Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.

Ne 70-luvun omakotitalot tehtiin aika heppoisesti ja halvalla. Oli tasakatot, valesokkelit ja maalattua lastulevyä seinät. Lämmitys suoralla sähköllä. Pihalla nurmikkoa ja pari omenapuuta.

Nykyisin on Spa-osastot, porealtaat, isot saunat tähtitaivaalla ja valtavat ulkoterassit sekä pihat laatoituksineen ja hienoine istutuksineen. Lämmitysmuotona maalämpö, lämpöpumppu tai joku muu energiatehokas ratkaisu. Nykyajan omakotitalo on aika lailla erilainen projekti

Vierailija wrote:

Ja isä muisteli miten hän maksoi 10 vuodessa omakotitalon lainan pois. Äiti oli osittain kotiäitinä. Talo oli 20 vuotta vanha, 120 neliötä, yksikerroksinen, rauhaisalla omakotitaloalueella. En tiedä ostohintaa.

Maksoihan ne 10 vuodessa kun oli pakko. Silloin ei saanut nykyisenlaisia pitkiä laina-aikoja ja lainan osuus asunnon hinnasta oli luokkaa 50%, kun nykyään lainaa saa jopa 85% valtiontakauksella tai pankilta ostettavalla palvelulla.

Aloittaja aloitti taas tarinalla jolla ei ole todellisuuspohjaa.  Naiset kävivät tuolloin jo muuten töissä, työtä oli tarjolla, se on totta.

Toki taloja rakensi keillä oli rahaa, rakennustarpeet isin metsästä ja isän nimi pankkilainan alla.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.

On. Tarkoittaa ramirentin parakkia suht lähellä työmaata.

Isäni rakensi itse omakotitalon toki talkooapua käyttäen ja sitten oli tietysti käytettävä sähkö- ja putkimiehiä. Isä teki monta vuotta kahta työtä elatuksemme eteen. Äitini oli kotiäiti ja tosiaan ruokaa tehtiin edullisista aineksista ja lapsuudessa lounas saattoi merkitä jotain velliä ja voileipää. Oli oma kasvimaa ja perunapelto sekä marjapensaat. Mustikoita kerättiin ämpärikaupalla. Kaikki muu leivottiin kotona paitsi ruisleipä. Vaatteita ostettiin harvoin.

Eihän se kulutus ollut samanlaista kuin nykyään. Matkustaminen merkitsi sukuloimista lähiseudulla. Alkoholia ei käyttänyt kumpikaan vanhemmista eikä tupakoinut. Ensimmäisen uuden auton isäni osti kun velat oli maksettu. Kyllä sitä pitkään pörrättiin menemään käytetyillä skodilla ja mosseilla.

Meillä oli sellainen tilanne, mutta me ei pystytty ostamaan edes kerrostaloyksiötä.

Ei kyllä pystynyt. Tiukkaa teki, vaikka molemmat kävi töissä kun makseli lainoja. Ruoasta, vaatteista piti tinkiä.

Vierailija wrote:

Isäni rakensi itse omakotitalon toki talkooapua käyttäen ja sitten oli tietysti käytettävä sähkö- ja putkimiehiä. Isä teki monta vuotta kahta työtä elatuksemme eteen. Äitini oli kotiäiti ja tosiaan ruokaa tehtiin edullisista aineksista ja lapsuudessa lounas saattoi merkitä jotain velliä ja voileipää. Oli oma kasvimaa ja perunapelto sekä marjapensaat. Mustikoita kerättiin ämpärikaupalla. Kaikki muu leivottiin kotona paitsi ruisleipä. Vaatteita ostettiin harvoin.

Eihän se kulutus ollut samanlaista kuin nykyään. Matkustaminen merkitsi sukuloimista lähiseudulla. Alkoholia ei käyttänyt kumpikaan vanhemmista eikä tupakoinut. Ensimmäisen uuden auton isäni osti kun velat oli maksettu. Kyllä sitä pitkään pörrättiin menemään käytetyillä skodilla ja mosseilla.

 

Kyllä, siinä missä nykyään talot tulee avaimet käteen-pakettina talotehtaalta, silloin ennen siellä oli perheen isä painamassa toisen työpäivän rakennustyömaalla, kaverit ja suku valjastettiin talkooavuksi. Äiti hoiti lapset ja kodin ja ruuan tosiaan mahdollisimman halvalla kaikki, ja laittoi ruuat talkooväellekin tietysti. 

Muistan naapurustosta talouksia missä toinen oli kotona tai osa-aikainen eikä ne mitään taloja ostaneet vaan asui kunnan asunnossa vuokralla. 

Vierailija wrote:

Ne 70-luvun omakotitalot tehtiin aika heppoisesti ja halvalla. Oli tasakatot, valesokkelit ja maalattua lastulevyä seinät. Lämmitys suoralla sähköllä. Pihalla nurmikkoa ja pari omenapuuta.

Nykyisin on Spa-osastot, porealtaat, isot saunat tähtitaivaalla ja valtavat ulkoterassit sekä pihat laatoituksineen ja hienoine istutuksineen. Lämmitysmuotona maalämpö, lämpöpumppu tai joku muu energiatehokas ratkaisu. Nykyajan omakotitalo on aika lailla erilainen projekti

Kyllä nykyäänkin rakennetaan paljon ihan sitä perustaloa halvimmista materiaaleista ja pihaa laitetaan sitten kun on varaa. Mutta toki ihan rakennusmääräykset on tiukemmat, kaikessa ei voi tehdä halvimmalla ja helpoimmalla tavalla. 

Montakohan ulkomaanmatkaa keskivertosuomalainen teki vuodessa markka-aikana ja montako nyt euroaikana?

Vierailija wrote:

Ja isä muisteli miten hän maksoi 10 vuodessa omakotitalon lainan pois. Äiti oli osittain kotiäitinä. Talo oli 20 vuotta vanha, 120 neliötä, yksikerroksinen, rauhaisalla omakotitaloalueella. En tiedä ostohintaa.

Se laina oli pakko maksaa 10 vuodessa pois, kun sen pitempiä laina-aikoja ei saanut.

Oli ihan hyvä syy miksi LADA oli Suomen suosituin auto vielä pitkälle 80-luvulle. Ja se oli hinta joka oli huomattavasti länsiautoja halvempi. Se oli myös helppo korjata ja huoltaa itse.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.

Eivät työsuhdeasunnot mitään erikoisia olleet. Talonmiehet asuivat esim. sellaisisissa kerrostaloissa. Kouluissa oli vahtimestari ja talonmies, asunnot kaupunkikouluissa pieniä (olen nähnyt). Jos vaihdoit työpaikkaa samalla oli muutettava siitä työsuhdeasunnosta pois. Maaseudulla opet asuivat kouluissa, johonkin koulutalon siipeen oli väsätty vetoinen asunto opelle ja sen perheelle. Palkka oli tietysti pienempi kun asunnosta ei tarvinnut vuokraa maksaa. Nykyään on toisenlaisia etuja, Kela ja muut työpaikoista saatavat edut, huomattavasti paremmat kuin koskaan ennen. En silti sano, etteikö tuo työsuhdeasunto aikoinaan ollut ihan hyvä etu, kun löysi työpaikan niin sai asunnonkin, se oli varmasti monellekin perheelle iso etu.  

Jaaha, palstapersu on aloittanut taas "markka takaisin ja ero EUsta"-kampanjoinnin, tavoitteena palauttaa Suomi ah niin ihanalle seiskytluvulle. Kannattaa muistaa tosiaan jo monta kertaa mainittu vaatimusten ja yleisen elintason nousu. Oli meilläkin omakotitalo, keskellä korpea - sähkö tuli 70-luvulla, puhelin myöhemmin 

Vierailija wrote:

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Tuskinpa porkkanatikkuja oli missään eikä se ravitsevuuskaan hyvää ollut. Tuo jaffapullo puoliksi oli kyllä totta. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.

On. Tarkoittaa ramirentin parakkia suht lähellä työmaata.

Tuo on majoitus eikä työsuhdeasunto. Työsuhdeasunto tarkoitti sitä, että siinä työntekijä asui perheineen. Parakeissa asuvat lähtevät pääsääntöisesti viikonlopuiksi koteihinsa.

Höpö höpö! Kyllä markka-aikana oli paljon tiukempaa. Silloin ei ostettu mitään ja rahat oli kaikki, nythän ostetaan mielin määrin kaikkea mitä mieli tekee, porukka ajaa uusilla autoilla ja rakentaa uusia koteja. Vastaa yksi taksikuski puhui että on nykyään nuorisolla rahaa, joka viikonloppu ajetaan taksilla baarista kotiin, ei tarvinnut markka-aikana haaveilla taksikyydeistä. Myöskin pitää muistaa että me ei eletä normaalia aikaa, ei enää moneen vuoteen olla eletty sitä normaalia vakaata aikaa mitä ihmisen elämä 95% ajasta on.

Vanhemmat rakensivat nk. hartiapankilla eli itse 106 neliön talon kaupungin vuokratontille. Molemmat olivat töissä, isä bussikuskina, äiti apuhoitajana. Iltaisin rakennettiin, kesäloma aamuseiskasta iltakymmeneen. Oli kyllä ihanaa, kun muuttamaan päästiin, oli omat huoneet ja kaikki. Ennen asuttiin kaksiossa koko viisihenkinen perhe.

Ei meillä autoa ollut, eikä ulkomaanmatkoja tehty. Vanhemmat pääsivät ensimmäiselle ulkomaanmatkalle v 1985, kun äiti täytti 40. Menivät kiertomatkalle Pohjoismaihin.

Ihmettelen ihmisten muistikuvaa että 70- luvulla naiset olivat muka kotiäiteinä.

Itse en kyllä tuntenut, joku saattoi  ottaa lopputilin ( hoitovapaata ei ollut)  mutta palasi töihin ompelijaksi  kun vauva oli vuoden tai kaks, olin henkilöstöosastolla töissä, itsellä lapsia kuten työkavereillakin.

Tosin asuin teollisuuskaupungissa, meitä "pönttövuoren tunnelista"  tulleita oli työpaikat täynnä , vuokra-asuntotalojen rakennus oli kovasti käynnissä.