Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Kyllä porkkanoita syötiin mutten kyllä mitään "tikkuja" muista, ei oltu tikkuja vielä keksitty. Meillä oli saunan jälkeen tuoreita korvapuusteja ja maitoa. Saunajuomana oli tosiaan lasillinen keltaista jaffaa, isä joi kotikaljaa, ei mihinkään pilsneriin rahaa haaskattu. 

Vierailija wrote:

Ei kyllä pystynyt. Tiukkaa teki, vaikka molemmat kävi töissä kun makseli lainoja. Ruoasta, vaatteista piti tinkiä.

Koulussa käsityötunneilla tosissaan opeteltiin kutomaan pipoja, lapasia, kaulureita, sukkia ja villapuseroita. Toki kiireinen äiti joskus ehti auttaa jonkun pulman kanssa. Opettelimme vapaavalintaisesti tekemään suoria housuja, puolihameita ja helppoja puseroita. Näitä taitoja hyödynnän vielä vanhanakin. Jopa kylpypyyhkeitä tehtiin froteekankaasta, joihin tehtiin haluamiaan kirjailuja sekä pitsit lyhyihin päihin.

Nyt saisi Siilinjärveltä hienon omakotitalon 30000 eurolla.

https://huutokaupat.com/4418785/ulosmitattu-0-1057-ha-n-kiinteisto-joll…

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.

Eivät työsuhdeasunnot mitään erikoisia olleet. Talonmiehet asuivat esim. sellaisisissa kerrostaloissa. Kouluissa oli vahtimestari ja talonmies, asunnot kaupunkikouluissa pieniä (olen nähnyt). Jos vaihdoit työpaikkaa samalla oli muutettava siitä työsuhdeasunnosta pois. Maaseudulla opet asuivat kouluissa, johonkin koulutalon siipeen oli väsätty vetoinen asunto opelle ja sen perheelle. Palkka oli tietysti pienempi kun asunnosta ei tarvinnut vuokraa maksaa. Nykyään on toisenlaisia etuja, Kela ja muut työpaikoista saatavat edut, huomattavasti paremmat kuin koskaan ennen. En silti sano, etteikö tuo työ

Niin tekivät jotkut isommat tehtaat - mutta niistä maksettiin jotain vuokraa työnantajalle, vaikkakin vähemmän kuin vapailla vuokramarkkinoilla. Pakko oli rakentaa kun halusi työläisiä tehtaaseensa ja asuntoja ei pienemmillä paikkakunnilla ollut montaakaan tarjolla. Setäni oli koulun vahtimestari eikä maksanut markkaakaan vuokraa, sähköä tai lämmitystä, asunto oli 40 neliötä kaksio keittokomerolla ja palkka oli pieni tietenkin - siinä oli kolmen lapsen kanssa varmaan aika vähän tilaa. 

 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Halpaa on täytynyt olla sielläkin koska olen itse kahden akateemisen vanhemman lapsi pääkaupunkiseudulla ja me saimme juuri ja juuri ostettua sen erillistalon kun olin lukioikäinen vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. SItä ennen oli varaa vain aika pieneen rivarikämppään.

 

Tämä tapahtui Turussa 60-luvulla. 

Sen ajan omakotitalot olivat nopeasti rakennettuja lautarakennelmia ilman sen kummempia erityisiä mukavuuksia. Hartiapankilla rakennettiin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Kyllä porkkanoita syötiin mutten kyllä mitään "tikkuja" muista, ei oltu tikkuja vielä keksitty. Meillä oli saunan jälkeen tuoreita korvapuusteja ja maitoa. Saunajuomana oli tosiaan lasillinen keltaista jaffaa, isä joi kotikaljaa, ei mihinkään pilsneriin rahaa haaskattu. 

Ei porkkanatikkuja tarvitse sen kummemmin keksiä. Ihan vain leikkaa porkkanoita itse tikuiksi. Ihan tuttu lapsuuden "snäkki" minullekin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Miksi luulet, että ennen ei syöty ravitsevaa ruokaa? Melkein kaikilla oli kasvimaa ja mitään valmisruokia ei kyläkaupoissa myyty, ei edes kaupungissa sen aikaisssa osuukaupoissa mitään eineksiä ja valmisruokia myyty. Itse tehtiin. Saattoivat olla ruoat yksinkertaisia ja vaatimattomia, mutta kyllä niillä ihmiset kasvoivat eikä keripukkia ollut. Sitäpaitsi kouluissa oli myös ruoat ja hyvät ruoat olivatkin. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Halpaa on täytynyt olla sielläkin koska olen itse kahden akateemisen vanhemman lapsi pääkaupunkiseudulla ja me saimme juuri ja juuri ostettua sen erillistalon kun olin lukioikäinen vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. SItä ennen oli varaa vain aika pieneen rivarikämppään.

 

Nämä ”akateemiset” kun eivät osaa mitään muuta kuin käännellä papereita. Kun talon RAKENTAA itse siihen käyttää paljon omaa työvoimaansa ja osaamistaan. 

Akateemisuus ei tarkoita kädettömyyttä. Aika iso osa 70-luvulla yliopistosta valmistuneista oli ensimmäisiä suvun ylioppilaita ja maalta kotoisin. Joten osasivat kyllä tehdä yhtä jos toista.

Jotkut pystyi ja jotkut ei.

Vierailija wrote:

Ihmettelen ihmisten muistikuvaa että 70- luvulla naiset olivat muka kotiäiteinä.

Itse en kyllä tuntenut, joku saattoi  ottaa lopputilin ( hoitovapaata ei ollut)  mutta palasi töihin ompelijaksi  kun vauva oli vuoden tai kaks, olin henkilöstöosastolla töissä, itsellä lapsia kuten työkavereillakin.

Tosin asuin teollisuuskaupungissa, meitä "pönttövuoren tunnelista"  tulleita oli työpaikat täynnä , vuokra-asuntotalojen rakennus oli kovasti käynnissä.

Eiköhän noilla kotiäideillä tarkoitettu juuri näitä lasten kanssa muutaman vuoden olleita. Kun lapsia oli kuitenkin useimmilla ainakin se kaksi, joillain enemmän, helposti meni viisi-kuusi vuotta kotona. Kyllä ainakin minun lapsuuteni lähiö oli aika täynnä näitä pikkulasten kanssa kotona olevia kotiäitejä.

Aika moni niistä meni sitten takaisin töihin juuri samaan aikaan kun perhe sitten muutti siihen omakotitaloon tai isompaan rivariin jolloin tarvittiin kahden rahat.

Vierailija wrote:

Minä muistan markka-ajan hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden. Vanhempani ostivat silloin jämäkän, hyvin rakennetun omakotitalon ja se maksoi markka-aikaan naurettavan vähän. He myivät sen kaksi vuotta sitten ja kuittasivat muhkean summan euroja, joista osan käyttivät pienemmän senioriasunnon ostamiseen ja loput laittoivat sijoituksiin. Omakotitalon reaaliarvo oli noussut tosi paljon, koska alue on nykyään arvostettua aluetta ja palvelut ja kulkuyhteydet tosi hyvät.

Ei silloin markka-ajan yltäkylläisinä aikoina työssä käyvät olleet ulosotossa ja leipäjonoissa.

Vissiin muistelet miten kasinotalous toimi eli sitä lyhyttä aikaa ennenkuin sekin ihanuus loppui.

Vierailija wrote:

Minä muistan markka-ajan hyvinvoinnin ja yltäkylläisyyden. Vanhempani ostivat silloin jämäkän, hyvin rakennetun omakotitalon ja se maksoi markka-aikaan naurettavan vähän. He myivät sen kaksi vuotta sitten ja kuittasivat muhkean summan euroja, joista osan käyttivät pienemmän senioriasunnon ostamiseen ja loput laittoivat sijoituksiin. Omakotitalon reaaliarvo oli noussut tosi paljon, koska alue on nykyään arvostettua aluetta ja palvelut ja kulkuyhteydet tosi hyvät.

Ei silloin markka-ajan yltäkylläisinä aikoina työssä käyvät olleet ulosotossa ja leipäjonoissa.

Ei ollut mitään markka-ajan yltäkylläisiä aikoja. Kaikki pihistivät, mistä pystyivät tulotasosta riippumatta. Ulosotossa ei voinut ollakaan, koska ainoastaan pankit myönsivät lainoja ja niitäkin harkiten, että saivat omansa takaisin. Kulutusluotoista ei oltu silloin vielä kuultukaan ja ne juuri vievät ihmiset ulosottoon. Rahan käyttöä opetettiin kotona, että pärjää sitten aikuisena. 

 

Leipäjonoja ei tietenkään ollut vaan köyhät olivat syömättä, jos rahaa ruokaan ei ollut. Sossussa käymistä pidettiin häpeänä, mutta kyllä sielläkin ihmisiä kävi, ettei tarvi kuolla nälkään. Siinäkin mielessä leipäjonot olisivat  olleet mahdottomia toteuttaa, koska valmisruokia ei ollut kuin leikkeleitä ja makkaralenkkiä. Leipiä oli valmiina kaupoissa aika vähän, koska tuli halvemmaksi leipoa itse kotona.

Kaikki kynnelle kykenevät kävivät joka vuosi marja- ja sienimetsällä sekä ok-talojen pihoissa oli marjapensaita, omenapuita ja pieni ryytimaa vaikka perunan ja porkkanan kasvatukseen. Niin ja ruohosipuli oli vakio ja pysyi hengissä vaikka millä hoidolla vuodesta toiseen, oli hyvää.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Kyllä porkkanoita syötiin mutten kyllä mitään "tikkuja" muista, ei oltu tikkuja vielä keksitty. Meillä oli saunan jälkeen tuoreita korvapuusteja ja maitoa. Saunajuomana oli tosiaan lasillinen keltaista jaffaa, isä joi kotikaljaa, ei

Tarkoitin, että meilläpäin ei oltu vielä 1950-60 luvulla huomattu ruveta tekemään porkkanoista tikkuja. Porkkanat syötiin sellaisenaan kuorittuna ja haukattiin porkkanasta pala. Mitään snack sanaa ei edes tunnettu joten ei mitään snäkkejä syöty, syötiin porkkaa ja puhuttiin selvää suomea. 

 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei kyllä pystynyt. Tiukkaa teki, vaikka molemmat kävi töissä kun makseli lainoja. Ruoasta, vaatteista piti tinkiä.

Koulussa käsityötunneilla tosissaan opeteltiin kutomaan pipoja, lapasia, kaulureita, sukkia ja villapuseroita. Toki kiireinen äiti joskus ehti auttaa jonkun pulman kanssa. Opettelimme vapaavalintaisesti tekemään suoria housuja, puolihameita ja helppoja puseroita. Näitä taitoja hyödynnän vielä vanhanakin. Jopa kylpypyyhkeitä tehtiin froteekankaasta, joihin tehtiin haluamiaan kirjailuja sekä pitsit lyhyihin päihin.

Kun tarvittiin pussilakanoita ja tyynyliinoja  ostettiin pakka puuvillakangasta ja ommeltiin ne itse. Ihan paikallisessa osuuskaupassa näitä ja muita kankaita ja lankoja myytiin. Itse ostin joskus -84 pakan nättiä sinistä kuviollista lakanakangasta kun tämä osasto paikallisessa osuuskaupassa lopetettiin loppuunmyynnistä.  32 metriä vahvaa puuvillaa maksoi 300 markkaa. Äidillä taitaa olla vieläkin muutamia tuolloin ompelemiani pussilakanoita.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Kyllä porkkanoita syötiin mutten kyllä mitään "tikkuja" muista, ei oltu tikkuja vielä keksitty. Meillä oli saunan jälkeen tuoreita korvapuusteja ja maitoa. Saunajuomana oli tosiaan lasillinen keltaista jaffaa, isä joi kotikaljaa, ei mihinkään pilsneriin rahaa haaskattu. 

Meillä ostettiin yksi limsapullo sisaren kanssa jaettavaksi vain erikoistapauksissa. Saunajuomana oli äidin Mehu-Maijalla keittämiä mehuja.

"Tarkoitin, että meilläpäin ei oltu vielä 1950-60 luvulla huomattu ruveta tekemään porkkanoista tikkuja. Porkkanat syötiin sellaisenaan kuorittuna ja haukattiin porkkanasta pala. Mitään snack sanaa ei edes tunnettu joten ei mitään snäkkejä syöty, syötiin porkkaa ja puhuttiin selvää suomea. "

No ainakin 70-luvulla oli jo meilläpäin ihan yleisesti tikuiksi suikaloituja porkkanoita. Eikä niitä tietenkään silloin "snäkeiksi" kutsuttu mutta yritin siis rinnastaa sillä sanalla niitä nykypäivän sipseihin ja vastaaviin.

Ne rakenettiin itse työnteon ohella. Oli aika pitkät päivät. Eivätkä olleet tälläisia luksuslukaaleja, kuin nykyisin missä pystyy rahattomatkin asumaan.

Yltäkylläisinä markka-aikoina meidän perhe oli niin köyhä huonon sadon ja  navetan rakennuslainan vuoksi , ettei meille lapsille ollut varaa ostaa uusia talvivaatteita  ja talvikenkiä kun entiset kävi pieniksi. Kuljin yhden talven kumikengissä ja takkina oli äidin enstex-kankaadta ompelema anorakki ja sen alla paksu islantilaisneule. Jotkut koulukaverit saivat koulun välityksellä sossusta vaateavustusta ja he kulkivat paremmissa kengissä ja topoatakeissa kuin me muut. Kaikille tämä avustuksen hakulapou jaettiin koulussa ja kun kysyin kotona miksi me ei sitä haeta, äiti vastasi ettemme me sitä tarvitse koska emme ole köyhiä.

Aikoinaan pienituloiset saivat aravalainaa, jonka avulla saattoivat rakentaa talon. Lisäksi pankista lainaa. Lyhennyksiä pari kertaa vuodessa, muutamia satasia kerrallaan. Olin kunnan asuntotoimistossa töissä, siitä nämä jääneet mieleen. Tämä siis 70-luvulla. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Ei kyllä pystynyt. Tiukkaa teki, vaikka molemmat kävi töissä kun makseli lainoja. Ruoasta, vaatteista piti tinkiä.

Koulussa käsityötunneilla tosissaan opeteltiin kutomaan pipoja, lapasia, kaulureita, sukkia ja villapuseroita. Toki kiireinen äiti joskus ehti auttaa jonkun pulman kanssa. Opettelimme vapaavalintaisesti tekemään suoria housuja, puolihameita ja helppoja puseroita. Näitä taitoja hyödynnän vielä vanhanakin. Jopa kylpypyyhkeitä tehtiin froteekankaasta, joihin tehtiin haluamiaan kirjailuja sekä pitsit lyhyihin päihin.

Samoja opetellaan käsityötunnilla nykyäänkin.