En aio ikinä kertoa lapsilleni että isäni ei ole biologinen isäni
Biologinen isä ei ole millään tavalla kuulunut elämääni 90-luvun jälkeen eikä siitä suvusta olw enää ketään elossa tai ei olla tekemisissä, joten en näe mitään syytä kertoa.
Kommentit (285)
Itse en usko, että missään vaiheessa kaikki tekee testejä. Jossain vaiheessa ne ehkä jopa kielletään johonkin yksityisyydensuojaan tms vedoten. Ihmiset ovat koko ajan kriittisempiä tällaisen suhteen. T eräs testillä sukua selvittänyt
Miksi pitäisi? Se ihminen joka osallistuu elämään on varmasti juuri se jota isäksi voi kutsua.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No ei kyllä näy 3. serkkuus mitenkään selvästi. 3. serkun kanssa jaetaan noin jotain 0,5% yhteistä perimää ja vastaavia prosenttiosuuksia jaetaan myös monien muiden sukulaisten kanssa, joten täytyy olla todella selvä ja ruodittu sukupuu että pystyy edes selvittämään on kyseessä 3. serkku vai joku muu sukulainen. Yksittäisinä sattumaosumina noista prosenteista ei voi päätellä niin yhtään mitään.
Osumaa ei lasketa prosenteissa vaan centtimorganeissa. Jos kahden ei lähisukulaisen suomalaisen vertailussa puhutaan 7-30 cM osumasta, on täysin selvää että 425 cM on sen verran lähellä että sukulaisuus on selvitettävissä suhtkoht vähällä vaivalla. Tuo 425 on minun ja isäni pikkuserkun lapsen välinen osuma.
Ne yhteiset prosenttiosuudet lasketaan nimenomaa niistä
Hahah. Se yhteinen perimä senttimorganeina muunnetaan yhteiseksi perimäksi prosentteina.
Mitä luulet tapahtuvan jos lapsesi joskus saavat asian selville? Toisaalta yhtä ihan mahdollista sekin että eivät saa. Eihän biologia ole kaikille mikään tärkeä asia muutenkaan. Itse tunnen serkkuni, mutta yhteydenpito on tyyliin kahden kanssa seuraamme toisiamme somessa ja muita en ole nähnytkään 5-15 vuoteen. Pikkuserkuista tiedän vain osan mutta en tosiaan tunne kuin muutaman. Kaikkia en siis edes tiedä.
Ei ole mitään järkeä nykyaikana salata sukua, varsinkaan vanhempaa, 10 vuoden päästä kaikki järjestään tekee dna testit, nytkin se on jo yleistä kansanhuvia.
Mikä ap sullakin on siinä nyt syynä ettet voi sanoa lapsellesi, että sun biologinen isä oli joku jonka kanssa et ole ollut tekemisissä, lapsi on vaan että aha. Eihän se juurikaan se lapsen elämään vaikuta, mutta sitten joskus keski-ikäisenä hän kiinnostuu myös juuristaan ja tekee dna-testit, ja sitten ihmetelee miksi olet salannut tuollaisen asian ihan turhaan. Ja miettii että mitähän kaikkea muuta olet vuosikymmenten aikana valehdellut.