En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni
Biologinen isä ei ole millään tavalla kuulunut elämääni 90-luvun jälkeen eikä siitä suvusta olw enää ketään elossa tai ei olla tekemisissä, joten en näe mitään syytä kertoa.
Kommentit (285)
Se mikä kertomattomuudessa on niin haitallista lapselle tutkimustiedon perusteella on se valehtelu ja asian salaaminen. Siitä menee luottamus ja pohja elämältä, kun paljastuu, että oma vanhempi on valehdellut niin raskaasti tärkeässä asiassa. Siksi se pitäisi kertoa, jos ei itsekään tiedä henkilöllisyyttä, niin sitten kertoo, että ei tiedä ja että miten kohtasi sen henkilön kanssa ja miten raskaus sai alkunsa. Salaisuus perheessä on aina haitallista. Tämä ei ole siis mielipide, vaan perustuu tutkimukseen. Olin itse lapsettomuushoidoissa lahjasoluilla ja sitä ennen piti tavata klinikan psykologi, joka antoi luettavaksi pinkan tutkimuksia aiheesta.
Vierailija wrote:
Sukuni salat ja salailua, valehtelua. Ei hyvä. Tulee jotakin kautta julki kuitenkin ja sittenpä selität.
Esitätkö parempaa mitä olet?
Selitän mitä?
Kyllä lapseni tietää että on olemassa erilaisia perheitä. Joillain ei ole isää ja joillain ei jotain muuta. Tietävät myös, että vauvoja voi tulla perheisiin eri tavoin.
En editä mitään. Olen juridisesti isäni lapsi.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Periytyvien sairauksien takia pitää kertoa.
Lapsellani epäiltiin jotain harvinaisempaa sairautta ja perinnöllisyysklinikka pyysi kirjaamaan paperille sukulaisten sairauksia ja oireita niin pitkälle kuin suvussa muistetaan.
Miksi? Eihän siitä kertomisesta ole nitään apua kun kukaan ei tiedä biologisen isän tai hänen sukunsa perinnöllisiä sairauksia eikä niitä ole enää mitenkään mahdollista selvittää.
Olen eri, mutta onhan siitä sen verran apua, että tiedetään ettei sen sosiaalisen isän suvun periytyviin sairauksiin ole kohonnutta riskiä. Voi olla, että tuollaisen kusetuksen takia aloitetaan jatkossa vaikkapa turhia lääkityksiä tai jopa tehdään turhia toimenpiteitä kuvitellun "sukuriskin" vuoksi.
Vierailija wrote:
Se mikä kertomattomuudessa on niin haitallista lapselle tutkimustiedon perusteella on se valehtelu ja asian salaaminen. Siitä menee luottamus ja pohja elämältä, kun paljastuu, että oma vanhempi on valehdellut niin raskaasti tärkeässä asiassa. Siksi se pitäisi kertoa, jos ei itsekään tiedä henkilöllisyyttä, niin sitten kertoo, että ei tiedä ja että miten kohtasi sen henkilön kanssa ja miten raskaus sai alkunsa. Salaisuus perheessä on aina haitallista. Tämä ei ole siis mielipide, vaan perustuu tutkimukseen. Olin itse lapsettomuushoidoissa lahjasoluilla ja sitä ennen piti tavata klinikan psykologi, joka antoi luettavaksi pinkan tutkimuksia aiheesta.
Eli siis minun pitäisi kertoa lapsilleni, että oli kerran yksi vähän sairas setä joka teki mummulle jotain tosi pahaa ja hän on teidän pappa?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Periytyvien sairauksien takia pitää kertoa.
Lapsellani epäiltiin jotain harvinaisempaa sairautta ja perinnöllisyysklinikka pyysi kirjaamaan paperille sukulaisten sairauksia ja oireita niin pitkälle kuin suvussa muistetaan.
Miksi? Eihän siitä kertomisesta ole nitään apua kun kukaan ei tiedä biologisen isän tai hänen sukunsa perinnöllisiä sairauksia eikä niitä ole enää mitenkään mahdollista selvittää.
Olen eri, mutta onhan siitä sen verran apua, että tiedetään ettei sen sosiaalisen isän suvun periytyviin sairauksiin ole kohonnutta riskiä. Voi olla, että tuollaisen kusetuksen takia aloitetaan jatkossa vaikkapa turhia lääkityksiä tai jopa tehdään turhia toimenpiteitä kuvitellun "sukuriskin" vuoksi.
Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä.
Miksi pitää edes hankkia lapsia, jos ei niistä sen vertaa välitä tai heitä sen vertaa kunnioita, että viitsisi edes olla rehellinen? Lapsettomana sinkkuna voi tuijottaa omaa napaa niin paljon kuin huvittaa. Vanhempana pitäisi jaksaa vähän ajatella muitakin.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Periytyvien sairauksien takia pitää kertoa.
Lapsellani epäiltiin jotain harvinaisempaa sairautta ja perinnöllisyysklinikka pyysi kirjaamaan paperille sukulaisten sairauksia ja oireita niin pitkälle kuin suvussa muistetaan.
Miksi? Eihän siitä kertomisesta ole nitään apua kun kukaan ei tiedä biologisen isän tai hänen sukunsa perinnöllisiä sairauksia eikä niitä ole enää mitenkään mahdollista selvittää.
Olen eri, mutta onhan siitä sen verran apua, että tiedetään ettei sen sosiaalisen isän suvun periytyviin sairauksiin ole kohonnutta riskiä. Voi olla, että tuollaisen kusetuksen takia aloitetaan jatkossa vaikkapa turhia lääkityksiä tai jopa tehdään turhia toimenpiteitä kuvitellun "sukuriskin" vuoksi.
Mistä sinä ne sairaudet kaivat esiin kun kaikki ovat kuolleet? Virallisestihan he ovat ihan vieraita ihmisiä, joten ei heidän tietojaan mistään saa. Itse löysin tuntemattoman isoisäni kuolinsyyn, mutta en siihen nyt niin paljoa luottaisi. Ehkä hänellä oli joku sairaus tai sitten hän oli edesauttanut hengenlähtöään elintavoillaan.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Periytyvien sairauksien takia pitää kertoa.
Lapsellani epäiltiin jotain harvinaisempaa sairautta ja perinnöllisyysklinikka pyysi kirjaamaan paperille sukulaisten sairauksia ja oireita niin pitkälle kuin suvussa muistetaan.
Miksi? Eihän siitä kertomisesta ole nitään apua kun kukaan ei tiedä biologisen isän tai hänen sukunsa perinnöllisiä sairauksia eikä niitä ole enää mitenkään mahdollista selvittää.
Olen eri, mutta onhan siitä sen verran apua, että tiedetään ettei sen sosiaalisen isän suvun periytyviin sairauksiin ole kohonnutta riskiä. Voi olla, että tuollaisen kusetuksen takia aloitetaan jatkossa vaikkapa turhia lääkityksiä tai jopa tehdään turhia toimenpiteitä kuvitellun "sukuriskin" vuoksi.
Hänellä ei ole mitään periytyviä sairauksia, ei myöskään hänen suvussaan.
"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä."
Juu, yleensä, ja sen kokoaistilanteen arviossa sukuriski saattaa olla se tekijä jonka perusteella päätös tehdään, jos muuten ollaan kahden vaiheilla.
Ja kyllä todellakin tehdään pelkän sukuriskin perusteella vaikka mitä. Mikäs sinun lääketieteellinen koulutuksesi on? Wikipedia ja Vauva-palsta?
Ihmisen terveystiedot poistetaan viimeistään 12 vuoden kuluttua kuolemasta joten ei niitä biologisen isän perheen ja suvun tietoja enää missään ole.
No mitä tehdään pelkän sukuriskin perusteella?
Vierailija wrote:
"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä."
Juu, yleensä, ja sen kokoaistilanteen arviossa sukuriski saattaa olla se tekijä jonka perusteella päätös tehdään, jos muuten ollaan kahden vaiheilla.
Ja kyllä todellakin tehdään pelkän sukuriskin perusteella vaikka mitä. Mikäs sinun lääketieteellinen koulutuksesi on? Wikipedia ja Vauva-palsta?
No kerropa nyt sitten niitä esimerkkejä?
Sukuriski itsessään ei todellakaan yksinään ratkaise minkään lääkityksen aloittamista, usko nyt jo. Harvemmin sieltä lääkäri edes ottaa puheeksi isovanhempien asioita, kyllä ne yleensä vanhempien sairauksista kysyy jos jostain.
Isälläni ei ole mitään sairauksia, ei perinnöllisiä eikä muitakaan. Joten voitte lopettaa kauhukuvien maalailut sen osalta.
Tämä lienee provoaloitus, jonka tarkoitus on tuottaa ahdistusta niissä ihmisissä, joita pelottaa ettei oma elämä olekaan totta vaan joku läheinen sumuttaa isossa asiassa. Salattu biologinen vanhemmuus, kumppanin uskottomuus, jne. On inhimillistä pelätä oman elämän olevankin valhetta ja kaikkein luotetuimpien ihmisten paljastuvan epärehellisiksi. Se iskee johonkin ihmisen äärimmäiseen arkaan paikkaan, syvimpiin pelkoihin. Vähän samaa sarjaa kuin ne ketjut, joissa lällätellään että petän kumppaniani ettekä te voi sille yhtään mitään. No ei voida ei, kusettakaa ihan rauhassa lapsianne, vanhempianne, ystäviänne ja puolisoitanne niin paljon kuin sielu sietää. Mitä varten sitä pitää tänne tulla mainostamaan? Siksi, että ydinsanoma on "mieti että se voisit olla sinä - pelottaako"? Kyllä pelottaa. Happy?
Vierailija wrote:
Tämä lienee provoaloitus, jonka tarkoitus on tuottaa ahdistusta niissä ihmisissä, joita pelottaa ettei oma elämä olekaan totta vaan joku läheinen sumuttaa isossa asiassa. Salattu biologinen vanhemmuus, kumppanin uskottomuus, jne. On inhimillistä pelätä oman elämän olevankin valhetta ja kaikkein luotetuimpien ihmisten paljastuvan epärehellisiksi. Se iskee johonkin ihmisen äärimmäiseen arkaan paikkaan, syvimpiin pelkoihin. Vähän samaa sarjaa kuin ne ketjut, joissa lällätellään että petän kumppaniani ettekä te voi sille yhtään mitään. No ei voida ei, kusettakaa ihan rauhassa lapsianne, vanhempianne, ystäviänne ja puolisoitanne niin paljon kuin sielu sietää. Mitä varten sitä pitää tänne tulla mainostamaan? Siksi, että ydinsanoma on "mieti että se voisit olla sinä - pelottaako"? Kyllä pelottaa. Happy?
Oletko kenties hieman liian tosissasi nyt?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.
Miten niin ei olisi väliä? Haluaisitko itse tietää olevasi esim. rai^kauksen lopputulos. Tuskin.
En kyllä usko että että olisi kovin yleistä että lapsi, jonka oma isä ei olekaan biologinen isä, olisi saanut alkunsa rai^kauksesta, ainakaan enää 70/80 luvulla ja sen jälkeen. Humalassa harrastetusta seksistä, joka kaduttaa jälkikäteen, on varmaan syntynyt useitakin lapsia, ja suhteista jotka ovat päättyneet pettymykseen, mutta olettaisin että abortteja on tehty pahimmissa tapauksissa.
On hyvin eriasteisia rai^kauksia. Jos itse saisin tietää että olisin saanut alun äitini ja hänen ex-miehensä suhteessa, ja tämän suhteen päättyneen eroon koska mies olisi ollut viinaan menevä ja väkivaltainen, niin olisihan se oletettavaa että raskaaksi tuleminen on voinut tapahtua rai^kauksessa. Jos olisi saanut alun jostain puskarai^kauksesta tai siitä että äitini olisi varomattomuuttaan tilannut taksin vaikka olisi myöhäinen ilta, olisi yksin ja humalassa, niin olisihan se järkyttävämpää. Pigmenttini- ja sillä että minut on laitettu aluille jo 70-luvulla perusteella ensimmäinen on todennäköisempi selitys kuin jälkimmäinen.
Kukaan muu ei voi asiasta päättää kuin sinä. Sinulla on oikeus kertoa tai olla kertomatta.
Sukujen salaisuudet kulkevat sukupolvesta toiseen tiesipä niistä tai ei. Itse kertoisin, koska minulla on kokemusta salaisuuksien vaikutuksesta aina sinne neljänteen polveen asti. Rehellisyys on parasta ja reiluinta.
Ai että on enemmän ok että oma puoliso pakottaa seksiin kuin joku puskatyyppi?
Isoisän salaaminen nyt ei niin kauhean iso juttu ole, mutta kyllähän sitä kaikenlaista kepposta on tehty, joka sitten paljastuu myöhemmin
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/jo-20-sisarusta-loytynyt-dna-testi-…