jäi työttömäksi pari vuotta myöhemmin. Saivat onneksi asunnon myytyä, mutta saivat vain puolet mitä olivat maksaneet. Lainaa jäi sen jälkeenkin reilusti maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.
Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.
Ja ongelmana tässä oli.....?
Omakotitalon voi vieläkin ostaa yhden palkalla, kun ensin elää kituelämää kymmenen vuotta ja jatkaa sitä saman verran talon ostamisen jälkeen. Se tarkoittaa monesta nykyelämään kuuluvasta asiasta luopumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se markasta niin paljon ollut kiinni kuin elätettävän eläkeläisväestön määrästä. Eläkkeisiin ja vanhusten hoitokuluihin nykyisin töissä käyvien ihmisten rahat menee. Toisin kuin usein luullaan, eläkeläiset eivät suinkaan ole työaikanaan säästäneet omia eläkkeitään valmiiksi, vaan töissä ollessaan maksoivat silloisten eläkkeellä olijoiden eläkkeitä.
Oli markassa toki se puoli, että valuutan saattoi aina devalvoida, mitä konstia ahkerasti käytettiinkin. Vienti rupesi sillä konstilla vetämään paremmin. Kuluttaja huomasi sen kaikkien tuontitavaroiden kallistumisena. Eipä markka-aikaan esim. ulkomailla reissattu monta kertaa vuodessa, kuten nykyään monella on tapana. Vaatteetkin oli pitkään kotimaisia, sin senkin takia että idänkaupan ansiosta oli omaa tekstiiliteollisuutta.
Ja jos muistatte, niin markka-aikaan se 90-luvun lamakin oli. Ei silloin otettu yhden ihmisen palkalla taloa, ei tosiaan, vaan jouduttiin myymään
Harva sai silloin työeläkettä mitään merkittäviä määriä, koska sitä ei ollut ehtinyt kertyä. Tämän vuoksi kansaneläkkeitä maksettiin paljon nykyistä enemmän, joten työeläkemaksut olivat alemmat, mutta maksettiin sen sijaan enemmän veroja. Oli myös erillinen kansaneläkemaksu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Joko valehtelet tahallasi tai sitten olet vain tietämätön. Ei todellakaan pystynyt ostamaan vain uhmisen tuloilla omakotitaloa ainakaan Helsingissä. Hinnat oli tyyliin:
kerrostaloasunto 500 000 - 600 000
rivari 800 000
omakotitalo miljoona markkaa.
90-luvun lama sitten muutti kaiken. Asuntojen hinnat romahtivat, mutta korot nousivat ihan järkyttäviksi jo ennenstään korkeiden korkojen päälle. Niistä korkoajoista ei nykyajan nuoret tiedä mitään. Nythän jo pari prossaa on ihan kamalaa, mutta tuolloin korot oli jotain 15%.
"Niistä korkoajoista ei nykyajan nuoret tiedä mitään. Nythän jo pari prossaa on ihan kamalaa, mutta tuolloin korot oli jotain 15%."
Täällä taas jätetään asioita kertomatta. 90-luvulla keskimääräinen asuntolainan pituus oli 8-10 vuotta, kun taas nykyään on 21 vuotta. Tämä johtuu siitä, että nykyä
Nuoremmat eläkeläiset ovat maksaneet samat eläkemaksut kuin nyt töissäkäyvät.Talo maksoi v-90 minun 9 vuoden palkan ja nyt saisi tuolla rahalla paljon isomman talon.Siinä vähän faktaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kultaisella kasarilla pystyi työmieskin ostamaan omakotitalon, auton ja mökin. Vaikka säästäisi kuinka, ei tuo ole enää nykyään mitenkään mahdollista.
No se on kyllä itsestä kiinni.Tavallisilla duunareilla on nämä kaikki täälläpäin,useampi autokin.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä minä muistan kun äitini osti talon 200 000 markalla v 1990."
On kyllä ollut uskomattoman halpa. Omat vanhempani ostivat Espoosta erillistalon 80-luvun lopussa ja se maksoi 900.000 mk. Eikä ollut edes mikään Espoon kalliista alueista.
Me rakennutettiin pääkaupunkiseudun kehyskuntaan omakotitalo 1993. Kustannusarvio oli 600 000 mk. Siihen ei sisältynyt tontti, jonka sitten lunastimme (aluksi siis vuokratontti) myöhemmin, kun oli lyhennetty ensin lainaa tarpeeksi. Ei olisi kyllä yhden tulot riittäneet siihen, vaikka meillä sentään oli ennestään kolmio, joten ei tarvinnut lisää lainaa kuin 150 000mk.
Voi nytkin mutta ei halutulta alueelta
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä muistan kun äitini osti talon 200 000 markalla v 1990. Minä omistan sen talon nyt kun äitini kuoli. Nyt talon ja tontin arvo onkin 350 000 euroa. Asun 6 km keskustasta satakunnassa. Aika iso tonttikin vielä.
Melkoinen koppero taitaa olla.Me rakennutettiin-90 ja talo maksoi 620 tuhatta.Aivan tavallisen kokoinen talo.
70 ja 80 luvulla tavalliset perheet rakentivat omakotitaloja ostivat uusia autoja ja rakensi kesämökkejä.
Kokoomus mölysi oppositiossa että he muuttavat suomen paremmaksi ja edistyksellisemmäksi. Yrittäjiä täytyy tukea ja kilpailukykyä parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.
Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.
Paitsi joillakin ay pomoilla.
Ja ongelmana tässä oli.....?