Lue keskustelun säännöt.
En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni
22.10.2023 |
Biologinen isä ei ole millään tavalla kuulunut elämääni 90-luvun jälkeen eikä siitä suvusta olw enää ketään elossa tai ei olla tekemisissä, joten en näe mitään syytä kertoa.
Kommentit (285)
Hirveitä ihmisiä täällä. On vaikea kuvitella, miten jotkut pystyy pettämään omat läheiset tuolla tavalla. Valehtelua ja pimittämistä. Ei mitään omatuntoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Olisi se hyvä joskus tietää kuka on isä. Joskus 90 luvulla työkaveri kertoi että niiden serkulla oli kunnon sukudraama kun poika oli tuonut tytön näytille. Isä oli estellyt ja viimein oli pakko kertoa että se on kuule sisarpuolesi ketä käyt polkemassa. No kun pojan äiti kuuli lopulta asiasta, niin alkoi mykkäkoulu.
Meillä tuskin on tätä pelkoa kun biologinen isä oli kotoisin ihan toiselta mantereelta.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.
Ihmisellä on 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256 jne. esivanhempaa. Miksi luulet yhtä kaivattavan?
No sehän vie kokonaisen oksan sukupuusta pois ja vielä noin läheisen! Lapsella on oikeus tietää oma isoisänsä. Siitä huolimatta, että se olisi äidille vaikea paikka. Sen yli on päästävä. Kyllä sitä kaivataan, en luule vaan tiedän.
Jos on pakko jotain kertoa niin sanoo että Aatami ja Eeva se riittää.
Lapsells on kyllä isoisä myös kinun puoleltani ja isoisä on hyvin aktiivisesti lapsen elämässä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mammoilla taitaa olla se ongelma, etteivät itsekään tiedä kuka lapsen oikea isukki on.
En ole koskaan ymmärtänyt biologian palvontaa. Ihmissuhteet on se mikä tekee läheisen, ei pelkät geenit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos bioisä ei ole edes mainitsemisen arvoinen niin mikäs siinä.
Monenkohan isä todella on biologinen isä? Sen tietää vain äiti, jos aina hänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.
Ihmisellä on 2, 4, 8, 16, 32, 64, 128, 256 jne. esivanhempaa. Miksi luulet yhtä kaivattavan?
Isä kattaa 50 %, eli puolet koko menneisyydestä puuttuu, ei pelkästään yksi 🤦♂️
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Se on aika iso kovaus omaan identiteettiin, kun/jos yhtäkkiä paljastuukin, että biologiset sukujuuret eivät ole sellaiset, mitä on kerrottu. Näin voi käydä esim. nykyaikaisten DNA-testien kautta. Itselläni ei ole sinänsä kokemusta biologisen suvun "vaihtumisesta", mutta toisenlaisesta suvun identiteetin pohjautumisesta valheelle on kokemusta. Tyyliin, että isoisovanhempasi oli tiettyä alkuperäisheimoa, ja oma odentiteetti on myös jollain tapaa rakentunut tämän tarinan päälle. Ja sitten asia paljastuu valheeksi, niin on se aika kova kolaus ja mietinnän paikka oman identiteetin suhteen. Ei näin.
Tutulle kävi tuo jälkimmäinen. Oli aika iso kolaus kun oli ollut niin aktiivisesti tekemisissä asian kanssa.
Mistä alapeukut? Miettikää nyt vaikka omalle kohdalle, pahimmassa tapauksessa tekisitte kielenelvytystyötä, antaisitte haastatteluja, olisitte asiasta esillä mediassa... ja sitten selviäisi että olittekin 0% sitä perimää mitä luulitte olevanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on valmis valehtemaan näin tärkeässä asiassa, niin eiköhän valehtele ja kieroile aika monessa muussakin asiassa.
Toivottavasti jokainen lapsi saa tietää asian oikean laidan.
Vain täysi narsistivanhempi salaa näin ison asian
Biologinen isäni kuoli kun olin kolmannella luokalla, hänen vanhempansa kuoli joskus 15-20 vuotta sitten ja ainoa joka sieltä on elossa on biologisen isän veli joka narkkaa jossain eteläisellä pallonpuoliskolla, tai ainakin teki niin noin 10 vuotta sitten, kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Biologinen isäni kuoli kun olin kolmannella luokalla, hänen vanhempansa kuoli joskus 15-20 vuotta sitten ja ainoa joka sieltä on elossa on biologisen isän veli joka narkkaa jossain eteläisellä pallonpuoliskolla, tai ainakin teki niin noin 10 vuotta sitten, kuulemma.
Mitä sitten?! Luuletko ettei noita kukaan tuntenut? Ihminen on vain muutaman klikkauksen päässä nykyään
Vierailija wrote:
Tuo on kyllä surullista. Mieheni isä on mysteeri, tämän äiti ei ole koskaan kertonut sitä kuka isä on, ei suostu kertomaan. Se on vähän kuin varastaisi minun lapsiltani tuon puolen suvun menneisyyden. Itse harrastan sukututkimusta ja lapseni (aikuisia) ovat innostuneet siitä myös. Mutta heiltä on pimitetty kokonaan isän puolen isoisä. Eihän sillä ole mitään väliä vaikka olisi miten hirveä mies, raiskaus, murhaaja, väkivaltainen, oma veli, joku salattu merkkihenkikö tai mitä tahansa kauheaa tragediaa... kun aika etenee vuosikymmeniä, vuosisatoja (tai taaksepäin) niin olisihan se kiva tietää, mitä porukkaa siellä vaikka keskiajalla on ollut ja keitä omassa oikeassa suvussa on =(. Minusta on väärin pimittää tieto.
tunnistan tunteen,
mutta olen ajatellut, että jos anopilleni on tapahtunut jotain sellaista, josta on oikeasti vaikea puhua. Hän on myös sen ikäluokan naisia, ettei silloin puhuttu itselliselliltä naisista. Oli vain häpeän leima.
Lapseni teki myHartin kautta DNA testin ja kun aikaa kului anoppinikin avautui asiasta.
Eikä heidän isänsä ole heidän biologinen isänsä?
Onneksi nykyään nämä DNA-testit paljastaa nämä salailijoiden/valehtelijoiden petokset.
Isoäitini puolelta olen saanut romani dnata, ja mieheni isoäiti oli myös romanisuvusta. Nyt kaikki poikamme ovat autokauppiaita. Kyllä biologia vaikuttaa mm.ulkonäkö, musikaalisuus, älykkyys.
No mitäpä merkitystä tuolla olisi kerrotko vai ei? Vaari on se joka elämässä ollut mukana, oli se biologinen tai ei.
Minkä?