Lue keskustelun säännöt.
En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni
22.10.2023 |
Biologinen isä ei ole millään tavalla kuulunut elämääni 90-luvun jälkeen eikä siitä suvusta olw enää ketään elossa tai ei olla tekemisissä, joten en näe mitään syytä kertoa.
Kommentit (285)
Mummoni vanhin lapsi on syntynyt sotien jälkeen niin, että raskauden alkukohta ajoittuu siihen kun mummo oli 15v ja lähdössä evakkoon Karjalasta. Hänellä on varmasti ollut hyvät syyt olla kertomatta lapsen isän henkilöllisyyttä ja mielestäni häntä ei saa tästä soimata. Myöhemmin mummon kuoltua tämä esikoisen teki geenitestin ja lähestyi "uusia" sisaruksiaan. Heidän isänsä oli ollut nuori sotapoika toiselta puolelta Suomea, mutta hän kieltäytyi puhumasta asiasta mitään ja käski jättämään hänet rauhaan.
Kaikella järjellä tässä ei ole ollut mistään suuresta rakkaudesta kyse, vaan hetken huumasta kriisin keskellä tai ihan vaan raiskauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin eri asia onko kyseessä kaksi peruspenaa joista toinen on isä ja toinen biologinen isä, vai se että lapsella on isä mutta biologinen isä on lähihistorian tunnetuimpia ja inhotuimpia rikollisia.
Syntymäaika ei nyt ihan täsmää kun yritin häivyttää tunnistetavuutta, mutta ehkä saatte ajatuksesta kiinni...
Kaikki salaisuudet kyllä paljastuvat aikanaan, sitten lapsesi sanovat: äiti on valehtelija.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä."
Juu, yleensä, ja sen kokoaistilanteen arviossa sukuriski saattaa olla se tekijä jonka perusteella päätös tehdään, jos muuten ollaan kahden vaiheilla.
Ja kyllä todellakin tehdään pelkän sukuriskin perusteella vaikka mitä. Mikäs sinun lääketieteellinen koulutuksesi on? Wikipedia ja Vauva-palsta?
No kerropa nyt sitten niitä esimerkkejä?
Sukuriski itsessään ei todellakaan yksinään ratkaise minkään lääkityksen aloittamista, usko nyt jo. Harvemmin sieltä lääkäri edes ottaa puheeksi isovanhempien asioita, kyllä ne yleensä vanhempien sairauksista kysyy jos jostain.
Verenohennuslääkkeet ja syöpäseulonnat noin niinkuin esimerkiksi. Ratkaisee, jos tilanne on muuten kiikun kaakun. Ja on tilanteita, joissa lääke määrätään tai tutkimus tehdään, mikäli yksikin seikka sitä puoltaa. Vaikka se ainut puoltava tekijä olisi sukurasite. Esimerkiksi tiettyjen toimenpiteiden jälkeen voi verenohennuslääkityksen syyksi riittää se, että suvussa on ollut veritulppia. Tietysti silläkin on merkitystä, minkä tason sukurasite on kyseessä. Jotkut sairaudet periytyvät vahvemmin kuin toiset. Mutta kyllä, todellakin on tilanteita joissa sukurasitteella on hoitopäätösten kannalta ratkaiseva merkitys. Tästä on suht turha vääntää, koska olet täysin yksiselitteisesti väärässä. Jos et usko, niin kysy keneltä tahansa lääkäriltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tämä lienee provoaloitus, jonka tarkoitus on tuottaa ahdistusta niissä ihmisissä, joita pelottaa ettei oma elämä olekaan totta vaan joku läheinen sumuttaa isossa asiassa. Salattu biologinen vanhemmuus, kumppanin uskottomuus, jne. On inhimillistä pelätä oman elämän olevankin valhetta ja kaikkein luotetuimpien ihmisten paljastuvan epärehellisiksi. Se iskee johonkin ihmisen äärimmäiseen arkaan paikkaan, syvimpiin pelkoihin. Vähän samaa sarjaa kuin ne ketjut, joissa lällätellään että petän kumppaniani ettekä te voi sille yhtään mitään. No ei voida ei, kusettakaa ihan rauhassa lapsianne, vanhempianne, ystäviänne ja puolisoitanne niin paljon kuin sielu sietää. Mitä varten sitä pitää tänne tulla mainostamaan? Siksi, että ydinsanoma on "mieti että se voisit olla sinä - pelottaako"? Kyllä pelottaa. Happy?
Oletko kenties hieman liia
Tällainen asia ei oikeasti kiinnosta suurinta osaa yhtään. Tämä kävi selväksi, kun itse jäljitin biologista isovanhempaani. Juuri kukaan ei ollut kiinnostunut tällaisesta ja kyselivät, että miksi asia kiinnostaa minua. Itse olin ihan innoissani asiasta ja olisin halunnut jakaa riemuni mutta minua pidettiin omituisena.
Olen lapsesta tiennyt että isäni ei ole biologinen isäni ja että biologinen isä oli vankilassa. Teininä sain tietää syyt miksi oli vankilassa, enkä vuosiin halunnut tietää enempää. Siinä oli teininä aika paljon käsiteltävää, että biologinen isä on syyllistynyt esimerkiksi henkirikoksiin. Parikymppisenä kuitenkin sain tietää myös biologisen isän henkilöllisyyden ja kaiken muunkin. Tavallaan toivon etten olisi koskaan saanut tietää sitä. Sen seurauksena aloin suorastaan vihata itseäni ja halusin repiä itsestäni pois sen geeniperimän, harkitsin myös oman elämäni päättämistä. Vasta kolmekymppisenä elämäni alkoi olla ihan ok.
Nyt minulla on pieniä lapsia itselläni ja olen paljon miettinyt sitä mitä kerron heille ja kuten. En todellakaan halua heille samanlaista tuskaa kuin mitä itse kävin läpi nimenomaan sen tiedon vuoksi. Korkeintaan kerron sen että äidin biologinen isä oli vankilassa, jos sitäkään.
Tiedän että ihmisten on vaikea ymmärtää sitä miksi jotkut ei "kerro totuutta". Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Totuus kun ei aina ole mitään kivaa ja nättiä ja helpottavaa kuultavaa, vaan pahimmillaan hyvin raskasta ja elämän mullistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.
Ihmisellä on 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256 jne. esivanhempaa. Miksi luulet yhtä kaivattavan?
Koska se yksi puuttuva esivanhempi on 1, 2, 4, 8, 16, 32, 64 jne., jotka puuttuvat sukujatkumosta.
Onko joku väittänyt totuuden olevan jotain kivaa ja nättiä? Siihenhän se valehtelu yleensä perustuukin, että totuus koetaan epämukavana ja kiusallisena. Helpompi piilottaa pää pensaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä."
Juu, yleensä, ja sen kokoaistilanteen arviossa sukuriski saattaa olla se tekijä jonka perusteella päätös tehdään, jos muuten ollaan kahden vaiheilla.
Ja kyllä todellakin tehdään pelkän sukuriskin perusteella vaikka mitä. Mikäs sinun lääketieteellinen koulutuksesi on? Wikipedia ja Vauva-palsta?
No kerropa nyt sitten niitä esimerkkejä?
Sukuriski itsessään ei todellakaan yksinään ratkaise minkään lääkityksen aloittamista, usko nyt jo. Harvemmin sieltä lääkäri edes ottaa puheeksi isovanhempien asioita, kyllä ne yleensä vanhempien sairauksista kysyy jos jostain.
Höpönlöpön.
Verenohennuslääkkeitä ei todellakaan määräillä lapsenlapsille ratkaisevasti vain sen perusteella että vaikka papan sisaruksella tai papan tädillä on ollut joskus veritulppa.
Syöpäseulonnoista ei taas ole mitään haittaa.
Niin sanottuja napapiikkejä määrätään esimerkiksi leikkausten jälkeen suunnilleen kaikille ihan vaan sen vuodelwvon aiheuttaman veritulppariskin vuoksi. Siihen ei liity isovanhemmat mitenkään.
Perunkirjoituksessa tuli ainakin omalla kohdallani ilmi kaikenlaista kiinnostavaa, josta ei ollut aiemmin tietoa annettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä miksi kertominen olisi välttämätöntä. Kyseessä on kuitenkin vain biologinen isovanhempi jota he ei tule koskaan tuntemaan muutenkaan. Olisi vähän eri asia jos vaikka tämä olisi elossa ja asuisi naapurissa
Ihminen ei ole yhtä kuin geeniperimänsä. Se mitä oikeasti on, mitä tekee ja saa aikaan, miten valitsee, mitä ajattelee jne. määrittää sen keitä me todellisuudessa olemme. Geeniperimä on asia joka häipyy ihmisten kuollessa ja joidenkin sukupolvien jälkeen siitä ei ole enää tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Onpa täällä lapsellista porukkaa. Haluaisitteko itse tietää olevanne vaikka paikallisen rikoksista tuomitun pedarin biologisia lapsia ja sitten rakentaa identiteettinne sen varaan, koska tämä on biologinen isä? Ylpeydellä sitten lapsille kertoisitte että se oli se Pelviinakustaakullervo meidän pappa, joka naapurin lapsia nai ja vankilaan meni. Meitin suku, meitin geenit!
Jep. Oikea isoisä syrjäytettöisiin sukupuusta ja tilalle laitettaisiin biologinen isoisä, liitteeksi tämän lapsennaimistuomiot. Sitä ylpeydellä katseltaisiin ja ihailtaisiin ja kerrottaisiin kaikille tuttaville että siinä on meidän pappa.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onpa täällä lapsellista porukkaa. Haluaisitteko itse tietää olevanne vaikka paikallisen rikoksista tuomitun pedarin biologisia lapsia ja sitten rakentaa identiteettinne sen varaan, koska tämä on biologinen isä? Ylpeydellä sitten lapsille kertoisitte että se oli se Pelviinakustaakullervo meidän pappa, joka naapurin lapsia nai ja vankilaan meni. Meitin suku, meitin geenit!
Jep. Oikea isoisä syrjäytettöisiin sukupuusta ja tilalle laitettaisiin biologinen isoisä, liitteeksi tämän lapsennaimistuomiot. Sitä ylpeydellä katseltaisiin ja ihailtaisiin ja kerrottaisiin kaikille tuttaville että siinä on meidän pappa.
Toki otettaisiin myös yhteyttä papan muihin biologisiin lapsiin ja järjestettäisiin sukukokous.
Vierailija wrote:
Kaikki salaisuudet kyllä paljastuvat aikanaan, sitten lapsesi sanovat: äiti on valehtelija.
Lähinnä miettivät tiesiköhän äiti itse ja äidinisä totuuden.
Eikö tuo olisi oleellinen tieto esimerkiksi perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi?
Vierailija wrote:
Eikö tuo olisi oleellinen tieto esimerkiksi perinnöllisten sairauksien kartoittamiseksi?
Miten selvitetään kuolleiden perinnölliset sairaudet?
Vierailija wrote:
"Kuten mitä lääkityksiä ja toimenpiteitä?
Mitään lääkityksiä ei todellakaan aloiteta ihan vaan pelkän sukuriskin vuoksi, varsinkaan isoisän kohdalla. Kyllä lääkäri aina arvioi kokonaistilanteen ennen lääkitystä."
Juu, yleensä, ja sen kokoaistilanteen arviossa sukuriski saattaa olla se tekijä jonka perusteella päätös tehdään, jos muuten ollaan kahden vaiheilla.
Ja kyllä todellakin tehdään pelkän sukuriskin perusteella vaikka mitä. Mikäs sinun lääketieteellinen koulutuksesi on? Wikipedia ja Vauva-palsta?
Kerro toki lisää. Puolison isällä on ykköstyypin diabetes. Hänen lapsillaan tai lapsenlapsilleen sitä ei ole. Mitään ennakoivia toimenpiteitä tai seurantoja ei ole tehty.
-ohis
Läheisten kusettaminen isoissa asioissa ON vakava asia. Vaikka kyseinen aloitus olisikin provo. Koska aidosti on olemassa ihmisiä, joille rehellisyys ei merkkaa mitään, ja jotka eivät osaa ymmärtää tai kunnioittaa niitä ihmisiä joille merkkaa.